1. luku

Tulevaisuudennäkymä 60 vuotta kestäneen maailman ahdingon jälkeen

1, 2. a) Mitä kysymyksiä teemme vuodesta 1914 lähtien vallinneesta maailman ahdingosta? b) Mikä ikäryhmä on saavuttanut korkean iän Psalmin 90:10 mukaan?

KUINKA paljon nykyisen ihmissukupolven täytyy vielä kestää tätä maailman ahdinkoa, joka on vaivannut meitä vuodesta 1914 lähtien? Kuinka paljon enemmän me voimme kestää sitä saavuttamatta pahinta – ihmiskunnan loppua? Melko monet meistä ovat onnistuneet saavuttamaan 70 vuoden iän tai ylikin sen. Harvemmat meistä ovat tulleet 80-vuotiaiksi tai vanhemmiksi. Tällaisina aikoina niin korkea ikä on erittäin hyvä saavutus ikivanhan sanonnan mukaan, joka esitti kohtuullisen pituuden sukupolvelle:

² ”Vuosiemme päivät tässä elämässä ovat seitsemänkymmentä vuotta; ja jos ne epätavallisen elinvoiman ansiosta ovat kahdeksankymmentä, niiden suuruus on kuitenkin vaikeutta ja onnettomuutta, sillä pian se rientää ohi, ja me lennämme pois.”a

3, 4. a) Mikä julistus on hyvä uutinen sellaisille iäkkäille? b) Mistä tapahtumista he voivat kertoa osana elämästään?

³ Ja mitä me olemmekaan kokeneet noiden elämämme 70 tai 80 vuoden aikana! Syystä on julistus: ”Ihmisen pelastus maailman ahdingosta käsillä!” todella hyvä uutinen.

⁴ Vuosi 1914 oli elinoloissamme suuri käännekohta. Senjälkeiset tapahtumat, joista meidän täytyy kertoa nuoremmille ihmisille, eivät ole kuolleen menneisyyden tapahtumia, joista luemme historiankirjoista. Ei, vaan ne ovat olleet osa omasta elämästämme. Me olemme nähneet, tunteneet ja kestäneet ne ja säilyneet elossa niissä, ja olemme kiitollisia, että olemme elossa kertoaksemme niistä, tämän 20. vuosisadan tosiasioista.

5. Mikä eräiden raamatuntutkijoiden vuodesta 1876 lähtien esittämä ennustus häiritsi maailman ”rauhallista tulevaisuudennäkymää”, joka vallitsi vuoden 1914 kesään saakka?

⁵ Meillä ei ole nykyään sitä rauhallista tulevaisuudennäkymää, joka meillä oli vuoden 1914 kesään asti. Silloin vallitsi tosiaan ”rauhallinen tulevaisuudennäkymä” – paitsi että Kansainväliset Raamatuntutkijat olivat sanoneet vuodesta 1876 lähtien raamatullisten ”pakanain aikojen” päättyvän vuoden 1914 syksyllä ja sen merkitsevän vertaansa vailla olevia vaikeuksia koko maailmalle. Noin kaksituhatta heistä oli koolla rauhallisesti yleiskonventissa Memorial Hallissa Columbuksessa Ohiossa USA:ssa sinä sunnuntaina, 28. kesäkuuta 1914, jona kajahti se laukaus, jonka kaiku kiiri ympäri maapallon, salamurhaajan laukaus, joka antoi alkusysäyksen ensimmäiselle maailmansodalle.b Siihen saakka poliitikot ja varsinkin uskonnolliset papit, jotka väittivät tuntevansa Raamattunsa paremmin kuin nuo raamatuntutkijat, olivat taipuvaisia hymyilemään ennustukselle ja työntämään sen syrjään – elämähän oli yleensä ollut niin leppoisaa ja lupaavaa siihen asti. Eikö lisäksi silloin ollut olemassa Pysyvä välitystuomioistuin Haagissa Alankomaissa kansainvälisten vaikeuksien selvittämiseksi rauhallisesti välitysmenetelmällä?

6. Mitkä uudet sodankäyntivälineet olivat tunnusomaisia ensimmäiselle ja toiselle maailmansodalle, ja mitä uudempia aseita on tullut lisäksi?

⁶ Ensimmäisessä maailmansodassa oli kylliksi pahaa meille. Näimme uudistuksia nykyaikaisessa sodankäynnissä: lentokoneiden käytön ja telaketjuilla liikkuvan panssaroidun ”tankin” käyttöön oton englantilaisten aloitteesta sekä myrkkykaasun käyttöön oton, minkä vuoksi sotilaan tavanomaiseen varustukseen täytyi kuulua kaasunaamari. Mutta toinen maailmansota, joka käytiin kaksikymmentäyksi vuotta ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, oli neljä kertaa tuhoisampi. Sen pelottavan huippukohdan muodosti kahden atomipommin räjäyttäminen kahden väekkään kaupungin yllä Kaukoidässä. Pian sen jälkeen keksittiin vetypommi, joka voi aiheuttaa paljon suuremman joukkotuhon, ja sitten mannertenväliset ballistiset ohjukset, joiden taistelukärjet voivat kuljettaa sellaisia pommeja ja jotka voivat kulkea yli valtamerten ja saapua maaliin ennalta arvaamatta. Muistamme hyvin toisen maailmansodan väestönsuojat. Kuudella valtiolla aina idästä länteen on nyt ydinpommeja, ja vuoden 1974 kesään saakka suoritettiin ydinpommien koeräjäytyksiä ilmassa Tyynenmeren yllä.

7. Mikä nyt saattaa uhanalaiseksi koko ihmiskunnan olemassaolon, ja kuinka pitkäaikaisen rauhan aikaansaamiseksi eri maiden valtiomiehet työskentelevät?

⁷ Ydinaseitten varastoiminen ohjussodankäyntiä varten tekee koko maailman levottomaksi. Se uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa. Kun tilannetta verrataan vuoden 1914 ensimmäisellä puoliskolla vallinneeseen tilanteeseen, niin perusteet kansainvälisen sodankäynnin, puhumattakaan kolmannen maailmansodan, estämiseksi, jossa otettaisiin käyttöön ydinpommit, ovat tosiaan hyvin heikot. Tämä pitää paikkansa vuonna 1976 siitä huolimatta, että on olemassa rauhan ja turvallisuuden maailmanjärjestö, Yhdistyneet Kansakunnat, jossa on 144 jäsenmaata ja siihen yhdistetty Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa. Tuntien hyvin ihmissuhteiden epävakaisuuden eri maiden valtiomiehet työskentelevät ankarasti saadakseen aikaan ”rauhan meidän sukupolvellemme” tai mieluummin ”rauhan tuleville sukupolville”. Julistus ”Ihmisen pelastus maailman ahdingosta käsillä!” ei tule noilta valtiomiehiltä. Rauha ja pysyvät vakaat olot tulevat varmasti pian ahdingossa olevalle ihmiskunnalle, mutta se ei tapahdu heidän tavallaan. Ne tulevat paremmalla tavalla!

ELOSSA SÄILYMINEN VITSAUKSISSA JA RUOAN PUUTTEESSA

8. Miten taudit ovat lisänneet maailman ahdinkoa vuodesta 1914 lähtien?

⁸ Mutta oli muitakin tekijöitä, jotka osaltaan aiheuttivat maailman ahdingon. Kuoleman viikate niitti suunnattoman määrän ihmiselämää ruttovitsauksen välityksellä! Muistamme vielä hyvin vitsauksen, joka vei voiton keskiajan mustasta surmasta. Se tuli ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheilla vuonna 1918 kuin hyökyaalto, joka pyyhkäisi yli koko maapallon. Alkuperämaansa mukaan sitä kutsuttiin ”espanjantaudiksi”. Monet meistä voivat muistaa sairastaneensa tätä pelättyä kuumetta ja joutuneensa olemaan poissa työstä, mutta onneksemme emme olleet niiden 20000000 uhrin joukossa, jotka menehtyivät tautiin. Muutkin rutot ovat vaatineet raskaan veron sukupolveltamme. Esimerkiksi nykyään sen vuoksi, että yhteiskunta (uskonnollinen papisto mukaan luettuna) uhmaa luonnonlakeja, jotka edistävät sukuelinten terveyttä, inhottavista sukupuolitaudeista on tullut epidemia, joka saattaa hämilleen nykyajan lääkärikunnan. Vaikka monet eivät olekaan tietoisia asiasta, yleinen turvautuminen verensiirtoihin on johtanut lamauttavien, monissa tapauksissa kuolemaan johtavien, tautien leviämiseen puhumattakaan siitä, että tämä lääketieteellinen käytäntö, jota monet yhä noudattavat, aiheuttaa suoranaisesti kuolemantapauksia.

9. Mikä on saanut ennustamaan, että pian vallitsee maailmanlaajuinen nälänhätä?

⁹ Paitsi että aika ajoin ihmiskunnan terveyttä uhkaavat rutot sellaisten kroonisten sairauksien kuin malarian lisäksi, ihmisten terveyteen vaikuttaa myös elintarvikepulasta johtuva aliravitsemus. Muistamme elävästi sen tuhoisan nälänhädän, joka aiheutui kansainvälisten sotien tuhoista, kuivuudesta, tulvista ja tuhoeläimistä. Silloinkin kun maanviljelysmaissa on saatu hyvä sato, tuhannet ihmiset ovat saaneet niukasti ravintoa tai ovat joutuneet näkemään nälkää. Mutta nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin on maailman leipäkori uhanalainen. Vuosittain lisääntyy ruokittavien suiden määrä kymmenillä miljoonilla, vaikka lisää viljelysmaata ei oteta käyttöön. Maanviljelijäväestö vähenee, mutta maailman väkiluku kasvaa. Meidän elinaikanamme vuoden 1914 jälkeen maailman väkiluku nousi ensimmäisestä maailmansodasta, rutosta ja nälänhädästä huolimatta kahteen miljardiin vuonna 1930. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin se kohosi kolmeen miljardiin. Ja nyt, vain viisitoista vuotta myöhemmin, maailman väkiluku on noussut neljään miljardiin. Niinpä ennustetaan, että pian on edessä maailmanlaajuinen nälänhätä.

10. Miten ihmisen olemassaoloon kohdistuva uhka saastumisen takia on tullut vaaralliseksi?

¹⁰ Me kaikki haluamme itsemme ja omaisuutemme olevan turvassa, eikö niin? Kun me vanhukset olimme nuoria tämän 20. vuosisadan kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä, elämä tuntui turvallisemmalta; se oli turvallisempaa. Emme juuri kuulleet saastumisesta. Emme tienneet ns. ”ekologiasta”, joka liittyy luonnolliseen elinympäristöömme. Mutta nyt, suunnilleen kuluneiden viidentoista vuoden ajan, olemme kuulleet yhä hellittämättömämmin puhuttavan siitä, että luonnollinen elinympäristömme, josta oma turvallisuutemme terveytemme huomioon ottaen riippuu, on saastumassa yhä enemmän. Nyt ilma, jota hengitämme, vesi, joka täyttää ruumiimme tarpeet, maaperä, josta ravintoaineet tulevat, sekä joet, järvet ja meret, jotka ovat kalojen ja muun vedestä saatavan ravinnon lähde, niin tosiaan, koko luonnollinen, elämää ylläpitävä elinympäristö on saastunut hälyttävässä määrin, niin että saastuminen lähenee kriisivaihetta. Jo tapahtunut vahinko on niin suuri, ettei sen vaikutusta pystytä tekemään tehottomaksi meidän sukupolvemme aikana. Nykyaikaisen teollistuneen, kaupallistuneen, koneellistuneen ja kaupungistuneen yhteiskunnan vuosikymmenien aikainen elämäntapa on vastuussa tästä viime aikoina esiin tulleesta ihmisen olemassaoloon kohdistuvasta uhasta.

11. Miten henkilökohtainen ruumiillinen turvallisuutemme ja aineellisen omaisuuden turva on vähentynyt?

¹¹ Useimmat ihmiset ajattelevat hyvin vähän tärkeän luonnollisen elinympäristönsä turvallisuutta. He ovat paljon paremmin tietoisia ruumiillisen turvallisuutensa ja omaisuusturvan tarpeellisuudesta. Muistamme erään arvovaltaisen henkilön joitakin vuosia sitten esittämän lausunnon siitä, että jos rikollisuus lisääntyy silloista vauhtia, niin maailma tulee aivan liian vaaralliseksi paikaksi elää. Yhä useammat ihmiset alkavat ajatella, että olemme saavuttaneet tämän asiaintilan nyt. Yhtä tähän vaikuttavista tärkeistä syistä ei ole vaikea havaita. Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että maailmansodan alkaminen totaalisine liikekannallepanoineen vuonna 1914 toi maan päälle väkivallan aikakauden. Periaatteettomien diktaattoreitten esiinnousu ja kuusi vuotta toisen maailmansodan pahenevia väkivaltaisuuksia ja kauhuja ovat levittäneet ja voimistaneet väkivallan henkeä. Ihmiset soveltavat rauhan aikaan sen, mitä he oppivat sodan aikana. Väkivaltaiset, laittomat ainekset turvautuvat uusinta mallia oleviin aseisiin, kuten konetuliaseisiin ja pommeihin, sekä hillittömään mellakointiin, johon liittyy arvokkaan omaisuuden ryöstämistä ja aiheetonta tuhoamista.

12. Millaisen vaikutuksen kristikunnan ”kristillisyys” on tehnyt pakanamaailmaan ja miksi?

¹² Kristikunnan maiden pitäisi sen mukaan, mitä ne väittävät uskonnollisesti olevansa, olla malliesimerkkejä oikeasta käytöksestä ja lain ja järjestyksen tunnollisesta kunnioittamisesta, mutta olemme havainneet, että juuri näissä maissa ovat olleet moraalilain ja toisten turvallisuuden pahimmat rikkojat. Nykyään kristikunta arvioi, että sen kirkkojen jäseninä on yli neljännes maailman väestöstä, ja näiden ihmisten oletetaan olevan esimerkkejä kristillisestä elämästä ns. ”pakana”-maailmalle. Mutta todellisuudessa pakanamaailma on oppinut paljon pahaa kristikunnalta. Pakanamaailma ei unohda, että molemmat maailmansodat alkoivat kristikunnassa, että ydinpommi kehitettiin siellä ja että siellä on kansainvälisen kommunismin synnyinsija. Kristikunnan ”kristillisyys” ei ole tehnyt kovinkaan syvää vaikutusta ”pakanoihin”. Kristikunnan Pyhän Raamatun mukaan sen kirkkojen jäsenet ovat pakanallisempia kuin epäuskoiset pakanat itse!

13. Miten rakkauden kylmeneminen on tullut ilmeiseksi?

¹³ Lähimmäisenrakkaus on tulossa harvinaiseksi nykyään. Jopa joihinkin suosikkilauluihin on otettu rakkauden teema – että maailma tarvitsee enemmän rakkautta ja että maailmaa halutaan opettaa rakastamaan. Kun maailman ahdinko tulee tuntuvammaksi ja itsesuojelun tarve ajankohtaisemmaksi, ihmisen synnynnäinen itsekkyys nousee varmasti lähimmäisenrakkauden jäljellä olevia rippeitä voimakkaammaksi ja etsii pääasiassa omaa fyysistä, aineellista mukavuuttaan. Vilpittömän rakkauden tarttuva, yhdistävä voima on suurimmaksi osaksi mennyttä. Ei siksi ihme, että nykyään on niin paljon kilpailuhenkeä, riidanhalua, ennakkoluuloja, kaunaa, ahneutta, himoitsemista, pettämistä, varastamista ja toisten hyväksikäyttöä! Ja jos ihmiset eivät rakasta lähimmäistään, jonka he voivat nähdä ja johon he voivat olla suoranaisesti kosketuksissa, niin kuinka he voivat rakastaa Häntä, jota kristikunta väittää palvovansa, Jumalaa, joka loi ihmisen kuvakseen? Lähimmäisenrakkauden häviämisen ohella on siis rakkaus Jumalaan kylmennyt. Uskonnollinen ulkokultaisuus saa vallan!

MITÄ SE KAIKKI MERKITSEE TÄNÄ MYÖHÄISENÄ AJANKOHTANA

14. Mitä kaikki tähän mennessä tarkasteltu merkitsee, ja mikä kysymys siksi herää?

¹⁴ Mitä kaikki tämä, minkä me vanhukset olemme henkilökohtaisesti nähneet vuodesta 1914 lähtien, ilmaisee, kun kolme neljäsosaa tästä 20. vuosisadasta on kulunut? Todistaako se, että kun ihminen on kuusikymmentä vuotta perehtynyt maailman ahdinkoon, hän on ottanut oppia kokemuksesta ja osaa nyt sopeutua kansojen ahdinkoon? Todistaako se vakuuttavasti, että ihminen kykenee ratkaisemaan ongelmansa itse? Me 70 ja 80 vuotta täyttäneet älylliset huomioitsijat emme voi nähdä niin käyneen. Ihminen itse onkin tullut havaitsemaan tämän kylmän totuuden. Kun siis ongelmia ei ratkaista, niin mitä tapahtuu? Epäonnistuminen! Ihminen ei voi rohkaista itseään vanhalla sanonnalla: ”Ellet heti onnistu, niin yritä, yritä uudelleen!” Ongelma, jonka ratkaisemista pitäisi yrittää uudelleen, ei pysy samana. Se pahenee! Se tulee vaikeammaksi! Meidän on pakko tehdä kysymys: kuinka kauan ihminen jatkuvasti tulee epäonnistumaan vaarantaen oman olemassaolonsa?

15. Kuinka todennäköistä on, että materialistiset ihmiset kääntyvät takaisin uskonnon puoleen saadakseen apua ongelmien ratkaisemiseen, kuten kommunistisen Neuvostoliiton tapaus valaisee?

¹⁵ Minkä puoleen ihmisen on käännyttävä pelastuakseen itse aiheuttamistaan tuhoisista vaikeuksista? Materialistiset ihmiset, jotka uskovat ihmisen kehittymistä kannattavaan teoriaan, eivät näe muuta kuin ihmisen, jonka puoleen kääntyä. Kääntyvätkö sellaiset ihmiset aikaisemmin suosittujen perinteisten uskontojen puoleen, joita on harjoitettu kauan temppeleissä, moskeijoissa, katedraaleissa ja kirkkorakennuksissa? Tuleeko esimerkiksi Neuvostoliiton kommunismi kääntymään takaisin Venäjän ortodoksisen uskonnon puoleen, jonka se kukisti vuonna 1917, ja luopumaan sanonnastaan, jonka mukaan ”uskonto on oopiumia kansalle”? Sen jälkeen kun Neuvostovenäjä erotti Venäjän ortodoksisen kirkon valtiosta, se on käyttänyt kirkkojärjestelmän jäännöksiä pelkkänä valtion palvelijana, eikä tämä heikko uskonnollinen välikappale ole tarjonnut ratkaisua kommunistisen Neuvostoliiton ongelmiin.

16. Mitä kysymyksiä herää uskonnon puoleen kääntymisestä tulevaisuudessa maissa, joissa uskontoa vielä jossain määrin kunnioitetaan?

¹⁶ Tulevatko poliitikot ja tiedemiehet kristikunnan muissa osissa, kommunististen maiden ulkopuolella, kääntymään uskonnollisen papiston, roomalaiskatolisen, protestanttisen ja idän ortodoksisten kirkkojen papiston, puoleen pelastuksen saamiseksi? Valtio on käyttänyt näitä pappismiehiä sotilaspappeina taistelujoukoissaan ja ”Jumalan miehinä” rukoilemaan Jumalan siunausta lainsäädäntöelimilleen. Vaikka nämä uskonnolliset papit ovat vaihtaneet puhtaasti uskonnollisen evankeliumin yhteiskunnalliseen, materialistiseen evankeliumiin, niin he eivät ole esittäneet mitään ratkaisua maailman ongelmiin. Tuleeko kommunistinen Kiina, joka nyt on ryhtynyt sotaan kungfutselaisuutta vastaan, tuntemaan lopulta velvollisuudekseen kääntyä takaisin kuolleen Kungfutsen puoleen saadakseen apua? Tulevatko poliitikot ja hallitusmiehet myös muissa maissa, joissa on vielä suuri ei-kristillinen uskonnollinen järjestö, kääntymään jatkuvasti pappiensa puoleen, joiden uskonto ei ole tähän mennessä tarjonnut mitään selitystä nykyiseen maailman ahdinkoon, eikä siksi voi osoittaa siitä mitään pääsytietä?

17. Mikä kysymys herää tässä yhteydessä erään vanhan sananlaskun tulevasta soveltumisesta?

¹⁷ Varsin monet poliittiset johtajat ja taloudelliset neuvonantajat ovat todenneet pettäviksi uskontonsa, joihin he ovat kauan turvautuneet. He ovat jopa menettäneet uskonsa niihin. Tulevatko he nyt vaatimaan uskonnollista herätysliikettä viimeisenä mahdollisuutena ja toimimaan, niin kuin vanha sananlasku sanoo: ”Koira on palannut omalle oksennukselleen”?c

18. Mikä puhuu sellaista sananlaskun soveltumista vastaan?

¹⁸ Sellaista on tuskin odotettavissa! Terve järki ja päättely eivät puhu sellaisen puolesta. Noiden maailmallisten miesten usko yliluonnolliseen, hengelliseen, on heikentynyt, tai mikä pahempaa, hävinnyt. Sellaisessa tilanteessa he ajattelevat, ettei heillä ole muuta kuin inhimillisiä keinoja. Kun lopulta kaikki inhimilliset keinot pettävät heidät, he tulevat täysin hämmentymään!

19. Mistä meidän tulee hankkia itsellemme opetusta, jottemme joutuisi houkutelluiksi sellaisten ihmisten mukaan?

¹⁹ Nyt on totisesti aika meidän kysyä itseltämme: haluammeko me olla sellaisten hämmentyneitten ihmisten joukossa, kun he joutuvat epätoivon valtaan? He eivät tule lakkaamaan taistelemasta omia etujaan vastaan, mikä vaarantaa ikävä kyllä kaikkien muidenkin ikuiset edut! Annammeko houkutella itsemme kulkemaan heidän mukanaan? Meidän ei tarvitse tehdä siten. Mitä parhaimmalla valtuudella voidaan luottavaisesti julistaa: ’Ihmisen pelastus maailman ahdingosta on käsillä!’ Meillä on, minkä puoleen kääntyä, tarvitsematta joutua alttiiksi pettymykselle ja tuholle. Aikojen lisääntyvän paineen vuoksi meidän on kiireellisen tärkeätä ottaa vastaan opetusta saadaksemme tietää, minkä puoleen kääntyä täydellisen tyydytyksen saamisen toivossa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 8]

1914

Tuo vuosi oli suuri käännekohta