15. luku

Miten Jehova ohjaa järjestöään?

1. Mitä tietoja Raamattu paljastaa Jehovan järjestöstä, ja miksi niillä on merkitystä meille?

HENKEYTETYN Raamatun kautta Jehova antaa meille välähdyksiä suurenmoisesta taivaallisesta järjestöstään. (Jes. 6:2, 3; Hes. 1:1, 4–28; Dan. 7:9, 10, 13, 14) Me emme tosin voi nähdä henkiluomuksia, mutta Jumala kiinnittää huomiomme tapoihin, joilla pyhien enkelien toiminta vaikuttaa maan päällä oleviin tosi palvojiin. (1. Moos. 28:12, 13; 2. Kun. 6:15–17; Ps. 34:8; Matt. 13:41, 42; 25:31, 32) Raamattu kertoo myös Jehovan järjestön näkyvästä osasta ja auttaa meitä ymmärtämään, miten hän ohjaa sitä. Jos meillä todella on näiden asioiden ymmärtämiseen tarvittavaa hengellistä käsityskykyä, me voimme ’vaeltaa Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisimme täysin miellyttää häntä’. – Kol. 1:9, 10.

NÄKYVÄN OSAN TUNNISTAMINEN

2. Mikä on vuoden 33 helluntaista lähtien ollut Jumalan seurakunta?

² Israelin kansa oli 1545 vuoden ajan Jumalan seurakunta. Se ei kuitenkaan pitänyt lakiliittoa, ja se hylkäsi Jumalan oman Pojan. Näin ollen Jehova tuotti uuden seurakunnan, jonka kanssa hän teki uuden liiton. Raamatussa puhutaan tästä seurakunnasta Kristuksen ”morsiamena”, joka muodostuu niistä 144000:sta, jotka Jumala on valinnut yhdistettäväksi Poikansa kanssa taivaassa. (Ef. 5:22–32; Ilm. 14:1; 21:9, 10) Ensimmäiset heistä voideltiin pyhällä hengellä vuoden 33 helluntaina. Jehova antoi pyhän henkensä välityksellä täysin selvät todisteet siitä, että tämä oli nyt se seurakunta, jota hän käyttäisi tarkoituksensa toteuttamiseen. – Hepr. 2:2–4.

3. Ketkä muodostavat nykyään Jehovan näkyvän järjestön?

³ Nykyään vain jäännös noista 144000:sta on maan päällä. Raamatun ennustusten mukaisesti ”muiden lampaitten” suuri joukko on kuitenkin saatettu yhteistoimintaan tuon jäännöksen kanssa. Hyvä paimen, Jeesus Kristus, on yhdistänyt nämä ”muut lampaat” hengellä voideltujen seuraajiensa jäännökseen, joten nämä ryhmät muodostavat ”yhden lauman”, jota hän, heidän ”yksi paimenensa”, johtaa. (Joh. 10:11, 16; Ilm. 7:9, 10) Nämä kaikki muodostavat yhden yhdistetyn järjestön, Jehovan nykyisen näkyvän järjestön.

TEOKRAATTINEN RAKENNE

4. Kuka ohjaa järjestöä ja miten?

⁴ Raamatullinen ilmaisu ”elävän Jumalan seurakunta” osoittaa selvästi, kuka sitä ohjaa. Järjestö on teokraattinen eli jumalanvaltainen. Jehova ohjaa kansaansa Herran Jeesuksen Kristuksen välityksellä, jonka hän on itse nimittänyt seurakunnan pääksi, ja oman henkeytetyn Sanansa, Raamatun, kautta. – 1. Tim. 3:14, 15; Ef. 1:22, 23; 2. Tim. 3:16, 17.

5. a) Miten seurakunnan saama taivaallinen ohjaus ilmeni ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mikä osoittaa Jeesuksen olevan yhä seurakunnan pää?

⁵ Tuo teokraattinen ohjaus oli hyvin ilmeinen, kun pyhä henki sai vuoden 33 helluntaina seurakunnan ensimmäiset jäsenet toimimaan. (Apt. 2:1–4, 32, 33) Lisäksi teokraattinen johto saatettiin nähdä silloin, kun Jehovan enkeli ohjasi tapahtumia, jotka johtivat hyvän uutisen leviämiseen Afrikkaan. (Apt. 8:26–39) Tuo johto oli havaittavissa myös silloin, kun Jeesuksen äänen kuultiin antavan ohjeita tarsolaisen Sauluksen kääntymyksen yhteydessä, ja se nähtiin jälleen, kun lähetystyö aloitettiin pakanoitten keskuudessa. (Apt. 9:3–7, 10–17; 10:9–16, 19–23; 11:12) Tarvittavia ohjeita ei kuitenkaan aina saatu huomiota herättävillä tavoilla. Tuli aika, jolloin ei enää kuultu ääniä taivaasta, enkelit eivät enää ilmestyneet ihmisille eikä ollut enää hengen ihmelahjoja. Jeesus oli kuitenkin luvannut uskollisille seuraajilleen: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti”, ja tosiasiat osoittavat, että hän on edelleen seuraajiensa kanssa. (Matt. 28:20; 1. Kor. 13:8) Jehovan todistajat tunnustavat hänen johtoasemansa, ja sen lisäksi on ilmeistä, etteivät he olisi pystyneet jatkuvasti julistamaan Valtakunnan sanomaa voimakkaan vihamielisyyden vallitessa ilman hänen apuaan.

6. a) Ketkä muodostavat ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”? Perustele vastauksesi. b) Minkä tehtävän Jeesus antoi tuolle ”orjalle”?

⁶ Hiukan ennen kuolemaansa Jeesus puhui opetuslapsilleen ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta”, jonka Isäntä hän oli ja jolle hän uskoisi erikoisvastuun. Jeesuksen kuvauksen mukaan tuo ”orja” olisi maan päällä Herran noustessa taivaaseen, ja se olisi olemassa vielä Kristuksen paluun aikaan. Tuollainen kuvaus ei voi mitenkään sopia yhteen ihmiseen. Se sopii kuitenkin Kristuksen uskolliseen voideltuun seurakuntaan kokonaisuutena. Jeesus tiesi, että hän ostaisi siihen kuuluvat omalla verellään, joten hän nimitti heitä sopivasti ryhmänä ”orjakseen”. Hän antoi heille tehtävän ja käski heitä kaikkia tekemään opetuslapsia ja sen jälkeen edistyvästi ruokkimaan heitä hengellisesti antaen heille ”heidän [hengellisen] ruokansa oikeaan aikaan”. Pyhä henki vahvisti heidän nimityksensä tuohon tehtävään vuoden 33 helluntaina. – Matt. 24:45–47; 28:19, 20; 1. Kor. 6:19, 20; vrt. Jes. 43:10.

7. a) Mitä lisävastuita tuolla ”orjalla” on nykyään? b) Miksi meidän suhtautumisemme tämän kanavan kautta annettuihin ohjeisiin on tärkeää?

⁷ Kun Isäntä palaisi, ”orjalle” uskottaisiin lisää vastuita, mikäli hän olisi tehnyt työnsä uskollisesti. Isännän paluuta seuraavien vuosien kuluessa olisi aika antaa maailmanlaajuinen todistus Valtakunnasta, ja silloin koottaisiin ”suuri joukko” Jehovan palvojia, jotta he säilyisivät ”suuren ahdistuksen” läpi. (Matt. 24:14; Ilm. 7:9, 10) Myös nämä tarvitsisivat hengellistä ravintoa, ja he saisivat sitä tuon ”orja”-yhteisön, ts. Kristuksen hengellävoideltujen palvelijoitten, välityksellä. Jotta miellyttäisimme Jehovaa, meidän täytyy ottaa vastaan ne ohjeet, joita hän antaa meille tämän kanavan kautta, ja toimia täysin sopusoinnussa niitten kanssa.

8, 9. a) Miten oppikysymysten ratkaiseminen ja hyvän uutisen saarnaamisessa tarvittavien ohjeitten antaminen oli järjestetty ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mikä samanlainen järjestely toimii nykyään?

⁸ Toisinaan saattaisi luonnollisesti herätä oppeja ja menettelytapoja koskevia kysymyksiä. Miten silloin meneteltäisiin? Apostolien tekojen 15. luvussa kerrotaan, miten muuan pakanakäännynnäisille asetettavia vaatimuksia koskeva kiistakysymys ratkaistiin. Se jätettiin Jerusalemissa hallinnollisena keskuselimenä toimivien apostoleitten ja vanhinten päätettäväksi. Nuo vanhimmat eivät olleet erehtymättömiä, vaan hekin tekivät joskus virheitä. (Vrt. Gal. 2:11–14.) Kuitenkin Jumala käytti heitä. He pohtivat, mitä henkeytetyt kirjoitukset sanoivat käsiteltävästä asiasta. Lisäksi he harkitsivat, mitä todisteita oli siitä, että Jumalan henki oli toiminut silloin, kun saarnaamistyö ulotettiin pakanakansoihin. Sen jälkeen he esittivät päätöksensä. Tuolla järjestelyllä oli Jumalan siunaus. (Apt. 15:1–29; 16:4, 5) Itse Herralta saadun valtuutuksen mukaisesti tuo keskuselin myös lähetti keskuudestaan joitakuita edistämään hyvän uutisen saarnaamista muualla. – Apt. 8:14; Gal. 2:9.

⁹ Nykyaikana hallintoelin koostuu eri maista kotoisin olevista hengellävoidelluista veljistä. Se toimii Jehovan todistajien maailmankeskuksessa. Jeesuksen Kristuksen johdon alaisuudessa se edistää uskollisesti puhtaan palvonnan etuja. Näillä veljillä on sama näkemys kuin apostoli Paavalilla, joka antoi kristityille tovereilleen hengellisiä neuvoja ja kirjoitti seuraavasti: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä uskonne avulla te kestätte.” – 2. Kor. 1:24.

10. a) Miten vanhinten ja avustavien palvelijoitten nimityksistä päätetään? b) Miksi meidän tulisi olla tiiviisti yhteistyössä noihin asemiin nimitettyjen veljien kanssa?

¹⁰ Kaikkialla maailmassa toimivat Jehovan todistajat tunnustavat tämän teokraattisen järjestelyn. Kaikki heidän paikalliset seurakuntansa ovat tiiviisti yhteistyössä tuon elimen kanssa. He odottavat hallintoelimen nimittävän vanhimmat ja avustavat palvelijat, jotka huolehtivat siitä että seurakunnan asiat sujuvat joustavasti. Millä perusteella henkilöt valitaan näihin tehtäviin? Raamattu esittää selvästi heille asetettavat vaatimukset. Sekä vanhimmat, jotka suosittelevat veljiä näihin tehtäviin, että ne, jotka on valtuutettu nimittämään veljiä näihin tehtäviin, kantavat Jumalan edessä raskaan vastuun siitä, että he pitävät kiinni näistä vaatimuksista. (1. Tim. 3:1–10, 12, 13; 5:22; Tiit. 1:5–9) Näitä veljiä ei valita vaaleilla seurakunnan jäsenten keskuudesta, eikä seurakunnassa toimiteta mitään äänestystä. Sen sijaan toimitaan sen mallin mukaisesti, jonka apostolit antoivat nimittäessään veljiä ensimmäisellä vuosisadalla: suosituksista vastuussa olevat valvojat ja ne, jotka myöhemmin nimittävät veljet tehtäviin, pyytävät rukouksessa Jumalan hengen apua ja etsivät ohjausta hänen henkeytetystä Sanastaan. (Apt. 6:2–4, 6; 14:23; vrt. Ps. 75:7, 8.) Osoittamalla vastakaikua näiden vanhinten antamia ohjeita kohtaan voimme ilmaista arvostavamme sitä, että Kristus on rakkaudellisesti antanut näitä ”lahjoja ihmisinä”, jotka auttavat meitä kaikkia pääsemään ”yhteyteen uskossa”. – Ef. 4:8, 11–16.

11. a) Mitä arvokkaita palveluksia naiset suorittavat teokraattisen järjestelyn alaisuudessa? b) Milloin heidän tulee peittää päänsä ja miksi?

¹¹ Raamattu osoittaa, että miesten tulisi huolehtia seurakunnan valvontatehtävistä. Tämä ei kuitenkaan alenna naisia millään tavoin, sillä kuuluvathan monet heistä taivaallisen Valtakunnan perillisiin. Kristityt naiset voivat myös osaltaan luoda hyvän maineen seurakunnalle käyttäytymällä vaatimattomasti, olemalla siveellisesti puhtaita ja huolehtimalla ahkerasti perheestään. (Tiit. 2:3–5) He tekevät usein suuren osan siitä työstä, joka liittyy uusien kiinnostuneitten löytämiseen ja heidän saattamiseensa järjestön yhteyteen. (Ps. 68:12) Mutta seurakunnan opettamisesta huolehtivat tuohon tehtävään nimitetyt miehet. (1. Tim. 2:12, 13) Jos seurakunnan järjestämässä kokouksessa ei kuitenkaan ole ketään pätevää miestä, niin naisen, joka toimii puheenjohtajana tai esittää rukouksen, tulisi peittää päänsä.a Hän osoittaa siten kunnioitusta Jehovan järjestelyä kohtaan sen esimerkin mukaisesti, jonka Jeesus antoi meille kaikille ollessaan alamainen Isälleen. – 1. Kor. 11:3–16; Joh. 8:28, 29.

12. a) Miten Raamattu kehottaa vanhimpia suhtautumaan asemaansa? b) Mikä suurenmoinen etu meillä kaikilla on?

¹² Ihmistä, jolla on jokin huomattava asema, pidetään maailmassa tärkeänä, mutta Jumalan järjestössä on voimassa seuraava sääntö: ”Joka käyttäytyy vähäisempänä teidän kaikkien keskuudessa, se on suuri.” (Luuk. 9:46–48; 22:24–26) Raamattu siis neuvoo vanhimpia varomaan, etteivät he hallitsisi herroina niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan että he tulisivat pikemminkin esimerkeiksi laumalle. (1. Piet. 5:2, 3) Suurenmoinen etu edustaa Kaikkeuden Suvereenia, puhua nöyrästi hänen nimessään ja kertoa ihmisille kautta maailman hänen Valtakunnastaan, on etu, jota ei ole suotu vain harvoille ja valituille vaan kaikille Jehovan todistajille, sekä miehille että naisille.

13. Käsittele tämän kappaleen lopussa esitetyt kysymykset käyttäen annettuja raamatunpaikkoja.

¹³ Meidän on syytä kysyä itseltämme: ”Arvostammeko todella sitä tapaa, jolla Jehova ohjaa näkyvää järjestöään? Heijastuuko se asenteistamme, puheestamme ja toimistamme?” Seuraavien seikkojen miettiminen voi auttaa meitä jokaista erittelemään näitä asioita:

Jos me todella alistumme seurakunnan pään, Kristuksen, johtoon, niin mitä me teemme seuraavien raamatunjakeitten mukaisesti? (Matt. 24:14; 28:19, 20; Luuk. 21:34–36; Joh. 13:34, 35)

Missä määrin kaikkien järjestöön kuuluvien tulisi tuntea olevansa riippuvaisia Jumalasta ja Kristuksesta pyrkiessään olemaan tuottoisia kristittyjä? (Joh. 15:5; 1. Kor. 3:5–7)

Kenen huomaavainen huolenpito meidän tulisi nähdä siinä, että vanhimmat yrittävät palauttaa kohdalleen joidenkuiden ajattelua, niin että nämä suhtautuisivat asioihin sopusoinnussa muiden järjestöön kuuluvien kanssa? (Ef. 4:7, 8, 11–13; 2. Kor. 13:11)

Ketä kohtaan osoitamme kunnioitusta, kun otamme arvostavasti vastaan ”orja”-luokan ja sen hallintoelimen kautta saamamme hengellisen ravinnon? Entä jos puhuisimme väheksyvästi näistä ryhmistä? (Luuk. 10:16; vrt. 3. Joh. 9, 10.)

Miksi meidän ei tulisi arvostella ankarasti vanhimmiksi nimitettyjä veljiä? (Apt. 20:28; Room. 12:10)

14. a) Mitä suhtautumisemme teokraattiseen järjestöön osoittaa? b) Mitä mahdollisuuksia meillä on tässä suhteessa osoittaa Panettelijan olevan valehtelija ja ilahduttaa Jehovan sydäntä?

¹⁴ Jehova on nykyään tekemisissä meidän kanssamme näkyvän järjestönsä kautta, jonka pääksi on nimitetty Kristus. Suhtautumisemme tähän järjestöön osoittaa siis käytännössä, kummalle puolelle asetumme suvereenisuutta koskevassa kiistakysymyksessä. (Hepr. 13:17) Saatana väittää, että toimintamme vaikutin on omanvoitonpyynti ja että me olemme pääasiassa kiinnostuneita vain itsestämme. Jos me kuitenkin mielellämme asetumme käytettäväksi mihin tahansa palvelukseen ja kartamme sanomasta ja tekemästä sellaista, mikä kiinnittäisi tarpeettomasti huomiota meihin itseemme, todistamme Panettelijan olevan valehtelija. Jos me rakastamme ja kunnioitamme niitä, jotka ”ottavat johdon” meidän keskuudessamme, ja jäljittelemme heidän uskoaan olematta kuitenkaan sellaisia, jotka ”ihailevat persoonallisuuksia oman hyödyn takia”, me ilahdutamme Jehovan sydäntä. (Hepr. 13:7; Juud. 16) Kehittämällä tervettä kunnioitusta Jehovan järjestöä kohtaan ja tekemällä kokosydämisesti sen työn, jonka hän on antanut meille, me osoitamme, että Jehova todella on Jumalamme ja että hänen palvontansa yhdistää meidät. – 1. Kor. 15:58.

[Alaviitteet]

Kertauskysymyksiä

● Mikä on Jehovan näkyvä järjestö nykyään? Mikä on sen tarkoitus?

● Kuka on nimitetty seurakunnan pääksi? Minkä näkyvän järjestelyn kautta hän ohjaa meitä rakkaudellisesti?

● Mitä terveitä asenteita meidän tulisi kehittää järjestössä esiintyviä vastuita ja siihen kuuluvia ihmisiä kohtaan?