Pyhimykset

Määritelmä: Roomalaiskatolisen opetuksen mukaan pyhimykset ovat sellaisia, jotka ovat kuolleet ja jotka ovat nyt Kristuksen kanssa taivaassa ja joille kirkko on antanut tunnustuksen heidän huomattavan pyhyytensä ja hyveellisyytensä vuoksi. Trenton uskontunnustus sanoo, että pyhimyksiä tulee pyytää toimimaan esirukoilijoina Jumalan edessä ja että sekä pyhäinjäännöksiä että pyhimysten kuvia tulee kunnioittaa. Muissakin uskonnoissa rukoillaan pyhimyksiltä apua. Jotkin uskonnot opettavat, että kaikki niiden jäsenet ovat pyhiä ja synnittömiä. Raamattu puhuu monessa kohdassa pyhistä. Se käyttää tuota sanaa Kristuksen 144000 hengellävoidellusta seuraajasta.

Opettaako Raamattu, että ihmistä voidaan pitää pyhänä vasta sitten, kun hän on päässyt taivaalliseen kirkkauteen?

Raamattu puhuu selvästi pyhistä, jotka ovat taivaassa. Jehovaa sanotaan ”Pyhäksi [kreik. haʹgi·on]” (1. Piet. 1:15, 16; ks. 3. Moos. 11:45). Jeesusta Kristusta sanotaan ”Jumalan Pyhäksi [haʹgi·os]” hänen maan päällä ollessaan ja ”Pyhäksi [haʹgi·os]” hänen taivaassa ollessaan (Mark. 1:24; Ilm. 3:7; KR-38). Myös enkelit ovat ’pyhiä’ (Apt. 10:22, KR-38). Samaa alkuperäisen kreikan kielen perustermiä käytetään monista maan päällä olevista ihmisistä.

Apt. 9:32, 36–41, KR-38: ”Tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien [ha·giʹous] tykö, jotka asuivat Lyddassa. – – Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita [joka kuoli] – – [Pietari] kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: ’Tabita, nouse ylös!’ Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä.” (Tästä ilmenee selvästi, että nämä pyhät eivät vielä olleet taivaassa ja että pyhinä ei pidetty ainoastaan sellaisia huomattavia henkilöitä kuin Pietaria.)

2. Kor. 1:1; 13:12; KR-92: ”Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus tervehtivät Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa ja kaikkia pyhiä [ha·giʹois] koko Akhaiassa.” ”Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki pyhät lähettävät teille terveisiä.” (Kaikkia näitä varhaiskristittyjä, jotka oli puhdistettu Kristuksen verellä ja Kristuksen tulevina perijätovereina erotettu Jumalan palvelukseen, sanottiin pyhiksi. Heidän pyhäksi tunnustamistaan ei siis ilmeisesti lykätty siihen asti, kun he olivat kuolleet.)

Onko raamatullista rukoilla ”pyhimyksiä” esittämään esirukouksia Jumalalle?

Jeesus Kristus sanoi: ”Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa!” Rukoukset tulee siis osoittaa Isälle. Jeesus sanoi myös: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” (Matt. 6:9; Joh. 14:6, 14; KR-38.) Jeesus sulki siten pois sen ajatuksen, että kukaan muu voisi toimia välittäjänä. Apostoli Paavali lisäsi Kristuksesta seuraavaa: ”Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.” ”Hän – – pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.” (Room. 8:34; Hepr. 7:25; KR-38.) Jos me tosiaan haluamme Jumalan kuulevan rukouksemme, eikö olisi viisasta lähestyä Jumalaa siten kuin hänen Sanansa neuvoo? (Ks. myös pääaihetta ”Maria”, s. 239.)

Ef. 6:18, 19, KR-92: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa.” (Kursivointi lisätty.) (Tässä kannustetaan rukoilemaan pyhien puolesta, mutta ei heitä eikä heidän välityksellään. New Catholic Encyclopedia [1967, XI osa, s. 670] myöntää: ”Tavallisesti kaikki rukoukset U[udessa] T[estamentissa], sekä yksityiset että julkiset liturgiset rukoukset, osoitetaan Jumalalle, Isälle, Kristuksen kautta.”)

Room. 15:30, KR-38: ”Minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa.” (Apostoli Paavali, joka itse oli pyhä, pyysi toisia kristittyjä, jotka myös olivat pyhiä, rukoilemaan hänen puolestaan. Mutta huomaa, että Paavali ei osoittanut rukouksiaan toisille pyhille, eivätkä heidän hänen puolestaan esittämänsä rukoukset korvanneet sitä läheistä suhdetta Isään, josta Paavali itse nautti rukouksen välityksellä. Vrt. Ef. 3:11, 12, 14.)

Miten tulisi suhtautua tapaan kunnioittaa pyhäinjäännöksiä ja ”pyhimysten” kuvia?

New Catholic Encyclopedia myöntää: ”On siis turhaa etsiä Vanhasta testamentista oikeutusta pyhäinjäännöskultille; myöskään Uudessa testamentissa ei kiinnitetä paljoa huomiota pyhäinjäännöksiin. – – [”Kirkkoisä”] Origenes näyttää pitäneen pakanallisena tätä tapaa osoittaa kunnioitusta esineille.” (1967, XII osa, s. 234, 235.)

On huomattavaa, että Jumala hautasi Mooseksen, eikä kukaan ihminen ole koskaan löytänyt hänen hautaansa (5. Moos. 34:5, 6). Mutta Juudaan kirjeen 9. jae kertoo, että ylienkeli Mikael väitteli Saatanan kanssa Mooseksen ruumiista. Miksi? Olihan Jumalan tarkoitus selvästikin hävittää se sellaisella tavalla, etteivät ihmiset pystyisi löytämään sitä. Halusiko Vastustaja johtaa ihmisiä tuon ruumiin luo, niin että se pantaisiin näytteille ja että siitä tulisi kenties kunnioituksen kohde?

Ks. tietoja ”pyhimysten” kuvien kunnioittamisesta pääaiheesta ”Kuvat”.

Miksi katolisille ”pyhimyksille” kuvataan sädekehä?

New Catholic Encyclopedia myöntää: ”Kaikkiin pyhimyksiin liitettävä yleisin tuntomerkki on pyhimyksen päätä ympäröivä nimbus (pilvi), sädekehä. Se on esikristillistä perua, ja siitä löytyy esimerkkejä pakanallisen ajattelun kyllästämästä hellenistisestä taiteesta; kuten mosaiikeista ja kolikoista ilmenee, sädekehä oli sellaisilla puolijumalilla ja jumaluuksilla kuin Neptunuksella, Juppiterilla, Bacchuksella ja varsinkin Apollolla (auringonjumalalla).” (1967, XII osa, s. 963.)

The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Hellenistisessä ja roomalaisessa taiteessa auringonjumala Helios ja roomalaiset keisarit esiintyivät usein säteistä koostuva kehä päänsä ympärillä. Varhaiskristillisessä taiteessa kartettiin tuota muotoa sen pakanallisen alkuperän vuoksi, mutta kristityt keisarit omaksuivat yksinkertaisen pyöreän sädekehän virallisiin kuviinsa. 300-luvun puolivälistä lähtien myös Kristukselle lisättiin tämä majesteettiuden tunnuspiirre – – vasta 500-luvulta lähtien tuli tavaksi piirtää neitsyt Marialle ja muille pyhimyksille sädekehä.” (1976, Micropædia, IV osa, s. 864.)

Onko sopivaa sekoittaa kristillisyyteen pakanallisia vertauskuvia?

”Mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar [Belial, Saatana]? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli – –. Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’.” (2. Kor. 6:14–18, KR-38.)

Voisivatko jonkin uskonnollisen ryhmän kaikki jäsenet olla pyhiä ja niin ollen vapaita synnistä?

Oli varmasti tosiasia, että kaikki ensimmäisen vuosisadan kristilliseen seurakuntaan kuuluvat olivat pyhiä (1. Kor. 14:33, 34; 2. Kor. 1:1; 13:12 [13:​13, UM]; KR-38). Heistä sanotaan, että he saivat ”synnit anteeksi” ja että Jumala ’pyhitti’ heidät (Apt. 26:18; 1. Kor. 1:2; KR-38). He eivät kuitenkaan väittäneet olevansa vapaita kaikista synneistä. He olivat syntyneet syntisen Aadamin jälkeläisinä. Tämän perinnön vuoksi he joutuivat usein taistelemaan tehdäkseen sitä, mikä oli oikein, kuten apostoli Paavali nöyrästi tunnusti (Room. 7:21–25). Ja apostoli Johannes sanoi painokkaasti: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1. Joh. 1:8, KR-38.) Pyhänä oleminen siinä mielessä kuin Raamattu käyttää tuota sanaa Kristuksen tosi seuraajien yhteydessä, ei siis merkitse sitä, että he ovat lihassa vapaita kaikista synneistä.

Ks. tietoja siitä, ovatko kaikki tosi kristityt nykyään pyhiä ja odottaako heitä taivaallinen elämä, s. 364–368.

Joku voi sanoa:

”Uskotteko pyhimyksiin?”

Voisit vastata: ”Keitä pyhimyksiä ajattelette?” Jos hän mainitsee Marian tai apostolit, voisit ehkä lisätä: 1) ”Kyllä, Raamatussa puhutaan heistä, ja uskon, mitä siihen on kirjoitettu. Mutta minua kiinnostaa erityisesti se, mitä he tekevät nykyään ja miten se vaikuttaa meihin. Varmaan se kiinnostaa teitäkin? .... Olen havainnut, että täällä Raamatussa on hyvin kiinnostavaa aineistoa pyhimyksistä, ja haluaisin kertoa siitä teille (Ilm. 5:9, 10).” [Jos herää kysymys tuon raamatunkohdan sanamuodosta, niin huomaa seuraava: UTN sanoo: ”hallita koko maailmaa”. EU kuuluu: ”hallitsevat maailmaa”. Mutta KR-92 ja KR-38 sanovat ”hallitsemaan maan päällä”. Ks. ajatuksia kreikan kieliopista otsikosta ”Taivas”, s. 368.] 2) ”Millaista elämä tulee olemaan tuon hallituksen alaisuudessa? (Ilm. 21:2–4.)”

Tai voisit sanoa (jos olet itse joskus ollut katolilainen): ”Monien vuosien aikana osallistuin pyhimysten kunniaksi vietettyihin juhliin ja rukoilin heitä säännöllisesti. Mutta sitten luin Raamatusta jotakin, mikä sai minut ajattelemaan uudelleen sitä mitä tein. Ehkä saan näyttää sen teille.” (Ks. s. 282, 283.)