Henki

Määritelmä: Heprealaisella sanalla ruʹaḥ ja kreikkalaisella sanalla pneuʹma, jotka käännetään usein ”hengeksi”, on useita merkityksiä. Ne kaikki viittaavat sellaiseen, mitä ihminen ei voi nähdä ja mikä ilmaisee liikkeessä olevaa voimaa. Näitä heprealaisia ja kreikkalaisia sanoja käytetään tarkoittamaan 1) tuulta, 2) maallisissa luomuksissa vaikuttavaa elinvoimaa, 3) ihmisen kuvaannollisesta sydämestä lähtevää, liikkeelle panevaa voimaa, joka saa hänet puhumaan ja toimimaan jollakin nimenomaisella tavalla, 4) näkymättömästä lähteestä alkuisin olevia henkeytettyjä ilmauksia, 5) henkipersoonia ja 6) Jumalan vaikuttavaa voimaa eli pyhää henkeä. Tässä käsitellään useita näitä käyttötapoja niiden keskustelunaiheiden yhteydessä, joita voi herätä kenttäpalveluksessa.

Mikä on pyhä henki?

Pyhään henkeen viittaavien raamatunkohtien vertailu osoittaa, että sen sanotaan ’täyttävän’ ihmisiä, heidät voidaan ”kastaa” sillä ja heidät voidaan ’voidella’ sillä (Luuk. 1:41; Matt. 3:11; Apt. 10:38). Mikään näistä ilmauksista ei olisi sopiva, jos pyhä henki olisi persoona.

Jeesus sanoi pyhää henkeä myös ”auttajaksi” (kreik. pa·raʹklē·tos), ja hän sanoi, että tämä auttaja ’opettaisi’, ’todistaisi’, ’puhuisi’ ja ’kuulisi’ (Joh. 14:16, 17, 26; 15:26; 16:13). Personointi ei ole epätavallista Raamatussa. Esimerkiksi viisaudella sanotaan olevan ”lapsia” (Luuk. 7:35). Syntiä ja kuolemaa nimitetään kuninkaiksi (Room. 5:14, 21). Vaikka joissakin kohdissa sanotaan, että henki ”puhui”, niin muut raamatunjakeet osoittavat selvästi, että se tapahtui enkelien tai ihmisten välityksellä (Apt. 4:24, 25; 28:25; Matt. 10:19, 20; vrt. Apt. 20:23:a 21:10, 11:een). 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa ei ainoastaan hengen sanota ’todistaneen’, vaan myös ”veden ja veren”. Mikään näissä kohdissa olevista ilmauksista ei siis itsessään todista, että pyhä henki olisi persoona.

Pyhän hengen oikean määritelmän täytyy sopia kaikkiin raamatunkohtiin, jotka puhuvat tuosta hengestä. Tältä näkökannalta katsottuna on johdonmukaista päätellä, että pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima. Se ei ole persoona, vaan mahtava voima, jota Jumala saattaa lähtemään itsestään pyhän tahtonsa toteuttamiseksi (Ps. 104:30; 2. Piet. 1:21; Apt. 4:31).

Ks. myös pääaihetta ”Kolminaisuus”, s. 165, 166.

Mikä todistaa, että ihmisellä todella on pyhää henkeä?

Luuk. 4:18, 31–35: ”[Jeesus luki profeetta Jesajan kirjakääröstä:] ’Jehovan henkeä on minun päälläni, koska hän on voidellut minut julistamaan hyvää uutista – –’ Ja hän meni alas Kapernaumiin, erääseen Galilean kaupunkiin. Ja hän opetti heitä sapattina, ja he olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hänen puheensa oli arvovaltaista. Ja synagogassa oli mies, jossa oli henki, epäpuhdas demoni, ja hän huusi suurella äänellä – – Mutta Jeesus nuhteli sitä sanoen: ’Ole vaiti ja tule ulos hänestä!’ Ja paiskattuaan miehen heidän keskelleen demoni tuli ulos hänestä vahingoittamatta häntä.” (Mikä todisti, että Jeesuksella oli Jumalan henkeä? Kertomus ei sano, että hän vapisi tai huusi tai liikuskeli kiihkeästi ympäriinsä. Sen sijaan se sanoo, että hän puhui arvovaltaisesti. On kuitenkin merkille pantavaa, että tuossa tilaisuudessa demonihenki pani miehen huutamaan ja kaatumaan lattialle.)

Apostolien tekojen 1:8 sanoo, että kun Jeesuksen seuraajat saisivat pyhää henkeä, he todistaisivat hänestä. Apostolien tekojen 2:1–11 kertoo, että kun he saivat tuota henkeä, tarkkailijoihin teki vaikutuksen se, että vaikka kaikki puhujat olivat galilealaisia, he puhuivat Jumalan suurenmoisuuksista kielillä, jotka olivat tuttuja monille läsnä olleille ulkomaalaisille. Kertomus ei kuitenkaan mainitse mitään hengen saaneiden tunteenpurkauksista.

On merkille pantavaa, että kun Elisabet sai pyhän hengen ja huusi ”suureen ääneen”, hän ei ollut palvontakokouksessa, vaan tervehti vierailulle tullutta sukulaista (Luuk. 1:41, 42). Apostolien tekojen 4:31 kertoo, että kun pyhää henkeä tuli kokoontuneisiin opetuslapsiin, paikka järähteli, mutta tuo henki ei pannut opetuslapsia vapisemaan eikä kieriskelemään, vaan he ”puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”. Samoin nykyään Jumalan sanan rohkea puhuminen ja todistustyön innokas suorittaminen osoittavat, että asianomaisella on pyhää henkeä.

Gal. 5:22, 23: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” (Pyrittäessä saamaan selville, ketkä ovat tosiaan saaneet pyhää henkeä, tulisi tähyillä tällaisia hedelmiä eikä uskonnollisen kiihkon purkauksia.)

Todistaako kyky puhua suuren tunteen vallassa kielellä, jota ei ole koskaan opiskellut, että asianomaisella on Jumalan henkeä?

Ks. pääaihetta ”Kielilläpuhuminen”.

Suoritetaanko meidän aikanamme ihmeparannuksia Jumalan hengen välityksellä?

Ks. pääaihetta ”Parantaminen”.

Kuka kastetaan pyhällä hengellä?

Ks. pääaihetta ”Kaste”, s. 139, ja myös pääaihetta ”Uudestisyntyminen”.

Onko ihmisessä henkiosa, joka jää eloon ruumiin kuollessa?

Hes. 18:4: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (KR-38 ja KR-1776 kääntävät tässä heprealaisen sanan neʹfeš ”sieluksi” ja sanovat siis, että sielu kuolee. Jotkin muut käännökset, jotka kääntävät heprealaisen sanan neʹfeš muissa kohdissa ”sieluksi”, käyttävät tässä jakeessa ilmauksia ”ihminen” tai ”se”. Neʹfeš, sielu, on siis ihminen, ei mikään hänen aineeton osansa, joka jäisi eloon ruumiin kuollessa.) (Ks. lisää yksityiskohtia pääaiheesta ”Sielu”.)

Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Tässä ”hengeksi” käännetty heprealainen sana on sanan ruʹaḥ johdannainen. Jotkut kääntäjät kääntävät sen ”hengitykseksi”. Kun tuo ruʹaḥ eli vaikuttava elinvoima lähtee ruumiista, ihmisen ajatukset häviävät; hän ei enää ajattele toisessa maailmassa.)

Saarn. 3:19–21: ”Lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki, niin ettei ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun. Kuka tietää ihmisten poikien hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?” (Koska kaikki ihmiset ovat perineet synnin ja kuoleman Aadamilta, he kuolevat ja palaavat tomuun kuten eläimetkin. Mutta onko jokaisella ihmisellä henki, joka jatkaa elämää älyllisenä persoonana lakattuaan toimimasta ruumiissa? Ei, sillä 19. jae sanoo, että ihmisillä ja eläimillä ”kaikilla on sama henki”. Pelkästään ihmisen havaintojen perusteella kukaan ei voi arvovaltaisesti vastata 21. jakeessa herätettyyn, henkeä koskevaan kysymykseen. Mutta Jumalan sana vastaa, että ihmiset eivät syntyessään ole saaneet mitään sellaista, mikä asettaisi heidät heidän kuollessaan eläinten yläpuolelle. Niiden armollisten järjestelyjen ansiosta, jotka Jumala on tehnyt Kristuksen välityksellä, uskoville ihmisille, mutta ei eläimille, on kuitenkin avattu mahdollisuus elää ikuisesti. Monille ihmisistä sen mahdollistaa ylösnousemus, kun Jumalasta tuleva vaikuttava elinvoima elvyttää heidät jälleen.)

Luuk. 23:46: ”Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ’Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni [kreik. pneuʹma].’ Tämän sanottuaan hän antoi henkensä.” (Huomaa, että Jeesus antoi henkensä. Kun hänen henkensä lähti, hän ei ollut matkalla taivaaseen. Jeesus herätettiin kuolleista vasta kolmantena päivänä tämän jälkeen. Ja kuten Apostolien tekojen 1:3, 9 osoittaa, kului vielä 40 päivää ennen kuin hän nousi taivaaseen. Mitä siis Jeesuksen kuolinhetkellään lausumat sanat merkitsevät? Hän ilmaisi tietävänsä, että kun hän kuolee, hänen tulevat elämänodotteensa riippuivat kokonaan Jumalasta. Ks. lisäajatuksia ’hengestä joka palaa Jumalan luo’ pääaiheesta ”Sielu”, s. 338.)

Joku voi sanoa:

”Onko teillä pyhää henkeä?”

Voisit vastata: ”On, ja siksi olen nyt tullut ovellenne (Apt. 2:17, 18).”

Tai voisit sanoa: ”Juuri se tekee minulle mahdolliseksi osallistua kristilliseen evankeliuminpalvelukseen. Mutta ihmisillä näyttää olevan erilaisia käsityksiä siitä, mistä voidaan tietää, että jollakulla on tosiaan Jumalan henkeä. Mikä teidän mielestänne osoittaa sen?” Sitten voisit ehkä lisätä: (Käsittele sivuilla 77 ja 78 olevaa aineistoa.)