Oppi sulautuu idän uskontoihin
”Luulin aina, että sielun kuolemattomuus on yleispätevä totuus, jonka kaikki hyväksyvät. Niinpä minulle oli melkoinen yllätys kuulla, että jotkut suuret ajattelijat sekä idässä että lännessä ovat vastustaneet kiihkeästi tuota uskomusta. Mitenhän ajatus kuolemattomuudesta sitten tuli hindulaiseen ajatteluun?” (HINDUKSI KASVATETTU KORKEAKOULUOPISKELIJA)
1. Miksi on mielenkiintoista tietää ihmisen kuolemattomuutta koskevan opin kehittymisestä ja leviämisestä eri uskontoihin?
MITEN ajatus ihmisellä olevasta kuolemattomasta sielusta sulautui hindulaisuuteen ja muihin idän uskontoihin? Kysymys on mielenkiintoinen sellaisten länsimaalaistenkin kannalta, jotka eivät ehkä tunne noita uskontoja, sillä tuo uskonkäsitys vaikuttaa itse kunkin tulevaisuudenkuvaan. Koska opetus ihmisen kuolemattomuudesta on yhteinen nimittäjä useimmissa nykyajan uskonnoissa, käsitteen kehityksen tunteminen voi todella parantaa keskinäistä ymmärrystä ja viestintää.
2. Miksi Intia on ollut huomattava uskonnollinen vaikuttaja Aasiassa?
2 Uskontotieteen professori Ninian Smart brittiläisestä Lancasterin yliopistosta sanoo: ”Aasian tärkein uskonnollinen vaikuttaja on ollut Intia. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että Intiassa itsessään on syntynyt monia uskontoja – hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys jne. – vaan siitä, että yksi näistä, buddhalaisuus, alkoi vaikuttaa syvällisesti käytännössä koko Itä-Aasian kulttuuriin.” Monet tämän vaikutuksen piirissä olleet kulttuurit ”pitävät Intiaa edelleen hengellisenä kotimaanaan”, sanoo hinduoppinut Nikhilananda. Miten sitten tämä opetus kuolemattomuudesta levittäytyi Intiaan ja muihin osiin Aasiaa?
Hindulainen opetus jälleensyntymisestä
3. Keiden mukana ajatus sielunvaelluksesta saattoi erään historioitsijan mukaan tulla Intiaan?
3 Kun Pythagoras ja hänen seuraajansa puhuivat Kreikassa sielunvaellusteorian puolesta 500-luvulla eaa., Induksen ja Gangesin varrella eläneet hindujen viisaat kehittelivät samaa käsitettä Intiassa. Uskomuksen yhtaikainen ilmaantuminen ”kreikkalaiseen maailmaan ja Intiaan on tuskin voinut olla sattumaa”, sanoo historioitsija Arnold Toynbee. ”Yksi yhteinen lähde”, hän mainitsee, ”on mahdollisesti Euraasian paimentolaisyhteisö, joka oli 700- ja 600-luvulla eKr. hyökännyt Intiaan, Lounais-Aasiaan, Mustanmeren pohjoisrannikon aroille sekä Balkanin ja Vähän-Aasian niemimaille.” Ajatus sielunvaelluksesta tuli Intiaan ilmeisesti noiden vaeltavien euraasialaisheimojen mukana.
4. Miksi sielunvaelluksen käsite vetosi hindujen viisaisiin?
4 Hindulaisuus oli syntynyt Intiassa paljon aiemmin, arjalaisten saavuttua maahan noin vuonna 1500 eaa. Siihen kuului alusta pitäen sellainen uskomus, että sielu on eri asia kuin ruumis ja että sielu jää kuollessa eloon. Siksi hindut palvoivat esi-isiä ja panivat esille ruokaa kuolleiden omaistensa sielujen nautittavaksi. Kun ajatus sielunvaelluksesta satoja vuosia myöhemmin levisi Intiaan, sen on täytynyt vedota hindujen viisaisiin, jotka painiskelivat ihmisen pahuutta ja kärsimystä koskevan yleismaailmallisen ongelman kanssa. Yhdistämällä sielunvaelluksen niin sanottuun karman lakiin eli syyn ja seurauksen lakiin hindujen viisaat kehittivät jälleensyntymisteorian, jonka mukaan yhden elämän ansiot ja virheet palkitaan tai niistä rangaistaan seuraavassa elämässä.
5. Mikä on hindulaisuuden mukaan sielun lopullinen päämäärä?
5 Hindulaisuuden opetukseen sielusta vaikutti eräs toinenkin käsite. ”Näyttää siltä, että juuri samaan aikaan, kun teoria sielunvaelluksesta ja karmasta muotoiltiin, tai jopa aiemmin”, sanotaan hakuteoksessa Encyclopædia of Religion and Ethics, ”eräs toinen käsite – – oli hiljalleen muotoutumassa pienessä älymystöpiirissä Pohjois-Intiassa: filosofinen käsite brahman-atman [korkein ja ikuinen brahman, perimmäinen todellisuus].” Tämä ajatus yhdistettiin jälleensyntymisteoriaan, jotta voitiin määritellä hindujen lopullinen päämäärä: vapautuminen sielunvaelluksen kiertokulusta ja tuleminen yhdeksi tuon perimmäisen todellisuuden kanssa. Hindut uskovat, että se saavutetaan pyrkimällä käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ja tavoittelemalla hindujen erikoistietoa.
6, 7. Millainen on nykypäivän hindulaisuuden uskonkäsitys tuonpuoleisesta?
6 Hindujen viisaat muokkasivat näin ajatuksen sielunvaelluksesta jälleensyntymisopiksi yhdistämällä siihen karman lain ja brahman-käsitteen. Octavio Paz, Nobelin palkinnon saanut runoilija ja Meksikon entinen Intian-suurlähettiläs, kirjoittaa: ”Hindulaisuuden levitessä levisi myös ajatus – – joka on ratkaisevan tärkeä brahmalaisuudelle, buddhalaisuudelle ja muille Aasian uskonnoille: jälleensyntyminen, sielujen siirtyminen olemassaolosta toiseen.”
7 Jälleensyntymisoppi on nykypäivän hindulaisuuden kantava voima. Hindufilosofi Nikhilananda sanoo: ”Jokaisen hyvän hindun vakaumus on, että kuolemattomuuden saavuttaminen ei ole vain harvojen valittujen erikoisoikeus, vaan kaikkien synnynnäinen oikeus.”
Jälleensyntymisen kiertokulku buddhalaisuudessa
8–10. a) Miten olemassaolo määritellään buddhalaisuudessa? b) Miten eräs buddhalainen oppinut selittää jälleensyntymisen?
8 Buddhalaisuus syntyi Intiassa vuoden 500 eaa. paikkeilla. Buddhalaisen perimätiedon mukaan sen perustaja oli intialainen prinssi Siddhartha Gautama, joka tultiin tuntemaan Buddhana hänen saatuaan valaistuksen. Koska buddhalaisuuden juuret ovat hindulaisuudessa, sen opetukset ovat osittain samanlaisia. Buddhalaisuuden mukaan olemassaolo on jatkuvaa syntymisen ja kuoleman kiertokulkua, ja samoin kuin hindulaisuudessa kunkin ihmisen asema hänen nykyisessä elämässään määräytyy sen perusteella, miten hän on toiminut edellisessä elämässään.
9 Buddhalaisuus ei kuitenkaan olemassaoloa määritellessään puhu persoonallisesta sielusta, joka jää kuollessa eloon. ”[Buddhan] mielestä ihmispsyyke oli vain ohikiitävä sarja katkonaisia psykologisia tiloja, joita piti yhdessä ainoastaan halu”, huomioi Arnold Toynbee. Silti Buddha uskoi, että jotain – jokin tila tai voima – siirtyy elämästä toiseen. Buddhalainen oppinut tri Walpola Rahula selittää:
10 ”Olento on vain ruumiillisten ja henkisten voimien tai energioiden yhdistelmä. Se, mitä kutsumme kuolemaksi, on fyysisen ruumiin elintoiminnan täydellistä lakkaamista. Lopettaako ruumiin elintoiminnan lakkaaminen tyystin kaikki nämä voimat ja energiat? Buddhalaisuus vastaa: ’Ei.’ Halu, tahto, kaipaus, jano saada elää, jatkaa ja tulla aina vain toiseksi on valtava voima, joka saa liikkeelle kokonaiset elämät ja olemassaolot ja koko maailmankin. Tämä on suurin voima, suurin energia maailmassa. Buddhalaisuuden mukaan tämä voima ei lakkaa ruumiin elintoiminnan lakatessa, mikä merkitsee kuolemaa, vaan se jatkaa ilmeten toisessa muodossa, tuottaen uuden olemassaolon, jota kutsutaan jälleensyntymäksi.”
11. Millainen on buddhalainen näkemys tuonpuoleisesta?
11 Buddhalainen näkemys tuonpuoleisesta on seuraavanlainen: Olemassaolo kestää ikuisesti, paitsi jos ihminen saavuttaa lopullisen päämäärän, nirvanan, joka on vapautumista jälleensyntymisen kiertokulusta. Nirvana ei ole ikuisen autuuden tila eikä yhtymistä perimmäiseen todellisuuteen. Se on yksinkertaisesti olemattomuuden tila, yksilön olemassaolon ulkopuolella oleva ”paikka, jossa ei ole kuolemaa”. ”Nirvana” määritellään WSOY:n Isossa Tietosanakirjassa ”pyyteistä, vihasta ja harhaluuloista vapautumiseksi”. Buddhalaisia ei kannusteta etsimään kuolemattomuutta, vaan ylittämään se saavuttamalla nirvana.
12–14. Miten buddhalaisuuden eri muodot välittävät ajatuksen kuolemattomuudesta?
12 Levitessään eri puolille Aasiaa buddhalaisuuden opetukset mukautuivat paikallisiin uskonkäsityksiin. Esimerkiksi mahayana-buddhalaisuus, Kiinassa ja Japanissa vallitseva oppisuunta, kannattaa uskoa taivaallisiin bodhisattvoihin eli tuleviin Buddhiin. Bodhisattvat lykkäävät nirvanan kokemistaan ja syntyvät lukemattomia kertoja uudelleen voidakseen palvella toisia ja auttaa heitä saavuttamaan sen. Ihminen voi siis halutessaan jatkaa jälleensyntymisen kiertokulussa vielä saavutettuaan nirvanankin.
13 Toinen muutos, joka tuli vaikuttamaan erityisesti Kiinassa ja Japanissa, on Buddha Amitabhan eli Amidan oppi lännessä olevasta puhtaasta maasta. Ne jotka huutavat avukseen Buddhan nimeä uskossa, syntyvät uudelleen puhtaaseen maahan, paratiisiin, missä olosuhteet ovat otollisemmat lopullisen valaistumisen saavuttamiselle. Mitä tästä opetuksesta on ollut seurauksena? Edellä mainittu professori Smart selittää: ”Kuten luonnollista paratiisin ihanuudet, joita kuvaillaan eloisasti joissakin mahayana-kirjoituksissa, korvasivat tavallisten ihmisten mielikuvituksessa nirvanan lopullisena päämääränä.”
14 Tiibetin buddhalaisuudessa on muita paikallisia aineksia. Esimerkiksi tiibetiläisessä kuolleiden kirjassa kuvaillaan ihmisen osaa siinä välitilassa, jossa hän on ennen syntymistään uudelleen. Perimmäisen todellisuuden kirkkaan valon sanotaan kohdistuvan kuolleisiin, ja ne jotka eivät kestä tuota valoa, eivät saa vapautusta vaan syntyvät uudelleen. Buddhalaisuus eri muodoissaan välittää siis selvästikin ajatuksen kuolemattomuudesta.
Esi-isien palvonta Japanin šintossa
15–17. a) Miten esi-isien henkien palvonta kehittyi šintossa? b) Millä tavalla usko sielun kuolemattomuuteen on šinton peruskäsityksiä?
15 Japanissa oli jo uskonto ennen kuin buddhalaisuus saapui sinne 500-luvulla. Tuolla uskonnolla ei ollut nimeä, ja se koostui ihmisten moraaliin ja tapoihin liittyvistä uskomuksista. Buddhalaisuuden tultua maahan kävi kuitenkin tarpeelliseksi erottaa japanilainen uskonto ulkomaisesta. Niin syntyi nimitys šinto ’jumalten tie’.
16 Millainen oli alkuperäisen šinton mukainen uskomus tuonpuoleisesta? Kun riisinviljely tulvitetuilla pelloilla alkoi, järjestäytyneet ja vakaat yhteisöt kävivät välttämättömiksi, ja maanviljelyksen yhteyteen kehittyi riittejä, joilla oli myöhemmin hyvin tärkeä osa šintossa (Kodansha Encyclopedia of Japan). Poismenneiden sielujen pelko sai nuo muinoin eläneet ihmiset luomaan riittejä niiden lepyttämiseksi. Tästä kehittyi esi-isien henkien palvonta.
17 Šintouskomuksen mukaan ”poismenneellä” sielulla on edelleen persoonallisuutensa, mutta se on kuoleman tahraama. Kun surevat suorittavat muistoriittejä, sielu puhdistuu siinä määrin, että siitä häviää kaikki ilkeys, ja siitä tulee luonteeltaan rauhallinen ja hyväntahtoinen. Aikanaan esi-isän henki nousee suvun suojelusjumalan asemaan. Koska šinto eli rinnan buddhalaisuuden kanssa, siihen sulautui joitakin buddhalaisia opetuksia, muun muassa oppi paratiisista. Huomaamme siis, että usko kuolemattomuuteen on šinton peruskäsityksiä.
Kuolemattomuus taolaisuudessa, esi-isien palvonta kungfutselaisuudessa
18. Mitä taolaisuudessa ajatellaan kuolemattomuudesta?
18 Taolaisuuden perusti Laotse, jonka sanotaan eläneen Kiinassa 500-luvulla eaa. Elämän päämäärä on taolaisuuden mukaan saattaa ihmisen toiminta sopusointuun taon eli luonnon tien kanssa. Kuolemattomuutta koskeva taolainen ajattelutapa voidaan tiivistää seuraavasti: Tao on kaikkeuden hallitseva periaate. Taolla ei ole alkua eikä loppua. Elämällä sopusoinnussa taon kanssa ihminen pääsee siitä osalliseksi ja hänestä tulee ikuinen.
19–21. Mihin yrityksiin taolainen spekulointi johti?
19 Koettaessaan tulla yhdeksi luonnon kanssa taolaiset kiinnostuivat ajan mittaan erityisesti luonnon iättömyydestä ja korjautuvuudesta. He spekuloivat, että elämällä sopusoinnussa taon eli luonnon tien kanssa ihminen voisi kenties jotenkin raottaa luonnon salaisuuksien verhoa ja tulla vastustuskykyiseksi ruumiinvammoja, sairauksia ja jopa kuolemaa vastaan.
20 Taolaiset alkoivat tehdä kokeiluja mietiskelyn, hengitysharjoitusten ja ruokavalion avulla, joiden oletettiin voivan viivyttää ruumiin rappeutumista ja kuolemaa. Pian alkoi liikkua legendoja kuolemattomista ihmisistä, jotka saattoivat lentää pilvien päällä sekä näyttäytyä ja kadota milloin vain ja jotka elivät pyhillä vuorilla tai syrjäisillä saarilla lukemattomia vuosia pelkällä kasteella tai taikavoimaisilla hedelmillä. Kiinan historia kertoo, että vuonna 219 eaa. keisari Qin Shihuangdi lähetti laivueen, jonka mukana oli 3000 poikaa ja tyttöä, etsimään tarunhohtoista Penglain saarta, kuolemattomien asuinsijaa, ja tuomaan sieltä kuolemattomuuden yrtin. Tarpeetonta sanoakaan, että he palasivat tyhjin käsin.
21 Ikuisen elämän etsintä johti taolaiset kokeilemaan kuolemattomuuden pillereiden valmistamista alkemian keinoin. Taolaisen näkemyksen mukaan elämä on tulosta kahden vastakkaisen perusvoiman, yinin ja yangin (naisellisuuden ja miehisyyden) yhtymisestä. Sulattamalla yhteen lyijyä (tummaa eli yiniä) ja elohopeaa (vaaleaa eli yangia) alkemistit jäljittelivät luonnon prosessia ja ajattelivat, että tuloksena olisi kuolemattomuuden pilleri.
22. Miten buddhalaisuus vaikutti Kiinan uskonnolliseen elämään?
22 Tultaessa 600-luvulle buddhalaisuus alkoi levittäytyä Kiinan uskonnolliseen elämään. Seurauksena oli sekoitus buddhalaisuutta, spiritismiä ja esi-isien palvontaa. Professori Smart sanoo: ”Sekä buddhalaisuus että taolaisuus antoivat muotoa ja sisältöä tulevaa elämää koskeviin uskomuksiin, jotka olivat varsin summittaisia muinaisessa kiinalaisessa esi-isien palvonnassa.”
23. Miten Kungfutse suhtautui esi-isien palvontaan?
23 Kiinan huomattaviin ajattelijoihin 500-luvulla eaa. kuulunut Kungfutse, jonka filosofia muodosti perustan kungfutselaisuudelle, ei juurikaan puhunut tuonpuoleisesta. Sen sijaan hän tähdensi moraalisen hyvyyden ja sosiaalisesti hyväksyttävän käytöksen tärkeyttä. Hän suhtautui kuitenkin suosiollisesti esi-isien palvontaan ja painotti suuresti sellaisten riittien ja seremonioiden noudattamista, jotka liittyivät poismenneiden esi-isien henkiin.
Muita idän uskontoja
24. Mitä jainalaisuus opettaa sielusta?
24 Jainalaisuus syntyi Intiassa 500-luvulla eaa. Sen kehittäjä Mahavira opetti, että kaikilla elollisilla on ikuinen sielu ja että sielun pelastuminen karman kahleista on mahdollista vain harjoittamalla äärimmäistä kieltäymystä ja itsekuria sekä kohtelemalla kaikkia olentoja tinkimättömän väkivallattomasti. Jainalaiset uskovat näin vielä nykyäänkin.
25, 26. Mitkä hindujen uskomukset löytyvät myös sikhiläisyydestä?
25 Intiassa on syntynyt myös sikhiläisyys, uskonto jolla on 19 miljoonaa kannattajaa. Se sai alkunsa 1500-luvulla, kun guru Nanak päätti yhdistää hindulaisuuden ja islamin parhaat puolet yhdeksi uskonnoksi. Sikhiläisyys omaksui hinduilta uskon sielun kuolemattomuuteen, jälleensyntymiseen ja karmaan.
26 Usko siihen, että elämä jatkuu ruumiin kuoltua, on selvästikin erottamaton osa useimpia idän uskontoja. Entä miten on kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin laita?
[Kartta s. 10]
(Ks. painettu julkaisu)
KESKI-AASIA
KASHMIR
TIIBET
KIINA
KOREA
JAPANI
Varanasi
INTIA
Gaya
MYANMAR
THAIMAA
KAMBODŽA
SRI LANKA
JAAVA
3. VUOSISATA EAA.
1. VUOSISATA EAA.
1. VUOSISATA YA.
4. VUOSISATA YA.
6. VUOSISATA YA.
7. VUOSISATA YA.
Buddhalaisuus vaikutti koko Itä-Aasiaan
[Kuva s. 9]
Jälleensyntyminen on hindulaisuuden kantava voima
[Kuva s. 11]
Taolainen yrittää tulla ikuiseksi elämällä sopusoinnussa luonnon kanssa
[Kuva s. 12]
Kungfutse suhtautui suosiollisesti esi-isien palvontaan