Kesäkuu

Jehova siunasi ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, kun he sopeutuivat muuttuviin olosuhteisiin. Heitä vainottiin usein silloin kun he olisivat vähiten odottaneet sitä. Kun Barnabas ja Paavali saarnasivat Lystrassa ja sen lähistöllä, paikalliset ihmiset ottivat heidät aluksi hyvin vastaan ja kuuntelivat heidän sanomaansa. Mutta myöhemmin vastustajat ”taivuttivat ihmisjoukot puolelleen” ja jotkut noista samoista ihmisistä kivittivät Paavalia, kunnes luulivat hänen kuolleen (Apt. 14:19). Barnabas ja Paavali kuitenkin jatkoivat työtään muualla. Mikä siitä oli tuloksena? He auttoivat ”useita tulemaan opetuslapsiksi” ja vahvistivat veljiä ja sisaria sanoillaan ja omalla esimerkillään. (Apt. 14:21, 22.) Monet hyötyivät siitä, että Barnabas ja Paavali eivät luovuttaneet, vaikka heitä vainottiin. Jehova siunaa meitäkin, kun emme anna periksi vaan jatkamme sinnikkäästi hänen antamaansa työtä. w23.04 16–17 kpl:t 13–14

Daavidilla oli elämänsä varrella monia vaarallisia vihollisia, ja hän rukoili usein apua Jehovalta. Daavid oli varma, että Jehova kuulee hänen rukouksensa ja vastaa niihin. Sinäkin voit luottaa siihen. Raamatussa vakuutetaan, että Jehova voi antaa meille tarvittavaa viisautta ja voimaa. Hän voi tukea meitä hengellisen perheemme välityksellä tai jopa sellaisten ihmisten avulla, jotka eivät vielä palvele häntä. Vaikka Jehova ei aina vastaa rukouksiimme siten kuin odotamme, tiedämme, että hän vastaa niihin. Hän antaa meille juuri sen, mitä tarvitsemme, ja juuri oikeaan aikaan. Rukoile siis edelleen Jehovaa luottaen siihen, että hän huolehtii sinusta nyt ja antaa tulevassa uudessa maailmassa ”kaikille eläville sen, mitä nämä haluavat” (Ps. 145:16). w23.05 8 kpl 4; 13 kpl:t 17–18

On hyvä keskittyä siihen, mitä hyvää tavoitteen saavuttamisesta seuraa. Jos se liittyy Raamatun lukemiseen tai rukouksiin, mieti, miten ystävyytesi Jehovan kanssa syvenee (Ps. 145:18, 19). Tai jos haluat kehittää jotain hyvää ominaisuutta, mieti, miten hyvät vaikutukset sillä on ihmissuhteisiisi (Kol. 3:14). Mitä jos tekisit listan syistä, joiden takia haluat saavuttaa tavoitteesi, ja sitten palaisit siihen aina välillä? Vietä aikaa niiden seurassa, jotka motivoivat sinua (Sananl. 13:20). On realistista odottaa, että joinain päivinä motivaatiota ei vain löydy. Voiko silloin tehdä mitään hengellisen tavoitteen hyväksi? Kyllä voi. Voimme edistyä kohti tavoitettamme motivaation puutteesta huolimatta. Se vaatii tietysti itsekuria, mutta se on vaivan arvoista. w23.05 27–28 kpl:t 5–8

Sen ymmärtämisestä, että olemme itse vastuussa ratkaisuistamme, on hyötyä. Se voi saada meidät tunnustamaan virheemme, korjaamaan sen ja varomaan, ettemme toista sitä. Silloin meidän on mahdollista jatkaa elämän juoksukilpailua. Koska tehtyä ei useinkaan saa tekemättömäksi, tilanne täytyy hyväksyä sellaisena kuin se on. Ei kannata tuhlata henkisiä voimavaroja virheen puolustelemiseen eikä itsensä tai toisten syyttelemiseen. Myönnä virheesi ja tee parhaasi tämänhetkisissä olosuhteissa. Jos syyllisyydentunteet painavat sinua, rukoile nöyrästi Jehovaa, tunnusta, että olet toiminut väärin, ja pyydä häneltä anteeksi (Ps. 25:11; 51:3, 4). Pyydä anteeksi myös niiltä, jotka ovat kärsineet virheestäsi, ja puhu tarvittaessa asiasta vanhinten kanssa (Jaak. 5:14, 15). Ota virheestä opiksesi ja yritä olla toistamatta sitä. Silloin Jehova on sinua kohtaan armollinen ja tukee sinua jatkossakin (Ps. 103:8–13). w23.08 28–29 kpl:t 8–9

Jehojadan hyvästä esimerkistä oli paljon hyötyä Joasille. Kuninkuutensa alussa Joas halusi miellyttää Jehovaa, mutta Jehojadan kuoleman jälkeen hän alkoi kuunnella Jehovan palvonnasta luopuneita ruhtinaita. (2. Aik. 24:4, 17, 18.) Tämä loukkasi Jehovaa, ja siksi hän ”lähetti profeettoja heidän keskuuteensa saadakseen heidät palaamaan luokseen, – – mutta he eivät kuunnelleet”. He eivät kuunnelleet edes Jehojadan poikaa Sakarjaa, joka oli Jehovan profeetta, pappi ja lisäksi Joasin serkku. Joas jopa käski tappaa Sakarjan. (2. Aik. 22:11; 24:19–22.) Joas lakkasi pelkäämästä Jehovaa. Jehova oli sanonut: ”Niitä, jotka halveksivat minua, kohdellaan halveksivasti.” (1. Sam. 2:30.) Hän antoi syyrialaisten pienen armeijan voittaa Joasin ”hyvin suuren armeijan”, ja Joas itse haavoittui vakavasti taistelussa (2. Aik. 24:24, 25). Sen jälkeen hänen omat palvelijansa murhasivat hänet, koska hän oli käskenyt tappaa Sakarjan. w23.06 18–19 kpl:t 16–17

Paavali oli ollut jonkin aikaa Efesoksessa kertomassa hyvää uutista (Apt. 19:1, 8–10; 20:20, 21). Hän rakasti siellä asuvia veljiä ja sisaria kovasti ja halusi auttaa heitä pysymään uskollisena Jehovalle. Aiemmin taikausko ja uskonnolliset valheet olivat kuuluneet näiden efesolaisten elämään. Efesoksessa seksuaalimoraali oli pohjamudissa, ja siitä oltiin suorastaan ylpeitä. Teatteriesitysten ja uskonnollisten juhlien aiheet pyörivät usein seksin ympärillä. (Ef. 5:3.) Monet kaupungin asukkaista olivat ”menettäneet kaiken moraalitajunsa” tai kirjaimellisesti käännettynä ”lakanneet tuntemasta tuskaa” (Ef. 4:17–19). Ennen totuuden oppimista Efesoksen kristityillä ei ollut tunnontuskia. Siksi Paavali sanoi, että he olivat ”mieleltään pimeydessä ja – – vieraantuneita Jumalalle kuuluvasta elämästä”. Jotkut efesolaisista eivät kuitenkaan jääneet pimeyteen. w24.03 20 kpl:t 2, 4; 21 kpl:t 5–6

Gideonin tehtävät olivat välillä fyysisesti raskaita. Kun midianilaiset lähtivät yöllä pakoon Gideonia ja hänen 300:aa sotilastaan, nämä ajoivat heitä takaa Jisreelinlaaksosta aina Jordanille asti (Tuom. 7:22). Vaikka Gideon ja hänen sotilaansa olivat väsyneitä, he ylittivät Jordanin ja jatkoivat takaa-ajoa. Lopulta he saivat midianilaiset kiinni ja voittivat heidät. (Tuom. 8:4–12.) Gideon oli varma, että hän saisi Jehovalta voimaa, eikä hänen tarvinnut pettyä (Tuom. 6:14, 34). Kerran Gideon ja hänen kanssaan olevat sotilaat jahtasivat kahta midianilaiskuningasta juosten. Jehova antoi heille voimaa niin että he saivat kuninkaat kiinni, vaikka nämä mahdollisesti ratsastivat kameleilla. (Tuom. 8:12, 21.) Vanhimmatkin voivat saada Jehovalta voimaa. ”Hän ei koskaan väsy eikä uuvu.” Hän antaa voimaa aina kun sitä tarvitaan. (Jes. 40:28, 29.) w23.06 6 kpl 14; 7 kpl 16

Meillä voi olla vakaa sydän siitä huolimatta, millaisia koettelemuksia kohtaamme. Luota siis Jehovaan. Barak voitti tärkeän taistelun sen ansiosta, että hän luotti Jehovan ohjeisiin. Koko maassa ei ollut kilpeä eikä keihästä, mutta siitä huolimatta Jehova käski häntä lähtemään raskaasti aseistettua kanaanilaisten armeijaa vastaan, jonka johdossa oli Sisera (Tuom. 5:8). Naisprofeetta Debora neuvoi Barakia kohtaamaan Siseran armeijan tasangolla. Vaikka kanaanilaisilla oli 900 sotavaunut ja siksi selvä ylivoima tasaisella maalla, Barak totteli. Kun hän ja hänen sotilaansa laskeutuivat Taborinvuorelta, Jehova järjesti niin, että alkoi sataa rankasti. Siseran sotavaunut juuttuivat mutaan, ja Barak sai suuren voiton. (Tuom. 4:1–7, 10, 13–16.) Jehova auttaa meitäkin selviytymään vaikeista tilanteista voittajina, kun luotamme häneen ja niihin ohjeisiin, joita hän antaa edustajiensa kautta. w23.07 19 kpl:t 17–18

Kärsivällisyys on meille välttämätöntä, jotta saisimme Jehovan lupaaman ikuisen elämän. Meidän täytyy kauan sitten eläneiden Jehovan palvelijoiden tavoin odottaa kärsivällisesti, että hän täyttää lupauksensa. (Hepr. 6:11, 12.) Raamatussa kerrotaan, että olemme samanlaisessa tilanteessa kuin maanviljelijä (Jaak. 5:7, 8). Maanviljelijä näkee paljon vaivaa, kun hän kylvää ja kastelee, mutta hän ei tiedä tarkkaan, milloin sato on valmis. Hänen täytyy vain odottaa kärsivällisesti ja luottaa siihen, että sadonkorjuun aika tulee. Mekin jatkamme ahkerasti Jehovan palvelemista, vaikka ”emme tiedä, minä päivänä Herramme tulee” (Matt. 24:42). Olemme varmoja, että Jehova täyttää kaikki lupauksensa juuri oikeaan aikaan. Jos toisaalta olisimme kärsimättömiä, voisimme väsyä odottamaan ja ajelehtia vähitellen pois totuudesta. Saattaisimme myös alkaa keskittyä Jehovan palvelemisen sijasta siihen, että saamme kaiken haluamamme nyt. Kärsivällisyyden ansiosta voimme kestää loppuun asti ja pelastua (Miika 7:7). w23.08 22 kpl 7

Danielin 2:41–43:ssa kerrotun unen vertaaminen muihin Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan profetioihin paljastaa, että patsaan jalkaterillä tarkoitetaan Yhdysvaltoja ja Britanniaa, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä ja muodostavat yhdessä nykyajan voimakkaimman maailmanvallan. Daniel sanoo, että se on ”osittain luja ja osittain hauras”. Miksi se on hauras? Koska tavallinen kansa, jota ”pehmeä savi” edustaa, heikentää sen mahdollisuuksia käyttää raudankaltaista voimaa. Voimme oppia paljon siitä, mitä Daniel kertoo kuvapatsaasta. Brittiläis-amerikkalainen maailmanvalta on osoittanut olevansa voimakas. Sillä oli esimerkiksi tärkeä rooli kummankin maailmansodan voittamisessa. Toisaalta se on myös heikko, sillä sen omat kansalaiset kiistelevät keskenään ja vastustavat päättäjiä. Näyn mukaan Brittiläis-amerikkalainen maailmanvalta tulee myös olemaan viimeisenä maailmanvaltojen sarjassa ennen kuin Jumalan valtakunta alkaa hallita maata. w23.08 10–11 kpl:t 12–13

Daavid oli joskus lannistunut, koska hänen elämänsä oli täynnä ongelmia (Ps. 18:4, 5). Kun hän oli uuvuksissa, Jehova johdatti hänet ”vihreille laitumille” ja ”runsasvetisille lepopaikoille”. Jehovan lämpimän rakkauden ja huolenpidon ansiosta hän sai uutta voimaa ja jaksoi taas jatkaa eteenpäin. (Ps. 18:28–32; 23:2.) Monenlaiset vaikeudet voivat painaa meitäkin maahan, mutta ”Jehovan uskollisen rakkauden vuoksi emme ole kohdanneet loppuamme” (Valit. 3:22; Kol. 1:11). Daavid oli usein hengenvaarassa, ja hänellä oli monia voimakkaita vihollisia. Hän tunsi kuitenkin olevansa turvassa, koska Jehova rakasti häntä. Hän tiesi, että Jehova oli hänen kanssaan joka tilanteessa, ja se rauhoitti häntä. Siksi Daavid lauloi: ”Hän [Jehova] vapautti minut kaikista peloistani.” (Ps. 34:4.) Daavidin pelot olivat kyllä todellisia, mutta ne kutistuivat kovin pieniksi Jehovan suuren rakkauden rinnalla. w24.01 30 kpl:t 15–17

Joas teki huonoja valintoja. Ylimmäisen papin Jehojadan kuoleman jälkeen Joas valitsi itselleen huonoja ystäviä (2. Aik. 24:17, 18). Hän päätti kuunnella Juudan ruhtinaita, jotka eivät rakastaneet Jehovaa. Hänen olisi pitänyt pysyä heistä kaukana, koska heillä oli häneen huono vaikutus. Hän jopa käski tappaa oman serkkunsa Sakarjan, kun tämä yritti puhua hänelle järkeä (2. Aik. 24:20, 21; Matt. 23:35). Se oli julmaa ja todella typerää. Vaikka Joasilla meni aluksi hyvin, hänestä tuli luopio ja murhaaja, ja lopulta hänen omat palvelijansa tappoivat hänet (2. Aik. 24:22–25). Hänelle olisi käynyt paljon paremmin, jos hän olisi kuunnellut edelleen Jehovaa ja niitä, jotka rakastivat häntä. w23.09 9 kpl 6

Jeesus luotti siihen, että Pietari onnistuisi pysymään uskollisena, ja sanoi hänelle: ”Lakkaa pelkäämästä.” Jeesuksen luottamus muutti Pietarin elämän. Myöhemmin hän ja hänen veljensä Andreas jättivät kalastusyrityksensä ja alkoivat seurata Jeesusta kokoaikaisesti. Sitä ratkaisua he eivät joutuneet katumaan. (Mark. 1:16–18.) Mitä kaikkea Pietarilta olisikaan jäänyt väliin, jos hänestä ei olisi tullut Jeesuksen seuraaja. Hän sai olla paikalla, kun Jeesus paransi sairaita, ajoi ulos demoneja ja herätti ihmisiä kuolleista. (Matt. 8:14–17; Mark. 5:37, 41, 42.) Hän oli myös todistamassa näkyä, joka kuvasi Jeesuksen roolia Jumalan valtakunnan kuninkaana. Se oli hänelle unohtumaton kokemus. (Mark. 9:1–8; 2. Piet. 1:16–18.) Pietari ei varmasti osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea hän kokisi, kun hän lähti seuraamaan Jeesusta. Hän oli varmasti kiitollinen, ettei ollut antanut omien negatiivisten tunteidensa hidastaa häntä Jehovan palveluksessa. w23.09 21 kpl:t 4–5

Ensimmäisessä kirjeessään Pietari sanoi, että palava rakkaus auttaa peittämään ”paljon syntejä”, ei vain muutamia (1. Piet. 4:8). Ehkä hänellä oli mielessään, mitä Jeesus oli vuosia aiemmin opettanut hänelle anteeksi antamisesta. Pietari saattoi silloin pitää avokätisenä sitä, että olisi valmis antamaan veljelleen anteeksi ”jopa seitsemän kertaa”. Jeesuksen vastaus, että pitäisi antaa anteeksi ”77 kertaa”, opetti Pietarille ja opettaa meillekin, ettei anteeksi antamisella ole ylärajaa. (Matt. 18:21.) Jos sinulla on vaikeuksia antaa jollekulle anteeksi, älä lannistu. Se ei ole helppoa kenellekään epätäydelliselle Jehovan palvelijalle. Tärkeintä on, että teet nyt sen, minkä voit, antaaksesi anteeksi ja palauttaaksesi rauhan. w23.09 29 kpl 12

Ollessaan kalan vatsassa Joona tiesi, että koska hän katui, Jehova kuulisi hänen nöyrän rukouksensa ja auttaisi häntä. Lopulta hän pääsi takaisin kuivalle maalle ja oli taas valmis tekemään Jehovan antamaa työtä. (Joona 2:10–3:4.) Onko sinun joskus vaikea pukea ajatuksiasi sanoiksi rukouksessa, kun huolet painavat? Tai onko sinulla niin heikko olo, ettet jaksa tutkia? Muista, että Jehova ymmärtää sinua täydellisesti. Voit olla varma, että vaikka rukouksesi olisi lyhyt, hän osaa antaa sinulle juuri sen, mitä tarvitset (Ef. 3:20). Jos sinuun sattuu fyysisesti tai henkisesti niin paljon, ettet oikein pysty lukemaan ja tutkimaan, voisitko yrittää kuunnella äänijulkaisujamme? Myös jw.org-sivustolla olevista lauluista ja videoista voi olla paljon apua. Jehova haluaa auttaa sinua. Hän antaa sinulle voimaa, kun rukoilet sitä häneltä ja katsot, miten hän vastaa Raamatun ja julkaisujen välityksellä. w23.10 13 kpl 6; 14 kpl 9

Pyhäkköteltassa ja myöhemmin Jerusalemiin rakennetuissa temppeleissä oli sama perusrakenne. Niiden sisällä oli kaksi huonetta, ”pyhä” ja ”kaikkeinpyhin”, ja ne oli erotettu toisistaan koristeellisella väliverholla. (Hepr. 9:2–5; 2. Moos. 26:31–33.) Pyhässä oli kultainen lampunjalka, suitsutusalttari ja näkyleipäpöytä. Vain ”voidellut papit” saivat mennä sinne hoitamaan tehtäviään. (4. Moos. 3:3, 7, 10.) Kaikkeinpyhimmässä oli kultainen liiton arkku, joka edusti Jehovan läsnäoloa (2. Moos. 25:21, 22). Ainoastaan ylimmäinen pappi sai käydä väliverhon toisella puolella kaikkeinpyhimmässä ja hänkin vain kerran vuodessa sovituspäivänä (3. Moos. 16:2, 17). Hän meni sinne eläinten verta mukanaan omien ja koko kansan syntien sovittamiseksi. Aikanaan Jehova paljasti, mitä merkitystä näillä pyhäkköteltan piirteillä on. (Hepr. 9:6, 7.) w23.10 27 kpl 12

Raamatussa on monia kohtia, joissa meitä kehotetaan ”rakastamaan toisiamme” (Joh. 15:17; Room. 13:8; 1. Tess. 4:9; 1. Piet. 1:22; 1. Joh. 4:11). Rakkaus on sydämen ominaisuus, eikä kukaan ihminen voi nähdä sydämeemme eli sisimpäämme. Mistä toiset sitten tietävät, rakastammeko heitä? Se voidaan huomata siitä, miten puhumme heille ja kohtelemme heitä. Tässä joitain esimerkkejä siitä, miten rakkautemme veljiin ja sisariin pitäisi näkyä: ”Puhukaa totta toisillenne.” (Sak. 8:16.) ”Säilyttäkää rauha toistenne kanssa.” (Mark. 9:50.) ”Olkaa ensimmäisinä osoittamassa kunnioitusta toisianne kohtaan.” (Room. 12:10.) ”Ottakaa – – toisenne tervetulleina vastaan.” (Room. 15:7.) ”Antakaa jatkuvasti toisillenne – – anteeksi.” (Kol. 3:13.) ”Kantakaa edelleen toistenne taakkoja.” (Gal. 6:2.) ”Lohduttakaa – – jatkuvasti toisianne.” (1. Tess. 4:18.) ”Vahvistakaa toisianne jatkuvasti.” (1. Tess. 5:11.) ”Rukoilkaa toistenne puolesta.” (Jaak. 5:16.) w23.11 9 kpl:t 7–8

Meidän on tehtävä joka päivä ratkaisuja, jotka vaativat vahvaa uskoa. Ne voivat liittyä esimerkiksi ystäväpiiriin, viihteeseen, koulutukseen, avioliittoon, lapsiin tai työhön. Meidän kannattaa miettiä seuraavia kysymyksiä: Osoittavatko ratkaisuni minun olevan varma siitä, että nykyisen maailman tilalle tulee pian uusi maailma? Vai ovatko niihin alkaneet vaikuttaa sellaisten ihmisten asenteet, jotka ajattelevat, että nykyinen elämä on kaikki, mitä meillä on? (Matt. 6:19, 20; Luuk. 12:16–21.) Jos vahvistamme uskoa Jumalan lupaamaan uuteen maailmaan, voimme tehdä parhaita mahdollisia ratkaisuja. Myös erilaisten vaikeuksien kestäminen vaatii vahvaa uskoa. Vaino, krooninen sairaus tai jokin muu vaikea tilanne voi lannistaa meitä. Voi olla, että aluksi pärjäämme ihan hyvin, mutta jos vaikea tilanne pitkittyy – kuten usein käy – tarvitsemme vahvaa uskoa, jotta voimme kestää ja jatkaa Jehovan palvelemista iloiten. (1. Piet. 1:6, 7.) w23.04 27 kpl:t 4–5

Jehova odottaa, että toimimme rukoustemme mukaan. Veli tai sisar voi esimerkiksi pyytää apua siihen, että saisi vapaata työstä konventtia varten. Millä tavalla Jehova vastaa tällaiseen rukoukseen? Jehova voi antaa hänelle rohkeutta pyytää vapaata työnantajaltaan, mutta hänen täytyy silti itse mennä puhumaan asiasta. Voi olla, että hänen täytyy ottaa asia esille useampaan kertaan. Ehkä hänen täytyy tarjoutua vaihtamaan työvuoro jonkun toisen kanssa tai ottamaan palkatonta vapaata. Jehova odottaa, että esitämme asiamme hänelle monta kertaa. Jeesuksen sanoista käy ilmi, että kaikkiin pyyntöihimme ei vastata kerrasta (Luuk. 11:9). Älä siis luovuta, vaan jatka rukoilemista (Luuk. 18:1–7). Silloin Jehova näkee, että pyyntösi ei ollut vain hetkellinen päähänpisto vaan se on sinulle oikeasti tärkeä asia. Se myös osoittaa, että uskot hänen auttavan sinua. w23.11 22 kpl:t 10–11

Jehova oli luvannut Abrahamille, että monia kansoja siunattaisiin hänen jälkeläistensä välityksellä (1. Moos. 15:5; 22:18). Vaikka hän oli jo 100-vuotias ja hänen vaimonsa 90-vuotias, hän ei ollut vieläkään saanut Jehovan lupaamaa poikaa (1. Moos. 21:1–7). Vahvan uskon ansiosta Abraham luotti edelleen siihen, että Jehovan lupaus toteutuisi. Raamatussa sanotaan: ”Hän uskoi toivon perusteella, että hänestä tulisi monien kansojen isä.” (Room. 4:18.) Tiedämme, että juuri näin kävi, kun Abrahamille ja Saaralle syntyi kauan odotettu poika Iisak. Mihin Abrahamin luottamus perustui? Koska Abrahamilla oli läheinen ystävyyssuhde Jehovaan, hän ”oli täysin vakuuttunut” siitä, että Jehova tulisi toteuttamaan lupauksensa (Room. 4:21). Abrahamin lujan uskon ansiosta Jehova hyväksyi hänet ja piti häntä syyttömänä (Jaak. 2:23, alav.). w23.12 8 kpl:t 1–2

Luotettava nuori veli on ahkera ja hoitaa hyvin saamansa tehtävät. Millaisen esimerkin Jeesus antoi tässä suhteessa? Hän ei ollut koskaan huolimaton tai vastuuton. Sen sijaan hän teki aina, mitä Jehova pyysi, vaikka se olisi ollut vaikeaa. Hän rakasti toisia – varsinkin opetuslapsiaan – ja oli halukas jopa kuolemaan heidän puolestaan (Joh. 13:1). Voit jäljitellä Jeesusta, kun teet parhaasi missä tahansa tehtävässä, joka sinulle annetaan. Jos et tiedä, mitä tehdä, kysy nöyrästi neuvoa kokeneemmilta. Älä mene siitä, missä aita on matalin, vaan hoida asiat kunnolla (Room. 12:11). Yritä suhtautua työhösi niin, että teet sen ”kuin Jehovalle eikä ihmisille” (Kol. 3:23). Virheitä tietysti sattuu, koska olemme epätäydellisiä. Toiset arvostavat sitä, että myönnämme ne vaatimattomasti. (Sananl. 11:2.) w23.12 26 kpl 8

Ihmisen elämässä kääntyy uusi sivu, kun hän käy kasteella ja hänestä tulee osa Jehovan perhettä. Ne jotka ovat ottaneet tämän tärkeän askeleen, ovat varmasti samaa mieltä kuin psalminkirjoittaja Daavid, joka sanoi: ”Onnellinen on se, jonka sinä [Jehova] valitset ja tuot lähellesi asumaan esipihoissasi.” (Ps. 65:4.) Jehova ei ota perheeseensä ketä tahansa. Hän valitsee ne, jotka haluavat saada läheisen suhteen häneen (Jaak. 4:8). Kun vihkiydyt Jehovalle ja käyt kasteella, voit olla varma, että hän ”vuodattaa päällesi siunausta” ja pitää huolen siitä, että sinulta ”ei puutu mitään” (Mal. 3:10; Jer. 17:8). Kaste on vasta alkua. Sen jälkeen yrität elää vihkiytymislupauksesi mukaan niin hyvin kuin osaat silloinkin, kun eteesi tulee kiusauksia tai vaikeita tilanteita (Saarn. 5:4, 5). Koska olet Jeesuksen opetuslapsi, otat hänestä mallia ja tottelet hänen käskyjään mahdollisimman tarkasti (Matt. 28:19, 20; 1. Piet. 2:21). w24.03 8 kpl:t 1–3

Mitä jos sinä ja puolisosi ette viihdy yhdessä? Mikä neuvoksi? Mietitään nuotiota. Se ei roihahda heti ilmiliekkeihin, vaan siihen täytyy lisätä vähitellen isompia ja isompia puita. Voisitte ehkä aluksi olla yhdessä vain lyhyen aikaa joka päivä ja tehdä jotain, mistä molemmat pidätte. (Jaak. 3:18.) Näin rakkauden liekki voi taas pikkuhiljaa syttyä. Kunnioitus on äärimmäisen tärkeää avioliitossa. Sitä voisi verrata happeen, joka saa nuotion palamaan. Ilman happea tuli sammuu nopeasti, ja ilman kunnioitusta puolisoiden väliselle rakkaudelle voi käydä samoin. Toisaalta kun mies ja vaimo yrittävät tosissaan kohdella toisiaan kunnioittavasti, he ruokkivat rakkauden tulta. Täytyy kuitenkin muistaa, että ratkaisevaa ei ole se, oletko omasta mielestäsi kunnioittava, vaan se, miltä puolisostasi tuntuu. w23.05 22 kpl 9; 24 kpl:t 14–15

Raamatussa monet uskolliset Jehovan palvelijat kertovat, miten paljon heitä ahdisti ja pelotti, kun viholliset vastustivat heitä tai heillä oli muita huolia (Ps. 18:4; 55:1, 5). Meitä voidaan kohdella huonosti esimerkiksi koulussa tai työpaikalla, koska olemme Jehovan todistajia, ja vastustusta voi tulla myös perheenjäsenten tai viranomaisten suunnalta. Jonkin sairauden takia meitä saattaa pelottaa, että kuolemme. Tällaisten paineiden alla olo voi olla kuin avuttomalla pikkulapsella. Miten Jehova huolehtii meistä, jos meillä on tällaisia tunteita? Hän lohduttaa ja tyynnyttelee meitä. Vietä siis säännöllisesti aikaa Jehovan kanssa rukoilemalla ja lukemalla Raamattua (Ps. 77:1, 12–14). Jos se on sinulla tapana, niin sitten kun joudut stressaavaan tilanteeseen, ensireaktiosi on todennäköisemmin puhua siitä Jehovalle. Kerro hänelle avoimesti huolistasi ja peloistasi. Lue sitten Raamattua ja anna hänen puhua sinulle ja lohduttaa sinua (Ps. 119:28). w24.01 24–25 kpl:t 14–16

Motivaatiolla on keskeinen osa hengellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Se auttaa tekemään töitä tavoitteen hyväksi päättäväisesti ja innokkaasti. Mitä motivoituneempia olemme, sitä todennäköisemmin saavutamme tavoitteen. Mutta miten voi saada lisää motivaatiota? Pyydä Jehovalta motivaatiota. Jehova voi antaa meille pyhää henkeä niin että motivaatiomme kasvaa. Joskus otamme jonkin tavoitteen, koska tiedämme sen olevan oikein, mutta emme ehkä ole kovin innokkaita tekemään töitä sen eteen. Mieti, mitä Jehova on tehnyt hyväksesi (Ps. 143:5). Apostoli Paavali mietiskeli ansaitsematonta hyvyyttä, jota Jehova oli osoittanut häntä kohtaan, ja se motivoi häntä tekemään kovasti töitä Jehovan palveluksessa (1. Kor. 15:9, 10; 1. Tim. 1:12–14). Jos mekin mietimme, mitä kaikkea hyvää Jehova on antanut meille, saamme lisää motivaatiota hengellisten tavoitteiden saavuttamiseen (Ps. 116:12). w23.05 27 kpl:t 3–5

Jehova on iloinen, kun puhumme hänestä hyvää (Ps. 119:108). Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jehova olisi samanlainen kuin me epätäydelliset ihmiset, jotka tarvitsemme toisilta kiitosta ja rohkaisua. Ylistämällä Jehovaa voimme todistaa vääräksi valheen, joka koskee meitä jokaista henkilökohtaisesti. Saatana väittää, että kukaan ihminen ei pysy uskollisena Jehovalle eikä puolusta hänen mainettaan vaan kääntyy Jehovaa vastaan, jos siitä näyttää olevan jotain hyötyä. (Job 1:9–11; 2:4.) Job kuitenkin todisti Saatanan valehtelijaksi. Entä sinä? Me kaikki voimme puolustaa Isämme Jehovan nimeä ja tehdä hänet iloiseksi, kun palvelemme häntä uskollisesti (Sananl. 27:11). Se on meille valtavan suuri kunnia. w24.02 8–9 kpl:t 3–5

Mooseksen ja Joosuan päivien jälkeen Jehova opasti kansaansa tuomarien välityksellä. Sen jälkeen hän nimitti profeettoja antamaan ohjeita kansalle. Jehovalle uskolliset kuninkaat kuuntelivat profeettoja mielellään. Esimerkiksi Daavid otti nöyrästi vastaan oikaisua Natanilta (2. Sam. 12:7, 13; 1. Aik. 17:3, 4). Josafat toimi Jahasielin neuvojen mukaan ja kannusti Juudan kansaa uskomaan Jehovan profeettoihin (2. Aik. 20:14, 15). Hiskia kääntyi Jesajan puoleen ahdistavina aikoina (Jes. 37:1–6). Aina kun kuninkaat noudattivat Jehovan opastusta, hän siunasi heitä ja kansa oli turvassa (2. Aik. 20:29, 30; 32:22). Oli selvää, että Jehova oli profeetoilta tulevien ohjeiden takana. w24.02 21 kpl 8

Saatana haluaisi meidän viihtyvän seurassa, joka tekee Jehovan periaatteiden mukaan elämisestä meille vaikeampaa. Nykyään voimme olla tekemisissä ihmisten kanssa myös sosiaalisessa mediassa. Meidän täytyy taistella sellaista maailmassa yleistä ajatusta vastaan, että moraaliton käytös on hyväksyttävää. Tiedämme, mitä Jehova ajattelee tästä asiasta. (Ef. 4:19, 20.) Meidän olisi hyvä miettiä: Vältänkö viettämästä tarpeettomasti aikaa työ- tai koulukaverien tai muiden ihmisten kanssa, jotka eivät kunnioita Jehovan ohjeita? Kannatanko rohkeasti Jehovan periaatteita, vaikka jotkut pitäisivät minua sen takia suvaitsemattomana? Lisäksi 2. Timoteuksen kirjeen 2:20–22:ssa neuvotaan, että meidän täytyy olla huolellisia jopa siinä, keitä seurakuntaan kuuluvia otamme läheisiksi ystäviksemme. Joidenkin seura voi tehdä meille vaikeammaksi pysyä uskollisena Jehovalle. w24.03 22–23 kpl:t 11–12

Olet varmasti yrittänyt kuvitella, millainen Jehova on. Jehova on tietysti näkymätön, mutta häntä kuvaillaan Raamatussa eri tavoilla. Hänen sanotaan olevan ”aurinko ja kilpi” ja ”tuhoava tuli” (Ps. 84:11; Hepr. 12:29). Hän ja hänen valtaistuimensa muistuttavat safiirikiveä, hehkuvaa metallia ja loistavaa sateenkaarta (Hes. 1:26–28). Koska emme voi nähdä Jehovaa, meistä saattaa olla vaikea uskoa, että hän rakastaa meitä. Ehkä meille on tapahtunut jotain sellaista, minkä takia meistä tuntuu, ettei meitä voi rakastaa. Jehova ymmärtää kaikkia tällaisia tunteita ja tietää, miten ne vaikuttavat meihin. Hän on kertonut Raamatussa vetoavasta persoonallisuudestaan, jotta meidän olisi helpompi lähestyä häntä. Jos Jehovaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi rakkaus (1. Joh. 4:8). Koko hänen persoonallisuutensa perustuu rakkauteen, ja se vaikuttaa kaikkeen, mitä hän tekee. Hänen rakkautensa on niin lämmintä ja voimakasta, että hän osoittaa sitä myös niitä kohtaan, jotka eivät rakasta häntä (Matt. 5:44, 45). w24.01 26 kpl:t 1–3

Jehova antoi Mooseksen tehtäväksi viedä israelilaiset pois Egyptistä, ja hän antoi siitä selvät todisteet: päivällä näkyi pilvipatsas ja yöllä tulipatsas (2. Moos. 13:21). Kun Mooses seurasi patsasta, hän ja kansa päätyivät Punaisenmeren rannalle. Israelilaiset joutuivat paniikkiin, koska he luulivat olevansa loukussa meren ja lähestyvän Egyptin armeijan välissä. Kyseessä ei ollut virhearvio, vaan todellisuudessa Jehova oli vienyt heidät sinne tarkoituksella. (2. Moos. 14:2.) Sitten hän pelasti heidät vaikuttavalla tavalla (2. Moos. 14:26–28). Erämaassa vietettyjen 40 vuoden aikana Mooses luotti edelleen siihen, että Jehova opastaa kansaansa pilvipatsaan avulla (2. Moos. 33:7, 9, 10). Jehova puhui Moosekselle pilvipatsaasta, ja Mooses puolestaan välitti Jehovan sanat koko kansalle. Israelilaisilla oli runsaasti todisteita siitä, että Jehova opasti heitä Mooseksen välityksellä. w24.02 21 kpl:t 4–5