14:16

toisen auttajan: Nämä sanat osoittavat, että opetuslapsilla oli jo yksi ”auttaja”, Jeesus. 1Jo 2:1:ssä Jeesukseen viitataan samalla ”auttajaa” vastaavalla kreikan sanalla (paráklētos). Tässä Jeesus kuitenkin lupaa, että sen jälkeen kun hän olisi lähtenyt maan päältä, heitä auttaisi lisäksi Jumalan henki eli aktiivinen voima.

auttajan: Tai ”lohduttajan”, ”rohkaisijan”, ”puolestapuhujan”. Sanalla ”auttaja” käännetty kreikan sana (paráklētos) kuvaa Raamatussa sekä pyhän hengen (Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7) että Jeesuksen (1Jo 2:1) toimintaa. Se voidaan kääntää kirjaimellisesti ”vierelle kutsuttu”, ts. kutsuttu antamaan apua. Puhuessaan pyhästä hengestä, elottomasta voimasta, auttajana Jeesus sanoi, että se ”opettaa”, ”todistaa”, ”antaa – – todisteen”, ”opastaa”, ”puhuu” ja ”kuulee” (Joh 14:26; 15:26; 16:7–13). Hän käytti personifikaatiota, kielikuvaa, jossa jokin eloton tai persoonaton esitetään elollisena. Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi viisaus, kuolema, synti ja ansaitsematon hyvyys, jotka eivät selvästikään ole persoonia (San 8:1; Ro 5:14, 17, 21; 6:12; 7:8–11). Jumalan henki mainitaan usein persoonattomien voimien tai asioiden rinnalla, ja sekin osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona (Mt 3:11; Ap 6:3, 5; 13:52; 2Ko 6:4–8; Ef 5:18). Joidenkin mielestä pyhä henki on persoona sillä perusteella, että kreikassa tähän ”auttajaan” viitataan maskuliinimuotoisilla pronomineilla (Joh 14:26). Kreikan kieliopin mukaan ”auttajaan” täytyy kuitenkin viitata maskuliinimuotoisilla pronomineilla, koska sana ”auttaja” on maskuliinisukuinen (Joh 16:7, 8, 13, 14). Toisaalta kun kreikassa on ”henkeä” vastaava neutrisukuinen sana (pneúma), käytetään neutrimuotoisia pronomineja (ks. Joh 14:17, tutkimisviitteet).