5. Mooseksen kirja
32 ”Kuuntele, oi taivas, kun minä puhun,
ja kuulkoon maa suuni sanoja.
2 Opetukseni pisaroi kuin sade,
sanomani laskeutuu kuin kaste,
kuin lempeä sade ruoholle
ja kuin runsaat sadekuurot kasvillisuudelle.
3 Minä julistan Jehovan nimeä.+
Kertokaa Jumalamme suuruudesta!+
5 He itse ovat toimineet turmiollisesti.+
He eivät ole hänen lapsiaan – vika on heidän.+
Petollinen ja kieroutunut sukupolvi!+
Eikö hän ole Isäsi, joka toi sinut olemassaoloon,+
hän, joka muodosti sinut ja teki sinusta kansan?
Kysy isältäsi, niin hän kertoo sinulle,+
vanhimmilta, niin he valistavat sinua.
8 Kun Korkein antoi kansoille niiden perinnön,+
kun hän erotti Aadamin pojat toisistaan,*+
hän määräsi kansojen rajat+
Israelin poikien määrän mukaan.+
11 Niin kuin kotka kannustaa pesuettaan lentoon,
liitelee poikastensa yllä,
levittää siipensä, ottaa ne
ja kantaa niitä sulillaan,+
12 niin Jehova yksin johti häntä.*+
Hänen kanssaan ei ollut yhtään vieraiden kansojen jumalaa.+
Hän ravitsi häntä kallionhalkeamien hunajalla
ja piikivikallion öljyllä,
14 antoi karjasta voita ja katraasta maitoa,
parhaita lampaita,*
Basanin pässejä ja pukkeja
Sinä joit myös viiniä, rypäleen verta.*
15 Kun Jesurun* lihoi, hän potki kapinoiden.
Sinusta on tullut lihava, olet pulskistunut ja turvonnut.+
Niin hän hylkäsi Jumalan, joka hänet teki,+
ja halveksi Kalliota, joka hänet pelasti.
16 He saivat hänet kiivastumaan vieraiden kansojen jumalilla,+
he loukkasivat häntä jatkuvasti inhottavuuksilla.+
17 He uhrasivat demoneille, eivät Jumalalle,+
jumalille, joita he eivät olleet tunteneet,
uusille, hiljattain ilmaantuneille,
jumalille, joita heidän esi-isänsä eivät tunteneet.
21 He ovat saaneet minut kiivastumaan sillä, mikä ei ole jumala,+
he ovat loukanneet minua arvottomilla epäjumalillaan.+
22 Suuttumukseni on sytyttänyt tulen,+
joka palaa aina haudan* syvyyksiin saakka.+
Se tuhoaa maan satoineen
ja sytyttää liekkiin vuorten perustukset.
23 Minä aiheutan heille lisää onnettomuuksia,
ammun heihin nuoleni.
26 Olisin sanonut: ”Minä ajan heidät hajalleen,
hävitän heidän muistonsa ihmisten keskuudesta”,
27 jollei minua olisi tympäissyt se, miten vihollinen reagoisi,+
sillä heidän vastustajansa voisivat ymmärtää sen väärin.+
He voisivat sanoa: ”Olemme voittaneet omalla voimallamme.+
Tätä ei ole saanut aikaan Jehova.”
29 Kunpa he olisivat viisaita!+ Silloin he ajattelisivat tätä.+
He miettisivät, mikä heidän loppunsa on.+
ellei heidän Kallionsa olisi myynyt heitä+
ja Jehova olisi luovuttanut heitä?
Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,
heidän terttunsa ovat karvaita.+
33 Heidän viininsä on käärmeiden myrkkyä,
kobrien julmaa myrkkyä.
35 Minun on kosto ja rangaistus+
määräaikana, kun heidän jalkansa lipsuvat,+
sillä heidän tuhonsa päivä on lähellä
ja se, mikä heitä odottaa, tulee pian.’
kun hän näkee, että heidän voimansa ovat ehtyneet
ja vain avuttomat ja heikot ovat jäljellä.
37 Sitten hän sanoo: ’Missä ovat heidän jumalansa+
– kallio, josta he etsivät turvaa –
38 ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan,*
joivat heidän juomauhriensa viinin?+
Nouskoot ne auttamaan teitä.
Tulkoon niistä teille turvapaikka.
Minä surmaan ja teen eläväksi.+
41 Kun teroitan välkkyvän miekkani
ja käteni valmistautuu langettamaan tuomion,+
minä kostan vastustajilleni+
ja rankaisen minua vihaavia.
42 Minä annan nuoleni juopua verestä
– ja miekkani syö lihaa –
surmattujen ja vangittujen verestä,
vihollisjohtajien päistä.’
43 Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa,+
sillä hän kostaa palvelijoidensa veren,+
maksaa takaisin vastustajilleen+
ja toimittaa sovituksen kansansa maalle.”*
44 Niin Mooses tuli ja lausui kaikki tämän laulun sanat kansan kuullen,+ hän ja Nunin poika Hosea.*+ 45 Kun Mooses oli puhunut kaikki nämä sanat koko Israelille, 46 hän sanoi heille: ”Painakaa sydämeenne kaikki nämä sanat, jotka annan teille tänään varoitukseksi,+ jotta voisitte käskeä poikianne noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja.+ 47 Nämä eivät ole teille tyhjiä sanoja, vaan ne merkitsevät teille elämää.+ Niiden ansiosta te voitte elää pitkään maassa, jonka Jordanin ylitettyänne otatte haltuunne.”
48 Jehova sanoi Moosekselle samana päivänä: 49 ”Nouse tälle Abarimin vuorelle,+ Nebonvuorelle,+ joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.+ 50 Sitten sinä kuolet vuorella, jolle nouset, ja sinut otetaan kansasi luo,* niin kuin veljesi Aaron kuoli Horinvuorella+ ja hänet otettiin kansansa luo, 51 koska te olitte uskottomia minulle israelilaisten keskuudessa Meriban vesien luona+ Kadesissa Sinin erämaassa, kun ette pyhittäneet minua Israelin kansan edessä.+ 52 Sinä näet kaukaa tuon maan, jonka annan Israelin kansalle, mutta et mene sinne.”+