Mitä sinä sanot Jumalalle?
Ajatus, että ihmiset voivat puhua Jumalalle ja että hän saattaa kuunnella, saa monet ymmälle. Jotkut tuntevat itsensä kykenemättömiksi puhumaan Jumalalle asianmukaisesti, minkä vuoksi he käyttävät apunaan kirjaa, johon on painettu rukouksia, joita he lukevat eri tilanteissa. Toiset turvautuvat ”kielilläpuhumiseen” ja vyöryttävät suustaan sanoja, joita eivät tunne. He toivovat pyhän hengen muovaavan nuo sanat hyväksyttäväksi rukoukseksi, jota he itse eivät edes ymmärrä.
Tälläkö tavalla Jumala haluaa luomustensa rukoilevan häntä?
Jeesus Kristus tosin kehotti: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan.” (Matt. 7:7, Um) Hän ei kuitenkaan tarkoittanut, että meidän tulisi sanoa sama asia yhä uudelleen painetusta rukouskirjasta. ”Kun rukoilette”, Jeesus sanoi, ”niin älkää tyhjiä hokeko.” (Matt. 6:7) Rukoustemme tulisi sen sijaan olla välittömiä – ei sanahelinää, jota emme ymmärrä, vaan sen ilmaus, mitä haluamme sanoa rakastavalle ja ylhäiselle Jumalalle.
Rukouksen avulla voimme ilmaista palvovamme ja rakastavamme Luojaa. Voimme paljastaa tunteemme ja halumme. Psalmirunoilija kirjoitti: ”Vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.” – Ps. 62:9.
Puhumisvapaus
Kun sinulla on ystävä, sinä puhut hänelle. Sinä puhut vapaasti, ja tunnet olosi levolliseksi. Voit ilmaista tunteesi ihmisille, jotka rakastavat sinua. Me voimme puhua siten Jumalalle.
Raamattu sanoo, että Aabrahamilla oli uskoa Jumalaan ja että ”häntä sanottiin Jumalan ystäväksi”. (Jaak. 2:23) Se oli huomattava suosionosoitus Aabrahamille. Mutta Jeesus osoitti, että mekin voimme olla Jehovan rakastamia. Hän sanoi: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa.” (Joh. 14:21) Usko ja tottelevaisuus avaavat siis pääsyn Isän luo.
Jumala onkin hyvin helposti lähestyttävissä, jos me vain etsimme häntä. Kristitty apostoli Paavali sanoi, että hän ”ei ole kaukana yhdestäkään meistä”. (Apt. 17:27) Kuitenkin perusvaatimus, jotta voisi puhua vapaasti Jumalalle, on usko hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Raamattu sanoo siitä: ”[Jeesuksessa] meillä, uskon kautta häneen, on uskallus [puhumisvapaus, Um] ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.” – Ef. 3:12.
Kun tiedämme, että Jumala ottaa mielellään vastaan rukouksemme ja että meillä voi olla ”puhumisvapaus” Jeesukseen uskomisemme välityksellä, meidän tulisi rohkaistua puhumaan Jumalalle säännöllisesti. On monia seikkoja, joista voimme puhua Hänelle.
Arvostuksen ilmaukset
Raamattu sisältää monia esimerkkejä. Ajattelehan vain niitä monia suurenmoisia tekoja, joita Jehova Jumala on tehnyt hyödyksemme, kuten psalmista Daavid totesi: ”Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.” – Ps. 40:6.
Se pitää varmasti paikkansa! Ajattelehan ruokaa jota syömme. Eikö se ole sellaista, mistä voimme kiittää Jehova Jumalaa? Jeesus Kristus ja apostoli Paavali kiittivät Jumalaa näistä anneista. (Matt. 14:19; Apt. 27:35) Lastakin opetetaan sanomaan ruokapöydässä ”saisinko” ja ”kiitos”. Tulisiko meidän arvostaa vähemmän Jumalan anteja?
Jeesus sanoi, että Jumala ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin”. (Matt. 5:45) Eikö meidän tulisi kiittää myös siitä? Eivätkö Jumalan annit, joista voimme olla kiitollisia, olekin lähes loputtomat?
Oletko koskaan kiittänyt Jumalaa aterian mausta? Kyvystä nauttia äänistä ja musiikista? Ilmassa leijuvasta tuoksusta myöhäiskesän sateen jälkeen? Villikukkien kauneudesta keväisellä vuorenrinteellä?
Yhdenkään näistä seikoista ei olisi pakko olla miellyttävä. Esimerkiksi syöminen voisi olla pelkkä toimitus – epämiellyttävä velvollisuus, joka suoritettaisiin päivittäin elossa pysymiseksi. Mutta Jumala teki meidät sellaisiksi, että nämä seikat olisivat meille miellyttäviä ja me voisimme nauttia niistä. Oletko kiittänyt Jumalaa siitä? Muista apostoli Paavalin sanat: ”Kiittäkää kaikesta.” – 1. Tess. 5:18, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Oletko koskaan tuntenut Jumalan luomakunnan suuruuden katselemalla esimerkiksi tähtien peittämää taivaankantta alppilaakson mahtavassa yössä tai ajamalla tunnin toisensa jälkeen suurten, avointen tasankojen upeita lakeuksia näkemättä yhtäkään ihmistä tai taloa? Sellaisten Jumalan töitten satunnainen pohdinta valtaa meidät kokonaan ja paljastaa meille ihmisen mitättömyyden verrattuna luomakunnan valtavaan laajuuteen, jonka ylhäällä olevat kaukaiset tähdet antavat vain aavistaa.
Sellaiset arvokkaat yksinolon hetket ovat ihastuttavia tilaisuuksia, jolloin voimme puhua suurelle Luojalle ja kertoa hänelle halustamme palvella häntä ja saada hänen suosionsa. Rukouskirjoja tai käsittämättömiä sanoja ei tarvita. Avaat yksinkertaisesti sydämesi ja mielesi ja puhuttelet Luojaa niin kuin puhuttelisit ketä tahansa kunnioitettua vallanpitäjää, jota kohtaan tunnet syvää kiintymystä.
Vaikeuksiamme koskevat rukoukset
Milloin tosi ystävää erityisesti arvostetaan? Eikö vaikeina aikoina? Miten erinomaista onkaan, että voimme kääntyä silloin Jehovan puoleen! Jumalan sana itse asiassa kehottaa: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen.” – Ps. 55:23.
Raamattu antaa nimenomaisia esimerkkejä siitä, miten voimme rukoilla Jumalaa vaikeuksiemme tähden. Esimerkiksi ruumiillisesti sairas voi rukoilla Jumalaa ja pyytää, että ”Herra tukee häntä tautivuoteessa”. (Ps. 41:4) Juudan kuningas Hiskia rukoili sitä. (2. Kun. 20:1–6) Meidän ei kuitenkaan tule odottaa Jehovan parantavan meitä ihmeen välityksellä, vaan meidän tulee sen sijaan rukoilla viisasta menettelytapaa voittaaksemme oman terveyspulmamme. Voimme rukoilla Jehovalta lohdutusta ja kärsivällisyyttä, kunnes ruumiin ihmeelliset parantavat voimat voivat ennallistaa terveytemme.
Voimme rukoilla myös ohjausta ja voimaa, jos meitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Apostoli Paavali ja Silas rukoilivat sitä. Heidät heitettiin vankeuteen saarnaamistyönsä tähden, ja Raamattu sanoo, että siellä ”Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle”. Jehova Jumala vapautti heidät. – Apt. 16:23–35.
Vaikka joku olisi vastustanut Jumalaa pahalla tavalla, hän voi katuen rukoilla vaikeuksissa ollessaan, ja Jehova saattaa auttaa häntä. Kun Juudan paha kuningas Manasse kärsi vankeutta Babylonissa, hän rukoili Jumalaa, ja Raamattu sanoo, että Jumala ”taipui ja kuuli hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala.” Pahasta menneisyydestään huolimatta Manasse sai vapautuksen ja lohdutuksen, kun hän todella katui ja kääntyi nöyrästi Jumalan puoleen. – 2. Aikak. 33:10–13.
Miten armollinen ja anteeksiantava Jehova Jumala onkaan! Meitä todellakin rohkaistaan kääntymään hänen puoleensa, vuodattamaan vaikeutemme vapaasti hänelle ja pyytämään hänen suosiotaan.
Aineelliset tarpeet
Meidän tulee kuitenkin aina muistaa pitää Jumalan asioita tärkeämpinä kuin omiamme. Niinpä Jeesuksen antama mallirukous esittää Jumalan nimen pyhittämistä, hänen valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista koskevat pyynnöt ennen ihmisen aineellisia tarpeita koskevaa pyyntöä. – Matt. 6:9–13.
Meidänkin tulisi rukouksissamme muistaa ensin Jumalan nimi ja valtakunta, ennen kuin esitämme aineellisia tarpeitamme koskevan pyynnön. Jeesus opetti meitä sanomaan: ”Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme.” (Luuk. 11:3) Tämä on mallipyyntö. Se ei ole itsekäs eikä materialistinen. Ilmaus ”anna meille” sisältää toiset. ”Jokapäiväinen” ei merkitse liiallista määrää. Apostoli sanoi: ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1. Tim. 6:8) Me voimme siis rukoilla elämän välttämattömyyksien saamisen puolesta, mutta olisi sopimatonta pyytää vielä enemmän.
Hengelliset tarpeet
On sangen monia hengellisiä tarpeita, joista voimme puhua Jehovalle. Tarkastelehan esimerkiksi Raamatun muinaisen psalmirunoilijan Jumalalle esittämiä pyyntöjä: ”Opeta minulle käskysi. Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi. Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, . . . Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, . . . anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.” Emmekö voikin puhua Jumalalle samanlaisista asioista ja pyytää häneltä apua ja ohjausta tehdäksemme aina sitä, mikä on oikeudenmukaista ja sopivaa? – Ps. 119:26, 27, 35, 66, 73.
Saamme varhaiskristityiltä monta ajatusta siitä, mitä voimme sanoa Jumalalle. He rukoilivat, että saisivat pyhää henkeä. (Apt. 8:14, 15) He rukoilivat menestystä palvelukselleen ja kykyä ’kaikella rohkeudella puhua Jumalan sanaa’. (Apt. 4:29) He kiittivät Jumalaa hänen ohjauksestaan ja suojeluksestaan. He pyysivät häntä myös antamaan heille ’rohkeutta julistaakseen evankeliumin salaisuutta’. Emmekö me voi rukoilla nykyään samanlaisia asioita? – 2. Kor. 2:14; Ef. 6:18, 19.
On myös paljon, mistä voimme puhua Jumalalle toisten puolesta. Esimerkiksi apostoli Paavali rukoili, että kolossalaiset ’tulisivat täyteen Jumalan tahdon tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä’. Ja filippiläisille hän kirjoitti: ”Sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä.” Miten täysipainoisiksi rukouksemme tulevatkaan, jos mekin muistamme toisia ja puhumme Jumalalle heidän puolestaan! – Kol. 1:9, 10; Fil. 1:9–11.
Kun tutkimme Jumalan sanaa ja ajattelemme kaikkia hänen suurenmoisia sekä aineellisia että hengellisiä antejaan, me löydämme varmasti paljon, mistä voimme puhua Jumalalle. Kun me lisäksi harkitsemme kaikkea, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme, emmekö rohkaistukin noudattamaan apostolin neuvoa: ”Olkaa . . . rukouksessa kestävät”? – Room. 12:12.