Ihmisten tavalla vai Jumalan tavalla?

1. Mille tasolle ihmiselämä asetetaan, kun rikotaan Jumalan pyhää lakia ja väitetään sen pelastavan elämää?

KETÄÄN ei voida puolustella, jos hän rikkoo Jumalan pyhää lakia sillä tekosyyllä, että hän pelastaa ihmiselämän tai jatkaa sitä. Lukuun ottamatta muutamia tunnollisia jäseniään lääkäreiden seurat pitävät Jumalan lakia raamatullisena taruna tai sellaisena, jolla ei ole enää voimaa. He panevat epätäydellisten, tuomittujen, kuolevien ihmisten elämän Jumalan lain yläpuolelle ja rikkovat sitä väittäen koettavansa pelastaa ihmishengen, eivät ikuisiksi ajoiksi vaan nykyisen eliniän lyhyeksi epävarmaksi ajaksi. Tästä on ollut seurauksena pelastaviksi väitettyjen verensiirtojen epidemia.

2. Miten eräät lääkärit ovat viime aikoina loukanneet vapaan ihmisluomuksen perusoikeuksia, ja miten he yrittävät suojella itseään näin tehdessään?

² Koska he ovat omassa mielessään vakuuttuneita siitä, että heidän täytyy pelastaa ihmisiä tällä tavalla, he menevät niin pitkälle, että pakottavat antautuneita kristittyjä ottamaan verensiirtoja, vaikka nämä omantunnonsyistä kieltäytyvät rikkomasta Jumalan lakia varjellakseen elämänsä. He koettavat saada sen tekemiselle laillisuuden varjon, vaikka se kieltää potilaalta paitsi hänen Jumalalta saamansa oikeuden myös perustuslailliset kansalaisoikeudet, mitkä taataan monissa maissa. Suojellakseen itseään tämän johdosta lääkärit pyytävät tuomareita ja maan lainsäädäntöelimiä valtuuttamaan heidät syrjäyttämään uskonnonvapauden, mihin kuuluu oikeus palvoa elävää ja tosi Jumalaa Jehovaa omantunnon vaatimusten mukaan. Tässä tapauksessa uskonto on näiden lääkäreiden näkemyksen mukaan uhka elämälle ja täytyy sivuuttaa keveästi, jotta veren pyhyyttä koskeva Jumalan laki voitaisiin ateistisesti rikkoa.

3. a) Millainen lääkärien kanta on, kun he menettelevät tällä tavoin? b) Mitä lääkäreillä ei ole oikeutta tehdä tunnontarkalle henkilölle Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksen mukaan, joka koskee elämän lahjaa?

³ Pelasta henki vastoin potilaan uskonnollista toivomusta äläkä anna hänen valita kuolemaa! on lääkäreitten kanta. Kuitenkin Amerikan Yhdysvaltain korkein oikeus on tehnyt päätöksen, jonka mukaan vapaalla kansalaisella on oikeus valita kuolema, sen sijaan että hän käyttäisi hyväkseen tiettyjä laillisia varauksia säästääkseen tai varjellakseen henkensä. Millä perusteella? Ellei hän voi hyväksyä niitä ehtoja tai edellytyksiä, joilla hänen henkensä voitaisiin säästää tai varjella.a Jos siis maan korkeimmalla tuomioistuimella ei ole oikeutta pakottaa ihmistä elämään ehdoilla, joita tämä ei hyväksy, niin lääketieteellä ei liioin ole mitään oikeutta, laillista eikä eettistä, käyttää pakolla epäraamatullisia hengenpelastamismenetelmiään potilaan suhteen, joka ennemmin kuolisi kuin toimisi vastoin omaatuntoaan rikkomalla Jumalan pyhää lakia.

4. Miten lääkärit väittävät, ettei verensiirto ole rikos sitä Jumalan lakia vastaan, joka kieltää veren ruokana, mutta miten asia todella on?

⁴ Millä muilla väitteillä lääkärit puolustavat menettelyään? He sanovat, että verensiirto ei ole veren syöttämistä potilaalle eikä siis Jumalan lain rikkomista. Mutta tällainen on täysin epätieteellistä viisastelua. Koska siirrettyä ainetta ei oteta suoraan suuhun, jotta se kulkisi tavalliseen tapaan ruoansulatusjärjestelmän kautta, niin verensiirto on juuri siitä syystä nopein ja suoranaisin tapa ruokkia elimistöä sellaisella aineella, minkä Jumalan Nooalle lausuma ja Jerusalemin kristillisen neuvoston uudelleenvahvistama laki kieltää.

5. Miten lääketiede perustelee, ettei siirretty veri ole ravintoa vaan ainoastaan kuljetusväline, mutta mikä on todellisuudessa tuloksena?

⁵ Edelleen todisteltaessa verensiirron puolesta väitetään, että se, mitä siirretään, on vain kuljetusväline ravinnon viemiseksi suoraan ihmiselimistöön ja että ruumis ei käytä ravinnokseen itse tuota kuljetusvälinettä. Kysymme tämän johdosta: kun kuljetusvälineeksi siirretty veri on luovuttanut hapen ja ravintoaineensa potilaan elimistöön, niin poistetaanko tämä kuljetusvälineenä käytetty veri potilaan ruumiista ja siirretään takaisin verenluovuttajan ruumiiseen? Tämä olisi melko kiusallista ja mahdotonta, varsinkin milloin verenluovuttajaa tai -luovuttajia ei tunneta tai jos veri on otettu vastakuolleen ruumiista. Niinpä kuljetusvälineeksi siirretty veri jätetään potilaan ruumiiseen. Entä sitten? Kun ihmiselimistö vuosien mittaan uudistuu, niin potilaan ruumis käyttää eli kuluttaa tämän kuljetusvälineenä olleen veren, kuten minkä tahansa siirretyn elimen. Missä suhteessa sitten tämä tulos oleellisesti eroaa siirretyllä verellä ravitsemisesta? Tulos on sama: potilaan elimistö käyttää hyväkseen siirrettyä ainetta.

6. Jos Luukas olisi täällä maan päällä nyt, niin miten hän suhtautuisi verensiirtoihin ja miksi?

⁶ Jos kristitty opetuslapsi Luukas olisi ylösnousseena täällä maan päällä, mitä hän tekisi? Luukas oli Paavalin seuralainen, ja Paavali sanoi hänestä: ”Luukas, rakas lääkäri”. Ryhtyisikö hän nykyisten lääkärien kanssa antamaan verensiirtoja? Raamatun vastauksen täytyy olla: Ei! Tämä sama Luukas oli se raamatunkirjoittaja, joka selosti meille Jerusalemin kristillisen neuvoston säädöksen ja lainasi sitä kolme kertaa.

7. Mitä poikkeuksia – jos lainkaan – tehtiin Jerusalemin neuvoston säädöksen suhteen, joka koski veren karttamista?

⁷ Luukkaan selostuksen mukaan tässä säädöksessä käskettiin ei-juutalaisia kristittyjä ’karttamaan verta’. Siinä ei sanottu, että tämä ei koske lääkäri Luukasta tai muita lääkäreitä. Siinä ei sanottu: karttakaa verta, ellei ole kysymyksessä pätevän lääkärin suorittama verensiirto taikka lakiasäätävän elimen tai sellaisen virantoimituksessa olevan tuomarin määräys, joka syrjäyttää vaaditun oikeudenkäyntijärjestyksen ja ottaa lain omiin käsiinsä ja mielivaltaisesti selittää, että kysymyksessä on hätätapaus, ja valtuuttaa laillista apua pyytävän lääkärin suorittamaan verensiirron potilaan uskonnollisista vastalauseista huolimatta. Apostolinen kristillinen neuvosto kielsi varauksetta ”veren” tekemättä erotusta ihmis- ja eläinveren suhteen!

8, 9. a) Kuten Luukas epäilemättä havaitsi, miksi muinaiset kreikkalaiset joivat verta ja millaisin seurauksin? b) Mitä engl. Vartiotorni sanoi v. 1909 siitä, miksi Jumala kielsi juutalaisia syömästä verta?

⁸ Lääkäri Luukas, joka matkusti apostoli Paavalin kanssa halki muinaisen Kreikan, tiesi epäilemättä, että kreikkalaiset joivat verta, jotta heillä olisi veriyhteys demoneihin ja he saisivat tietää, mitä tulevaisuudella oli tarjolla heitä varten. Lääkäri Luukkaan on täytynyt panna merkille, että eläinveren juominen oli omiaan herättämään juojassa samanlaisia eläimellisiä ominaisuuksia, joita noissa eläimissä oli ollut. Mutta Jehova Jumala tiesi paremmin kuin lääkäri Luukas, mitä seurauksia on toisen luomuksen veren ottamisesta elimistöön joko syömällä, juomalla tai verensiirroilla. Epäilemättä hän kielsi sen muistakin syistä kuin siksi, että elämä on veressä ja että veren ottaminen merkitsee elämän ottamista ainakin jossain määrässä. Tällainen ajatus esitettiin Vartiotorni-lehdessä (engl.) kauan sitten. Kirjoituksessa ”Opillisten eroavaisuuksien selvittäminen” (15.4.1909, s. 117) sanottiin verta koskevasta Jerusalemin neuvoston säädöksestä:

⁹ ”Juutalaisilta se oli kielletty, ja hänen liittonsa aikana siitä tuli elämän vertauskuva – sen nauttiminen osoitti tuon henkilön olevan vastuussa riistetystä elämästä. Sitä paitsi kiellettyä verta käytettiin lain esikuvallisissa menoissa kuvaannollisesti edustamaan syntiuhria, sillä syntien sovitus aikaansaatiin verellä. Näiden esikuvallisten opetusten korostamiseksi juutalaisia oli kielletty käyttämästä verta. Ja asiaan voi liittyä muitakin, esimerkiksi terveydellisiä syitä, joita emme vielä tunne.”b

10. Mitä vahingollisia, näitä syitä koskevia seurauksia verensiirroista on nyt tullut tunnetuksi yksistään yhdessä maassa, mutta mitä ihmiset kuitenkin ehdottavat niiden suhteen?

¹⁰ Nyt, 59 vuotta myöhemmin, nuo syyt tulevat yhä paremmin tunnetuiksi lääketieteen kokeillessa verensiirtojen laajamittaisella käytöllä. Mitä ajattelisit nykyaikaisesta lääkehoidosta, joka vuodessa suoranaisesti tappaa 16 000 yhdessä ainoassa maassa ja saastuttaa vielä useampia kuolettavilla sairauksilla toisten tuhansien samanaikaisesti selviytyessä siitä? Näin on tapahtunut verensiirroissa.c Mutta selittääkö maan hallitus sen myrkylliseksi, vaaralliseksi ja kieltääkö se sen? Suhtautuuko hallitus siihen samalla tavalla kuin rohdokseen tai pilleriin tai lääkkeeseen, joka aiheuttaa monia kuolemantapauksia, poistamalla sen markkinoilta liian vaarallisena? Päinvastoin: ihmiset yrittävät tehdä sen pakolliseksi lailla voidakseen suorittaa heidän vallassaan olevalle potilaalle verensiirron huolimatta hänen omaantuntoon ja kristillisyyteen perustuvista vastalauseistaan. Mistä tällainen hallituksen epäjohdonmukaisuus johtuu?

11. Mikä vastakohtaisuus vallitsee omantunnon ollessa kysymyksessä natsisotarikollisia kuulusteltaessa ja verensiirtoja vastustavien kristittyjen tapauksessa?

¹¹ Kun natsisotarikolliset vetosivat siihen, että he eivät olleet vastuussa suorittamistaan joukkomurhista, koska he vain tottelivat esimiestensä määräyksiä, niin miksi tuomioistuin muistutti heitä siitä, että heidän olisi pitänyt totella omantunnon ääntä, joka kielsi heitä tappamasta viattomia ihmisiä?d Mutta kun järkevät, antautuneet, kastetut kristityt nykyään noudattavat omaatuntoaan Raamatun mukaan, niin lainsäätäjät, tuomarit ja lääkärit syrjäyttävät heidän omantuntonsa ja heidät pakotetaan väkisin ottamaan verta, joka edustaa yhden tai useamman ihmisen elämää.

SITÄ TUHLATAAN VIRTANAAN

12. Koska veri on kallista Jumalan silmissä, niin tuleeko sitä tuhlata, mutta miten Yhdysvallat sallii kuitenkin käyttää sitä suuresti tuhlaten?

¹² Verta tulee pitää pyhänä, sillä se edustaa elämää. Se on kallista Jumalan silmissä, ihmisveri vielä arvokkaampaa kuin eläimen. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen puhjenneessa ”verensiirtoepidemiassa” on kuitenkin tuhlattu suunnattomia määriä tätä kallista ihmisen elämänvirtaa. Eräässä aikakauslehdessä (New York Times Magazine 29.3.1964 s. 38) oli kirjoitus ”6 000 000 yksikköä verta ei riitä”, ja siinä sanottiin: ”Joka vuosi pieni verivirta – viisi tai kuusi miljoonaa yksikköä – valuu sairaiden suoniin Yhdysvalloissa; yksistään New Yorkin kaupungissa käytetään 1 000 yksikköä joka päivä. Verensiirroilla pelastetaan kymmeniätuhansia ihmishenkiä.” Kirjoituksessa ei kuitenkaan mainita, kuinka monta tuhatta ihmistä tapetaan tällä tavoin. Miksi se vaikenee siitä ja esittää näin yksipuolisen selostuksen?

13. Mitä 6 000 000 yksikön ”pieni verivirta” edustaa elämän arvoon nähden, ja ”pelastaako” verensiirto niin monta henkeä?

¹³ Miten suurta elämänarvoa kuuden miljoonan yksikön ”pieni verivirta” edustaa? Voimme laskea sen sillä perusteella, että keskitason aikuisessa on 12–13 yksikköä (n. 5 litraa) verta, joka kiertää noin 100 000 km valtimoissa, laskimoissa ja hiussuonissa palvellakseen hänen ruumiinsa kudoksia. Näin ollen kuuden miljoonan yksikön veri edustaa 461 538:n täysikasvuisen ihmisen elämää, jos laskemme keskimäärin 13 yksikköä henkeä kohti. Mutta niin monta ihmishenkeä ei suinkaan ”pelasteta”, tai oikeammin sanoen niin monet eivät läpäise verensiirtoa kutakuinkin normaaleina ruumiiltaan.

14. Millaista kallisarvoisen nesteen tuhlausta tapahtuu, kun siirron saaja kuolee siitä huolimatta?

¹⁴ Ajattele, miten suunnatonta kallisarvoisen elämänvirran hukkaa tuo miljoonien verilitrojen käyttö edustaa yksistään Yhdysvalloissa. Yksi yksikkö on turha potilaalle. Niitä täytyy olla ainakin kolme tai neljä ja joissakin tapauksissa 20–30, jopa 40 yksikköä. Ja vaikka potilas saa niin monta yksikköä, hän voi kuolla, kuten se amerikkalainen haavoittunut sotilas eräässä Etelä-Vietnamin kenttäsairaalassa, jonka hengen ”pelastamiseksi” lääkärit taistelivat. New York Times kirjoitti 25.2.1967: ”Tyhjien veripussien kasa kasvoi korkeammaksi. Kun leikkaus oli ohi, niin sotilas oli saanut 28 yksikköä.” Ja silti hän kuoli! Mikä kallisarvoisen nesteen tuhlaus! Tietenkin se oli hyvää tarkoittava toimenpide, mutta siinä tuhlattiin niin paljon verta, että se edusti enemmän kuin kahden täysikasvuisen ihmisen elämää. Eikä se onnistunut!

15. Millainen muu veren tuhlaus on seurauksena verensiirtojen haitallisista vaikutuksista?

¹⁵ Ajattele myös niiden satojentuhansien tärkeän elämänvirran yksikköjen tuhlausta tapauksissa, joissa verensiirrot suorastaan tappavat. Hirvittävää tuhlausta, kun verensiirroilla aikaansaadaan aivan päinvastaista kuin oli tarkoitettu! Ajattele toisten satojentuhansien yksikköjen tuhlausta tapauksissa, joissa verensiirrot ovat aikaansaaneet kohtalokkaita jälkivaikutuksia, mitkä ovat ennen pitkää aiheuttaneet kuoleman! Ja jos verensiirto jättää ihmisen invalidiksi tai kyvyttömän heikoksi, niin onko siirretty neste tuhlattu vai ei?

16. Miten veripankkien yhteydessä tapahtuu edelleen tuhlausta?

¹⁶ Ajattele lopuksi tuhlausta, mikä tapahtuu veripankeissa, jotka käyvät kauppaa verellä, ostavat sitä alhaiseen hintaan tai saavat sen ilmaiseksi ja myyvät sitä sitten 10–60 dollarilla (40–250 markalla) yksiköltä. Näissä pankeissa veri ei säily ikuisesti. Sillä on taipumus pilaantua. Joissakin pankeissa yli-ikäisyydestä johtuva pilaantuminen on noussut 10 prosenttiin koko pankin varastosta. Sitä määrää ei käytetä aiottuun tarkoitukseen. Mitä kallisarvoisen elämännesteen tuhlausta se merkitseekään!e

17. Miellyttääkö tällainen tuhlaus Jumalaa, vai pitääkö hän ihmisiä vastuullisina siitä ja miksi?

¹⁷ Miellyttääkö tämä kauhistava kalliin ihmisnesteen tuhlaus suurta Luojaa, joka pani sen ihmisruumiiseen ylläpitämään elämää? Oikeuttavatko lääketieteen sen siirtämiseksi esittämät vaikuttimet tällaisen tuhlauksen Jumalan edessä? Ehdottomasti ei hänen Sanansa, Raamatun, mukaan. Pitääkö Jumala ihmisiä vastuullisina tällaisesta verenvuodatuksesta rauhan aikana tai sodan aikana, sen vuodattamisesta, ei Jumalan alttarin juurelle, kuten uhrieläinten veri vuodatettiin, vaan Jumalan korkeimman lain vastaisissa lääketieteellisissä kokeiluissa? Pitää ilmeisesti, varsinkin jos otamme esikuvaksi sen, että muinaisessa Israelissa henkilö, joka tahallaan rikkoi verta koskevaa Jumalan kieltoa vastaan, poistettiin Jumalan kansasta surmaamalla hänet. Ei ole todella mitään pätevää puolustusta näille nykyisille törkeille lainrikkomisille, kun otamme huomioon, että nykyään on olemassa joukko tehokkaita veren korvikkeita. Hyvinkin vaativia leikkauksia, kuten avoimia sydänleikkauksia, voidaan menestyksellisesti suorittaa ilman verensiirtoa, mikäli lääkärit haluavat ponnistella ja käyttää aikaa ja kykyjään.

18. Koska Jumalan laki murhasta on yhä voimassa, niin minkä toisenkin Nooalle annetun lain se osoittaa olevan voimassa, ja keille Nooan perheen oli opetettava tämä laki?

¹⁸ Sitä lakia, jonka Jumala antoi Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen ja joka kielsi käyttämästä verta ravintona, seurasi Jumalan laki murhasta: ”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” (1. Moos. 9:4–6) Yhtä varmasti kuin Jumalan laki murhasta on yhä voimassa nykyään, on myös hänen kieltonsa, ettei saa ottaa toisten luomusten verta ruumiiseensa, yhä voimassa tällä 20. vuosisadalla, ja ihmisen tulee kunnioittaa sitä omaksi hyödykseen. Nooan perhe velvoitettiin opettamaan tämä kieltävä laki jälkeläisilleen.

19. Mikä velvollisuus Mooseksen lain alaisilla israelilaisilla oli seuraavaa sukupolvea kohtaan verta koskevan Jumalan lain suhteen?

¹⁹ Mooseksen kautta Israelin kansalle annetussa Jumalan laissa Jumala antoi ohjeita eläinuhreista ja sanoi: ”Kaikki rasva olkoon Herran oma. Tämä olkoon teille ikuinen [määräämättömäksi ajaksi, Um] säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.” (3. Moos. 3:16, 17) Tämä velvoitti israelilaisen sukupolven opettamaan seuraavalle sukupolvelle, että verta ei saanut syödä. Isän velvollisuus oli opettaa lapsilleen, että verensyönti oli vastoin Jumalan lakia, ja hänen piti tämän mukaisesti huolehtia siitä, että hänen alaikäiset lapsensa eivät syöneet sitä ja ettei sitä syöty hänen huonekunnassaan eikä hänen kodissaan, jonka isäntä, valvoja ja holhooja hän oli. – 5. Moos. 6:6, 7; Ps. 78:5, 6.

20. Mikä samanlainen velvollisuus on kristillisellä Israelilla, ja mitä nykyiset Jehovan todistajat tekevät sen suhteen?

²⁰ Jehova Jumalalla on tänä aikana hengellinen Israel, kristillinen Israel. (Gal. 6:16) Niin kuin kirjaimelliset lihalliset israelilaiset olivat Jehovan todistajia, niin nämäkin kristityt hengelliset israelilaiset ovat Hänen todistajiaan. Vaikka Mooseksen laki ja sen rasvaa koskevat määräykset poistettiin Kristuksen kuollessa uhrina, niin Jerusalemin apostolinen kristillinen neuvosto vahvisti uudelleen Jumalan Nooalle antaman lain ja sovelsi sen tosi kristilliseen seurakuntaan. Kristityt isät ovat velvolliset opettamaan tämän lain alaikäisille lapsilleen ja panemaan sen pakolla voimaan heihin nähden, sillä Jumalan lain mukaan isät ovat alaikäisten lastensa hengellisiä, uskonnollisia holhoojia sekä vanhempina huolenpitäjiä kodissa. Jehovan nykyiset kristityt todistajat tunnustavat tämän ja noudattavat Jumalan toimintaohjetta. He koettavat varjella lapsiaan rikkomasta Jumalan Nooalle antamaa lakia ja Jerusalemin neuvoston säädöstä. (Ef. 6:4) He koettavat syystä suojella lapsiaan, että nämä eivät ottaisi vierasta verta ruumiiseensa.

21. Ketkä nykyään kieltävät sen, että kristityillä vanhemmilla on tämä oikeus, ja mitä he väittävät saadakseen haltuunsa kysymyksessä olevat lapset?

²¹ Onko vanhemmilla, jotka ovat Jehovan todistajia, todella oikeus tehdä näin? Jotkut lääkärit, tuomarit ja lainsäätäjät kieltäytyvät näkemästä Jumalan lakia ja uskonnonvapautta ja kristillistä omaatuntoa ja sanovat: Ei! Nämä miehet, jotka pilkkaavat kristittyihin soveltuvaa Jumalan lakia, väittävät, että kun Jehovan todistajat kieltäytyvät sallimasta antaa lapsilleen verensiirtoa, jonka mitätön ihminen, lääkäri, on määrännyt heille, niin Jehovan todistajat ovat lapsilleen vaarallisia vanhempia, ja niin he menettävät omaa lihaa ja verta olevien lastensa holhousoikeuden. Sellaisista lapsista täytyy siis tulla poliittisen valtion holhokkeja sellaisissakin maissa, joissa kirkko ja valtio ovat toisistaan erossa.

22. Mikä häpeällinen menettely on näin ollen ollut seurauksena oikeuden hyväksynnällä?

²² On todella tapahtunut, että tuomarit ovat riistäneet lapsia omilta kristityiltä vanhemmiltaan ja luovuttaneet ne määräämilleen holhoojille, jotka uskovat verensiirtoon. Nämä ovat sallineet siirtää näiden ryöstettyjen lasten ruumiiseen verta osoittaen siten häpeällistä välinpitämättömyyttä Jumalan lakia ja kristittyjen vanhempien omantunnon vaatimuksia kohtaan. Jos lapsi selviää hengissä sellaisesta pakollisesta verensiirrosta, niin nämä rikkojat rauhoittavat omaatuntoaan, koska ovat ”pelastaneet hengen”.

ONKO SINULLA OIKEUS OMAAN RUUMIISEESI?

23. Minkä kysymyksen eräs kirjoittaja herätti tässä yhteydessä ja millaisen johtopäätöksen hän teki?

²³ Tässä yhteydessä on herätetty vakava kysymys: ”Kenelle ruumis kuuluu?” Tämä kysymys oli otsikkona eräässä kirjoituksessa, jonka laatijaa oli ärsyttänyt se, että eräälle raskaana olevalle vaimolle, joka oli Jehovan todistaja, oli oikeudenpäätöksellä suoritettu pakkoverensiirto. Kirjoituksen lopussa sanotaan: ”Jonakin päivänä . . . ehkä . . . päättelemme kuin Dickensin Beadle, että laki on varsin usein ’idiootti’, ’aasi’ – ja teemme jotakin sen suhteen.”f

24. Mikä sai samanlaisen kysymyksen heräämään äskettäin Israelissa, ja millaisen vetoomuksen Amerikan juutalaiset tekivät?

²⁴ Kenelle tosiaan ruumis kuuluu? Saman kysymyksen ovat herättäneet luonnolliset ympärileikatut israelilaiset hiukan samankaltaisen asian johdosta, koska kuolleille juutalaisille on Israelissa suoritettu yhä yleisemmin ruumiinavaus toistuvista vastalauseista huolimatta. Israelin tasavallassa ”lääkärit ovat tulkinneet lakia tavalla, mikä ei ollut [Israelin] lainsäätäjäin tarkoitus”.g Lopulta, 7.4.1967, amerikkalainen ihmisarvoa puolustava komitea julkaisi Israelissa ”vetoomuksen Israelin hallitukselle: Älkää häväiskö kuolleita!” Tarkastellessaan ”Ihmisarvoa ja juutalaista perimätietoa” vetoomus sanoi mm.: ”Kunnioituksesta näitä pyhiä, yleisesti hyväksyttyjä asenteita kohtaan ja arvostaen ihmisen pyhää oikeutta päättää oman ruumiinsa kohtalosta hallitukset kautta maailman (mm. Yhdysvallat) vaativat laissa edesmenneen ja/tai hänen lähimmän sukulaisensa kirjallista suostumusta, ennen kuin ruumiinavaus voidaan suorittaa. Valitettavasti tilanne on Israelissa aivan toinen.”

25. Mistä omantunnon syystä ovat Israelin juutalaiset kieltäytyneet menemästä sairaalahoitoon, ja mitä vetoomus sanoo ruumiin kohtalosta?

²⁵ Vetoomus arvostelee traagista tilannetta ja sanoo edelleen: ”Seurauksena on ollut, että monien juutalaisten Pyhässä maassa on täytynyt kieltäytyä menemästä sairaaloihin saamaan välttämätöntä hoitoa, koska he pelkäävät, että jos he menevät, niin heidän ruumiinsa silvotaan. . . . Juutalaisilla näihin asioihin liittyy voimakas uskonnollinen vakaumus – ja he ovat tottuneet antamaan henkensä uskonsa puolesta. Mutta onko tämä välttämätöntä? Täytyykö ihmiseltä evätä sairaalahoito, koska häneltä vaaditaan sen vastineeksi suurempaa hintaa kuin hänen omatuntonsa sallii? Israelin voimassa oleva ruumiinavauslaki on uhka ei ainoastaan kuolleille vaan myös eläville. . . . Näyttää siltä, että tietyt ainekset Israelissa tuntevat niin voimakasta vastenmielisyyttä kaikkea uskontoon vivahtavaa kohtaan, että he eivät epäröi mennä niinkin pitkälle, että polkevat jalkoihinsa vainajien oikeudet. . . . Kysymyksessä ei ole vain uskonnollinen asia vaan se, minkä kaikki sivistyneet kansat tunnustavat ihmisen perusoikeudeksi: että vainajan ja/tai hänen lähimmän omaisensa toivomus – eikä valtio – ratkaisee hänen ruumiinsa kohtalon.”h

26. Mikä oikeutus Jumalan laissa on juutalaisten vetoomukselle, ja mikä kysymys kristittyjen täytyy tehdä ruumiinsa suhteen?

²⁶ Tässä vastalauseessa lääkärikunnan jäsenten ylpeää menettelyä kohtaan esitetään pelko, että ei ainoastaan kuolleita ruumiita vaan eläviä ihmisruumiita ryhdytään julkeasti silpomaan lääketieteen edistämiseksi. Jumalan laki tuomitsee Jumalan antaman ihmisruumiin tarpeettoman silpomisen. (3. Moos. 19:28; 21:5; 5. Moos. 14:1; 1. Sam. 31:4) Koska me olemme saaneet ruumiimme Jumalalta, niin tätä periaatetta tulee kunnioittaa, ja vielä suuremmalla syyllä, jos olemme omistaneet elämämme Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta ja vertauskuvanneet tämän antautumisen vesikasteella. Kuuluuko siis ruumiimme meille itsellemme vai Jumalalle vai nykytieteelle? – Room. 12:1.

27. Millaiset ruumiit ovat kysymyksessä, kun lapsille pakotetaan verensiirtoja, ja keille Jumalan sana määrää alaikäisten lasten huolenpidon?

²⁷ Raivostuneet juutalaiset esittävät vetoomuksia erityisesti kuolleitten ruumiiden puolesta, mutta verensiirroissa on kysymys elävistä ruumiista. Ja kun alaikäisen lapsen ruumiille tehdään väkivaltaa pakkoverensiirroilla, jotka oikeuden määräämä holhooja järjestää vastoin luonnollisten vanhempien uskonnollisia ja perustuslain oikeuttamia vastalauseita, niin kysymys muuttuu erittäin vakavaksi: kenelle kuuluu lapsen ruumis – poliittiselle valtiolle vai hänen lihaa ja verta oleville vanhemmilleen? Jumalan laki säätää, että kristityt vanhemmat ovat vastuussa alaikäisten lastensa hoidosta ja uskonnollisesta kasvatuksesta. Heitä vaaditaan kasvattamaan lapsensa samaan uskoon ja samoihin uskonnollisiin tapoihin, joita vanhemmat tunnustavat, ja tottelemaan Jumalaa hallitsijana enemmän kuin ihmistä tai valtiota tässä asiassa. – Ef. 6:4; Tiit. 1:5, 6; vrt. Matt. 2:13–21.

JUMALAN TAPA KÄYTTÄÄ VERTA IANKAIKKISEN ELÄMÄN HYVÄKSI

28. a) Millä tavalla Jehovan todistajat kannattavat maailman pelastamista verellä? b) Mitä apostolit tekivät ja ilmaisivat juomalla Herran illallisen maljasta?

²⁸ Jehovan todistajina me kannatamme ihmismaailman pelastamista verellä, mutta ei lääkäreitten verensiirroilla, vaan Jumalan määräämällä tavalla käytettynä loputtoman elämän saamiseksi. Kun hänen Poikansa, Jeesus Kristus, asetti Herran illallisen vähää ennen kuin hän vuodatti verensä kuolinpaalussa 1 900 vuotta sitten, hän siunasi viinimaljan, ojensi sen uskollisille apostoleilleen ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:27, 28) Jeesus ei muuttanut siinä viiniä vereksi; ja kun apostolit joivat tuosta maljasta, niin he eivät juoneet ihmisverta kuin kannibaalit. Jeesuksen sanat tarkoittivat ainoastaan, että viini edusti hänen vertaan. Juomalla tätä viiniä, jolla oli tuo kuvaannollinen merkitys, apostolit kuvasivat, miten he uskomalla Kristukseen omaksuivat hänen vuodatetun verensä edut. Jeesuksen veren vuodattaminen merkitsi hänen ihmiselämänsä vuodattamista ihmismaailman hyväksi.

29, 30. a) Miten ja miksi Jumala antoi Poikansa tulla osalliseksi verestä ja lihasta? b) Miten Jeesus yhä säilytti ihmiselämänsä arvon noustessaan kuolleista?

²⁹ Koska elämä on veressä, Jeesuksen verellä oli tietty arvo. Se oli täydellistä, sairauksista puhdasta verta, sillä Jeesus oli syntynyt täydelliseksi ihmiseksi neitsytäidistä. Kun hän vuodatti verensä, niin hän todellisuudessa antoi täydellisen ihmiselämänsä uhriksi Jumalalle koko syntisen ihmiskunnan puolesta. (1. Joh. 2:1, 2) Jehova Jumala siirsi ensin taivaallisen Poikansa täydellisen elämän taivaasta maan päälle, jotta hän tulisi osalliseksi verestä ja lihasta ja voisi varata täydellisen ihmisuhrin. (Gal. 4:4; Hepr. 2:14, 15) Koska Jeesus kuoli viattomana ihmisenä, joka oli uskollinen Jumalalle, niin Jehova Jumala herätti hänet kuolleista kolmantena päivänä. Koska Jeesus herätettiin Jumalan hengellisenä Poikana, hänellä oli yhä uhratun ihmiselämänsä arvo. Siksi luemme Hepr. 13:20:stä:

³⁰ ”Rauhan Jumala . . . on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen.”

31, 32. a) Mikä mukanaan Jeesus Kristus näin ollen ilmestyi Jumalan luo taivaaseen? b) Miten Jeesuksen toiminta Jumalan Ylimmäisenä Pappina oli tehokkaampaa kuin Israelin ylimmäisen papin?

³¹ Mukanaan täydellisen ihmisverensä vastine, ts. ihmiselämänsä arvo, Jeesus Kristus kohosi taivaaseen ja ilmestyi Jehova Jumalan eteen. – Hepr. 9:24.

³² Taivaassa Jeesus esitti Jumalalle uhratun ihmiselämänsä arvon. Hän toimi siten Jumalan Ylimmäisenä Pappina, kuten on kirjoitettu: ”[Hän] meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri . . . pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” – Hepr. 9:11–14.

33. a) Miten Jumala pyhitti erityisesti eläinveren Israelissa? b) Miten Jumala on antanut erityisen pyhityksen ihmisverelle, ja mitä sen lääketieteellinen käyttö merkitsee?

³³ Jumala pyhitti erityisesti eläinluomusten veren antamalla vuodattaa sen alttarilleen sovituksen aikaansaamiseksi muinaisen Israelin synneistä. Samalla tavalla se, että Jumala hyväksyi Poikansa täydellisenä ihmisenä vuodattaman uhriveren, antaa erikoisen pyhityksen ihmisverelle sen lisäksi, että ihmiskunnan elämä on sen veressä. (3. Moos. 17:11, 12, 14) Siitä syystä tämän elämännesteen käyttö lääketieteellisissä verensiirroissa sillä tekosyyllä, että se pelastaa ihmiselämää, on veren pyhyyden häpäisemistä. Se kääntää ihmisen huomion pois siitä totuudesta ja väheksyy sitä, että Jumala, Luoja, on pelastava ihmismaailman täydellisen, uskollisen Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, uhriverellä.

34. Minkä velvollisuuden alaiseksi näiden totuuksien tunteminen asettaa meidät, ja mihin ne kristityt luottavat, jotka odottavat inhimillistä täydellisyyttä maallisessa paratiisissa?

³⁴ Kun me tunnemme nämä tärkeät Raamatun totuudet, meidän velvollisuutemme on käsitellä ihmisten ja eläinten verta pyhänä. Verensiirrossa saatu ihmisveri ei voi koskaan antaa meille iankaikkista täydellistä elämää paratiisimaassa. Sairaskertomuksetkin osoittavat, että sellaiset verensiirrot voivat tappaa meidät ja meidän alaikäiset lapsemme. Pelastuakseen ikuiseen inhimilliseen täydellisyyteen kuuliaiset kristityt, jotka odottavat maallista paratiisia Jumalan valtakunnan alaisuudessa, luottavat Jeesuksen Kristuksen vuodatettuun vereen, jota käytetään Jumalan pyhällä tavalla.

[Alaviitteet]

Ylituomari Marshall esitti korkeimman oikeuden lausunnon muistuttaen Yhdysvaltain hallitukselle, että ”armahdus voi olla ehdollinen; ja ehto saattaa olla vastenmielisempi kuin tuomion langettama rangaistus. . . . Tämä oikeusistuin on sitä mieltä, että koska mainituissa asiakirjoissa mainittua armahdusta ei ole juridisesti saatettu oikeusistuimen huomioon vetoamalla, viittaamalla eikä muuten, tuomarit eivät voi ottaa sitä huomioon. . . .”

Siksi armahduksen, joka olisi säästänyt George Wilsonin hengen, ei sallittu vaikuttaa lain häntä vastaan langettamaan tuomioon. – 32 U.S. (7 Peters), s. 150–.

New York Times julkaisi 4.5.1967 sivulla 6 kirjoituksen ”Amerikkalaiset rabbiinit Israelissa pyytävät USA:n suojelusta ruumiinavauksia vastaan”. Kirjoitus on päivätty ”TEL AVIV, Israel, 3. 5.”

Ks. myös tri (rabbiini) Immanuel Jacobovitsin kirjaa ”Jewish Medical Ethics” (v:n 1967 painos, s. 97, 98) aiheesta ”silpominen”, missä mainitaan myös ympärileikkaustoimitus ja uskollisen orjan korvan lävistäminen.