14. luku

’Minä teen liiton teidän kanssanne valtakunnasta’

1. Minkä odotteen Jeesus asetti apostoleittensa eteen kuolemaansa edeltäneenä iltana?

KUOLEMAANSA edeltäneenä iltana Jeesus kertoi uskollisille apostoleilleen: ’Isäni talossa on monta asuntoa. Olen menossa valmistamaan teille sijaa, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.’ Hän sanoi heille myös seuraavasti: ”Minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” (Joh. 14:2, 3; Luuk. 22:29) Hän asetti heidän eteensä todella suurenmoisen odotteen!

2. Kuinka monta hallitsijatoveria Kristuksella tulee olemaan taivaallisessa Valtakunnassaan?

² Jeesus ei kuitenkaan tarkoittanut, että ainoastaan nuo apostolit hallitsisivat hänen kanssaan hänen taivaallisessa Valtakunnassaan. Myöhemmin tehtiin selväksi, että tuo suurenmoinen etu olisi kaikkiaan 144000:lla maasta ostetulla ihmisellä. (Ilm. 5:9, 10; 14:1, 4) Pyrkivätkö jotkut nykyäänkin pääsemään osalliseksi tuosta edusta?

VALTAKUNNAN PERILLISTEN KOKOAMINEN

3. Mihin mahdollisuuteen Jeesus kiinnitti huomion suorittaessaan julkista palvelustaan?

³ Sen jälkeen kun Herodes Antipas oli vanginnut Johannes Kastajan, Jeesus aloitti tehokkaan julkisen saarnaamiskampanjan, jonka aikana hän kiinnitti huomiota ”taivasten valtakuntaan”. (Matt. 4:12, 17) Hän teki ihmisille tiettäväksi, että heillä oli mahdollisuus päästä tuohon Valtakuntaan, ja hänen opetuslapsensa tavoittelivatkin hartaasti tuota palkintoa. – Matt. 5:3, 10, 20; 7:21; 11:12.

4. a) Milloin ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset voideltiin pyhällä hengellä? b) Mikä osoittaa, että siitä lähtien kiinnitettiin huomio Valtakunnan perillisten kokoamiseen?

⁴ Vuoden 33 helluntaina ensimmäiset heistä voideltiin pyhällä hengellä. (Apt. 2:1–4; 2. Kor. 1:21, 22) Jumalan suoma pelastusmahdollisuus, joka johtaisi kuolemattomuuteen taivaassa, tehtiin tunnetuksi. Pietari käytti ”taivasten valtakunnan avaimia” tämän tiedon avaamiseen – ensin juutalaisille, sitten samarialaisille ja lopulta pakanakansojen ihmisille. (Matt. 16:19) Erikoishuomiota kiinnitettiin sellaisen hallituksen muodostamiseen, joka hallitsisi ihmiskuntaa 1000 vuotta, ja lähes kaikki Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjeet on osoitettu ensisijaisesti tälle Valtakunnan perijöitten joukolle, ts. ”pyhille” ja ”taivaallisesta kutsumisesta osallisille”.a

5. Kutsuttiinko heidät taivaalliseen elämään sen vuoksi, että he olivat parempia Jumalan palvelijoita kuin aiemmin eläneet Jumalan palvelijat?

⁵ Heitä ei kutsuttu taivaalliseen elämään sen vuoksi, että he olisivat olleet jotenkin parempia kuin kaikki ne Jumalan palvelijat, jotka olivat kuolleet ennen vuoden 33 helluntaita. (Matt. 11:11) Jehova oli pikemminkin silloin alkanut valita niitä, joista tulisi Jeesuksen Kristuksen hallitsijatovereita. Tämän jälkeen esitettiin vain taivaallista kutsua noin 1900 vuotta. Se oli ansaitsematonta hyvyyttä, jota Jumala osoitti lukumäärältään rajoitetulle joukolle edistääkseen omia viisaita ja rakkaudellisia tarkoituksiaan. – Ef. 2:8–10.

6. a) Miksi täytyi tulla aika, jolloin taivaallista kutsua lakattiin esittämästä? b) Kuka ohjasi asioita niin, että myös ”suurta joukkoa” koskeva profetia täyttyi, ja mitä oikein on tapahtunut?

⁶ Aikanaan tuo ennalta määrätty ja rajoitettu lukumäärä, 144000, täyttyisi. Noiden hengellisten israelilaisten lopullinen hyväksytyiksi sinetöiminen olisi lähellä. (Ilm. 7:1–8) Henkensä ja näkyvälle järjestölleen antamansa Raamatun ymmärryksen kautta Jehova sitten ohjaisi asioita niin, että hänen tarkoituksensa toinen osa, josta kerrotaan Ilmestyksen 7:9–17:ssä, täyttyisi. Kaikista kansoista koottaisiin ”suuri joukko”, jonka sykähdyttävänä odotteena on säilyä elossa suuresta ahdistuksesta ja elää ikuisesti täydellisinä maallisessa paratiisissa. Kun tarkastelemme sitä mitä on jo tapahtunut, näyttää ilmeiseltä, että taivaallinen kutsu päättyi vuoden 1935 tienoilla, kun ”suuren joukon” maallinen toivo ymmärrettiin selvästi. Siitä lähtien niiden muutamien tuhansien taivaalliseen luokkaan kuuluvien yhteyteen, jotka ovat vielä maan päällä, on saatettu miljoonia Jehovan palvojia, jotka toivovat hartaasti saavansa elää ikuisesti nimenomaan maan päällä.

7. Onko mahdollista, että jotkut saisivat taivaallisen kutsun vielä nykyäänkin, ja miksi vastaat siten?

7 Merkitseekö tämä, ettei Jumala nykyään kutsu ketään taivaalliseen elämään? Ennen sinetöimisen loppuunsaattamista on mahdollista, että jotkut harvat, joilla on tuo toivo, saattavat osoittautua uskottomiksi, jolloin heidän tilalleen täytyy valita joitakuita muita. Näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että näin tapahtuisi hyvin harvoin.

MITEN VOI TIETÄÄ OLEVANSA HENGELLINEN LAPSI?

8. Miten Paavali selittää pyhällä hengellä siitettyjen tietävän, että he kuuluvat taivaalliseen luokkaan?

⁸ Jumalan henki antaa varman vakuuden hengellisiksi lapsiksi otosta niille kastetuille kristityille, jotka ovat saaneet taivaallisen kutsun. Apostoli Paavali osoitti tämän kirjoittaessaan Roomassa asuville ”pyhille” ja kuvaillessaan kaikkien tosi kristittyjen silloista tilannetta. Hän sanoi: ”Kaikki ne, joita Jumalan henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette saaneet orjuuden henkeä, joka aiheuttaa jälleen pelkoa, vaan te saitte lapseksioton hengen, jonka avulla huudamme: ’Abba, Isä!’ Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” – Room. 1:7; 8:14–17.

9. Miten ”henki itse todistaa” niiden hengen kanssa, jotka ovat todella Jumalan lapsia?

⁹ Huomiomme kiinnitetään tässä kahteen ilmaisuun, joissa käytetään sanaa ”henki”: ”henki itse” ja ”meidän henkemme”. Ensiksi mainittu henki on Jumalan näkymätön toimiva voima. Se saa hänen hengelliset lapsensa vakuuttuneiksi siitä, että heidät on otettu Jumalan vapaiksi lapsiksi. Tuo henki todistaa myös Jumalan henkeytetyn sanan, Raamatun, kautta, joka on ikään kuin henkilökohtainen kirje kaikille hänen hengellisille lapsilleen. (1. Piet. 1:10–12) Kun pyhänä hengellä siitetyt lukevat, mitä Raamattu sanoo Jumalan hengellisille lapsille, he ajattelevat täysin sopivasti: ’Tuo soveltuu minuun.’ Siten Jumalan oma toimiva voima todistaa eri tavoin heidän henkensä, ts. heidän oman mielensä ja sydämensä liikkeellepanevan voiman, kanssa, että he ovat Jumalan lapsia. Tuollaisten Jumalan hengen ilmausten mukaisesti he saavat mieleensä ja sydämensä odotteen tulla Kristuksen perijätovereiksi ja omaksuvat Jumalan hengellisten lasten vastuut. – Fil. 3:13, 14.

10. a) Mitkä seikat eivät yksinään todista, että joku on voideltu kristitty? b) Miten ”muut lampaat” suhtautuvat asemaansa Jumalan tarkoituksessa?

¹⁰ Soveltuvatko edellä mainitut seikat sinuun? Jos soveltuvat, sinulla on suurenmoinen etu. Olisi kuitenkin erehdys päätellä jonkun olevan hengellä voideltu kristitty sen vuoksi, että hän arvostaa erittäin paljon syvällisiä hengellisiä asioita tai siksi että hän on innokas kenttäpalveluksessa tai sen vuoksi että hän rakastaa syvästi veljiään. Juuri nämä seikat ovat ominaisia myös monille ”muille lampaille”. Kristuksen perijätovereita käsittelevä raamatullinen aineisto koskettaa myös heidän sydäntään, mutta he eivät rohkene vaatia itselleen sellaista, mitä Jumala ei ole antanut heille. (Vrt. 4. Moos. 16:1–40.) He tajuavat, mikä on Jumalan alkuperäinen tarkoitus maan suhteen, ja he työskentelevät arvostaen päästäkseen nauttimaan tuon tarkoituksen toteutumisesta.

OSALLISTUMINEN ARVOLLISESTI

11. Ketkä ovat läsnä Jeesuksen kuoleman vuotuisessa muistonvietossa ja miksi?

¹¹ Joka vuosi niisankuun 14. päivänä, auringonlaskun jälkeen, Jeesuksen Kristuksen voidellut seuraajat viettävät kaikkialla maailmassa hänen kuolemansa muistonviettoa niiden ohjeitten mukaisesti, jotka hän antoi apostoleilleen. (Luuk. 22:19, 20) Myös ”muut lampaat” ovat läsnä. He eivät kuitenkaan ota osaa leipään eivätkä viiniin, vaan ovat kunnioittavia tarkkailijoita.

12. Miten jotkut Korinton varhaiskristityt osoittivat sopivan arvostuksen puutetta Herran illallista kohtaan?

¹² Tämä ei ole mikään ontto uskonnollinen muotomeno, vaan sillä on hyvin suuri merkitys. Apostoli Paavali kirjoitti vakavia neuvoja ensimmäisellä vuosisadalla Korintossa Kreikassa eläneille kristityille, joista jotkut eivät osoittaneet sopivaa arvostusta tuota tilaisuutta kohtaan. Paavali sanoi: ”Joka syö leipää tai juo Herran maljaa arvottomasti, se on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen nähden.” Mikä teki heidät ’arvottomiksi’ osallistujiksi? He eivät valmistaneet mieltään ja sydäntään oikein. Seurakunnassa oli jakaumia. Lisäksi jotkut söivät ja joivat liikaa ennen kokousta. He suhtautuivat välinpitämättömästi Herran illalliseen. He eivät pystyneet erottamaan leivän ja viinin vakavaa merkitystä. – 1. Kor. 11:17–34.

13. Mikä on muistonvietossa tarjottavan leivän ja viinin merkitys?

¹³ Mikä tuo merkitys on? Se ei ole leivän ja viinin yliluonnollinen muodonmuutos. Kristusta ei missään mielessä uhrata uudelleen jokaisessa muistonvietossa. Raamatussa todetaan, että ”Kristus uhrattiin kerran kaikiksi ajoiksi, jotta hän kantaisi monien synnit”. (Hepr. 9:28; 10:10; Room. 6:9) Happamaton leipä ja punaviini ovat ainoastaan vertauskuvia, jotka edustavat Jeesuksen uhraamaa kirjaimellista ruumista ja hänen vuodattamaansa kirjaimellista verta. Nuo todelliset vastineet ovat kuitenkin erittäin arvokkaita! Jeesuksen synnitön ihmisruumis luovutettiin, jotta ihmismaailma saisi mahdollisuuden elää ikuisesti. (Joh. 6:51) Hänen vuodatettu verensä puolestaan palvelee kaksitahoista tarkoitusta: se puhdistaa synnistä ne ihmiset, jotka uskovat siihen, ja lisäksi se saattaa voimaan uuden liiton Jumalan ja hengellävoidelluista kristityistä koostuvan hengellisen Israelin muodostaman seurakunnan välillä. (1. Joh. 1:7; 1. Kor. 11:25; Gal. 6:14–16) Juuri nämä kallisarvoiset asiat tekevät mahdolliseksi sen, että Jumala voi julistaa ”pienen lauman” jäsenet vanhurskaiksi, jolloin inhimillinen täydellisyys oikeastaan luetaan heidän hyväkseen. (Luuk. 12:32) Näin menetellään, jotta heidät voitaisiin siittää pyhällä hengellä Jumalan lapsiksi ja jotta he voisivat päästä Kristuksen kanssa hänen taivaalliseen Valtakuntaansa. Kun he osallistuvat vertauskuviin joka vuosi järjestettävässä muistonvietossa ja todistavat siten taivaallisesta toivostaan, heidän arvostuksensa sitä kohtaan, että he ovat Kristuksen välittämässä ”uudessa liitossa”, uudistuu ja syvenee. – Hepr. 8:6–12.

”ME TAHDOMME KÄYDÄ TEIDÄN KANSSANNE”

14. a) Miksi ”muut lampaat” eivät osallistu muistonvieton vertauskuviin, mutta mitä he kuitenkin innokkaasti odottavat? b) Miten he suhtautuvat Valtakunnan perillisten jäännöksen yhteydessä olemiseen?

¹⁴ ”Muut lampaat” näkevät, että Jehova on ollut tekemisissä voideltujensa kanssa, ja he ovat liittyneet näihin ja sanovat: ”Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.” (Sak. 8:20–23) Sen lisäksi että he kokoontuvat yhteen, he myös kertovat yhdessä Valtakunnan hyvästä uutisesta koko asutussa maassa. ”Muita lampaita” ei kuitenkaan oteta ”uuteen liittoon” hengellisen Israelin ohella, eivätkä he myöskään kuulu ”liittoon – – valtakunnasta”, jonka Jeesus solmi niiden valittujen kanssa, jotka tulevat elämään hänen kanssaan taivaassa. Näin ollen on sopivaa, etteivät ”muut lampaat” osallistu muistonvieton vertauskuviin. (Luuk. 22:20, 29) Mutta kun ”uusi liitto” saavuttaa tarkoituksensa ja ”pienen lauman” viimeisetkin jäsenet kootaan taivaalliseen Valtakuntaan, ”muut lampaat” tajuavat sen osoittavan, että he pääsevät pian nauttimaan niistä siunauksista, joita tuo Valtakunta saa aikaan maan päällä. Heidän mielestään on etu palvella näinä ”viimeisinä päivinä” yhdistettynä joukkona Valtakunnan perillisten uskollisen jäännöksen kanssa.

[Alaviitteet]

Kertauskysymyksiä

● Miksi niin suuri osa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten aineistosta kiinnittää huomion taivaalliseen toivoon?

● Miten ne, jotka on siitetty Jumalan lapsiksi, tietävät sen? Mikä on niiden muistonvieton vertauskuvien merkitys, joihin he osallistuvat?

● Miten ”muut lampaat” osoittavat, että heidät on todella yhdistetty ”pienen lauman” kanssa?