Jumalan lähestyminen rukouksessa
JEHOVA JUMALA sanoo: ”Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?” (Ps. 94:9) Jokainen, pieni tai suuri, joka rukoilee häntä vilpittömästi sydämestään, voi luottaa täysin siihen, että Jumala kiinnittää hänen anomukseensa kiinnostuneen huomionsa. Raamattu sanoo: ”Ei ole näet erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä kaikilla on sama Herra, joka on rikas kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.” – Room. 10:12.
Mutta meidän täytyy lähestyä Jumalaa suhtautuen häneen oikein, suuresti kunnioittaen ja ymmärtäen suhteemme häneen. Hän on kaikkeuden Kuningas, meidän kaikkivaltias Luojamme.
Kukaan ei varmasti ryntäisi maallisen kuninkaan luo ilmoittamatta tulostaan, jättäen huomioon ottamatta kaikki sopivuussäännöt. Samoin se, joka hartaasti etsii Jumalan huomiota rukouksessa, lähestyy häntä oikeassa hengessä ja oikealla tavalla. Mutta tämä ei siirrä häntä kauas, ikään kuin Jumala olisi kylmä ja etäinen, sillä apostoli Paavali sanoi eräälle miesten ja naisten ryhmälle Ateenassa, että Jumala on järjestänyt siten, että ihmiset etsisivät häntä ja että todellakaan ”hän ei ole kaukana meistä kenestäkään. Sillä hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa, . . . ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan.’” – Apt. 17:26–28.
Jumala on ystävällisesti ilmoittanut meille, millä tavalla me voimme olla varmat siitä, että saamme kuulevan korvan. Hän on tehnyt hyvin selväksi sen, että häntä täytyy lähestyä ”Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä”. (Ef. 5:20) Jeesus osoitti yhä uudelleen apostoleille, että heidän tuli hänen ylösnousemuksensa jälkeen esittää anomukset hänen nimessään ja että kaikki, mitä he pyysivät Jumalan järjestelyjen mukaisesti, suotaisiin heille. (Joh. 14:13, 14; 15:16) Hän osoitti, että Jumalan antautuneitten palvelijoitten ei tarvitse pyytää Kristuksen nimessä siitä syystä, että Jumala olisi haluttomampi suomaan vastausta kuin Jeesus. Ei, Jeesushan sanoi: ”Sinä päivänä te pyydätte minun nimessäni, enkä sano teille, että minä tulen esittämään Isälle pyynnön teistä. Sillä Isä itse on kiintynyt teihin, koska te olette kiintyneitä minuun ja olette uskoneet minun tulleen Isän edustajana.” (Joh. 16:26, 27) Jehova on yhtä valmis suomaan siunauksia kuin me vain olemme valmiit ottamaan niitä vastaan.
Miksi sitten häntä vaaditaan lähestymään Jeesuksen Kristuksen kautta? Siksi, että meillä ei itsessämme ole oikeutta lähestyä Jumalaa, koska emme syntisinä ole hänen puhtaan perheensä jäseniä. (Room. 3:21–23) Jeesuksen uhri oli sovittava peite ihmiskunnan synneille ja perusta hänen tulemiselleen Jumalan Ylimmäiseksi Papiksi ihmisen hyväksi. Henkeytetty kirjoittaja sanoi tästä Jeesuksen Kristuksen tärkeästä asemasta: ”Meillä [ei] ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaan sellainen, joka on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä. Lähestykäämme sen tähden vapaasti puhuen [Jumalan] ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta, jotta saisimme armon ja löytäisimme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan.” – Hepr. 4:15, 16.
Ainakin rukoustemme lopussa meidän tulisi myös tunnustaa Jeesus lähestymistieksi. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olipa Jumalan lupauksia miten paljon tahansa, niistä on tullut ’kyllä’ [ts. varmoja, vakuuttavia] hänen välityksellään. Siksi myös hänen kauttaan sanotaan ’aamen’ Jumalalle mikä koituu kunniaksi meidän kauttamme.” (2. Kor. 1:20) Kun rukous on lopetettu Kristuksen nimessä ja sen jälkeen sanotaan ”aamen”, mikä merkitsee ”olkoon niin”, tällä halutaan vahvistaa se, että kaikki Jumalan lupaukset täyttyvät Kristuksen välityksellä. Kun kristityt sanovat ”aamen”, niin he kunnioittavat sillä Jumalaa. Jos yksi rukoilee, niin toiset, jotka kuuntelevat ja ovat yhtä mieltä rukouksen kanssa, voivat myös sanoa ”aamen” hiljaa sydämessään tai kuuluvastikin, jos tuntevat siihen halua.
Apostoli Paavali kehottaa kristittyjä jatkamaan uskon taisteluaan ’samalla kun kaikin rukoilemisen muodoin jatkavat rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä’. (Ef. 6:18) Jokaisella rukouksella, joka esitetään joko kuuluvasti tai hiljaa, on tarkoituksensa. On erimuotoisia rukouksia, esimerkiksi ”esirukouksia”, joissa kristitty rukoilee toisten puolesta, ”kiitoksen ilmauksia”, siunausten pyyntöjä ja ”nöyriä pyyntöjä” joidenkin tarpeitten tai pulmien suhteen. (1. Tim. 2:1; Fil. 4:6) Rukoilemiseen on myös monia tilaisuuksia. Saattaa syntyä olosuhteita, joissa meidän tarvitsee kääntyä Jumalan puoleen, tai voi olla säännöllisiä aikoja tai tilaisuuksia, kuten kristilliset kokoukset. (Jaak. 5:13–16; Apt. 6:5, 6) Rukousten tulee sopia tilaisuuteen.
Rukoiltaessa on näin ollen hyvä olla niin selväpiirteinen kuin mahdollista. Tulisi olla jokin tarkoitus, johon siinä tilaisuudessa tähdätään; rukouksen ei tulisi olla hajanainen, harhaileva, epäyhtenäinen. Kun esimerkiksi kiitetään aterialla, niin olisi tavallisesti sopimatonta pitää pitkä rukous, jossa käsiteltäisiin asioita, jotka eivät liity tilaisuuteen. Lyhyt rukous sopii tällöin parhaiten tarkoitukseen. Mutta kun päivä aloitetaan tai lopetetaan rukouksella, niin me saatamme haluta mainita asioita, joita esiintyy päivittäin elämässämme, sekä veljesseuran asioita ympäri maailman. Sen tähden tällainen rukous voi olla laaja-alaisempi. On luonnollisesti aikoja, jolloin ”sitä, mitä meidän tulisi tarvitessamme rukoilla, emme tiedä, mutta henki itse rukoilee meidän puolestamme lausumattomin huokauksin”. (Room. 8:26) Jumala hyväksyy hartaan rukouksemme näissä olosuhteissa ja vastaa tarpeemme mukaan, ikään kuin olisimme rukoilleet juuri sellaista vastausta.
Opettaessaan opetuslapsilleen, miten tulee rukoilla, Jeesus esitti heille lyhyen hahmotelman asettaen asiat tärkeysjärjestykseen. (Matt. 6:9–13) Hän kehotti myös olemaan turhaan toistamatta asioita rukouksessa. Kun me puhumme jollekulle tavallisessa keskustelussa, niin me pitäisimme tyhmänä saman asian puhumista yhä uudelleen. Kuinka paljon enemmän se olisikaan sellaista puhuessamme Jumalalle, joka ”tietää mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä pyydättekään”. (Matt. 6:8) Ja samoin kuin puhuessamme jollekulle ystävälle emme käytä hänen nimeään lähes joka lauseessa, me emme myöskään toista Jehovan nimeä uudelleen ja uudelleen rukouksessa.
Raamatun esimerkit rukouksesta ilmaisevat meille, ettei ole mitään määrättyä asentoa eikä vaadittua käsien pitotapaa. Jeesus ”lankesi kasvoilleen” ja rukoili Getsemanen puutarhassa. (Matt. 26:39) Toisinaan hän ”nosti . . . silmänsä taivasta kohti”. (Joh. 11:41; Luuk. 18:13) Hän puhui rukoilemassa seisomisesta. (Mark. 11:25) Apostoli Paavali ”polvistui” Efesoksen vanhinten kanssa. – Apt. 20:36.
Kun joku kokouksessa johtaa ryhmää rukouksessa, jokaisen tulee tietysti ottaa kunnioittava asento, mutta mikään nimenomainen asento ei tee rukousta pyhemmäksi. Meidän tulee ottaa huomioon myös se seikka, että ne, jotka eivät ole uskovia, vaikka ovatkin ystävällisiä, eivät ehkä haluaisi yleisessä kokouksessa kumartaa päätään seurakunnan mukana. Siksi vain ilmoitus, että ’me lähestymme nyt Jehovaa rukouksessa’, tai jokin samankaltainen ilmaisu riittää.
Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen nimessä esitetyllä rukouksella on paljon voimaa. Aterioilla esitetyt kiitosrukoukset miellyttävät Jumalaa ja saavat hänet siunaamaan syöjiä heidän käyttäessään saatua ravintoa. Apostoli kirjoitti: ”Kaikki Jumalan luoma on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, jos se otetaan vastaan kiittäen, sillä Jumalan sana [joka hyväksyy kaiken Jumalan ravinnoksi luoman] ja sitä koskeva rukous pyhittävät sen.” (1. Tim. 4:4, 5) Se, joka ei kiitä Jumalaa ruoastaan, on arvostamaton eikä voi odottaa täyttä siunausta Jumalalta. Me emme halua olla kuin eläimet, tietämättömiä kaiken hyvän todellisesta Alkulähteestä ja Varaajasta.
Jeesuksen velipuoli Jaakob sanoo rukouksen tehokkuudesta: ”Vanhurskaan rukouksessa, kun se on vaikuttamassa, on paljon voimaa. Elia oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin, ja kuitenkin hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi, eikä maan päälle satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili taas, ja taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä.” – Jaak. 5:16–18.
Jumalan rukoilemisesta on siis suuri palkka. Ajattelehan sitä verratonta siunausta, jonka roomalainen upseeri Kornelius sai rukouksesta. (Apostolien tekojen 10. luku) Meidän tulee sen tähden rukoilla täydessä uskossa ja luottamuksessa, sillä Jehova, joka antaa nimen jokaiselle biljoonista tähdistä, kykenee kuulemaan kaikkien satojen tuhansien palvojiensa rukoukset ja kiinnittämään niihin yksilöllistä huomiota. – Ps. 147:4.