Käytä ”kaikkia rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muotoja”
”Kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin [jatkakaa] rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä. Ja sitä varten pysykää hereillä täysin kestävinä ja rukoillen kaikkien pyhien puolesta.” – Ef. 6:18.
1. a) Millä tavoilla me haluamme ajatella Jehova Jumalasta, kun lähestymme häntä rukouksessa? b) Mitä neljää peruslajia rukouksia on olemassa?
LUOJA, Jehova Jumala, ei ole pelkkä persoonaton Alkusyy vaan todellinen persoona, jolla on tunteet. Hän kykenee näkemään ja kuulemaan. Me haluamme aina ajatella hänestä tällä tavalla, kun lähestymme häntä rukouksessa. Jumalan sana neuvoo meitä tekemään sen ”kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin”. (Ef. 6:18) Mitä tähän sisältyy? Rukouksen perusmuotoja on neljä – ylistys, kiitos, anomus ja nöyrä pyytäminen.
JUMALAN YLISTÄMINEN RUKOUKSESSA
2, 3. Mikä on jaloin ja ylevin rukouksen muoto, ja mitkä ovat joitakin niistä monista syistä, joiden vuoksi se kuuluu Jehova Jumalalle?
2 Ylistys on varmasti jalo ja ylevä rukouksen muoto. Se kuuluu Luojalle hänen ominaisuuksiensa ja tekojensa vuoksi. Koska hän on ”Suvereeni Herra Jehova”, hänen valtansa on vailla vertaa. (2. Sam. 7:28, UM) Koska Jehova Jumalalla ei ole alkua eikä loppua, hän on vailla vertaansa oleva ”ikuisuuden Kuningas”. (1. Tim. 1:17) Hän on niin kirkas persoona, että kukaan ihminen ei voi jäädä eloon nähtyään hänet. (2. Moos. 33:20) Korkein on vailla vertaa, koska hänellä on rajattomasti voimaa ja viisautta, hän on täysin oikeudenmukainen ja epäitsekkään rakkauden personoituma. (5. Moos. 32:4; Job 37:23; Room. 11:33; 1. Joh. 4:8) Hän teki kaiken ja omistaa siksi koko kaikkeuden. (1. Moos. 1:1, 31; Ps. 50:10) Hänen nimensä ja maineensa on ainutlaatuinen. Vain hän voi aiheellisesti sanoa: ”MINÄ OSOITAN OLEVANI.” Yksistään hänellä on nimi Jehova, jonka ymmärretään merkitsevän ’Hän saattaa tulemaan’. (2. Moos. 3:14; 6:3; UM) Vain hän voi aiheellisesti julistaa: ”Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle minut asetatte, kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte, että olisimme toistemme vertaiset?” ”Minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.” – Jes. 46:5, 9.
3 Ennen kaikkia muita tällainen verraton, ainutlaatuinen Jumala ansaitsee ylistyksen. On sopivaa, että Jehovan ylistämiseen kannustetaan kymmeniä kertoja 2. Mooseksen kirjan 15:11:stä Ilmestyksen 19:6:een. Älkäämme tämän mukaisesti ylistäkö Korkeinta ainoastaan rukouksissamme, vaan kiinnittäkäämme myös jokapäiväisessä keskustelussamme huomio ennemmin häneen kuin itseemme. Mehän olemme loppujen lopuksi saaneet kaiken, ja ilman häntä me emme todellisuudessa voi saada aikaan mitään. – Ps. 127:1; 1. Kor. 4:7.
JEHOVAN KIITTÄMINEN
4, 5. Mitä eri raamatunkirjoittajat sanovat Jehovan kiittämisestä, ja mitkä ovat joitakin monista syistä kiitoksen esittämiseen?
4 Jehovan ylistämiseen liittyy läheisesti hänen kiittämisensä. On aivan oikein, että me ilmaisemme arvostavamme kaikkea sitä, mitä Jehova on tehnyt, parhaillaan tekee ja vielä tulee tekemään hyväksemme. Psalmien kirjoittajat näyttävät olleen erityisen tietoisia siitä, että on sopivaa kiittää Jehovaa. Kerran toisensa jälkeen voimme lukea seuraavankaltaisia ilmauksia: ”Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.” (Ps. 107:8, 15, 21, 31) Samoin Paavali neuvoo meitä ’pyytämään nöyrästi kiitoksen ohella’. Niin, meidän tulee ’kiittää aina kaikesta Jumalaamme ja Isäämme’. – Fil. 4:6; Ef. 5:20.
5 Kuinka paljon onkaan sellaista, mistä meidän pitäisi joka päivä ilmaista kiitollisuutemme taivaallista Isämme kohtaan! Me olemme hänelle kiitollisuudenvelassa kaikesta aineellisesta, mitä me saamme ja mikä tekee elämän paitsi mahdolliseksi myös nautittavaksi. (Jaak. 1:17) Arvostammeko kaikkia niitä hengellisiä siunauksia, joita Jehova suo palvelijoilleen – Kristuksen uhrin hyötyä, Jumalan sanaa ja hänen henkeään, kristillistä seurakuntaa ja rukouksen lahjaa? Arvostammeko sitä siunausta, että saamme olla toisten uskovien seurassa, etua palvella toisten tarpeita ja suurenmoista Valtakunnan toivoa? Jos arvostamme, niin ilmaiskaamme kiitollisuutemme rukouksissamme. Emme tosin ehkä aina muista tai luettele kaikkea, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme, mutta meidän pitäisi ajatella niin kuin psalminkirjoittaja: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on . . . tehnyt.” – Ps. 103:2.
ANOMUSTEN ESITTÄMINEN JEHOVALLE
6. Mitkä kolme yleistä alaa anomuksemme käsittävät, ja mitä Jeesus ennen kaikkea opetti meitä rukoilemaan?
6 On tosiaan hyvin lohdullisia, että me voimme tulla Jehovan luo ”vapaasti puhuen” esittäessämme anomuksemme. (Hepr. 4:16; 1. Joh. 3:21) Kuten Jeesus valaisi mallirukouksessaan, anomuksemme koskevat tavallisesti kolmea yleistä alaa: vanhurskauden riemuvoittoa, hengellisiä tarpeitamme ja aineellisia tarpeitamme. Jeesus käski meidän sopivasti rukoilla kaikkein ensiksi Jehovan nimen pyhittämistä, hänen valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista maan päällä. Jeesus itse rukoili: ”Isä, kirkasta nimesi.” (Matt. 6:9, 10; Joh. 12:28) Tällaisiin anomuksiin kuuluisi myös sen rukoileminen, että Jehova soisi maan päällä olevien palvelijoittensa työn menestyä ja tukisi niitä, jotka kokevat vaikeuksia ja koettelemuksia hänen nimensä tähden. (Ps. 118:25) Meidän ei tulisi jättää huomioon ottamatta myöskään Paavalin kehotusta rukoilla kaikkien korkeassa asemassa olevien puolesta, ”jotta saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”. – 1. Tim. 2:2.
7, 8. Millaisia henkilökohtaisia asioita meidän pitäisi seuraavaksi anoa Jehovalta?
7 Rukoustemme pitäisi myös ilmaista vakavaa huolta hengellisestä tilastamme. Niihin sisältyisi sen anominen, että taivaallinen Isämme antaisi anteeksi syntimme. ”Jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas.” (1. Joh. 1:8–2:1) Rukoustemme pitäisi myös ilmaista halua saada lisää Jumalan henkeä ja ettemme murehduttaisi sitä. (Luuk. 11:13; Ef. 4:30) Raamatussa meitä kehotetaan rukoilemaan viisautta, kun joudumme käsittelemään hankalia tilanteita. (Jaak. 1:5–8) Lisäksi me voimme ja meidän pitäisi rukoilla Jehovan siunausta pyhälle palveluksellemme, johon kuuluu saarnaaminen ja opettaminen kentällä. Sellaisissa rukouksissa tunnustetaan se periaate, että vaikka me saatamme istuttaa ja kastella, niin Jumala saa aikaan kasvun ja menestymisen. – 1. Kor. 3:7.
8 Esittäessämme anomuksiamme Jumalalle älkäämme myöskään sivuuttako tai laiminlyökö mahdollisia erimielisyyksiä, joita meillä saattaa olla jonkun kristityn veljen, aviopuolisomme tai jonkun toisen perheemme jäsenen kanssa. Sellaisissa tilanteissa lopetetaan helposti kanssakäyminen – mikä on helppo mutta kuitenkin epäviisas ja itsekäs menettely. Meidän pitäisi sen sijaan rukoilla ohjausta ja voimaa tällaisen vaikeuden ratkaisemiseen, joka meillä on suhteessamme johonkuhun toiseen. Pyytäkäämme myös apua valituksen aiheitten anteeksi antamiseen ja unohtamiseen, jottemme katkeroituisi ja ryhtyisi kantamaan kaunaa. – Matt. 6:12.
9, 10. Mitä raamatullisia perusteita meillä on esittää Jehovalle aineellista koskevia anomuksia?
9 Jeesus osoitti, että hengellisten asioitten lisäksi meidän on sopivaa anoa Jehova Jumalalta jokapäiväistä leipäämme, aineellisten tarpeittemme täyttämistä. (Matt. 6:11) Niin, me voimme pyytää Jehova Jumalalta kaikkea, mitä me välttämättä tarvitsemme, ja pyytää sitä kutakin päivää varten. Tämä on yhtäpitävää sen kanssa, mitä Jeesus sanoi edelleen vuorisaarnassaan: ”Älkää siis huolehtiko huomisesta; huominen pitää itsestään huolen. Joka päivälle riittää sen oma huoli.” – Matt. 6:34, Uusi testamentti nykysuomeksi.
10 Jos olemme työttömiä, voimme anoa Jehova Jumalaa siunaamaan ja suuntaamaan ponnistelumme niin, että voimme löytää työpaikan. Jos olemme sairaita, voisimme rukoilla viisautta, voimaa ja kestävyyttä selviytyäksemme koettelemuksestamme parhaalla mahdollisella tavalla. On tosiaan lohdullista, että me voimme vuodattaa kaikki huolemme Jehovan eteen, kuten luemme: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” (Fil. 4:6) Me rukoilemme kaikkia näitä asioita tietenkin varauksella ”jos Jehova tahtoo”, niin kuin Jeesuskin rukoili Getsemanen puutarhassa. – Matt. 26:39; 1. Kor. 4:19; Jaak. 4:15.
NÖYRIN PYYNNÖIN
11–13. a) Mitä nöyrien pyyntöjen esittäminen Jehovalle merkitsee, ja mitä asioita se mitä sopivimmin koskee? b) Miten erään pojan kokemus valaisee tätä?
11 Meidän käsketään rukoilla ”kaikin rukoilemisen [proseukhé] ja nöyrän pyytämisen [déesis] muodoin”. (Ef. 6:18) Miksi meidän pitäisi lisätä nöyrä pyytäminen anomuksiimme? Koska nöyrä pyytäminen meni askeleen pitemmälle kuin anomukset. Se tarkoittaa erityisesti harrasta, vakavaa, sydämestä lähtevää rukousta. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa alkukielistä sanaa (déesis) käytetään aina sellaisessa yhteydessä, kun pyyntö esitetään Jumalalle. Se korostaa sen nähden sitä, että hellittämättömyyden lisäksi rukoilemisen tulee olla todella vakavaa. On ymmärrettävää, että kaikki anomuksemme eivät ole nöyriä pyyntöjä. Mutta rukouksiimme tulisi sisältyä sellaisia. Me luemme, että Jeesus Kristuskin esitti ”voimakkain huudoin ja kyynelin rukouksia [déesis] . . . ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia”. (Hepr. 5:7) Samalla tavalla, kun me kuulemme veljiämme vainottavan julmasti, olisi sopivaa paitsi esittää Jumalalle anomuksia heidän puolestaan myös pyytää nöyrästi Jehovaa antamaan heille voimaa kestää ja tehdä tyhjäksi vainon tarkoitus. – Vrt. 2. Kor. 1:8–11.
12 Kun me anomme Jehovaa auttamaan meitä yrittäessämme kurittaa ruumistamme, niin me tulemme aivan oikein hänen eteensä nöyrinä pyytäjinä. (Room. 7:15–24; 1. Kor. 9:27) Onko jonkun ongelmana ajatustensa tai mielensä hillitseminen? Jos on, niin sen lisäksi että hän korjaa mahdollisesti aiheuttamansa loukkauksen, hänen pitäisi nöyrästi pyytää Jehova Jumalalta apua. Entä jos ongelmaan sisältyy syöminen tai juominen? Silloinkin olisi aiheellista pyytää nöyrästi Jehovalta apua ja koettaa saada apua myös perheenjäseniltä ja/tai seurakunnan vanhimmilta.
13 Oikein opetettuina lapsetkin voivat esittää nöyriä pyyntöjä Jehovalle ja tulla kuulluiksi. Esimerkiksi eräs 10-vuotias poika kirjoitti Vartiotorni-seuralle: ”Marraskuun 20. päivänä kello 15 kaksi poikaa tuli luokseni koulun pihalla, ja toinen heistä pani puukon kurkulleni ja uhkasi tappaa minut. Rukoilin Jehovaa, ja juuri silloin ajoi poliisiauto ohi ja pojat juoksivat karkuun.”
MEIDÄN TULEE TOIMIA RUKOUSTEMME MUKAISESTI
14, 15. Mitä johdonmukaisuus edellyttää niiltä, jotka rukoilevat, ja mitkä Raamatun esimerkit muun muassa valaisevat tätä periaatetta?
14 Kun rukoilemme Jehova Jumalaa, meidän pitäisi tietenkin olla halukkaita tekemään oma osamme. Kuningas Daavid ei ainoastaan esittänyt nöyriä pyyntöjä Jumalalle suuren ahdingon aikana, vaan hän ryhtyi myös käytännön toimiin. (2. Sam. 15:31–17:14) Samoin menettelivät muut Jehovan uskolliset palvelijat, esimerkiksi Jaakob. (1. Moos. 32:9–21) Niin, tekojemme pitäisi olla sopusoinnussa pyyntöjemme kanssa.
15 Rukoilemmeko me jokapäiväistä leipäämme? Jos rukoilemme, niin meidän täytyy olla halukkaita työskentelemään sen hyväksi, sillä ”jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään”. (Matt. 6:11; 2. Tess. 3:10) Rukoilemmeko, ettei meitä saatettaisi kiusaukseen? Jos rukoilemme, niin emme saa tahallamme asettua vaaranalaisiin tilanteisiin. (Matt. 6:13) Rukoilemmeko rauhaa keskuuteemme? Jos rukoilemme, niin meidän täytyy olla rauhantekijöitä. (Ps. 122:6–9; 1. Piet. 3:11) Tämä merkitsee sitä, että meidän täytyy varoa loukkaamasta toisia tarpeettomasti tai herättämästä turhaan kiistakysymyksiä. Meidän ei pitäisi olla asiattoman herkkätunteisia. Rukoilemmeko kasvua Jumalan työlle? Jos rukoilemme, niin meillä pitäisi olla ”runsaasti tehtävää Herran työssä”. (1. Kor. 15:58) Rukoilemmeko viisautta? Jos rukoilemme, niin meidän täytyy käyttää kaikki keinot, jotka Jumala on antanut viisauden saamista varten. – Jaak. 1:5–8; Ps. 119:105; 2. Tim. 3:16; Hepr. 10:23–25.
VOIMMEKO PARANTAA RUKOUSTEMME LAATUA?
16, 17. Miten voimme parantaa rukoustemme laatua ja pitää ne lämminhenkisinä ja merkityksellisinä?
16 Rukouksemme paljastavat, kuinka hengellismielisiä todella olemme. Voimmeko parantaa rukoustemme laatua, ja jos voimme, niin miten? Ensiksikin meidän pitäisi suhtautua rukouksiimme vakavasti ja ilmaista niissä sydämestä lähtevät ajatuksemme. Ajattelemalla enemmän Jumalan hyvyyttä ja hänen rakkaudellista huomaavaisuuttaan, ajattelemalla häntä rakkaudellisena Isänä, joka on lisäksi luja sen puolesta mikä on oikein, me voimme lisätä rukouksiimme lämpöä ja tunnetta. Me tosiaan haluamme puhua Jumalalle sydämestämme, nöyryydessä. Sen tähden meidän täytyy varoa kiirehtimästä rukoustemme läpi. Meidän ei pitäisi koskaan laiminlyödä rukouksiamme, vaikka muita asioita saattaisimmekin laiminlyödä.
17 Me voimme parantaa rukoustemme laatua myös siten, että yritämme olla käyttämättä samoja sanoja ja sanontoja yhä uudelleen. (Matt. 6:7) Sellainen toistaminen voi aiheuttaa sen, että rukouksista puuttuu aito tunnelma ja merkitys. Ulkoa opitut sanat tulevat todennäköisemmin päästä kuin sydämestä. Varsinkin kristittyjen, jotka johtavat päivittäin perherukouksia, tulisi olla varovaisia tässä suhteessa. Samojen sanojen käyttäminen päivästä toiseen voi saada kuuntelevien mielen vaeltelemaan. Raamatullisten ajatusten päivittäinen miettiminen ja suuremman arvostuksen kehittäminen Jehovan meille osoittamaa ansaitsematonta hyvyyttä kohtaan voi auttaa meitä pitämään rukouksemme lämminhenkisinä ja merkityksellisinä.
SUORANAISIA JA EPÄSUORIA PALKINTOJA
18. Miksi jotkut, jotka eivät täytä Jumalan otollisille rukouksille asettamia vaatimuksia, voisivat päätellä, että heidän anomuksiinsa on vastattu?
18 Rukous on palvontamuoto, jota harjoitetaan kautta maailman. Monet ihmiset uskovat, että Jumala vastaa heidän rukouksiinsa, vaikkeivät heidän anomuksensa täytäkään Jumalan rukouksille asettamia vaatimuksia. Miten tällainen näennäinen ristiriita on selitettävissä? Ensiksikin se voi johtua yksinkertaisesti tilastollisesta todennäköisyydestä. On esimerkiksi sanottu, että kaikki taisteluhaudoissa olevat sotilaat rukoilevat. Koska useimmat heistä tavallisesti säilyvät elossa, niin eloon jääneet saattaisivat päätellä, että Jumala vastasi heidän rukouksiinsa. Tai on saattanut olla kysymyksessä onnellinen yhteensattuma. Myös psykosomaattinen periaate, mielen vaikutus elimistöön, on saattanut aiheuttaa sen.
19. Mitä todisteita on siitä, että Jehova Jumala vastaa niiden rukouksiin, jotka ovat todella hänen kansaansa ja jotka täyttävät hänen rukoukselle asettamansa vaatimukset?
19 Mutta niillä, jotka täyttävät Jumalan rukoukselle asettamat vaatimukset, on eittämätön todistus siitä, että Jehova Jumala tosiaan vastaa heidän rukouksiinsa. He ovat nähneet Jehovan siunauksen sekä yhteiselle että yksityisille ponnisteluilleen. Seuraus siitä on ollut, että ’pienemmästä on kasvanut heimo, vähäisimmästä väkevä kansa’. (Jes. 60:22) Vastaukseksi heidän rukouksiinsa Jehova on ohjaillut asioita niin, että ’jokainen ase, joka on valmistettu heidän varalleen, on ollut tehoton’. – Jes. 54:17.
20. Millä eri tavoilla Jehova vastaa hänelle esitettyihin vilpittömiin anomuksiin?
20 Jehova käyttää sekä taivaallisia että maallisia palvelijoitaan hänelle esitettyihin vilpittömiin anomuksiin vastaamisessa. Toisinaan enkeli ohjaa asioita niin, että joku Jehovan palvelijoista menee sellaisen henkilön kotiin, joka etsii rukoillen Jumalaa. (Vrt. Apt. 10:30–33; 17:26, 27.) Jehova vastaa myös moniin rukouksiin maallisten välikappaleittensa avulla. Hän voi vaikuttaa jonkun kansaansa kuuluvan mieleen niin, että tämä ilmaisee rakkautta tai tekee jonkin huomaavaisen teon sen ansaitsevalle, tosi tarpeessa olevalle henkilölle. Tai vastaus jonkun rukoukseen saattaa tulla Jumalan sanan tutkimisen välityksellä, kun hän tarkastelee huolellisesti jotakin Raamattuun perustuvaa julkaisua tai kun vanhimmat seurakunnassa kiinnittävät hänen huomionsa asiaan. Tämä johtuu siitä, että Jehovan palvelijat rukouksissaan usein pyytävät hengellistä valistusta tai viisautta jonkin tietyn tilanteen käsittelemiseen.
21. Mitä epäsuoraa hyötyä rukouksesta muun muassa voidaan saada?
21 Lisäksi me voimme saada epäsuoraa hyötyä rukoilemisesta. Pelkästään se seikka, että olemme uskoneet huolemme Jehovalle, taivaalliselle Isällemme, saa meidät tuntemaan olevamme lähempänä häntä. Kun ilmaisemme arvostuksemme häntä kohtaan esittämällä ylistystä ja kiitosta, niin se auttaa meitä olemaan tyytyväisempiä omaan osaamme. Se, että esitämme hartaita ja nöyriä pyyntöjä Jehovalle, auttaa meitä olemaan nöyriä ja turvautumaan häneen ennemmin kuin omaan ymmärrykseemme ja voimaamme. (Sananl. 3:5, 6; Fil. 4:13) Ja rukoillessamme ajatuksemme luonnollisesti viipyvät rakentavissa asioissa. (Fil. 4:4–8) Esimerkiksi kun emme saa yöllä unta, olisi varmasti paljon parempi rukoilla Valtakunnan etujen ja hengellisten asioitten puolesta kuin olla huolissamme tai kärttyisiä, miettiä epäkohtia, rakennella pilvilinnoja tai antaa ajatustemme vaipua lihallisiin asioihin. Niin, me haluamme ’heittää kaiken huolemme Jehovalle, koska hän huolehtii meistä’. Se, ettemme salaa mitään taivaalliselta Isältämme, auttaa meitä tutkimaan itseämme ja auttaa meitä pääsemään lähemmäksi häntä. – 1. Piet. 5:7; 2. Kor. 13:5.
22. Mitä se merkitsee, että suhtaudumme rukouksiimme vakavasti, ja mihin luottamukseen se johtaa?
22 Tosiaankin rukoileminen, johon sisältyy ylistystä, kiitosta ja nöyrää pyytämistä, on kallisarvoinen etu, ja me saamme suurta hyötyä siitä, että suhtaudumme rukouksiimme vakavasti. Rukoileminen osoittaa, että meillä tosiaan on uskoa. Me varmaankin haluamme toimia sopusoinnussa rukoustemme kanssa, emme koskaan kiirehdi niiden esittämisessä, pyrimme aina parantamaan niiden laatua emmekä anna niiden koskaan tulla pelkäksi rutiininomaiseksi sanojen toistamiseksi. Sellaisesta menettelystä me saamme epäsuorasti hyötyä ja voimme luottaa siihen, että Jehova Jumala tulee palkitsemaan meidät vastaamalla rukoukseen, jotka ovat hänen tahtonsa mukaisia.
[Kuva s. 23]
Me olemme Jumalalle kiitollisuudenvelassa hänen Sanastaan, elämän välttämättömyyksistä, kristillisestä seurakunnasta ja rukous- ja palveluseduista