Avioliitto

Määritelmä: Miehen ja naisen välinen liitto, johon he astuvat elääkseen yhdessä aviomiehenä ja vaimona Pyhässä Raamatussa esitettyjen vaatimusten mukaan. Avioliitto on Jumalan asettama. Se tekee mahdolliseksi läheisen suhteen miehen ja vaimon välillä ja antaa turvallisuuden tunteen, koska avioliitossa vallitsee rakkaudellinen ilmapiiri ja kumpikin puoliso kantaa siitä henkilökohtaisesti vastuuta. Jehova ei perustanut avioliittoa vain antaakseen miehelle läheisen toverin, joka täydentäisi häntä, vaan myös useampien ihmisten tuottamiseksi perhejärjestelyn puitteissa. Aviosuhde, jonka kristillinen seurakunta hyväksyy, tulee rekisteröidä laillisesti, mikäli suinkin mahdollista.

Onko avioiduttaessa todella tärkeää ottaa huomioon lain vaatimukset?

Tit. 3:1: ”Muistuta jatkuvasti heitä olemaan alamaisia ja olemaan tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina.” (Kun näitä ohjeita noudatetaan, liiton molempien osapuolten nimi pysyy tahrattomana ja mahdollisesti syntyvät lapset säästyvät sellaisiin kohdistuvalta häpeältä, joiden vanhemmat eivät ole keskenään naimisissa. Lisäksi avioliiton laillinen rekisteröinti suojelee perheenjäsenten omistusoikeuksia siinä tapauksessa, että toinen puolisoista kuolee.)

Hepr. 13:4: ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamattomana, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (On hyvin tärkeää laillistaa avioliitto, jotta se voitaisiin pitää ”kunniassa”. Määritellessämme ”haureutta” ja ”aviorikosta” meidän tulisi pitää mielessämme se, mitä sanotaan Tituksen kirjeen 3:1:ssä, joka on lainattu edellä.)

1. Piet. 2:12–15: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään. Alistukaa Herran takia kaiken ihmisten luoman alaisuuteen: niin hyvin kuninkaan, joka on ylempi, kuin käskynhaltijoiden, jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä. Sillä sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte järjettömien ihmisten tietämättömän puheen.”

Noudatettiinko silloin mitään ”laillisia muodollisuuksia”, kun Aadam ja Eeva alkoivat elää yhdessä?

1. Moos. 2:22–24: ”Jehova Jumala rakensi Aadamista ottamastaan kylkiluusta naisen ja toi hänet Aadamin luo. Silloin Aadam sanoi: ’Tämä on vihdoinkin luu minun luistani ja liha minun lihastani. Häntä tullaan kutsumaan ”miehettäreksi”, sillä miehestä hänet on otettu.’ Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” (Huomaa, että itse Jehova Jumala, Kaikkeuden Suvereeni, saattoi Aadamin ja Eevan yhteen. Ei ollut kyse siitä, että mies ja nainen olisivat päättäneet elää yhdessä laillisesta vallasta välittämättä. Huomaa myös, että Jumala korosti tuon liiton pysyvyyttä.)

1. Moos. 1:28: ”Jumala siunasi heidät [Aadamin ja Eevan] ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.’” (Tässä heidän liittonsa sai korkeimman laillisen Vallanpitäjän siunauksen ja heille annettiin oikeus sukupuolisuhteisiin ja tehtävä, joka antaisi tarkoituksen heidän elämälleen.)

Voiko ihminen harjoittaa moniavioisuutta, jos paikalliset lait sallivat sen?

1. Tim. 3:2, 12: ”Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton, yhden vaimon mies – – Olkoot avustavat palvelijat yhden vaimon miehiä.” (Sen lisäksi, että näille miehille uskottiin vastuu, he olivat myös esimerkkejä, joita toisten kristillisessä seurakunnassa olevien piti jäljitellä.)

1. Kor. 7:2: ”Haureuden yleisyyden vuoksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.” (Kummallekaan osapuolelle ei tässä anneta lupaa pitää useita puolisoita.)

Miksi Jumala antoi Abrahamin, Jaakobin ja Salomon pitää useampaa kuin yhtä vaimoa?

Jehova ei ole moniavioisuuden alkuunpanija. Hän antoi Aadamille vain yhden vaimon. Myöhemmin Kainin jälkeläinen Lemek otti itselleen kaksi vaimoa (1. Moos. 4:19). Ajan mittaan muut jäljittelivät hänen esimerkkiään, ja jotkut ottivat orjatyttöjä sivuvaimoikseen. Jumala suvaitsi tätä tapaa, ja Mooseksen lain alaisuudessa hän antoi jopa lakeja sen varmistamiseksi, että sellaisessa suhteessa olevia naisia kohdeltiin oikein. Hän menetteli näin, kunnes perustettiin kristillinen seurakunta. Sen jälkeen hän vaati palvelijoitaan noudattamaan jälleen sitä mittapuuta, jonka hän itse oli asettanut Eedenissä.

Mitä Abrahamiin tulee, hän otti Saarain (Saaran) vaimokseen. Kun Saarai oli noin 75-vuotias ja ajatteli, ettei hän koskaan saisi lasta, hän pyysi miestään olemaan suhteissa hänen palvelijattarensa kanssa, jotta Saarai olisi voinut saada tämän välityksellä laillisen lapsen. Abraham menetteli siten, mutta se aiheutti vakavaa kitkaa hänen perhekunnassaan. (1. Moos. 16:1–4.) Jehova täytti Abrahamille antamansa ”siementä” koskevan lupauksen saattamalla Saaran itsensä myöhemmin ihmeen avulla tulemaan raskaaksi (1. Moos. 18:9–14). Vasta Saaran kuoleman jälkeen Abraham otti toisen vaimon (1. Moos. 23:2; 25:1).

Jaakobista tuli moniavioinen hänen appensa petoksen vuoksi. Se ei ollut Jaakobin mielessä, kun hän meni hakemaan Paddan-Aramista vaimoa. Raamattu kuvailee melko yksityiskohtaisesti hänen vaimojensa välistä ikävää kilpailua. (1. Moos. 29:18–30:24.)

On hyvin tunnettua, että Salomo otti monta vaimoa ja lisäksi sivuvaimoja. Mutta kaikki eivät tiedä, että siten menetellessään hän rikkoi käskyä, jonka Jehova oli selvästi esittänyt kuninkaille: ”Hänen ei tule myöskään ottaa itselleen monia vaimoja, ettei hänen sydämensä kääntyisi syrjään.” (5. Moos. 17:17.) On myös huomattava, että vierasmaisten vaimojensa vaikutuksesta Salomo kääntyi palvomaan vääriä jumalia ja ”alkoi tehdä sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä – –. Ja Jehova vihastui Salomoon.” (1. Kun. 11:1–9.)

Jos aviopuolisot eivät mitenkään voi elää yhdessä rauhassa, onko heidän luvallista muuttaa erilleen?

1. Kor. 7:10–16: ”Naimisissa oleville annan ohjeeksi, en kuitenkaan minä, vaan Herra, että vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa; eikä miehen tule jättää vaimoaan. Mutta toisille sanon, niin, minä, ei Herra [mutta, kuten jae 40 osoittaa, pyhä henki ohjasi Paavalia]: Jos jollakulla veljellä on ei-uskova vaimo ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön hän jättäkö tätä, ja jos jollakulla naisella on ei-uskova mies ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön hän jättäkö miestään. Sillä ei-uskova mies on pyhitetty suhteessaan vaimoonsa, ja ei-uskova vaimo on pyhitetty suhteessaan veljeen; muutoinhan lapsenne olisivat epäpuhtaita, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos ei-uskova on lähdössä pois, lähteköön pois; veli tai sisar ei sellaisissa tapauksissa ole orjuutettu, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan. Sillä mistä tiedät, vaimo, ettet tule pelastamaan miestäsi? Tai mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” (Miksi uskova kestäisi vaikeuksia ja yrittäisi innokkaasti pitää avioliiton koossa? Kunnioituksesta avioliiton jumalallista alkuunpanijaa kohtaan ja siinä toivossa, että ei-uskovaa voitaisiin ajan mittaan auttaa tulemaan tosi Jumalan palvelijaksi.)

Mikä on Raamatun kanta avioeron ottamiseen siinä tarkoituksessa, että voisi avioitua uudelleen?

Mal. 2:15, 16: ”’Teidän on pidettävä vaari hengestänne, älköönkä kukaan kohdelko petollisesti nuoruutensa vaimoa. Sillä hän on vihannut avioeron ottamista’, on Jehova, Israelin Jumala, sanonut.”

Matt. 19:8, 9: ”[Jeesus] sanoi heille: ’Teidän kovasydämisyytenne huomioon ottaen Mooses salli teidän erota vaimostanne, mutta niin ei ole ollut alusta asti. Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden [avioliiton ulkopuolisen sukupuolisuhteen] perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.’” (Viattoman aviopuolison sallitaan siis erota puolisostaan, joka syyllistyy ”haureuteen”, mutta häntä ei vaadita tekemään siten.)

Room. 7:2, 3: ”Laki sitoo naimisissa olevan naisen hänen elossa olevaan mieheensä, mutta jos hänen miehensä kuolee, hän pääsee irti miehensä laista. Niinpä siis hänestä käytettäisiin miehensä eläessä nimitystä avionrikkoja, jos hänestä tulisi toisen miehen oma. Mutta jos hänen miehensä kuolee, hän on vapaa tämän laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos hänestä tulee toisen miehen oma.”

1. Kor. 6:9–11: ”Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, – – peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (Tämä korostaa asian vakavuutta. Katumattomilla avionrikkojilla ei ole mitään osuutta Jumalan valtakuntaan. Ihmiset, jotka ovat aikaisemmin tehneet aviorikoksen ja kenties solmineet Raamatun periaatteiden vastaisesti uuden avioliiton, voivat kuitenkin saada Jumalalta anteeksi ja päästä puhtaaseen asemaan hänen edessään, jos he katuvat aidosti ja uskovat Jeesuksen uhrin synnitsovittavaan arvoon.)

Miksi Jumala salli menneisyydessä veljen ja sisaren välisen avioliiton?

Raamatun kertomus osoittaa, että Kain meni naimisiin sisarensa (1. Moos. 4:17; 5:4) tai mahdollisesti veljen- tai sisarentyttärensä kanssa ja että Abram solmi avioliiton sisarpuolensa kanssa (1. Moos. 20:12). Mutta myöhemmin Mooseksen välityksellä annetussa laissa sellaiset avioliitot nimenomaisesti kiellettiin (3. Moos. 18:9, 11). Niitä ei sallita kristittyjen keskuudessa nykyään. Lähisukulaisen kanssa solmittu avioliitto aiheuttaa sen, että vahingolliset perintötekijät siirtyvät keskimääräistä todennäköisemmin heidän jälkeläisiinsä.

Miksi veljen ja sisaren välinen avioliitto ei ollut sopimaton ihmiskunnan historian alussa? Jumala loi Aadamin ja Eevan täydellisiksi ja tarkoitti, että koko ihmiskunta polveutuu heistä (1. Moos. 1:28; 3:20). On aivan selvää, että jotkut varsinkin ensimmäisiin sukupolviin kuuluvat lähisukulaiset menisivät naimisiin keskenään. Synnin ilmaantumisen jälkeenkin oli suhteellisen pieni vaara, että varhaisten sukupolvien lapset olisivat saaneet huomattavia epämuodostumia, koska ihmissuku oli paljon lähempänä täydellisyyttä, josta Aadam ja Eeva olivat nauttineet. Silloin eläneiden ihmisten pitkäikäisyys on todisteena tästä (ks. 1. Moos. 5:3–8; 25:7). Mutta noin 2500 vuotta sen jälkeen, kun Aadamista tuli synnintekijä, Jumala kielsi sukurutsaisen avioliiton. Tämä osaltaan varjeli jälkeläisiä ja kohotti Jehovan palvelijoitten sukupuolimoraalin korkeammalle tasolle kuin oli niiden heidän ympärillään olevien ihmisten moraali, jotka harrastivat tuohon aikaan kaikenlaisia paheita. (Ks. 3. Moos. 18:2–18.)

Mikä voi auttaa parantamaan avioliittoa?

1) Jumalan sanan tutkiminen säännöllisesti yhdessä ja Jumalan avun rukoileminen ongelmien ratkaisemiseen (2. Tim. 3:16, 17; Sananl. 3:5, 6; Fil. 4:6, 7).

2) Johtoaseman periaatteen ymmärtäminen. Se asettaa vakavan vastuun aviomiehelle. (1. Kor. 11:3; Ef. 5:25–33; Kol. 3:19.) Se vaatii myös vaimolta vilpittömiä ponnisteluja (Ef. 5:22–24, 33; Kol. 3:18; 1. Piet. 3:1–6).

3) Sukupuolisen kiinnostuksen rajoittaminen omaan puolisoonsa (Sananl. 5:15–21; Hepr. 13:4). Rakkaudellinen kiinnostus puolison tarpeita kohtaan voi auttaa suojelemaan häntä kiusaukselta väärintekoon (1. Kor. 7:2–5).

4) Ystävällinen, huomaavainen puhetapa; vihanpuuskien, nalkutuksen ja töykeän arvostelevien huomautusten välttäminen (Ef. 4:31, 32; Sananl. 15:1; 20:3; 21:9; 31:26, 28).

5) Työteliäisyys ja luotettavuus perheen asunnosta ja vaatteista huolehtimisessa sekä terveellisten aterioitten valmistamisessa (Tit. 2:4, 5; Sananl. 31:10–31).

6) Raamatun neuvojen nöyrä soveltaminen riippumatta siitä, menetteleekö toinen mielestäsi kaikessa niin kuin hänen pitäisi (Room. 14:12; 1. Piet. 3:1, 2).

7) Huomion kiinnittäminen omien hengellisten ominaisuuksiensa kehittämiseen (1. Piet. 3:3–6; Kol. 3:12–14; Gal. 5:22, 23).

8) Tarvittavan rakkauden, valmennuksen ja kurin antaminen lapsille, jos heitä on perheessä (Tit. 2:4; Ef. 6:4; Sananl. 13:24; 29:15).