Helvetti

Määritelmä: Sana ”helvetti” esiintyy monissa raamatunkäännöksissä. Toiset käännökset käyttävät samoissa jakeissa sanoja ”hauta”, ”tuonela” jne. Jotkin muut Raamatut yksinkertaisesti translitteroivat ne alkukielen sanat, jotka toisinaan on käännetty ”helvetiksi”; ne toisin sanoen ilmaisevat nuo sanat omien aakkostemme kirjaimilla, mutta jättävät ne kääntämättä. Mitkä nuo sanat ovat? Hepreassa šeʼōlʹ ja kreikassa sitä vastaava haiʹdēs [lue: haades], jotka eivät tarkoita yksityistä hautapaikkaa, vaan kuolleen ihmiskunnan yhteistä hautaa. Raamatussa on myös kreikkalainen sana geʹen·na, jota käytetään ikuisen tuhon vertauskuvana. Sekä kristikunnassa että monissa ei-kristillisissä uskonnoissa opetetaan kuitenkin, että helvetti on paikka, jossa demonit asuvat ja jossa pahoja rangaistaan (ja joidenkuiden mielestä myös kidutetaan) kuoleman jälkeen.

Kärsivätkö kuolleet Raamatun mukaan tuskaa?

Saarn. 9:5, 10: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – –. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa*, paikassa johon olet menossa.” (Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät ilmeisestikään tunne tuskaa.) (*”Šeolissa”, NE, JB; ”tuonelassa”, KR-92, KR-38; ”haudassa”, Väl, KR-1776; ”helvetissä”, Dy.)

Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa* häviävät.” (*”Ajatuksensa”, KJ; ”hankkeensa”, KR-92, KR-38; ”aivoituksensa”, Sa, KR-1776.)

Osoittaako Raamattu, että sielu jää eloon ruumiin kuollessa?

Hes. 18:4: ”Se sielu*, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (*Hepr. neʹfeš; ”sielu”, KR-38, Väl, KR-1776; ”ihminen”, JB; ”persoona”, TEV.)

”Heprean nefeš ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, ’itseä’. ’Pelasta minun sieluni’ ei merkitse ns. ’sielun pelastusta’ vaan koko elävän ihmisen pelastamista; jo pelkkä ’pelasta minut’ sanoo suunnilleen saman asian.” (Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, Pieksämäki 1973, s. 233.)

”Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana on psȳkhē, jolla Raamatussa useimmiten on sama perusmerkitys kuin heprean nǽfæš-sanalla. Se ei siis tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista. ’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.” (Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Porvoo 1974, s. 246.)

Minkälaiset ihmiset menevät Raamatun helvettiin?

Sanooko Raamattu, että jumalattomat menevät helvettiin?

Ps. 9:18, KR-38: ”Jumalattomat peräytyvät tuonelaan*, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.” (*”Tuonelaan”, Väl, PN; ”helvettiin”, KR-1776; 9:17: ”tuonelaan”, KR-92; ”Šeoliin”, NE, JB, UM.)

Sanooko Raamattu myös, että oikeamielisiä ihmisiä menee helvettiin?

Job 14:13, KR-38: ”[Job rukoili:] Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan*, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!” (Jumala itse sanoi, että Job oli ”moitteeton ja oikeamielinen mies, joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa” [Job 1:8].) (*”Helvettiin”, Dy; ”tuonelaan”, KR-92, Väl; ”hautaan”, KR-1776; ”Šeoliin”, NE, JB, UM.)

Apt. 2:25–27, KR-38: ”Daavid sanoo hänestä [Jeesuksesta Kristuksesta]: – – sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan* etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.” (Eikö se, että Jumala ei ’hylännyt’ Jeesusta ”helvettiin” [KR-1776], osoita, että Jeesus oli helvetissä eli Haadeksessa ainakin jonkin aikaa?) (*”Helvettiin”, KR-1776, KJ, Dy; ”tuonelaan”, KR-92, UTN; ”kadotukseen”, EU; ”Haadekseen”, UM, JB.)

Pääseekö kukaan koskaan pois Raamatun helvetistä?

Ilm. 20:13, 14, KR-38: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela* antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.” (Kuolleet pääsivät siis pois ”helvetistä” [KR-1776]. Huomaa myös, ettei helvetti ole sama kuin tulinen järvi, vaan se heitetään tuliseen järveen.) (*”Helvetti”, KR-1776, Dy; ”Tuonela”, KR-92; ”tuonela”, UTN; ”haudat”, EU; ”Haades”, UM, JB.)

Miksi sen suhteen, mitä Raamattu sanoo helvetistä, on hämmennystä?

”Varhaisten raamatunkääntäjien itsepintainen tapa kääntää heprean Šeol ja kreikan Haades ja Gehenna sanalla helvetti on aiheuttanut paljon sekaannusta ja väärinymmärrystä. Vaikka Raamatun tarkistettujen laitosten kääntäjät ovat sittemmin yksinkertaisesti translitteroineet nämä sanat, niin se ei ole riittävässä määrin poistanut sekaannusta ja väärinymmärrystä.” (The Encyclopedia Americana, 1942, XIV osa, s. 81.)

Kääntäjät ovat antaneet henkilökohtaisten käsitystensä värittää työtään sen sijaan että he olisivat kääntäneet alkukielen sanat johdonmukaisesti. Esimerkiksi: 1) Vuoden 1776 kirkkoraamattu kääntää šeʼōlin vastineilla ”helvetti”, ”hauta”, ”tuonela” ja ”ahdistus”; sanat haiʹdēs ja geʹen·na se kääntää vastineella ”helvetti”. 2) Englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös kääntää šeʼōlin vastineilla ”helvetti”, ”hauta” ja ”kuoppa”. Sanan haiʹdēs se kääntää sekä vastineella ”helvetti” että ”hauta”; myös sana geʹen·na on käännetty ”helvetiksi”. 3) Today’s English Version translitteroi sanan haiʹdēs ”Haadekseksi” ja kääntää sen myös ”helvetiksi” ja ”kuolleiden maailmaksi”. Mutta se käyttää sanaa ”helvetti” sekä sanan haiʹdēs että sanan geʹen·na vastineena. Siten alkukielen sanojen täsmällinen merkitys on hämärtynyt.

Kohtaako pahoja ikuinen rangaistus?

Matt. 25:46, KR-38: ”Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen [”pois karsiintumiseen”, UM; kreik. koʹla·sin], mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Myös The Emphatic Diaglott käyttää sanoja ”pois karsiminen” sanan ”rangaistus” asemesta. Sen alaviite sanoo: ”Kolasin – – juontuu sanasta kolazoo, joka merkitsee: 1) Karsia pois, esimerkiksi puun oksia. 2) Estää, pidättää. – – 3) Kurittaa, rangaista. Ihmisen karsimista pois elämästä tai yhteiskunnasta ja jo hänen estämistäänkin pidetään rangaistuksena; siten sanalle on syntynyt tämä kolmas käyttö kielikuvana. Käännökseen on otettu sanan ensimmäinen merkitys, koska se on paremmin sopusoinnussa lauseen toisen osan kanssa säilyttäen siten noiden vastakohtien voiman ja kauneuden. Vanhurskaat menevät elämään, pahat elämästä pois karsimiseen eli kuolemaan. Ks. 2. Tess. 1:9.”)

2. Tess. 1:9, KR-38: ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus* Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” (*”Ikuinen kadotus”, KR-92; ”ikuinen tuho”, UTN; ”iankaikkinen tuho”, Sa; ”ikuinen ero”, EU.)

Juud. 7, KR-38: ”Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” (Tuli, joka tuhosi Sodoman ja Gomorran, sammui tuhansia vuosia sitten. Sen vaikutus on silti ollut pysyvä; kaupunkeja ei ole rakennettu uudelleen. Jumalan tuomio ei kuitenkaan kohdistunut vain noita kaupunkeja, vaan myös niiden jumalattomia asukkaita vastaan. Se, mitä tapahtui heille, on varoittava esimerkki. Luukkaan 17:29:ssä Jeesus sanoo, että heidät ’tuhottiin’; Juudaan kirjeen 7. jae osoittaa, että tuo tuho oli ikuinen.)

Mitä merkitsee se ’iankaikkinen vaiva’, josta puhutaan Ilmestyskirjassa?

Ilm. 14:9–11; 20:10; KR-38: ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa [kreik. ba·sa·ni·smouʹ] savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.” ”Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.”

Mikä on se ’vaiva’, johon nämä raamatunkohdat viittaavat? On huomionarvoista, että Ilmestyksen 11:10:ssä (KR-38) puhutaan ’profeetoista, jotka vaivaavat niitä, jotka maan päällä asuvat’. Tuo vaiva johtuu varmasti niistä nöyryyttävistä paljastuksista, jotka sisältyvät näiden profeettojen julistamiin sanomiin. Ilmestyksen 14:9–11:ssä (KR-38) vertauskuvallisen ”pedon ja sen kuvan” palvojia sanotaan ’vaivattavan tulella ja tulikivellä’. Tämä ei voi tarkoittaa tietoista vaivaa kuoleman jälkeen, koska ”kuolleet eivät tiedä mitään” (Saarn. 9:5, KR-38). Mikä sitten saa heidät kokemaan sellaista vaivaa heidän ollessaan vielä elossa? Jumalan palvelijoiden julistus, jonka mukaan ”pedon ja sen kuvan” palvojat kärsivät toisen kuoleman, jota ”se järvi, joka tulta ja tulikiveä palaa”, edustaa. Heidän tuliseen tuhoonsa liittyvä savu nousee ikuisesti, koska tuo tuho on oleva ikuinen eikä sitä koskaan unohdeta. Mitä se merkitsee, että Ilmestyksen 20:10 sanoo Panettelijaa ’vaivattavan aina ja iankaikkisesti’ ”tuli- ja tulikivijärvessä”? Ilmestyksen 21:8 (KR-38) sanoo selvästi, että ”se järvi, joka tulta ja tulikiveä palaa”, tarkoittaa ”toista kuolemaa”. Panettelijan ikuinen ’vaivaaminen’ siinä merkitsee siis sitä, ettei hän pääse milloinkaan vapaaksi; häntä pidetään vangittuna ikuisesti, itse asiassa hän on ikuisesti kuollut. Tämä sanan ”vaivata” (kreikkalaisesta sanasta baʹsa·nos) käyttö muistuttaa meitä siitä, miten sitä käytetään Matteuksen 18:34:ssä, jossa samaa kreikkalaista kantasanaa käytetään ’vanginvartijasta’. (KR-38, UM; vrt. KR-92, UTN.)

Mikä on se ”tulinen Gehenna”, josta Jeesus puhui?

Gehenna mainitaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 12 kertaa. Viisi kertaa se yhdistetään suoranaisesti tuleen. Kääntäjät ovat käyttäneet kreikkalaisen ilmaisun geʹen·nan tou py·rosʹ vastineina ilmaisuja ”helvetin tuli” (KR-92, KR-38, KR-1776, UTN, KJ, Dy), ”helvetin tulet” (NE), ”tulinen kuilu” (AT) ja ”Gehennan tulet” (NAB).

Historiallinen tausta: Hinnominlaakso (Gehenna) sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella. Jonkin aikaa se oli epäjumalanpalvonnan paikka, jossa uhrattiin myös lapsia. Ensimmäisellä vuosisadalla Gehennaa käytettiin Jerusalemin jätteiden polttopaikkana. Kuolleiden eläinten ruumiit heitettiin laaksoon tulen tuhottavaksi, ja tuleen lisättiin rikkiä eli tulikiveä palamisen edistämiseksi. Gehennaan heitettiin myös sellaisten teloitettujen rikollisten ruumiit, joiden ei katsottu kelpaavan haudattaviksi muistohautaan. Niinpä Jeesus puhui Matteuksen 5:29, 30:ssä ”koko ruumiin” heittämisestä Gehennaan. Jos ruumis putosi jatkuvasti palavaan tuleen, se tuhoutui, mutta jos se putosi tuon jyrkän rotkon jollekin ulkonemalle, sen mätänevään lihaan tuli matoja, joita tuossa paikassa oli jatkuvasti (Mark. 9:47, 48). Gehennaan ei heitetty eläviä ihmisiä; se ei siis ollut tietoisen kidutuksen paikka.

Jeesus kehotti Matteuksen 10:28:ssa kuulijoitaan pelkäämään ”häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa”. Mitä se merkitsee? Huomaa, että tässä ei puhuta Gehennan tulessa piinaamisesta; hän kehottaa pikemminkin ’pelkäämään häntä, joka voi tuhota Gehennassa’. Puhuessaan erikseen ”sielusta” Jeesus korostaa tässä sitä, että Jumala voi tuhota ihmisen kaikki elämän odotteet; siten hänellä ei ole ylösnousemustoivoa. Viittauksella ”tuliseen Gehennaan” on siis sama merkitys kuin Ilmestyksen 21:8:n ’tulijärvellä’, nimittäin tuho, ”toinen kuolema”.

Minkä Raamattu sanoo olevan synnin rangaistus?

Room. 6:23: ”Synnin palkka on kuolema.”

Rangaistaanko ihmistä vielä kuoleman jälkeen hänen synneistään?

Room. 6:7: ”Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään.”

Onko pahojen ikuinen vaivaaminen sopusoinnussa Jumalan persoonallisuuden kanssa?

Jer. 7:31: ”He [luopiojuutalaiset] ovat rakentaneet Hinnomin pojan laaksossa olevan Tofetin uhrikukkulat polttaakseen poikiaan ja tyttäriään tulessa, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole noussut sydämeeni.” (Jos se ei koskaan noussut Jumalan sydämeen, hänellä ei varmaankaan ole eikä hän käytä sellaista paikkaa suuremmassa mittakaavassa.)

Kuvaus: Mitä ajattelisit isästä, joka pitäisi lapsensa kättä tulessa rangaistakseen lasta väärinteosta? ”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8.) Tekisikö hän sellaista, mitä kukaan oikeamielinen ihmisisä ei tekisi? Varmasti ei!

Opettiko Jeesus sillä mitä hän sanoi rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, että pahoja piinataan kuoleman jälkeen?

Onko Luukkaan 16:19–31:ssä oleva kertomus kirjaimellinen vai pelkästään kuvaus jostakin muusta? The Jerusalem Bible myöntää alaviitteessään, että se on ”kertomuksen muotoon puettu vertaus, joka ei viittaa mihinkään historialliseen henkilöön”. Jos se ymmärrettäisiin kirjaimellisesti, se merkitsisi sitä, että Jumalan suosiosta nauttivat voisivat kaikki mahtua yhden miehen, Abrahamin, povelle; ettei Haadeksen tuli haihduttaisi sormen päässä olevaa vettä; että pelkkä vesipisara huojentaisi siellä olevan kärsimyksiä. Kuulostaako se sinusta järkevältä? Jos kertomus olisi kirjaimellinen, se olisi ristiriidassa Raamatun muiden osien kanssa. Jos Raamattu olisi ristiriitainen, käyttäisikö totuutta rakastava sitä uskonsa perustana? Raamattu ei kuitenkaan ole ristiriitainen.

Mitä tuo vertaus merkitsee? ”Rikas mies” edusti fariseuksia (ks. jaetta 14). Lasarus-kerjäläinen edusti tavallisia juutalaisia, joita fariseukset halveksivat, mutta jotka katuivat ja joista tuli Jeesuksen seuraajia (ks. Luuk. 18:11; Joh. 7:49; Matt. 21:31, 32). Myös heidän kuolemansa oli vertauskuvallinen; se edusti olosuhteiden muutosta. Aikaisemmin halveksitut pääsivät Jumalan suosion asemaan, ja aikaisemmin näennäisesti suositut joutuivat Jumalan hylkäämiksi, samalla kun heitä piinattiin niiden esittämillä tuomiosanomilla, joita he olivat halveksineet (Apt. 5:33; 7:54).

Mikä on helvetintuliopetuksen alkuperä?

Muinaisissa babylonialaisissa ja assyrialaisissa uskomuksissa ”manala – – kuvataan kauhuja täynnä olevaksi paikaksi, ja sitä hallitsevat hyvin voimakkaat ja raivoisat jumalat ja demonit” (Morris Jastrow jr, The Religion of Babylonia and Assyria, Boston, USA, 1898, s. 581). ”Kuvauksia helvetin kärsimyksistä on mm. intialaisessa, babylonialais-assyrialaisessa, egyptiläisessä – – kirjallisuudessa.” (Spectrum, Porvoo 1977, 3. osa, s. 514.) 500-luvulla eaa. alkunsa saanut buddhalaisuus alkoi aikanaan opettaa sekä kuumaa että kylmää helvettiä (The Encyclopedia Americana, 1977, 14. osa, s. 68). Italian katolisissa kirkoissa olevat helvettikuvat ovat peräisin etruskien ajoilta (Werner Keller, Denn sie entzündeten das Licht. Geschichte der Etrusker – die Lösung eines Rätsels, s. 393).

Tämän Jumalaa häpäisevän opin juuret menevät todellisuudessa kuitenkin paljon syvemmälle. Kidutushelvettiin liittyvät pirulliset käsitykset ovat Jumalaa panettelevia ja ne ovat lähtöisin Jumalan pääpanettelijasta (Saatanasta), jota Jeesus Kristus kutsui ”valheen isäksi” (Joh. 8:44).