Työskennelkää kovasti huonekuntanne pelastukseksi

”Kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (EFESOLAISILLE 6:4)

1, 2. Millaisia haasteita nykyajan vanhemmat kohtaavat?

ERÄÄSSÄ suositussa lehdessä sitä sanottiin vallankumoukseksi. Kyseisessä kirjoituksessa kuvailtiin perheessä viime vuosina tapahtuneita levottomuutta herättäviä muutoksia. Niiden sanottiin johtuvan ”avioerojen, uudelleen avioitumisen, uusien avioerojen ja aviottomien lasten saamisen sekä ehjissä perheissä ilmenevien uusien jännitteiden epidemiasta”. Sellaiset paineet ja jännitteet eivät ole yllättäviä, sillä Raamatussa ennustettiin, että näinä ”viimeisinä päivinä” elettäisiin ”kriittisiä aikoja” (2. Timoteukselle 3:1–5).

² Nykyajan vanhemmat kohtaavat siksi haasteita, jotka olivat tuntemattomia edellisille sukupolville. Vaikka jotkut keskuudessamme olevista vanhemmista ovat kasvattaneet lapsensa jumalisesti ”pienokaisesta asti”, monet perheet ovat alkaneet vasta äskettäin vaeltaa totuudessa (2. Timoteukselle 3:15; 3. Johanneksen kirje 4). Heidän lapsensa eivät ehkä olleet enää kovin pieniä, kun vanhemmat alkoivat opettaa heille Jumalan teitä. Keskuudessamme on lisäksi yhä useampia yksinhuoltaja- ja uusperheitä. Ovatpa olosuhteenne millaiset tahansa, apostoli Paavalin kehotus pätee: ”Kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.)

Kristityt vanhemmat ja heidän tehtävänsä

3, 4. a) Mitkä seikat ovat vähentäneet isien roolin merkitystä? b) Miksi kristittyjen isien täytyy olla muutakin kuin perheenelättäjiä?

³ Pane merkille, että Paavali kohdisti Efesolaiskirjeen 6:4:ssä olevat sanansa ensisijaisesti ”isille”. Eräs kirjoittaja selittää, että menneiden sukupolvien ”isät vastasivat lastensa moraalisesta ja hengellisestä kasvatuksesta; isät vastasivat lastensa kouluttamisesta. – – Mutta teollinen vallankumous hävitti nämä läheiset suhteet; isät jättivät maatilansa ja verstaansa, lähtivät kotoaan työskentelemään tehtaisiin ja sittemmin toimistoihin. Äidit omaksuivat monia velvollisuuksia, joista isät olivat aikoinaan vastanneet. Isyydestä tuli yhä enemmän abstrakti käsite.”

⁴ Kristityt miehet: älkää tyytykö olemaan vain perheenelättäjiä ja jättämään lastenne valmentamista ja kasvattamista kokonaan vaimollenne. Sananlaskujen 24:27:ssä (UM) kehotettiin entisaikojen isiä: ”Valmista työsi ulkosalla ja tee se itsellesi valmiiksi pellolla. Sen jälkeen sinun on myös rakennettava huonekuntaasi.” Samoin saatat nykyään joutua työtä tekevänä miehenä ahertamaan pitkiä ja raskaita työpäiviä hankkiaksesi elatuksen (1. Timoteukselle 5:8). Varaathan kuitenkin sen jälkeen aikaa rakentaaksesi huonekuntaasi – tunneperäisesti ja hengellisesti.

5. Miten kristityt vaimot voivat työskennellä huonekuntansa pelastukseksi?

⁵ Kristityt vaimot: teidänkin on työskenneltävä kovasti huonekuntanne pelastukseksi. Sananlaskujen 14:1:ssä sanotaan: ”Vaimojen viisaus talon rakentaa.” Aviokumppaneina te jaatte miehesi kanssa vastuun valmentaa jälkeläisiänne (Sananlaskut 22:6; Malakia 2:14, KR-92). Siihen voi sisältyä lastenne kurittaminen, siitä huolehtiminen, että he ovat valmiita kristillisiin kokouksiin ja kenttäpalvelukseen, tai jopa perhetutkistelun johtaminen, kun aviomiehesi ei voi huolehtia siitä. Sinä voit myös tehdä paljon, jotta lapsenne oppisivat taloustöitä, hyviä tapoja, henkilökohtaista hygieniaa ja paljon muuta hyödyllistä (Tiitukselle 2:5). Työskennellessään näin yhdessä aviomiehet ja vaimot voivat paremmin täyttää lastensa tarpeet. Esimerkiksi mitä nämä sitten tarvitsevat?

Heidän tunneperäisistä tarpeistaan huolehtiminen

6. Millainen osa äideillä ja isillä on lastensa tunneperäisessä kehityksessä?

⁶ Kun ”imettävä äiti – – vaalii omia lapsiaan”, nämä tuntevat olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi ja tajuavat, että heitä rakastetaan (1. Tessalonikalaisille 2:7; Psalmit 22:10). Harva äiti pystyy vastustamaan voimakasta halua pitää ylenpalttisesti huolta pienokaisestaan. Profeetta Jesaja kysyi: ”Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?” (Jesaja 49:15.) Äideillä on näin ollen tärkeä osa lasten tunneperäisessä kehityksessä. Mutta isilläkin on tärkeä osa tässä suhteessa. Perhekasvatustyöntekijä Paul Lewis sanoo: ”En ole tavannut ainoatakaan sosiaalityöntekijää, jolle kukaan [nuorisorikollinen] lapsi olisi kertonut suhteensa isään olleen terveellä pohjalla. Ei ainoakaan sadoista lapsista.”

7, 8. a) Mikä todistaa, että Jehova Jumalan ja hänen Poikansa välillä on luja side? b) Miten isät voivat luoda rakkaudellisen siteen lapsiinsa?

⁷ Siksi on välttämätöntä, että kristityt isät luovat huolellisesti rakkaudellisen siteen lapsiinsa. Ajatellaanpa esimerkiksi Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Jehova julisti Jeesuksen kastetilaisuudessa: ”Sinä olet minun rakas Poikani; minä olen hyväksynyt sinut.” (Luukas 3:22.) Nuo muutamat sanat kertovat todella paljon! Jehova 1) tunnusti Poikansa, 2) ilmaisi avoimesti rakkautensa Jeesusta kohtaan ja 3) ilmoitti hyväksyvänsä Jeesuksen. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa kerta, jolloin Jehova ilmaisi rakkautensa Poikaansa kohtaan. Jeesus sanoi myöhemmin Isälleen: ”Rakastit minua ennen maailman perustamista.” (Johannes 17:24.) Eivätkö kuitenkin kaikki tottelevaiset pojat ja tyttäret kaipaa isänsä tunnustusta, rakkautta ja hyväksyntää?

⁸ Jos olet isä, voit todennäköisesti tehdä paljon luodaksesi rakkaudellisen siteen lapsiisi ilmaisemalla säännöllisesti ja sopivalla tavalla rakkauttasi fyysisesti ja sanallisesti. Joidenkuiden miesten on tosin vaikea osoittaa kiintymystään, erityisesti jos heidän oma isänsä ei ole koskaan osoittanut avoimesti kiintymystä heitä kohtaan. Mutta kömpelökin yrityksesi ilmaista rakkautta lapsiasi kohtaan voi vaikuttaa voimakkaasti. Joka tapauksessa ”rakkaus rakentaa” (1. Korinttolaisille 8:1). Jos isällinen rakkautesi saa lapsesi tuntemaan olonsa turvalliseksi, he ovat taipuvaisempia olemaan ”tosi poikia” ja tyttäriä ja tajuamaan voivansa vapaasti uskoutua sinulle (Sananlaskut 4:3, UM).

Heidän hengellisistä tarpeistaan huolehtiminen

9. a) Miten Jumalaa pelkäävät israelilaisvanhemmat huolehtivat perheensä hengellisistä tarpeista? b) Mitä tilaisuuksia kristityillä on opettaa lapsiaan vapaamuotoisesti?

⁹ Lapsilla on myös hengellisiä tarpeita (Matteus 5:3). Mooses kehotti israelilaisvanhempia: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Jos olet kristitty isä tai äiti, voit opettaa monia asioita vapaamuotoisesti esimerkiksi ”tietä käydessäsi”. Ajaessanne yhdessä perheen autolla, ollessanne ostoksilla tai kävellessänne lastenne kanssa ovelta ovelle kristillisessä sananpalveluksessa tarjoutuu hyviä tilaisuuksia antaa opetusta rentoutuneessa ilmapiirissä. Ateriahetket ovat erityisen sopiva aika perhekeskusteluun. ”Me keskustelemme päivän mittaan sattuneista asioista ruoka-aikaan”, selittää muuan äiti.

10. Miksi perhetutkistelu on joskus haaste, ja missä asiassa vanhempien täytyy olla päättäväisiä?

¹⁰ On kuitenkin hyvin tärkeää antaa lapsille myös totunnaista opetusta säännöllisen raamatuntutkistelun välityksellä. Eittämättä ”hulluus on kiertynyt kiinni” lasten ”sydämeen” (Sananlaskut 22:15). Jotkut vanhemmat sanovat, että heidän lapsensa pystyvät helposti sabotoimaan perhetutkistelua. Miten? Olemalla levottomia ja ikävystyneitä, aiheuttamalla ärsyttäviä häiriöitä (esimerkiksi tappelemalla sisarustensa kanssa) tai teeskentelemällä tietämättömyyttä Raamatun perustotuuksista. Jos tästä syntyy tahtojen taistelu, niin isän tai äidin tahdon täytyy voittaa. Kristittyjen vanhempien ei tule antaa periksi eikä sallia lasten määrätä huonekunnassa (vrt. Galatalaisille 6:9).

11. Miten perhetutkistelu voidaan tehdä nautittavaksi?

¹¹ Jos lapsenne eivät pidä perhetutkistelusta, voidaan ehkä tehdä joitakin muutoksia. Käytetäänkö tutkistelua esimerkiksi tekosyynä lastenne viimeaikaisten virheiden tarkastelemiseen? Olisi kenties parasta keskustella sellaisista ongelmista kahden kesken. Pidetäänkö tutkisteluanne säännöllisesti? Jos peruutat sen mieleisen televisio-ohjelman tai urheilukilpailun vuoksi, lapsenne eivät todennäköisesti suhtaudu tutkisteluun kovinkaan vakavasti. Johdatko tutkistelua tosissasi ja innokkaasti? (Roomalaisille 12:8.) Tutkistelun pitäisi tosiaan olla nautittava. Yritä saada kaikki lapset esittämään siinä ajatuksiaan. Ole myönteinen ja rakentava ja kiitä lapsia lämpimästi heidän osallistumisestaan. Älä tietenkään käy pelkästään aineistoa läpi, vaan yritä tavoittaa sydämet (Sananlaskut 23:15).

Kurittaminen vanhurskaudessa

12. Miksi kuriin ei sisälly aina ruumiillinen rangaistus?

¹² Lapset tarvitsevat kipeästi myös kuria. Sinun tulisi vanhempana asettaa heille rajat. Sananlaskujen 13:24:ssä sanotaan: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” Raamattu ei kuitenkaan tarkoita, että kuritusta täytyy aina antaa remmi kädessä. Sananlaskujen 8:33:ssa sanotaan: ”Kuritusta kuulkaa”, ja meille kerrotaan, että ”nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään” (Sananlaskut 17:10).

13. Miten kuritusta pitäisi antaa lapselle?

¹³ Jossakin tilanteessa ruumiillinen kuritus saattaa olla sopivaa. Mutta jos sitä annetaan suutuspäissä, siinä mennään todennäköisesti liiallisuuksiin ja se on hyödytöntä. Raamatussa varoitetaan: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” (Kolossalaisille 3:21.) Tosiaankin ”viisaan saattaa sorto panna toimimaan mielettömästi” (Saarnaaja 7:8, UM). Katkeroitunut nuori voi jopa kapinoida vanhurskaita normeja vastaan. Vanhempien pitäisi siksi kurittaa lapsiaan vanhurskaudessa Raamatun avulla lujasti mutta tasapainoisesti (2. Timoteukselle 3:16). Jumalista kuritusta annetaan rakkaudellisesti ja lempeästi (vrt. 2. Timoteukselle 2:24, 25).a

14. Mitä vanhempien pitäisi tehdä, jos he tuntevat olevansa taipuvaisia raivostumaan?

¹⁴ Tietysti ”me kaikki kompastumme monta kertaa” (Jaakob 3:2). Hetkellisessä paineessa voi jopa yleensä rakkaudellinen vanhempi langeta sanomaan jotakin epäystävällistä tai vihastumaan (Kolossalaisille 3:8). Jos näin käy, niin älä anna auringon laskea niin, että lapsesi jää hyvin onnettomaksi tai olet itse ärsyyntyneessä tilassa (Efesolaisille 4:26, 27). Selvitä asia lapsesi kanssa ja pyydä anteeksi, jos se näyttää sopivalta (vrt. Matteus 5:23, 24). Sellaisen nöyryyden osoittaminen voi lähentää sinua ja lastasi. Jos sinusta tuntuu, ettet pysty hillitsemään kiukkuasi ja raivostut, etsi apua seurakunnan nimitetyiltä vanhimmilta.

Yksinhuoltaja- ja uusperheet

15. Miten yksinhuoltajaperheiden lapsia voidaan auttaa?

¹⁵ Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole tukenaan kahta vanhempaa. Yhdysvalloissa kasvattaa joka neljättä lasta yksinhuoltaja. ”Isättömiä poikia” (UM) oli runsaasti Raamatun aikoina, ja sen kirjoituksissa ilmaistaan toistuvasti kiinnostusta heitä kohtaan (2. Mooseksen kirja 22:22). Kristityt yksinhuoltajaperheet kohtaavat nykyäänkin paineita ja vaikeuksia, mutta ne voivat lohduttautua sillä, että Jehova on ”isättömien poikien isä ja leskien tuomari” (Psalmit 68:6, UM). Kristittyjä kehotetaan huolehtimaan ”orvoista ja leskistä – – heidän ahdistuksessaan” (Jaakob 1:27). Toiset uskovat voivat tehdä paljon auttaakseen yksinhuoltajaperheitä.b

16. a) Mitä yksinhuoltajien pitäisi tehdä oman huonekuntansa hyväksi? b) Miksi kuritus voi olla vaikeaa, mutta miksi sitä täytyy antaa?

¹⁶ Jos olet yksinhuoltaja, niin mitä voit itse tehdä huonekuntasi hyväksi? Sinun tulee huolehtia uutterasti Raamatun perhetutkistelusta, kokouksissa käynnistä ja kenttäpalveluksesta. Kurin pitäminen voi kuitenkin olla erityisen vaikea haaste. Kenties suret yhä sitä, että olet menettänyt rakkaan aviopuolisosi kuolemaan. Tai saatat painiskella avioliiton hajoamisesta johtuvien syyllisyyden tai suuttumuksen tunteiden kanssa. Jos eronneet vanhemmat toimivat yhdessä lastensa holhoojina, saatat jopa pelätä, että lapsesi haluaa ehkä olla mieluummin entisen puolisosi luona. Sellaisissa tilanteissa voi olla tunneperäisesti vaikeaa antaa tasapainoista kuritusta. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että ”kuriton poika on äitinsä häpeä” (Sananlaskut 29:15). Älä siis anna periksi syyllisyyden tai katumuksen tunteille tai entisen aviopuolisosi henkiselle painostukselle. Aseta järkevät ja johdonmukaiset normit. Älä tingi Raamatun periaatteista (Sananlaskut 13:24).

17. Miten perheenjäsenten välinen roolijako voi hämärtyä yksinhuoltajaperheessä, ja mitä tämän ehkäisemiseksi voidaan tehdä?

¹⁷ Vaikeuksia voi kuitenkin syntyä, jos yksinhuoltajaäiti pitää poikaansa aviomiehen korvikkeena – talon isäntänä – tai tytärtään uskottunaan, jota hän kuormittaa yksityisillä ongelmillaan. Sellainen on sopimatonta ja hämmentää lasta. Kun vanhemman ja lapsen välinen roolijako hämärtyy, kuri voi höltyä. Tee selväksi, että sinä olet vanhempi. Jos tarvitset äitinä Raamattuun perustuvia neuvoja, etsi niitä vanhimmilta tai kenties joltakulta kypsältä vanhemmalta sisarelta (vrt. Tiitukselle 2:3–5).

18, 19. a) Millaisia haasteita uusperheet kohtaavat? b) Miten uusperheen vanhemmat ja lapset voivat osoittaa viisautta ja tarkkanäköisyyttä?

¹⁸ Uusperheetkin kohtaavat haasteita. Isä- tai äitipuolet havaitsevat usein, ettei kiintymystä ole helppo voittaa heti. Puolison lapset saattavat esimerkiksi aistia hyvin herkästi sen, mikä näyttää biologisten lasten suosimiselta (vrt. 1. Mooseksen kirja 37:3, 4). Lapsipuolet voivat murehtia pois lähteneen vanhempansa vuoksi ja pelätä, että rakkaus isä- tai äitipuolta kohtaan merkitsisi jotenkin uskottomuutta heidän biologista isäänsä tai äitiään kohtaan. Yritykset antaa tarpeellista kuria voivat kilpistyä kiukkuiseen muistutukseen: ”Et sinä ole minun oikea vanhempani!”

¹⁹ Sananlaskujen 24:3:ssa (UM) sanotaan: ”Viisaudella huonekunta rakennetaan, ja tarkkanäköisyyttä käyttämällä se osoittautuu lujasti perustetuksi.” Jotta uusperhe voisi menestyä, kaikilta sen jäseniltä vaaditaan tosiaan viisautta ja tarkkanäköisyyttä. Lasten täytyy ajan mittaan hyväksyä se usein tuskallinen tosiasia, että tilanne on muuttunut. Isä- tai äitipuolten täytyy samoin oppia olemaan kärsivällisiä ja sääliväisiä eikä loukkaantua herkästi, kun näyttää siltä, että heidät torjutaan (Sananlaskut 19:11; Saarnaaja 7:10). Ennen kuin omaksut kurinpitäjän roolin, yritä vähitellen solmia ystävyys lapsipuolesi kanssa. Siihen saakka kun tuollainen side on luotu, joku voi pitää parempana antaa biologisen vanhemman huolehtia kurittamisesta. Ilmapiirin kiristyessä on yritettävä pitää yllä viestintää. ”Niillä, jotka neuvottelevat yhdessä, on viisaus”, sanotaan Sananlaskujen 13:10:ssä (UM).c

Työskennelkää jatkuvasti huonekuntanne pelastukseksi!

20. Mitä kristittyjen perheenpäiden pitäisi jatkuvasti tehdä?

²⁰ Vahvoja kristittyjä perheitä ei synny sattumalta. Teidän perheenpäiden täytyy työskennellä jatkuvasti ja kovasti huonekuntanne pelastukseksi. Pankaa valppaasti merkille epäterveet piirteet tai maailmalliset taipumukset. Antakaa hyvä esimerkki puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa ja siveellisessä puhtaudessa (1. Timoteukselle 4:12). Ilmaiskaa Jumalan hengen hedelmää (Galatalaisille 5:22, 23). Kärsivällisyys, huomaavaisuus, anteeksiantavaisuus ja hellyys vahvistavat yrityksiänne opettaa lapsillenne Jumalan teitä (Kolossalaisille 3:12–14).

21. Miten kodissa voidaan säilyttää lämmin ja onnellinen ilmapiiri?

²¹ Yrittäkää Jumalan avulla säilyttää onnellinen, lämmin henki kodissanne. Viettäkää aikaa yhdessä perheenä ja pyrkikää syömään yhdessä ainakin yksi ateria joka päivä. Kristilliset kokoukset, kenttäpalvelus ja perhetutkistelu ovat välttämättömiä. On kuitenkin myös ”aika nauraa – – ja aika hypellä” (Saarnaaja 3:1, 4). Sisällyttäkää tosiaan aikatauluunne rakentavaa virkistäytymistä. Koko perhe nauttii käydessään museoissa, eläintarhoissa ja muissa sellaisissa paikoissa. Tai voitte sulkea television ja viettää aikaa laulaen, kuunnellen musiikkia, pelaten pelejä ja keskustellen. Tämä voi lähentää perheenjäseniä.

22. Miksi teidän pitäisi työskennellä kovasti huonekuntanne pelastukseksi?

²² Toivottavasti kaikki te kristityt vanhemmat työskentelette jatkuvasti miellyttääksenne Jehovaa täysin ”kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikessa hyvässä työssä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa” (Kolossalaisille 1:10). Rakentakaa huonekuntaanne Jumalan sanan tottelemisen lujalle perustalle (Matteus 7:24–27). Olkaa myös varmat siitä, että ponnistelunne lastenne kasvattamiseksi ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” saavat hänen hyväksymyksensä (Efesolaisille 6:4).

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

◻ Miten aviomies ja vaimo voivat olla yhteistoiminnassa huonekuntansa rakentamiseksi?

◻ Mitä tunneperäisiä tarpeita lapsilla on, ja miten ne voidaan täyttää?

◻ Miten perheenpäät voivat opettaa lapsiaan sekä muodollisesti että vapaamuotoisesti?

◻ Miten vanhemmat voivat kurittaa lapsia vanhurskaudessa?

◻ Mitä voidaan tehdä yksinhuoltaja- ja uusperheiden hyödyksi?

[Kuva s. 16]

Isän rakkaus ja hyväksyntä ovat tärkeitä lapsen tunneperäiselle kehitykselle