”Älkää ärsyttäkö lapsianne”
”ISÄT, älkää ärsyttäkö lapsianne.” Näin sanoi apostoli Paavali. (Efesolaisille 6:4) Länsimaissa, joissa vanhemmat ovat teollistuneen yhteiskunnan paineiden ja jännitteiden alaisina, heidän ei ole aina helppoa kohdella ystävällisesti lapsiaan. Eikä lastenkasvatus ole mikään vähäpätöinen haaste kehitysmaissakaan. Elämänrytmi saattaa tosin olla hitaampaa kuin länsimaissa, mutta vanhat tavat ja perinteet saattavat saada vanhemmat kohtelemaan lapsiaan tavoilla, jotka lähes varmasti turhauttavat ja ärsyttävät lapsia.
Joissakin kehitysmaissa lapset asetetaan alimmalle tasolle arvonannossa ja kunnioituksessa. Tietyissä kulttuureissa lapsia määräillään uhkaavalla ja käskevällä äänensävyllä, heille huudetaan ja heitä loukataan. Saattaa olla harvinaista kuulla aikuisen sanovan mitään ystävällistä lapselle, kohteliaisuuksista, kuten ”ole hyvä” ja ”kiitos”, puhumattakaan. Isistä tuntuu, että heidän on näytettävä valtansa väkevällä kädellä; kovia sanoja säestävät ankarat läimäytykset.
Joissakin Afrikan kulttuureissa jopa katsotaan olevan sopimatonta, että lapsi tervehtii aikuista oma-aloitteisesti. Ei ole epätavallista nähdä nuoria raskaat kantamukset päänsä päällä odottamassa kärsivällisesti lupaa saada tervehtiä aikuisten ryhmää. Aikuiset jatkavat rupattelua välittämättä odottavista nuorista, kunnes he päättävät antaa heidän lausua tervehdyksen. Vasta kun nuo tervehdykset on sanottu, lapset saavat jatkaa matkaansa.
Köyhyyskin voi vaikuttaa haitallisesti lapsiin. Nuoria käytetään hyväksi panemalla heidät töihin heidän terveytensä ja koulutuksensa kustannuksella. Kotonakin lasten tehtäväksi voidaan antaa kohtuuttoman paljon työtä. Lisäksi kun maaseudulla asuvat perheet lähettävät lapsiaan suuriin kaupunkeihin sukulaisten huollettavaksi siksi aikaa, kun lapset käyvät koulua, näitä kohdellaan usein kuin he olisivat todellisuudessa orjia. Varmasti kaikki tällainen epäreilu kohtelu ärsyttää lapsia.
Mitä heidän ’ärsyttämisensä’ merkitsee
Jotkut vanhemmat antavat maailman alati muuttuvien lastenkasvatustapojen vaikuttaa helposti itseensä seurauksista välittämättä. Jumalan sana kannustaa kuitenkin hyvästä syystä vanhempia olemaan ärsyttämättä lapsiaan. Alkuperäinen kreikankielinen ilmaus, joka on käännetty ”älkää ärsyttäkö”, merkitsee kirjaimellisesti ’älkää kiihottako vihaan’. (Kingdom Interlinear; vrt. KR) Roomalaiskirjeen 10:19:ssä sama verbi on käännetty ’yllyttää kiihkeään vihaan’.
Vuonna 1973 asetetun raamatunkäännöskomitean suomennos sanookin: ”Älkää herättäkö lapsissanne vihaa.” Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo samoin: ”Älkää kohdelko lapsianne niin, että heissä herää viha.” Raamattu ei siis puhu tässä vähäisestä ärtymyksestä, jota isä tai äiti saattaisi tahattomasti synnyttää lapsessaan epätäydellisyyden vuoksi, eikä se myöskään tuomitse oikein annettua kuria. Erään Raamatun sanakirjan mukaan tässä Raamatun jakeessa puhutaan ”lasten kiivaasta, karkeasta ja äreästä kohtelemisesta, niin että – – se herättää heissä vastenmielisyyttä ja vastustusta, uhmaa ja katkeruutta”. – Lange’s Commentary on the Holy Scriptures.
Kasvatusneuvoja J. S. Farrant sanoikin: ”Tosiasia on, että lapset ovat ihmisiä. He eivät vain ole passiivisia kuin kasvit omassa ympäristössään. He reagoivat.” Usein heidän reaktionsa epäoikeudenmukaiseen kohteluun johtaa hengelliseen ja henkiseen onnettomuuteen. Saarnaajan 7:8 (UM) sanoo: ”Viisaan saattaa sorto panna toimimaan mielettömästi.”
Lasten kasvattaminen Jumalan kurissa
Vanhemmat, jotka haluavat lastensa jatkavan totuudessa vaeltamista, eivät saa antaa paikalliseen kulttuuriin liittyvien tapojen ja perinteiden olla ainoita lastenkasvatukseen vaikuttavia seikkoja. (Vrt. 3. Johannes 4.) Varoitettuaan vanhempia ärsyttämästä lapsiaan Paavali lisäsi: ”Kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4) Jehovan normit menevät siis paikallisten tapojen ja näkemysten yli.
Vaikka joissakin maissa saattaa olla yleistä kohdella lapsia alempiarvoisina ja ikään kuin orjatyövoimana, Raamattu julistaa Psalmissa 127:3: ”Katso, lapset ovat Herran [”Jehovan”, UM] lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” Voisiko isä tai äiti säilyttää hyvät suhteet Jumalaan, jos hän kohtelisi lahjaansa huonosti? Tuskin. Ei ole myöskään sijaa sellaiselle näkemykselle, että lapset ovat olemassa yksinomaan vanhempiensa tarpeiden täyttämistä varten. 2. Korinttolaiskirjeen 12:14:ssä Raamattu muistuttaa meitä: ”Lasten ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.”
Se ei tarkoita sitä, ettei lasten tulisi tehdä osaansa perheen askareista ja tehtävistä. Eikö kuitenkin lapsen parhaat edut tulisi ottaa huomioon? Esimerkiksi kun Yaalta, eräältä Afrikassa asuvalta kristityltä tytöltä, kysyttiin, mitä hän eniten haluaisi vanhempiensa tekevän hänen hyväkseen, hän vastasi: ”Toivoisin, että kotitöitäni vähennettäisiin niinä päivinä, jolloin minulla on kenttäpalvelussopimuksia.” Jos siis lapsen mielestä on vaikea ehtiä kouluun tai tulla kokouksiin ajoissa kotitöiden paljouden vuoksi, eikö olisi parasta tehdä joitakin muutoksia?
Nuorten kanssa voi tosin olla vaikea tulla toimeen. Miten vanhemmat voivat kohdella heitä tavalla, joka ei ole karkea eikä ärsyttävä? Sananlaskujen 19:11 sanoo: ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi.” Ensiksi voit yrittää ymmärtää lastasi yksilönä. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen omine kiinnostuksen kohteineen, kykyineen ja tarpeineen. Mitä ne ovat? Oletko järjestänyt aikaa oppiaksesi tuntemaan lapsesi ja saadaksesi vastauksen tähän kysymykseen? Vanhemmilla on mahdollisuus tulla läheisiksi lastensa kanssa työskentelemällä, palvomalla sekä virkistäytymällä yhdessä heidän kanssaan.
2. Timoteuksen kirjeen 2:22:ssa Paavali esittää toisen kiinnostavan havainnon käskiessään Timoteusta: ”Pakene – – nuoruudelle ominaisia haluja.” Paavali siis ymmärsi, että nuoruus voi olla levotonta aikaa. Silloin tapahtuu suuria fyysisiä ja tunneperäisiä muutoksia. Kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan kasvaa. Tänä aikana nuoret tarvitsevat kypsää ja rakkaudellista ohjausta välttääkseen vakavia salakuoppia. Mutta heitä ei tule kohdella niin kuin he olisivat moraalittomia. Erään kristityn miehen suuttunut tytär valitti: ”Vaikka en ole harjoittanut haureutta, isäni silti syyttää minua siitä; tilanne ei pahenisi yhtään, vaikka harjoittaisinkin sitä.” Sen sijaan, että syyttäisit lasta huonoista vaikuttimista, ilmaise luottavasi häneen. (Vrt. 2. Tessalonikalaisille 3:4.) Sen sijaan, että olisit kriittinen, ole empaattinen ja ymmärtäväinen rakkaudellisella ja johdonmukaisella tavalla.
Monet ongelmat voidaan kuitenkin torjua, jos vanhemmat käsittelevät etukäteen lapsen kohtaamia moraalisia vaaroja. Muista, että Jumala velvoittaa vanhempia valmentamaan ja opettamaan jälkeläisiään Jumalan sanan avulla. (5. Mooseksen kirja 6:6, 7) Se saattaa vaatia melkoisesti aikaa ja ponnisteluja. Ikävä kyllä jotkut vanhemmat eivät huolehdi opetustehtävästään, koska heiltä puuttuu kärsivällisyyttä. Myös luku- ja kirjoitustaidottomuus, kehitysmaiden valtava ongelma, on esteenä joillekin vanhemmille.
Joissakin tapauksissa voidaan jotakuta kypsää kristittyä pyytää auttamaan. Se voi olla yksinkertaisesti neuvojen esittämistä kokemattomammalle vanhemmalle. (Sananlaskut 27:17) Tai siihen voi liittyä se, että autetaan johtamaan perhetutkistelua. Tämä ei kuitenkaan vapauta isää vastuusta opettaa jälkeläisilleen Jumalan sanaa. (1. Timoteukselle 5:8) Isä voi yrittää osallistua lastensa kanssa kenttäpalvelukseen ja keskustella hengellisistä asioista aterioilla tai muissa sopivissa tilaisuuksissa.
Aikuisuutta lähestyvä nuori voi luonnostaan haluta enemmän riippumattomuutta. Usein tämä tulkitaan tottelemattomuudeksi tai röyhkeydeksi. Miten raivostuttavaa olisikaan, jos nuoren vanhemmat reagoisivat kohtelemalla häntä kuin pientä lasta ja kieltäytymällä antamasta hänelle enemmän vapautta! Yhtä ärsyttävää olisi se, että he päättäisivät hänen elämänsä jokaisen piirteen – koulutuksen, ammatin ja avioliiton – keskustelematta asioista hänen kanssaan rauhallisella ja kunnioittavalla tavalla. (Sananlaskut 15:22) Apostoli Paavali kannusti toisia kristittyjä ’tulemaan ymmärryskyvyltä täysikasvuisiksi’. (1. Korinttolaisille 14:20) Eikö vanhempien tulisikin haluta, että heidän omat lapsensa kasvaisivat sekä tunneperäisesti että hengellisesti? Nuoren ”havaintokykyä” voidaan kuitenkin valmentaa vain siten, että se on ”käytössä”. (Heprealaisille 5:14) Käyttääkseen sitä hänen täytyy saada jossakin määrin valinnanvapautta.
Lasten valmentaminen näinä vaikeina aikoina ei ole helppoa. Mutta vanhemmat, jotka noudattavat Jumalan sanan neuvoja, eivät ärsytä tai vihastuta lapsiaan, ”jotteivät he masentuisi”. (Kolossalaisille 3:21) Pikemminkin he pyrkivät kohtelemaan heitä lämpimästi, ymmärtäväisesti ja arvokkaasti. Heidän lapsiaan johdetaan, ei painosteta; heitä vaalitaan, ei laiminlyödä; heidät saadaan rakastamaan, heitä ei kiihoteta vihaan eikä heissä aikaansaada turhautumista.
[Kuva s. 31]
”Owaren”, suositun ghanalaisen sisäpelin, pelaaminen antaa näille vanhemmille tilaisuuden seurustella lastensa kanssa