1. Mooseksen kirja

31 Aikanaan Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: ”Jaakob on ottanut kaiken isämme omaisuuden ja kerännyt kaiken tämän varallisuuden siitä, mikä on kuulunut isällemme.”+ 2 Jaakob näki Labanin kasvoista, ettei tämän asenne häntä kohtaan ollut sama kuin ennen.+ 3 Lopulta Jehova sanoi Jaakobille: ”Palaa isiesi maahan ja sukulaistesi luo.+ Minä olen edelleen kanssasi.” 4 Silloin Jaakob lähetti Raakelille ja Lealle sanan, että he tulisivat laitumelle hänen katraansa luo. 5 Hän sanoi heille:

”Olen huomannut, että isänne asenne minua kohtaan on muuttunut,+ mutta isäni Jumala on ollut minun kanssani.+ 6 Tehän tiedätte hyvin, että olen tehnyt kaikkeni isänne palveluksessa.+ 7 Hän on yrittänyt petkuttaa minua, ja hän on muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole antanut hänen aiheuttaa minulle vahinkoa. 8 Jos hän sanoi, että täplikkäistä tulee palkkani, kaikki eläimet saivat täplikkäitä poikasia, mutta jos hän sanoi, että juovikkaista tulee palkkani, kaikki eläimet saivat juovikkaita poikasia.+ 9 Näin Jumala otti jatkuvasti karjaa pois isältänne ja antoi sitä minulle. 10 Kerran kun katras tuli kiimaan, näin unessa näyn, jossa naarasvuohien kanssa parittelevat urosvuohet olivat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia.+ 11 Sitten tosi Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: ’Jaakob!’ Minä vastasin: ’Tässä olen.’ 12 Hän jatkoi: ’Katso, kaikki naarasvuohien kanssa parittelevat urosvuohet ovat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia, sillä olen nähnyt kaiken, mitä Laban tekee sinulle.+ 13 Minä olen tosi Jumala, joka ilmestyi sinulle Betelissä.+ Siellä sinä voitelit muistomerkin ja annoit minulle juhlallisen lupauksen.+ Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.’”+

14 Tähän Raakel ja Lea sanoivat: ”Onko meillä enää mitään perittävää isämme talossa? 15 Mehän olemme hänelle kuin muukalaisia, koska hän on myynyt meidät ja elänyt meistä annetulla rahalla.+ 16 Kaikki se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois isältämme, on meidän ja lastemme.+ Tee siis juuri niin kuin Jumala on käskenyt sinua.”+

17 Silloin Jaakob nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.+ 18 Hän otti mukaansa kaikki hankkimansa tavarat ja laumat,+ Paddan-Aramissa hankkimansa karjan, ja lähti kohti Kanaanin maata mennäkseen isänsä Iisakin luo.+

19 Labanin mentyä keritsemään lampaitaan Raakel oli varastanut isälleen kuuluvat+ kotijumalat.*+ 20 Jaakob harhautti aramealaista Labania ja lähti pakoon sanomatta tälle mitään. 21 Pakomatkallaan hän ylitti Virran*+ mukanaan kaikki hänelle kuuluva ja suuntasi kohti Gileadin vuoristoa.+ 22 Kolmantena päivänä Labanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut. 23 Silloin Laban lähti veljiensä* kanssa ajamaan häntä takaa ja tavoitti hänet seitsemän päivän kuluttua Gileadin vuoristossa. 24 Sitten Jumala tuli aramealaisen+ Labanin luo yöllä unessa+ ja sanoi hänelle: ”Mieti tarkkaan, mitä sanot Jaakobille, olipa se hyvää tai pahaa.”+

25 Kun Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle ja Laban oli leiriytynyt veljineen Gileadin vuoristoon, Laban tuli Jaakobin luo. 26 Hän sanoi Jaakobille: ”Mitä oikein olet tehnyt? Miksi harhautit minua ja veit tyttäreni pois kuin miekan avulla otetut vangit? 27 Miksi pakenit salaa ja harhautit minua sanomatta minulle mitään? Jos olisit kertonut, olisin lähettänyt sinut matkaan iloiten ja olisimme laulaneet ja soittaneet tamburiineja ja harppuja. 28 Et antanut minulle kuitenkaan tilaisuutta suudella lastenlapsiani* ja tyttäriäni. Olet toiminut tyhmästi. 29 Minun vallassani on aiheuttaa teille vahinkoa, mutta isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: ’Mieti tarkkaan, mitä sanot Jaakobille, olipa se hyvää tai pahaa.’+ 30 Nyt olet paluumatkalla, koska olet kaivannut kotiin isäsi luo, mutta miksi olet varastanut jumalani?”+

31 Jaakob vastasi Labanille: ”Lähdin, koska olin peloissani. Ajattelin, että saattaisit riistää minulta tyttäresi. 32 Se jolta löydät jumalasi, ei saa jäädä eloon. Tutki veljiemme edessä, mitä minulla on, ja ota omasi.” Jaakob ei kuitenkaan tiennyt, että Raakel oli varastanut ne. 33 Sitten Laban kävi Jaakobin teltassa, Lean teltassa ja kahden orjattaren+ teltassa, mutta ei löytänyt niitä. Tultuaan ulos Lean teltasta hän meni Raakelin telttaan. 34 Raakel oli sillä aikaa ottanut kotijumalat ja pannut ne kamelin satulakoriin, jollaista naiset käyttivät, ja hän istui niiden päällä. Laban tutki koko teltan, mutta ei löytänyt niitä. 35 Sitten Raakel sanoi isälleen: ”Ethän suutu, herrani. En voi nousta edessäsi, sillä minulla on se, mikä on naisille tavanomaista.”+ Laban etsi edelleen tarkkaan, mutta ei löytänyt kotijumalia.+

36 Silloin Jaakob suuttui ja alkoi moittia Labania. Hän sanoi tälle: ”Mitä väärää olen tehnyt, ja minkä synnin takia ajat minua kiivaasti takaa? 37 Nyt kun olet tutkinut kaikki tavarani, mitä talouteesi kuuluvaa olet löytänyt? Pane se tähän minun veljieni ja omien veljiesi eteen, ja annetaan heidän ratkaista tämä minun ja sinun välinen asia. 38 Niinä 20 vuotena, jotka olin luonasi, lampaasi ja vuohesi eivät saaneet yhtään keskenmenoa+ enkä koskaan syönyt pässejä katraastasi. 39 En tuonut sinulle yhtään raadeltua eläintä.+ Minä kärsin menetyksen aina itse. Varastettiinpa eläin päivällä tai yöllä, sinä vaadit korvauksen minulta. 40 Päivällä kärsin helteestä ja yöllä kylmästä, ja uni kaikkosi silmistäni.+ 41 Asuin luonasi 20 vuotta. Palvelin sinua 14 vuotta kahden tyttäresi tähden ja 6 vuotta katraasi tähden, ja sinä muutit palkkaani kymmenen kertaa.+ 42 Jos isäni Jumala+ – Abrahamin Jumala ja Hän, jota Iisak pelkää*+ – ei olisi ollut puolellani, olisit nyt lähettänyt minut luotasi tyhjin käsin. Jumala on nähnyt ahdinkoni ja kovan uurastukseni, ja siksi hän ojensi sinua viime yönä.”+

43 Laban vastasi Jaakobille: ”Tyttäret ovat minun tyttäriäni ja lapset minun lapsiani ja katras minun katrastani, ja kaikki, mitä katselet, on minun ja tyttärieni. Minkä minä mahdan tänään heitä tai heidän synnyttämiään lapsia vastaan? 44 Tule nyt, niin tehdään liitto keskenämme, sinä ja minä, ja se on todistajana välillämme.” 45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn muistomerkiksi.+ 46 Sitten hän sanoi veljilleen: ”Kerätkää kiviä!” Niin he ottivat kiviä ja pinosivat niitä. Sen jälkeen he söivät pinottujen kivien ääressä. 47 Laban alkoi kutsua niitä Jegar-Sahadutaksi* mutta Jaakob Galediksi.*

48 Sitten Laban sanoi: ”Nämä pinotut kivet ovat tänään todistajana välillämme.” Siksi ne saivat nimeksi Galed+ 49 ja Vartiotorni, sillä hän sanoi: ”Jehovan on pidettävä vartiota välillämme, kun olemme poissa toistemme silmistä. 50 Jos kohtelet huonosti tyttäriäni ja alat ottaa vaimoja heidän lisäkseen, muista, että Jumala on todistajana välillämme, vaikka kukaan ihminen ei olisi.” 51 Laban sanoi vielä Jaakobille: ”Tässä ovat pinotut kivet ja tässä muistomerkki, jonka olen pystyttänyt välillemme. 52 Pinotut kivet ja muistomerkki todistavat,+ etten kulje näiden pinottujen kivien ohi vahingoittaakseni sinua etkä sinä kulje niiden ja tämän muistomerkin ohi vahingoittaaksesi minua. 53 Abrahamin Jumala+ ja Nahorin Jumala, heidän isänsä Jumala, tuomitkoon välillämme.” Jaakob vannoi Hänen kauttaan, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.*+

54 Sen jälkeen Jaakob uhrasi vuorella uhrin ja kutsui veljensä syömään leipää. Niin he söivät ja jäivät vuorelle yöksi. 55 Laban kuitenkin nousi varhain aamulla, suuteli lastenlapsiaan*+ ja tyttäriään ja siunasi heidät.+ Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiin.+