Syyskuu

Ennen kuin Abraham erosi hänen ja Iisakin mukana olleista palvelijoista, hän sanoi: ”Jääkää te tähän aasin kanssa, mutta minä ja poika tahdomme mennä tuonne palvomaan ja palata sitten luoksenne.” (1. Moos. 22:5.) Mitä Abraham tarkoitti? Valehteliko hän palvelijoilleen, että Iisak palaisi, vaikka hän tiesi uhraavansa hänet? Ei. Raamattu valottaa meille, mitä hän ajatteli tuossa tilanteessa (Hepr. 11:19). Abraham tiesi, että ”Jumala kykenisi herättämään – – [Iisakin] kuolleistakin”. Hän uskoi ylösnousemukseen. Hän tiesi, että Jehova oli elvyttänyt hänen ja Saaran lisääntymiskyvyn heidän vanhalla iällään (Hepr. 11:11, 12, 18). Abraham tajusi, että mikään ei ollut mahdotonta Jehovalle. Hän oli vakuuttunut siitä, että mitä tahansa tuona päivänä tapahtuisikin, hän saisi takaisin rakkaan poikansa, jotta Jehovan lupaukset voisivat toteutua. Hyvästä syystä Abrahamia kutsutaan kaikkien niiden isäksi, jotka uskovat! (Room. 4:11.) w16.02 1:3, 13

Vaikka Saul oli Jehovan voitelema kuningas, hänestä tuli myöhemmin tottelematon ja Jehova hylkäsi hänet (1. Sam. 15:17–23). Jehova ei silti poistanut Saulia valtaistuimelta heti. Saulin alamaiset ja läheiset olivat vaikeassa tilanteessa: heidän uskollisuutensa Jehovaa kohtaan joutui koetukselle, koska ”Jehovan valtaistuimella” istuva kuningas toimi väärin (1. Aik. 29:23). Saulin poika Jonatan pysyi kuitenkin uskollisena Jehovalle. Mekin voimme olla uskollisia Jehovalle osoittamalla suhteellista alamaisuutta esivalloille – silloinkin kun ne eivät näytä ansaitsevan kunnioitustamme. Vaikka jotkut viranomaisista saattavat olla korruptoituneita, kunnioitamme heitä heidän asemansa vuoksi. (Room. 13: 1, 2.) Voimme osoittaa uskollisuutta Jehovaa kohtaan kunnioittamalla myös niitä, joille Jehova on antanut valtaa perheessä ja seurakunnassa (1. Kor. 11:3; Hepr. 13:17). w16.02 3:5–6, 8

Raamattu sanoo, että Jehovan kansa – mukaan lukien nuoret – ”tarjoutuu halukkaasti” hänen palvelukseensa. Jos harkitset kastetta, sinun täytyy siis olla varma, että kasteelle meneminen on oma halusi. Tämä voi vaatia itsetutkistelua, erityisesti jos olet kasvanut todistajaperheessä. Olet varmasti elämäsi aikana nähnyt monien menevän kasteelle. Jotkut heistä ovat ehkä olleet ystäviäsi tai sisaruksiasi. Varo kuitenkin sitä, että alkaisit pitää kastetta jonkinlaisena aikuistumisriittinä, jonka kaikki nuoret ennemmin tai myöhemmin käyvät läpi. Miten voit säilyttää kasteesta oikean näkemyksen, Jehovan näkemyksen? Pysähdy aika ajoin miettimään, miksi kasteelle meneminen on tärkeää. w16.03 1:11–12

Miten voimme kristillisen seurakunnan jäseninä onnistua tämän kutsun esittämisessä? Meidän on tehtävä sopusointuisesti yhteistyötä (Ef. 4:16). Jotta voimme viedä Valtakunnan hyvää uutista niin monille kuin mahdollista, meidän on tehtävä saarnaamistyötä järjestyksellisesti. Sen vuoksi saamme ohjeita, esimerkiksi seurakunnan kenttäpalveluskokouksissa. Kun sitten menemme kenttäpalvelukseen, julistamme Valtakunnan sanomaa puhumalla ihmisille ja levittämällä miljoonia julkaisuja. Joskus järjestetään erikoiskampanjoita. Kun osallistut niihin, olet samassa työssä miljoonien muiden kanssa, jotka vievät ”keskitaivaalla lentävän enkelin” sanomaa (Ilm. 14:6). w16.03 3:4–5

Me saamme tulevaisuudessa ohjeita siitä, miten elää uudessa maailmassa. Raamattu kertoo, että ”kirjakääröt avataan”. Kun ihmiset – myös ylösnousseet – perehtyvät näihin kirjakääröihin, he saavat tietää, mikä Jumalan tahto heidän suhteensa on. Kirjakääröt auttavat meitä tutustumaan entistä lähemmin Jehovan ajattelutapaan. Lisäksi Raamattua opitaan koko ajan ymmärtämään paremmin. Kaiken tämän ansiosta paratiisin asukkaat tulevat varmasti rakastamaan, arvostamaan ja kunnioittamaan toisiaan (Jes. 26:9). Mieti, miten suurenmoinen opetusohjelma meillä on edessämme Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa! Niitä jotka noudattavat sitä, ”mitä kirjakääröihin on kirjoitettu”, odottaa ikuinen elämä. Jos he pysyvät uskollisina Jumalalle loppukoetuksessa, heidän nimensä kirjoitetaan ”elämän kirjakääröön”. Se voi olla sinunkin osasi! w16.03 4:19–20

Kokeneiden vanhinten mielestä on hyvin tärkeää aloittaa valmentaminen veljien ollessa nuoria – varhaisessa teini-iässä – antamalla heille heidän ikäänsä sopivia tehtäviä seurakunnassa. Tällainen varhainen valmennus auttaa nuoria pitämään katseensa hengellisissä tavoitteissa myöhempinä teinivuosina, jolloin monet asiat pyrkivät hajottamaan heidän huomiotaan. (Ps. 71:17.) Vanhin voi kasvattaa oppilaassa halua palvella selittämällä hänelle paitsi mitä tehdä myös miksi toimia niin. Esittämällä perusteita vanhimmat jäljittelevät Suurta Opettajaa, Jeesusta. Esimerkiksi ennen kuin Jeesus käski apostolejaan tekemään opetuslapsia, hän kertoi heille, miksi heidän tuli totella. Hän sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Sitten hän lisäsi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Matt. 28:18, 19.) w15 15/4 2:5–6

Rooman kristityt elivät vaarallista aikaa. Koska heidän väitettiin sytyttäneen kaupungin tuleen vuonna 64, he kohtasivat kiihkeää vainoa. Todennäköisesti juuri tänä uhkaavana aikana apostoli Paavali oli vangittuna Roomassa toista kertaa. Tulisivatko muut kristityt hänen avukseen? Hän saattoi aluksi epäillä sitä, sillä hän kirjoitti Timoteukselle: ”Ensimmäisessä puolustuksessani ei kukaan tullut minun puolelleni, vaan vähitellen kaikki jättivät minut.” (2. Tim. 4:16.) Paavali ei kuitenkaan jäänyt kokonaan vaille apua. Hän luotti siihen, että Jehova antaisi hänelle voimaa kestää silloiset koettelemukset ja mitkä tahansa tulevat vaikeudet. Hän sanoikin heti seuraavaksi: ”Herra vapauttaa minut jokaisesta pahasta teosta.” (2. Tim. 4:18.) Paavali oli tosiaan oppinut, että silloinkin kun ihmiset eivät pysty juuri auttamaan, Jehova ja hänen Poikansa antavat todellista apua. w15 15/4 4:1–3

Kun Jeesus syntyi, Saatana tiesi, että tuosta vastasyntyneestä lapsesta varttuisi luvattu Messias. Tuntuiko Saatanasta, että lapsen hengen riistäminen menisi liian pitkälle? Hänellä ei ole jaloja eettisiä normeja, ja hän toimikin epäröimättä Jeesus-lasta vastaan. Miten? Kuningas Herodes huolestui kovasti tähdistäennustajien tiedustellessa ”siitä, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi”, ja päätti tappaa hänet (Matt. 2:1–3, 13). Päästäkseen hänestä varmasti eroon Herodes käski surmata kaikki pojat kaksivuotiaista alaspäin Betlehemistä ja sen seuduilta (Matt. 2:13–18). Jeesus pelastui kuolemalta tässä käsittämättömässä verilöylyssä, mutta mitä se kertoo vihollisestamme Saatanasta? On selvää, ettei hän pidä ihmiselämää arvossa. Hänellä ei ole lainkaan helliä tunteita lapsia kohtaan. Saatana on tosiaan ”karjuva leijona” (1. Piet. 5:8). Älä koskaan aliarvioi hänen julmuuttaan! w15 15/5 1:10, 12–13

Jumala on antanut meille kyvyn muodostaa mielikuvia asioista, joita emme ole nähneet. Sen ansiosta voimme tehdä järkeviä suunnitelmia ja odottaa innokkaasti tulevia tapahtumia. Jehova pystyy näkemään tulevaisuuteen, ja Raamatussa hän kertoo usein ennalta, mitä on odotettavissa. Kykymme kuvitella tulevia tapahtumia ja asioita, joita emme ole nähneet, auttaa meitä ilmaisemaan uskoa (2. Kor. 4:18). Kun Hanna ajatteli aikaa, jolloin hän veisi poikansa Samuelin palvelemaan tabernaakkeliin, hän ei vain unelmoinut. Tämä mielikuva perustui siihen, mitä hän oli päättänyt tehdä, ja se auttoi häntä keskittymään tavoitteeseensa. (1. Sam. 1:22.) Jos näemme mielessämme Jumalan lupausten täyttymyksen, kuvittelemme jotain sellaista, mikä tulee varmasti tapahtumaan (2. Piet. 1:19–21). Epäilemättä monet Raamatun aikoina eläneet uskon miehet ja naiset muodostivat mielikuvia siitä, mitä Jumala oli luvannut. w15 15/5 3:1–3

On vaarallista haaveilla rikastumisesta samalla kun työntää Jumalan palvelemisen taka-alalle. Eräs Jeesuksen vertaus havainnollistaa hyvin sellaisen ihmisen surkuteltavaa tilaa, joka ”kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle” (Luuk. 12:16–21). Jehova iloitsee, kun toimimme häntä miellyttävällä tavalla (Sananl. 27:11). Olemme hyvin onnellisia, kun meillä on hänen hyväksyntänsä sen vuoksi, että olemme keränneet ”aarteita taivaaseen” (Matt. 6:20). Ja hyvä suhde Jehovaan on epäilemättä kallisarvoisin aarre, minkä voimme omistaa. Jos yrittäisimme kerätä ”aarteita maan päälle”, kannettavaksemme kertyisi monia huolia (Matt. 6:19). Jeesus osoitti erään vertauksen avulla, että ”tämän asiainjärjestelmän huoli ja rikkauden petollinen voima” voivat tukahduttaa Valtakunnan sanan (Matt. 13:18, 19, 22). w15 15/5 4:15–16

Jumalan voimalla Jeesus Kristus pystyi tekemään monenlaisia hämmästyttäviä ihmeitä. Spitaalin lisäksi hän paransi kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta kansan keskuudessa. Tehdessään näitä sääliä ilmaisevia ihmeitä Jeesus ei joutunut turvautumaan elinten luovuttajiin tai elinsiirtoihin. Hän paransi vaurioituneet elimet tai ruumiinosat. Lisäksi hän paransi ihmiset heti, joskus jopa pitkän matkan päästä (Joh. 4:46–54). Mitä nämä vaikuttavat esimerkit osoittavat? Jeesuksella, joka on nyt valtaistuimelle asetettu taivaallinen Kuningas, on voima ja myös halu parantaa sairaat pysyvästi. Tapa, jolla Jeesus kohteli ihmisiä, saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että uudessa maailmassa täyttyy Raamatun ennustus: ”Hän säälii alhaista ja köyhää.” (Ps. 72:13.) Silloin Jeesus toimii sydämensä halun mukaisesti ja auttaa kaikkia hädänalaisia. w15 15/6 2:6

Monet osaavat ulkoa Isä meidän -rukouksen. Sen avulla osoitamme usein ovelta ovelle -palveluksessa tapaamillemme ihmisille, että Jumalan valtakunta on todellinen hallitus, joka tulee toteuttamaan suurenmoisia muutoksia maan päällä. Saatamme myös viitata tämän rukouksen ensimmäiseen pyyntöön todistellessamme, että Jumalalla on nimi, joka täytyy pyhittää eli pitää pyhänä (Matt. 6:9, alav.). Tarkoittiko Jeesus, että meidän tulisi toistaa tämä rukous sanasta sanaan joka kerta kun rukoilemme, kuten monet kristikunnassa tekevät? Ei, sillä hän sanoi juuri edellä: ”Rukoillessanne älkää kuitenkaan hokeko samoja asioita.” (Matt. 6:7.) Esittäessään tämän rukouksen myöhemmin uudelleen Jeesus ei käyttänyt aivan samoja sanoja (Luuk. 11:1–4). Hän auttoi meitä ymmärtämään, millaisia asioita meidän tulee pyytää ja mikä on niiden tärkeysjärjestys. Siksi tätä rukousta on sopivaa kutsua mallirukoukseksi. w15 15/6 4:1–2

Jehova antaa meille voimakkaan pyhän henkensä, joka vahvistaa meitä ja auttaa meitä vastustamaan kiusausta. Hän myös esittää varoituksia Sanansa ja seurakunnan välityksellä. Meitä varoitetaan esimerkiksi käyttämästä liian paljon aikaa, rahaa ja energiaa aineellisiin pyrkimyksiin, jotka ovat toisarvoisia. Aiemmin tienraivaajina toimineilla Espenillä ja Jannella on kaksi lasta, joista heidän on huolehdittava. Espen sanoo: ”Rukoilemme usein Jehovalta, ettemme lankeaisi kiusaukseen nyt kun emme pysty käyttämään teokraattisiin toimiin yhtä paljon aikaa kuin ennen. Pyydämme Jehovalta apua säilyttääksemme hengellisyytemme ja pysyäksemme innokkaina sananpalveluksessa.” Eräs nykyajalle ominainen kiusaus on pornografia. Jotkut ovat langenneet katselemaan sitä, koska he ovat antaneet mielensä viipyä siinä, mikä on pahaa. Voimme kuitenkin torjua sen, kuten lukuisat veljemme ja sisaremme ovat tehneet. (1. Kor. 10:13.) w15 15/6 5:15–16

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun väärän uskonnon järjestöt on tuhottu? Silloin meidän on aika paljastaa, mitä sydämessämme todella on. Useimmat etsivät turvaa ihmisten järjestöistä, joita verrataan ”vuorten kallioihin”. Jumalan kansa kuitenkin kuvaannollisesti puhuen pakenee hänen järjestämäänsä turvapaikkaan. Kun piiritys keskeytyi ensimmäisellä vuosisadalla, juutalaiset eivät kääntyneet joukoittain kristityiksi. Silloin niiden, jotka jo olivat kristittyjä, täytyi toimia ja osoittaa tottelevaisuutensa. Mekään emme voi odottaa, että suuressa ahdistuksessa koittava välivaihe saisi monet tulemaan uskoviksi. Sen sijaan kaikilla tosi uskovilla on silloin tilaisuus osoittaa rakkautensa Jehovaan ja antaa tukensa Kristuksen veljille (Matt. 25:34–40). w15 15/7 2:7

Onko kasvatuksesi tai ympäristösi saanut sinut ajattelemaan, että oma maasi tai alueesi on muita parempi? Tuntuuko sinusta edelleen tältä? Kristittyjen ei tule antaa kansalliskiihkon vääristää näkemystään toisista. Mutta entä jos tajuat, että sinulla on kielteisiä ajatuksia niistä, jotka edustavat jotakin toista kansallisuutta, kulttuuria, kieltä tai rotua? Siinä tapauksessa olisi hyvä miettiä, miten Jehova suhtautuu kansallismielisyyteen ja ennakkoluuloihin. Näitä ja muita samankaltaisia aiheita voisi olla hyvä tutkia. Pyydä sitten Jehovan apua voidaksesi omaksua näistä asioista hänen näkemyksensä. (Room. 12:2.) On tärkeää tehdä näin, sillä ennemmin tai myöhemmin kaikki Jehovan palvelijat ovat tilanteessa, jossa omatunto vaatii heitä toimimaan eri tavalla kuin esimerkiksi työ- tai koulutoverit, naapurit ja sukulaiset. Meidän täytyykin olla erilaisia! w15 15/7 3:14–15

Jehova kuulee pyyntömme ja ymmärtää meitä, vaikkei kukaan muu ymmärtäisi. Hänen vastauksensa rukouksiimme ovat kaunis ilmaus kestävästä rakkaudesta, jota hän tuntee meitä kohtaan. Voimme oppia paljon rukouksista, jotka on kirjoitettu muistiin Jumalan sanaan. Meidän on siksi erittäin hyödyllistä tarkastella niitä aika ajoin perheen yhteisessä palvonnassa. Sen mietiskeleminen, miten muinoin eläneet Jehovan palvelijat ilmaisivat syvimpiä ajatuksiaan hänelle, auttaa meitä tekemään omista rukouksistamme sisällökkäämpiä. Ajattele esimerkiksi, mitä Joona sanoi rukoillessaan katuvaisena suuren kalan vatsassa (Joona 1:17–2:10). Tarkastele harrasta rukousta, jonka Salomo esitti Jehovalle temppelin vihkiäisissä (1. Kun. 8:22–53). Mieti Jeesuksen mallirukousta, joka on tarkoitettu meidän hyödyksemme (Matt. 6:9–13). Ennen kaikkea anna säännöllisesti ”anomustesi tulla – – Jumalalle tunnetuiksi”. Silloin ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee – – sydämesi ja mielesi”. (Fil. 4:6, 7.) w15 15/8 1:11–12

On nautittavaa elää uudessa maailmassa Jehovan järjestelyjen alaisuudessa ja olla mukana kaunistamassa maata, opettamassa kuolleista herätettyjä ja toteuttamassa ihmiskuntaa koskevaa Jehovan tahtoa. Mutta entä jos meitä käskettäisiin tekemään sellaista työtä, joka ei miellytä meitä? Alistuisimmeko ohjaukseen yrittämällä parhaamme mukaan suoriutua tehtävästämme ja jopa nauttia siitä? Useimmat meistä vastaisivat myöntävästi. Mutta alistummeko teokraattiseen ohjaukseen nykyään? Toimimalla siten valmistaudumme elämään ikuisesti Jehovan hallinnon alaisuudessa. Voimme valmistautua elämään uudessa maailmassa paitsi alistumalla Jehovan nykyisiin järjestelyihin myös kehittämällä tyytyväisyyttä ja yhteistoiminnallista henkeä. Esimerkiksi jos saamme uusia palvelustehtäviä, yritämme hoitaa ne tyytyväisin ja iloisin mielin. Kun toimimme yhteistyössä niiden kanssa, jotka ohjaavat työtä nykyään, asenteemme on todennäköisesti samanlainen uudessa maailmassa. w15 15/8 3:6–7

Huono seura horjutti Salomon viisautta ja sai hänet luopumaan tosi palvonnasta (1. Kun. 11:1–6). Tässä on vakava varoitus kristityille, jotka harkitsevat avioliittoa jonkun sellaisen kanssa, joka ei rakasta Jehovaa. Mitä on sanottava niistä, joista tulee Jumalan palvojia vasta sen jälkeen, kun he ovat avioituneet ei-uskovan kanssa? Raamattu sanoo: ”Te vaimot, olkaa alamaisia omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä.” (1. Piet. 3:1.) Tämä neuvo annettiin kristityille vaimoille, mutta se soveltuu yhtä hyvin mieheen, josta tulee Jehovan palvoja ja jonka vaimo ei ole uskova. Raamattu esittää selvän ohjeen: ole hyvä puoliso ja elä niiden korkeiden normien mukaan, jotka Jumala on avioliittoa varten antanut. Monet ei-uskovat ovat ottaneet totuuden vastaan pantuaan merkille, millaisia muutoksia Jumalan vaatimuksiin mukautuminen on saanut aikaan heidän puolisossaan. w15 15/8 4:15–16

Joihinkin sairauksiin ei ehkä ole tiedossa parannuskeinoa. Siksi on viisasta suhtautua varovaisesti sellaisiin hoitomuotoihin, jotka lupaavat uskomattomia vaikutuksia mutta joita suositaan pelkästään kuulopuheiden perusteella. Paavali henkeytettiin kirjoittamaan: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” (Fil. 4:5.) Järkevyys estää meitä omistamasta niin paljon aikaa terveydenhoitoon, että hengelliset asiat jäävät taka-alalle. Jos annamme terveydenhoidon nousta päähuomion kohteeksi elämässämme, meistä voi tulla itsekeskeisiä (Fil. 2:4). Hengelliset asiat ovat kaikkein tärkeimpiä, ja terveyttä koskevien odotustemme pitäisi olla järkeviä (Fil. 1:10). Terveydenhoidon kaltaisissa asioissa meidän jokaisen pitäisi tehdä oma henkilökohtainen ratkaisu ja kantaa sen tuoma vastuu. w15 15/9 2:8, 10

Jehova on ”totuuden Jumala” (Ps. 31:5). Hän rakastaa lapsiaan ja lähettää mielellään totuuden valonsa opastamaan heitä elämän jokaisella alueella, erityisesti palvontaan liittyvissä asioissa. Mitä totuuksia Jehova on paljastanut, ja miten se osoittaa hänen rakastavan meitä? Ensinnäkin Jehova paljastaa totuuden itsestään. Hän ilmaisee nimensä, joka esiintyy Raamatussa useammin kuin mikään toinen nimi. Tällä tavoin Jehova vetää meitä luokseen ja antaa meille mahdollisuuden oppia tuntemaan hänet (Jaak. 4:8). Jehova kertoo myös ominaisuuksistaan eli siitä, millainen Jumala hän on. Havaittava maailmankaikkeus ilmentää Jehovan voimaa ja viisautta, ja Raamatun avulla hän ilmaisee olevansa oikeudenmukainen ja ylivertainen ehtymättömässä rakkaudessaan. (Room. 1:20.) Hän on kuin isä, joka on paitsi viisas ja voimakas myös oikeudenmukainen ja rakastava, joten hänen lastensa on helppo luoda häneen läheinen henkilökohtainen suhde. w15 15/9 4:8–9

Monet ajattelevat, ettei heidän teoillaan ole juurikaan merkitystä Jumalalle. Itse asiassa joistakuista tuntuu, että hän ei ole kovin kiinnostunut siitä, mitä ihmisille tapahtuu. Sen jälkeen kun supertaifuuni Haiyan oli kylvänyt tuhoa Filippiinien keskiosissa marraskuussa 2013, maan suurimpiin kuuluvan kaupungin pormestari totesi: ”Jumalan on täytynyt olla jossakin muualla.” Toiset toimivat ikään kuin Jumala ei voisi nähdä, mitä he tekevät (Jes. 26:10, 11; 3. Joh. 11). He muistuttavat niitä, joita apostoli Paavali kuvaili seuraavin sanoin: ”He eivät hyväksyneet Jumalan täsmällisen tuntemuksen säilyttämistä.” Nuo ihmiset ”olivat täynnä kaikkea epävanhurskautta, jumalattomuutta, ahneutta, pahuutta”. (Room. 1:28, 29.) Miten on meidän laitamme? Toisin kuin edellä mainitut ihmiset me tajuamme, että Jehova huomaa kaiken, mitä teemme. Mutta näemmekö hänen kiinnostuksensa ja auttavan kätensä elämässämme? w15 15/10 1:1–3

Osallistuminen saarnaamistyöhön on oivallinen tapa ilmaista uskoa. Miksi sanomme näin? Tämä työ vaatii uskoa siihen, että Jumala aikataulunsa mukaisesti toteuttaa tälle maailmalle lopun ja että ”se ei myöhästy” (Hab. 2:3). Voimme arvioida uskoamme miettimällä, miten halukkaita olemme kuluttamaan itseämme sananpalveluksessa. Teemmekö kaiken, minkä voimme? Etsimmekö ehkä tapoja laajentaa palvelustamme? (2. Kor. 13:5.) Antamalla ”julkisen julistuksen pelastukseksi” osoitamme selvästi, että sydämessämme on luja usko (Room. 10:10). Ilmaisemme uskoa myös silloin, kun yritämme selviytyä jokapäiväisistä haasteista. Kohtaammepa sairautta, lannistuneisuutta, masennusta, köyhyyttä tai muita koettelevia ongelmia, luotamme siihen, että Jehova ja hänen Poikansa tulevat meille ”avuksi oikeaan aikaan” (Hepr. 4:16). Osoitamme tällaista luottamusta rukoilemalla apua, joka ei rajoitu vain hengellisten tarpeiden täyttämiseen. w15 15/10 2:12–14

Vaikka saatat jossakin tilanteessa menettää Raamatun, sinulta ei koskaan riistetä kykyä mietiskellä sitä, mitä olet tallentanut mieleesi, esimerkiksi lempiraamatunjakeitasi ja valtakunnanlaulujen sanoja (Apt. 16:25). Ja Jumalan henki auttaa palauttamaan mieleesi ne hyvät asiat, jotka olet oppinut. Valmistaudu nyt tuota tilannetta silmällä pitäen lukemalla ja mietiskelemällä aineistoa, joka kuuluu viikoittaiseen raamatunlukuohjelmaan. Olisi hyvä varata aikaa myös Jeesuksen sanojen ja tekojen mietiskelyyn. Olet varmasti samaa mieltä siitä, että Raamatun tunnetuimpien kirjojen joukossa ovat evankeliumit, jotka kertovat Jeesuksen elämästä ja palveluksesta. (Room. 10:17; Hepr. 12:2; 1. Piet. 2:21.) Jumalan kansalla on käytössään jopa julkaisu, jossa Jeesuksen kokemukset ja maanpäällisen elämän vaiheet esitetään aikajärjestyksessä. Se on mahtava apuväline erityisesti, jos luemme huolellisesti ja mietiskelemme kussakin luvussa mainittuja rinnakkaiskertomuksia eri evankeliumeista. (Joh. 14:6.) w15 15/10 4:11–12

Jeesus oli rakastava ja uskollinen ystävä. Raamatun aikoina isäntä ei yleensä paljastanut sisimpiä ajatuksiaan ja tunteitaan orjilleen. Jeesus osoittautui kuitenkin sekä isännäksi että ystäväksi uskollisille apostoleilleen. Hän vietti aikaa heidän kanssaan, kertoi heille tunteistaan ja kuunteli tarkkaavaisesti, kun he vuodattivat sydämensä hänelle. (Mark. 6:30–32.) Tällainen rakkaudellinen viestintä loi läheisen siteen Jeesuksen ja hänen apostoliensa välille ja valmisti näitä kantamaan tulevia vastuita Jumalan palveluksessa. Jeesus halusi, että hänen rakkaat opetuslapsensa ja ystävänsä kokisivat ilon, joka tulee toiminnantäyteisestä elämästä Jehovan palveluksessa. Siksi hän toivoi heidän osallistuvan innokkaasti saarnaamistyöhön ja opetuslasten tekemiseen. Lisäksi hän vakuutti heille, että hän auttaisi heitä menestymään. (Matt. 28:19, 20.) w15 15/11 2:3, 5

Rakkaus on Jehova Jumalan vallitseva ominaisuus (1. Joh. 4:16). Hänen ensimmäinen luomistekonsa oli Jeesus, joka eli hänen kanssaan taivaassa mittaamattomat ajat ja oppi tuntemaan hänen rakkaudelliset toimintatapansa (Kol. 1:15). Jeesus osoitti elämäntavallaan niin taivaassa kuin maan päälläkin ymmärtävänsä täysin, miten rakastava Jumala Jehova on, ja hän jäljittelee tuota rakkautta. Voimme siksi olla vakuuttuneita siitä, että rakkaus tulee ikuisesti ohjaamaan Jehovan ja Jeesuksen hallitusvaltaa. Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä oli Lain suurin käsky, hän vastasi: ” ’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ ” (Matt. 22:37–39.) Pane merkille, että Jeesus esitti lähimmäisenrakkauden toiseksi tärkeimpänä käskynä heti Jehovan rakastamisen jälkeen. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on ilmaista rakkautta kaikissa suhteissamme. w15 15/11 4:1–3

Jumala ei käyttänyt viestinnässään ainoastaan hepreaa. Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen aramean kieli yleistyi Jumalan kansan keskuudessa. Ehkä juuri siksi Jehova henkeytti profeetat Danielin ja Jeremian sekä pappi Esran kirjoittamaan osia raamatunkirjoistaan arameaksi. Aleksanteri Suuri valtasi myöhemmin laajoja alueita muinaisesta maailmasta, ja yleis- eli koineekreikasta tuli kansainvälinen kieli. Koska monet juutalaiset alkoivat puhua tuota kieltä, Raamatun heprealaiset kirjoitukset käännettiin kreikaksi. Tämän käännöksen parissa työskenteli joidenkin olettamusten mukaan 72 kääntäjää, ja sitä alettiin kutsua Septuagintaksi. Se oli Raamatun ensimmäinen käännös ja kuuluu niistä tärkeimpiin. Koska niin monet kääntäjät osallistuivat työhön, tuloksena oli erilaisia käännöstyylejä, sanatarkasta melko vapaaseen tyyliin saakka. Sekä kreikankieliset juutalaiset että myöhemmin kristityt pitivät kuitenkin Septuagintaa Jumalan sanana. w15 15/12 1:4–6

Jaakobin käyttämän kielikuvan ydin selviää jakeesta 6, jossa sanotaan: ”Kielikin on tuli.” Kieli edustaa puhekykyämme. Puheemme voi tulen tavoin aiheuttaa suurta vahinkoa. Raamatussa sanotaankin, että jopa ”kuolema ja elämä ovat kielen vallassa” (Sananl. 18:21). Emme tietenkään pidäty puhumasta vain siitä syystä, että pelkäämme sanovamme jotakin vahingollista, aivan kuten emme kieltäydy käyttämästä tulta, koska pelkäämme siitä mahdollisesti koituvaa vahinkoa. Olennaista on, että tilanne pysyy hallinnassa. Jos olemme huolellisia tulen käytössä, voimme sen avulla valmistaa ruokamme, pitää itsemme lämpiminä ja saada valoa pimeänä yönä. Jos kesytämme kielemme, voimme ylistää sillä Jumalaa ja hyödyttää toisia (Ps. 19:14). Kyky ilmaista ajatuksiamme ja tunteitamme on Jumalalta saatu ihmeellinen lahja, käytämmepä sitten puhetta tai viittomakieltä. Tätä lahjaa tulisi kuitenkin käyttää toisten rohkaisemiseen, ei repimiseen (Jaak. 3:9, 10). w15 15/12 3:1–3

On perusteltua uskoa, että Luukas antoi Paavalille lääketieteellisiä neuvoja ja toimi lääkärinä hänelle ja hänen lähetystyötovereilleen. Miksi Luukkaan ammattitaitoa tarvittiin? Koska jopa Paavali sairastui matkan aikana (Gal. 4:13). Luukas saattoi antaa lääketieteellistä apua, mikä on sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa: ”Ne, jotka ovat terveitä, eivät tarvitse lääkäriä, mutta ne, jotka ovat sairaita, tarvitsevat.” (Luuk. 5:31.) Raamatussa ei paljasteta, missä tai milloin Luukas sai lääketieteellisen koulutuksensa. Paavali mainitsi Luukkaan roolin lääkärinä Kolossan kristityille ilmeisesti siksi, että he tunsivat Luukkaan. On kiinnostavaa, että Kolossan lähellä sijaitsi Laodikean kaupunki, jossa oli lääkärikoulu. Joka tapauksessa Luukas ei ollut kouluttamaton maallikko, joka lateli terveyssuosituksia, vaan pätevä, koulunkäynyt lääkäri. Tämä käy ilmi sekä täsmällisestä lääketieteellisestä kielestä, jota Luukas käyttää evankeliumissaan ja Apostolien teoissa, että tavasta, jolla hän kiinnitti huomiota Jeesuksen parannustekoihin. w15 15/12 4:11–12

Kun Jehova lähetti ainosyntyisen Poikansa maan päälle, hän antoi meille suurimman mahdollisen rakkaudenlahjan! (Joh. 3:16; 1. Joh. 4:9, 10.) Apostoli Paavali kutsui sitä Jumalan ”sanoin kuvaamattomaksi ilmaiseksi lahjaksi”. Hän tiesi Kristuksen täydellisen uhrin olevan tae siitä, että kaikki Jumalan suurenmoiset lupaukset toteutuisivat (2. Kor. 1:20). Tämä ”sanoin kuvaamaton ilmainen lahja” sisältää näin ollen kaiken sen hyvyyden ja uskollisen rakkauden, jota Jehova osoittaa meille Jeesuksen kautta. Lahja on todellakin niin vaikuttava, että sitä ei voida täysin kuvailla ihmisten käyttämin sanoin. Miten sen, että saamme tällaisen erityislaatuisen lahjan, pitäisi vaikuttaa meihin? Millä tavoilla tämän lahjan tulisi käytännössä motivoida meitä? Saako se sinut miettimään toimintaasi ja jopa muuttamaan elämäntapaasi? Synnyttääkö se sinussa anteliaisuutta ja rakkautta toisia kohtaan ja halua antaa anteeksi kenelle tahansa, joka on tehnyt sinulle vääryyttä? Muista, että se, mitä Jehova on antanut meille Kristuksen välityksellä, on ehdottomasti suurin lahja, mitä on koskaan annettu (1. Piet. 3:18). w16.01 2:1–2, 4–5

Ne, jotka ovat saaneet taivaallisen kutsun, saattavat pohtia: ”Miksi juuri minut on valittu? Miksei jotakuta toista?” Heistä saattaa tuntua jopa siltä, etteivät he ole sen arvoisia. He eivät kuitenkaan kyseenalaista sitä tosiasiaa, että heidät on kutsuttu. Heidän sydämensä on tulvillaan iloa ja arvostusta. He tuntevat paljolti samoin kuin Pietari, joka sanoi henkeytettynä: ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä suuren armonsa mukaan hän synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten.” (1. Piet. 1:3, 4.) Kun voidellut lukevat noita sanoja, he tietävät ilman epäilyksen häivääkään, että heidän taivaallinen Isänsä puhuu juuri heille. w16.01 3:11–12