Maaliskuu

Kateus ja viha saivat Jeftan velipuolet ajamaan hänet pois ja laittomasti riistämään häneltä hänelle kuuluvan esikoispojan perinnön (Tuom. 11:1–3). Hän tuli kuitenkin heidän avukseen, kun he sitä pyysivät (Tuom. 11:4–11). Jehovan nimen puolesta taisteleminen oli Jeftalle tärkeämpää kuin henkilökohtaiset erimielisyydet. Hän oli päättänyt pysyä uskollisena Jehovalle, ja siitä oli hyvät tulokset sekä hänelle itselleen että toisille. (Hepr. 11:32, 33.) Annammeko me Jeftan esimerkin koskettaa sydäntämme? Ehkä jotkut kristityt veljet ovat tuottaneet meille pettymyksen tai kohdelleet meitä huonosti. Emme saa antaa sen estää meitä käymästä seurakunnan kokouksissa tai palvelemasta Jehovaa ja viettämästä aikaa seurakuntalaisten kanssa. Jumalisten periaatteiden avulla mekin voimme Jeftan tavoin päästä voitolle vaikeista olosuhteista ja vaikuttaa ympäristöömme myönteisesti. (Room. 12:20, 21; Kol. 3:13.) w16.04 1:7, 9–10

Meidän täytyy kestää, ei vain jonkin aikaa vaan loppuun asti. Havainnollistetaan asiaa: Kuvittele, että laiva kaatuu. Pelastuakseen matkustajien täytyy uida rantaan. Ihmiselle, joka antaa periksi vain muutamaa metriä ennen rantaa, käy samalla tavoin kuin sille, joka luovutti paljon aikaisemmin. Vastaavasti me olemme päättäneet kestää uuteen maailmaan asti. Elämämme riippuu kestävyydestämme. Meillä on samanlainen asenne kuin apostoli Paavalilla, joka sanoi kahdesti: ”Me emme lannistu.” (2. Kor. 4:16.) Voimme luottaa siihen, että Jehova auttaa meitä kestämään loppuun asti. Meillä on samanlainen varmuus kuin Paavalilla. Se esitetään Roomalaiskirjeen 8:37–39:ssä: ”Me selviydymme täysin voittoisina hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. Sillä olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” w16.04 2:17–18

Pyydä Jehovalta viisautta, niin että tunnistaisit kristillistä puolueettomuuttasi uhkaavat tilanteet ja osaisit käsitellä ne. Jos olet vankilassa tai kärsit jotakin muuta rangaistusta, koska olet pysynyt päättäväisesti uskollisena Jehovalle, rukoile voimaa puolustaa uskoasi rohkeasti ja kestää mitä tahansa eteesi tulevaa vainoa. (Apt. 4:27–31.) Jehova voi vahvistaa sinua Sanansa välityksellä. Mietiskele jakeita, jotka auttavat sinua säilyttämään puolueettomuuden koetuksissa. Paina niitä mieleesi jo nyt, koska ne voivat voimistaa sinua myöhemmin, jos käytettävissäsi ei ole Raamattua. Jumalan sana voi myös lujittaa toivoasi tulevista Valtakunnan siunauksista. Tarvitsemme ehdottomasti tätä toivoa kestääksemme vainoa (Room. 8:25). Poimi raamatunkohtia, joissa kuvaillaan erityisesti sinulle tärkeitä siunauksia, ja kuvittele itsesi nauttimassa niistä paratiisissa. w16.04 4:14–15

Kristikunnan papit eivät saarnaa Jumalan valtakuntaa. Jos he puhuvat Valtakunnasta, he pitävät sitä useimmiten kristityn sydämessä olevana tunteena tai tilana (Luuk. 17:21). He eivät auta ihmisiä ymmärtämään, että Jumalan valtakunta on Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva taivaallinen hallitus, joka ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat ja poistaa pian kaiken pahuuden maan päältä (Ilm. 19:11–21). He muistelevat mieluummin Jeesusta seimen lapsena joulun aikoihin ja kuolevana miehenä pääsiäisen tienoilla. Heillä ei näytä olevan aavistustakaan siitä, mitä Jeesus saa aikaan maan uutena Hallitsijana. He ovat kadottaneet myös oikean vaikuttimen saarnaamiseen. Pyrkimyksenä ei tulisi olla kerätä rahaa tai pystyttää komeita rakennuksia. Jumalan sanaa ei tule kaupallistaa (2. Kor. 2:17, alav.). Ne, jotka saarnaavat tätä sanomaa, eivät saa tavoitella työstään henkilökohtaista hyötyä (Apt. 20:33–35). w16.05 2:7–8

Kuvittele, että pidät jostakin pukeutumistyylistä, joka saattaisi häiritä joitakin seurakunnan jäseniä. Tiedät kuitenkin, ettei mikään nimenomainen Raamatun laki kiellä sitä. Mitä mieltä Jehova on? Apostoli Paavali kirjoitti seuraavan henkeytetyn neuvon: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, – – mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.” (1. Tim. 2:9, 10.) Periaatteessa tämä neuvo soveltuu yhtä lailla kristittyihin miehiin. Vihkiytyneinä Jehovan palvelijoina emme ole kiinnostuneita ainoastaan omista mieltymyksistämme vaan myös siitä, miten ulkoasumme saattaisi vaikuttaa toisiin. Vaatimattomuus ja rakkaus saavat meidät ottamaan huomioon uskonveljiemme mielipiteet, niin ettemme häiritse tai loukkaa heitä. (1. Kor. 10:23; Fil. 3:17.) w16.05 3:14

Aadam menetti asemansa Jumalan poikana, kun hän kapinoi Tekijäänsä vastaan. Sukupolvien mittaan ”suuri pilvi” Aadamin jälkeläisiä on silti päättänyt kannattaa Jumalan suvereeniutta (Hepr. 12:1). Alistumalla nöyrästi Luojansa valtaan he ovat ilmaisseet, että he haluavat Isäkseen ja Savenvalajakseen hänet, eivät Saatanaa (Joh. 8:44). Heidän uskollisuutensa Jumalaa kohtaan tuo mieleen päivän tekstimme sanat. Nykyään kaikki, jotka palvovat Jehovaa hengessä ja totuudessa, pyrkivät ilmaisemaan samaa nöyryyttä ja tottelevaisuutta. He pitävät kunniana, että Jehova on heidän Isänsä ja Savenvalajansa. Oletko sinä mielestäsi pehmeää savea Jumalan käsissä, ja haluatko muovautua astiaksi, joka on kallisarvoinen hänen silmissään? Näetkö samoin jokaisen hengellisen veljesi ja sisaresi keskeneräisenä teoksena, jota Jumala edelleen muovaa? w16.06 1:2–3

Lähestyessämme uutta maailmaa myös meidän uskoamme koetellaan. Meidän olisikin hyvä arvioida uskomme laatua. Voisimme esimerkiksi tutkia omaa suhtautumistamme Matteuksen 6:33:ssa oleviin Jeesuksen sanoihin. Kysy itseltäsi: Näkyykö ratkaisuistani ja tärkeysjärjestyksestäni se, että todella uskon Jeesuksen sanoihin? Olenko poissa kokouksista tai kenttäpalveluksesta ansaitakseni enemmän rahaa? Mitä teen, jos taloudelliset paineet edelleen lisääntyvät? Annanko maailman puristaa minut muottiinsa ja jopa erottaa minut totuudesta? Ajatellaanpa Jehovan palvelijaa, joka on jokseenkin vastahakoinen noudattamaan Raamatun normeja esimerkiksi seuran, viihteen tai erottamisjärjestelyn suhteen. Kysy itseltäsi: onko minulla tällainen asenne? Jos huomaamme, että sydämemme on tällä tavoin kovettumassa, meidän täytyy kiireen vilkkaa tarkastella uskoamme. Ole rehellinen itsellesi ja korjaa säännöllisesti ajatteluasi Jumalan sanan avulla. w16.06 2:8–9

Jehovan uskolliset palvelijat maan päällä, hänen todistajansa, ovat todella poikkeuksellinen järjestö. On totta, että tuo järjestö koostuu epätäydellisistä ihmisistä, joilla on omat puutteensa. Jumalan pyhä henki on kuitenkin saanut tämän maailmanlaajuisen seurakunnan kasvamaan ja kukoistamaan. Kun nykyisen järjestelmän viimeiset päivät alkoivat vuonna 1914, Jumalan palvelijoita oli maan päällä suhteellisen vähän. Jehova kuitenkin siunasi heidän saarnaamistyötään. Seuraavien vuosikymmenten aikana miljoonat uudet oppivat Raamatun totuuden ja heistä tuli Jehovan todistajia. Jehova kuvailikin tätä huomattavaa kasvua, kun hän sanoi päivän tekstin sanat ja lisäsi: ”Minä, Jehova, joudutan sen aikanaan.” Nämä profeetalliset sanat ovat toteutuneet nykyisinä viimeisinä päivinä. Maailmassa on monia maita, joiden asukasluku on pienempi kuin Jumalan kansan yhteismäärä. w16.06 4:1–2

Jeesuksen oli mahdotonta ajatella, että hänen taivaallinen Isänsä huolehtisi lintujen ruoasta mutta ei välittäisi ihmisten samankaltaisista perustarpeista (1. Piet. 5:6, 7). Hän ei laita ruokaa suuhumme, mutta hän voi siunata meitä, kun yritämme kasvattaa tarvitsemamme ravinnon tai ansaita riittävästi rahaa jokapäiväisiin tarpeisiimme. Jos joudumme pulaan, hän voi herättää ihmisissä halun jakaa omastaan meille. Vaikka Jeesus ei maininnut suojan järjestämistä taivaan linnuille, Jehova on antanut niille tarvittavat vaistot, taidot ja ainekset, niin että ne voivat tehdä pesiä itselleen. Vastaavasti Jehova voi auttaa meitä löytämään sopivan asunnon perheellemme. Kun Jeesus esitti päivän tekstinämme olevan kysymyksen, hänellä oli epäilemättä mielessään se, että hän antaisi pian elämänsä ihmiskunnan puolesta. (Vrt. Luuk. 12:6, 7.) Hän ei kuollut taivaan lintujen vaan meidän puolestamme, jotta voisimme nauttia loputtomasta elämästä (Matt. 20:28). w16.07 1:11–13

Miten ihmiset perivät syntisen, kuolemaan johtavan tilan, joka vitsaa meitä kaikkia? Raamatussa selitetään, että ”yhden ihmisen [Aadamin] hairahduksesta kuolema hallitsi kuninkaana” Aadamin jälkeläisiä (Room. 5:12, 14, 17). Onneksi voimme kuitenkin päättää, ettemme anna enää synnin hallita meitä. Osoittamalla uskoa Jeesuksen lunastusuhriin annamme Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden hallita meitä. (Room. 5:20, 21.) Vaikka pysymmekin syntisinä, meidän ei tarvitse antaa synnin hallita elämäämme. Kun erehdymme tekemään syntiä, pyydämme Jehovaa antamaan meille anteeksi. Miten sitten voimme hyötyä Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä? Paavali selitti: ”Jumalan ansaitsematon hyvyys – – opettaa meitä torjumaan jumalattomuuden ja maailmalliset halut ja elämään nykyisessä asiainjärjestelmässä tervemielisesti ja vanhurskaasti ja jumalista antaumusta osoittaen.” (Tit. 2:11, 12.) w16.07 3:5–6

Ensimmäisen avioliiton kävi huonosti, koska sekä Aadam että Eeva päättivät käyttää väärin tahdonvapauttaan ja olla tottelemattomia Jehovalle. ”Alkuperäinen käärme”, Saatana Panettelija, petti Eevan uskomaan, että ”hyvän ja pahan tiedon puusta” syöminen toisi tälle erikoistietoa ja auttaisi tätä ratkaisemaan, mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Eeva ei kunnioittanut aviomiehensä johtoasemaa eikä kysynyt tämän mielipidettä asiasta. Ja sen sijaan että Aadam olisi totellut Jumalaa, hän otti vastaan hedelmän, jota Eeva tarjosi. (Ilm. 12:9; 1. Moos. 2:9, 16, 17; 3:1–6.) Kun Jumala vaati Aadamin tilille, tämä syytti vaimoaan. Eeva syytti käärmettä siitä, että se oli pettänyt hänet (1. Moos. 3:12, 13). Ontuvia tekosyitä, joilla ei ollut perusteita! Koska ensimmäinen ihmispari oli ollut tottelematon Jehovalle, he olivat hänen edessään tuomittuina kapinallisina. Miten varoittava esimerkki meille! Jotta avioliitto menestyisi, kummankin puolison täytyy kantaa vastuunsa ja totella Jehovaa. w16.08 1:1, 4–5

Avio-ongelmat voivat pohjimmiltaan johtua epärealistisista odotuksista. Kun jonkun unelmat onnellisesta avioliitosta eivät toteudukaan, hän saattaa tuntea olonsa tyytymättömäksi, petetyksi ja jopa katkeraksi. Ongelmaksi voi muodostua se, että puolisot ovat saaneet erilaisen kasvatuksen ja ovat tunne-elämältään erilaisia. Riitaa saattaa syntyä myös rahasta, puolison sukulaisista ja lastenkasvatuksesta. On kuitenkin kiitettävää, että Jumalan opastuksen avulla suurin osa kristityistä aviopareista löytää heille molemmille sopivat ratkaisut kaikkiin tällaisiin ongelmiin. Kristittyjen aviopuolisoiden, joilla on vakavia ongelmia, tulisi hakea apua vanhimmilta. Nämä kokeneet veljet voivat auttaa aviopareja soveltamaan Jumalan sanan neuvoja käytäntöön. Kun avio-ongelmia selvitetään, on myös viisasta rukoilla Jehovan henkeä ja hänen apuaan Raamatun periaatteiden noudattamisessa ja hengen hedelmän ilmaisemisessa (Gal. 5:22, 23). w16.08 2:11–13

Jeesuksella oli vain rajallinen aika suorittaa palveluksensa. Hän kuitenkin varasi aikaa siihen, että hän saattoi kasvattaa ihmisten kiinnostusta hyvää uutista kohtaan. Erään kerran Jeesus opetti ihmisjoukkoa veneestä käsin. Tuossa tilaisuudessa hän ihmeen välityksellä järjesti Pietarille suuren kalansaaliin ja sanoi päivän tekstinä olevat sanat. Millainen vaikutus Jeesuksen sanoilla ja teoilla oli? Pietari ja hänen toverinsa ”jättivät kaiken ja seurasivat [Jeesusta]”. (Luuk. 5:1–11.) Sanhedrinin jäsen Nikodemos kiinnostui Jeesuksen opetuksesta. Hän halusi oppia lisää mutta pelkäsi, mitä toiset sanoisivat, jos hän puhuisi Jeesuksen kanssa julkisesti. Jeesus oli joustava ja antoi aikaansa auliisti. Hän tapasi Nikodemoksen yöllä, jolloin väkijoukoista ei ollut pelkoa. (Joh. 3:1, 2.) Jumalan Poika varasi aikaa toisten uskon rakentamiseen. Eikö meidänkin pitäisi ahkerasti tehdä uusintakäyntejä ja johtaa raamatuntutkisteluja kiinnostuneille? w16.08 4:10–11

Vaatimattomuuteen sisältyy se, että osoitamme kunnioitusta toisten tunteita ja mielipiteitä kohtaan. Olemme siis ”vaatimattomia vaeltaessamme Jumalamme kanssa”, kun mukautamme elämämme hänen korkeisiin normeihinsa ja kunnioitamme toisten tunteita. Vaatetuksemme tulisi osoittaa tarkkailijoille selvästi, että olemme Jehovan palvojia. Veljiemme ja sisartemme sekä ihmisten yleensä tulisi nähdä, että edustamme vanhurskasta Jumalaamme. Hänellä on korkeat normit, ja pyrimme ilomielin noudattamaan niitä. On kiitettävää, että veljet ja sisaret vetävät ulkoasullaan ja hyvällä käytöksellään rehellissydämisiä ihmisiä elämää pelastavan raamatullisen sanoman puoleen sekä tuovat iloa ja ylistystä Jehovalle. w16.09 3:18–20

Jaakob otteli päättäväisesti ja osoitti, ettei hän väistele haastetta! (1. Moos. 32:24–26.) Hän saikin palkinnon hellittämättömyydestään. Hänelle annettiin sopiva nimi Israel (merkitsee ’Jumalan kanssa otteleva [hellittämättömänä pysyvä]’ tai ’Jumala ottelee’). Jaakob sai sen suuren palkinnon, jota mekin tavoittelemme: Jehovan hyväksynnän ja siunauksen. Jaakobin rakas vaimo Raakel oli innokas näkemään, miten Jehova täyttäisi lupauksensa siunata hänen miehensä siementä eli jälkeläistä. Hänellä ei kuitenkaan ollut lapsia. Tuohon aikaan lapsettomuutta pidettiin suurena tragediana. Mistä Raakel saisi henkistä ja fyysistä voimaa jatkaa taistelua olosuhteissa, jotka olivat lannistavat ja joihin hän ei itse pystynyt vaikuttamaan millään tavoin? Hän ei koskaan luopunut toivosta vaan jatkoi kamppailua rukoillen entistä hartaammin. Jehova kuuli Raakelin sydämestälähtevät rukoukset ja lopulta siunasi häntä antamalla hänelle lapsia. (1. Moos. 30:8, 20–24.) w16.09 2:6–7

On erityisen tärkeää, että tähdennät lapsille Raamatun periaatteiden arvoa (Ps. 1:1–3). Tähän on monia keinoja. Voisit esimerkiksi pyytää lapsiasi kuvittelemaan, että he muuttaisivat syrjäiselle saarelle ja heidän täytyisi valita, ketkä tulevat asumaan siellä heidän kanssaan. Kysy sitten: ”Mitä ominaisuuksia jokaisella täytyy olla, jotta kaikki ryhmään kuuluvat voisivat elää rauhassa ja tulla hyvin toimeen keskenään?” Saattaisit puhua heidän kanssaan myös Galatalaiskirjeen 5:19–23:ssa olevista viisaista periaatteista. Tämä harjoitus voi opettaa lapsille kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin Jumalan normit edistävät aitoa rauhaa ja sopusointua. Toiseksi koulutus, jota saamme Jehovalta nykyään, valmistaa meitä elämään uudessa maailmassa. (Jes. 54:13; Joh. 17:3.) Voisit valita julkaisuistamme jonkin kokemuksen, joka tehostaa opetusta. Se saattaisi olla Vartiotornin palstalta ”Raamattu voi muuttaa elämän”. w16.09 5:13–14

Vaikka meillä saattaa olla paljon teokraattisia ja muita vastuita, meidän kaikkien täytyy varata aikaa henkilökohtaiselle tutkimiselle ja perheen yhteiselle palvonnalle (Ef. 5:15). Tavoitteemme ei pitäisi olla vain käydä läpi jokin tietty määrä sivuja tai pelkästään valmistaa vastauksia, jotta voimme osallistua kokouksissa. Haluamme sen sijaan varmistautua siitä, että Jumalan sana tavoittaa sydämemme ja vahvistaa uskoamme. Jotta saavuttaisimme tämän tavoitteen, meidän täytyy henkilökohtaisen tutkimisen aikana löytää tasapaino sen suhteen, miten paljon keskitymme toisten tarpeisiin ja miten paljon ajattelemme omia hengellisiä tarpeitamme (Fil. 1:9, 10). Meidän on hyvä ymmärtää, että kun valmistaudumme palvelukseen, kokouksiin tai puhetehtävään, emme välttämättä sovella aineistoa itseemme. Valaistaanpa asiaa. Vaikka kokin täytyy maistella ruokalajeja ennen kuin ne tarjoillaan, hän ei voi elää pelkästään maistiaisilla. Jos hän haluaa pysyä vahvana, hänen täytyy valmistaa ravitsevia aterioita itselleen. Vastaavasti meidän tulisi ravita sydäntämme hengellisellä ruoalla, joka täyttää omat tarpeemme. w16.10 2:10–11

Raamatussa Heprealaiskirjeen 11:1:ssä kuvaillaan, mitä usko on. 1) Usko on ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”. Siihen, ”mitä toivotaan”, sisältyvät tulevat tapahtumat, jotka on luvattu mutta jotka eivät vielä ole toteutuneet, kuten kaiken pahuuden loppu ja uuden maailman tulo. 2) Usko on ”selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. Tässä tekstiyhteydessä ”selväksi osoitukseksi” käännetty kreikan sana viittaa vakuuttaviin todisteisiin näkymättömistä todellisuuksista. Olemme varmoja esimerkiksi siitä, että Jehova Jumala, Jeesus Kristus ja enkelit ovat olemassa ja että taivaallinen Valtakunta on toiminnassa. Miten voimme osoittaa, että toivomme on elävä ja että uskomme näkymättömiin asioihin, joista Jumalan sanassa kerrotaan? Meiltä edellytetään sanoja ja tekoja, sillä ilman niitä uskomme olisi vajavainen. w16.10 4:6

Jehova ja Jeesus pitävät suuressa arvossa kaikkea, mitä teemme Valtakunnan työn hyväksi, vaikka voisimme olosuhteidemme vuoksi tehdä vain vähän (Luuk. 21:1–4; 2. Kor. 8:12). Esimerkiksi jotkut rakkaat iäkkäät ystävämme joutuvat näkemään paljon vaivaa päästäkseen säännöllisesti kokouksiin ja kenttäpalvelukseen. Muistammeko kiittää ja rohkaista heitä? Käytä siis hyväksesi tilaisuudet rohkaista toisia. Aina kun huomaat jonkun tekevän jotain, mikä ansaitsee kiitoksen, sano se ääneen. Kun Paavali ja Barnabas olivat Pisidian Antiokiassa, synagogan esimiehet sanoivat heille: ”Miehet, veljet, jos teillä on kansalle jokin rohkaisun sana, niin sanokaa se.” Paavali tarttui tilaisuuteen ja piti kannustavan puheen. (Apt. 13:13–16, 42–44.) Jos meidän on mahdollista sanoa jotain rohkaisevaa, miksi emme sanoisi sitä? Mikäli otamme tavaksi rohkaista toisia, mekin todennäköisesti saamme rohkaisua muilta (Luuk. 6:38). w16.11 1:3, 15–16

On suuri kunnia kuulua Jehovan järjestöön! Tunnemme Jumalan normit ja tiedämme, mitä hän odottaa meiltä, ja siksi meillä on vastuu toimia oikein ja kannattaa hänen suvereeniuttaan. Maailma muuttuu kaiken aikaa yhä turmeltuneemmaksi, mutta meidän täytyy ”vihata pahaa”, kuten Jehovakin vihaa (Ps. 97:10). Emme koskaan halua tulla niiden kaltaisiksi, jotka ”sanovat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi” (Jes. 5:20). Koska tahdomme miellyttää Jumalaa, pyrimme pysymään puhtaina fyysisesti, moraalisesti ja hengellisesti (1. Kor. 6:9–11). Rakastamme Jehovaa ja luotamme häneen. Osoitamme uskollisuutemme häntä kohtaan elämällä niiden normien mukaan, jotka ilmaistaan selvästi hänen Sanassaan Raamatussa. Noudatamme parhaamme mukaan näitä normeja kotona, seurakunnassa, työssä ja koulussa – kaikkialla. w16.11 3:13

Raamatuntutkijat olivat vilpittömiä, mutta vuosina 1914–19 heillä ei monestikaan ollut oikeaa näkemystä maallisista vallanpitäjistä. Siksi he eivät ryhmänä pysyneet aina puolueettomina sodan tuoksinassa. Esimerkiksi kun Yhdysvaltain presidentti antoi julistuksen, jossa käskettiin rukoilemaan rauhaa 30. toukokuuta 1918, Vartiotorni kehotti raamatuntutkijoitakin noudattamaan tuota julistusta. Jotkut veljet tukivat sotaponnisteluja taloudellisesti ostamalla obligaatioita, ja muutamat jopa menivät taisteluhautoihin kiväärit ja pistimet mukanaan. Olisi kuitenkin väärin päätellä, että koska raamatuntutkijat tarvitsivat oikaisua, he joutuivat Suuren Babylonin vankeuteen. He päinvastoin ymmärsivät, että heidän täytyi erottautua väärästä uskonnosta, ja ensimmäisen maailmansodan aikana he olivat erottautuneet siitä melkein kokonaan. (Luuk. 12:47, 48.) w16.11 5:9

Saatat ihmetellä, miksi Paavali varoitti voideltuja kristittyjä ”lihan mukaan elämisestä”. Entä voisiko samanlainen vaara uhata nykyajan kristittyjä, jotka Jumala on hyväksynyt ystävikseen ja joita hän pitää vanhurskaina? Ikävä kyllä kuka tahansa kristitty voisi alkaa vaeltaa syntisen lihan mukaan. Esimerkiksi jotkut Rooman seurakunnan veljet olivat ”oman vatsansa [tai halujensa] orjia”. Nämä halut saattoivat olla seksuaalisia tai liittyä syömiseen, juomiseen tai muihin asioihin. Jotkut näistä veljistä ”viettelivät vilpittömien sydämet”. (Room. 16:17, 18; Fil. 3:18, 19; Juud. 4, 8, 12.) Korintin seurakunnassa taas oli veli, joka eli jonkin aikaa ”isänsä vaimon” kanssa (1. Kor. 5:1). On siis ymmärrettävää, miksi Jumala varoitti Paavalin kautta kristittyjä ”mielen kohdistamisesta lihaan” (Room. 8:5, 6). Tämä varoitus on tärkeä myös meille. w16.12 2:5, 8–9

Taistelussa huolestuneisuutta vastaan voi auttaa se, että kerrot tunteistasi jollekin luotettavalle ihmiselle. Aviopuoliso, läheinen ystävä tai seurakunnan vanhin voi kenties auttaa sinua näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Kun keskustelet avoimesti huolenaiheistasi jonkun kanssa, voit ymmärtää tilannettasi paremmin ja tehdä sille jotain. Raamatussa sanotaan: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta, mutta neuvonantajien paljous tuottaa tuloksia.” (Sananl. 15:22.) Jehova auttaa meitä myös viikoittaisten seurakunnan kokousten välityksellä. Niissä tapaamme veljiämme ja sisariamme, jotka ovat kiinnostuneita meistä ja haluavat rohkaista meitä (Hepr. 10:24, 25). Tällainen ”keskinäinen rohkaisu” antaa hengellistä voimaa ja helpottaa taistelua huolestuneisuutta vastaan (Room. 1:12). w16.12 3:17–18

Kun meillä on terveysongelmia tai muita vaikeuksia, joita emme pysty poistamaan, meidän tulisi heittää huolemme Jehovalle ja luottaa siihen, että hän huolehtii meistä (1. Piet. 5:6, 7). Meidän olisi myös parhaamme mukaan pyrittävä hyötymään seurakunnan kokouksista ja muista hengellisistä lahjoista, joita saamme Jehovan järjestöltä (Hepr. 10:24, 25). Entä mitä on sanottava uskollisista vanhemmista, joiden lapset ovat lakanneet palvelemasta Jehovaa? Iäkäs Samuel ei voinut pakottaa aikuisia poikiaan noudattamaan vanhurskaita normeja, joita hän oli heille opettanut (1. Sam. 8:1–3). Hänen täytyi jättää asia Jehovan käsiin. Samuel päätti kuitenkin itse pysyä uskollisena taivaalliselle Isälleen Jehovalle ja miellyttää häntä (Sananl. 27:11). Nykyään monet kristityt vanhemmat ovat samankaltaisessa tilanteessa. He luottavat siihen, että Jehova on aina valmis toivottamaan katuvat synnintekijät tervetulleeksi takaisin (Luuk. 15:20). Tällaisten vanhempien täytyy itse pysyä uskollisina Jehovalle ja toivoa, että heidän esimerkkinsä kannustaa heidän lapsiaan palaamaan seurakuntaan. w17.01 1:15–16

Nöyrä ihminen on yleensä myös vaatimaton. Hän pystyy arvioimaan oikein omat kykynsä ja saavutuksensa, tunnustamaan virheensä ja ottamaan vastaan ehdotuksia ja uusia ideoita. Jehova arvostaa nöyryyttä hyvin paljon. Raamatussa myös vaatimattomuudella tarkoitetaan sitä, että pystyy tekemään oikean arvion itsestään ja on tietoinen rajoituksistaan. Alkuperäinen kreikan ilmaus näyttää painottavan sitä, millä tavoin tämän tietoisuuden tulisi vaikuttaa käytökseemme muita kohtaan. Saattaisimme jopa huomaamattamme alkaa ajatella tai toimia julkeasti. Mitkä voisivat olla tästä joitakin varoitusmerkkejä? Ehkä alkaisimme suhtautua itseemme tai tehtäviimme liian vakavasti (Room. 12:16). Voisimme toimia siten, että toisten huomio kohdistuu liikaa meihin (1. Tim. 2:9, 10). Tai saattaisimme yrittää ajaa jotain asiaa vedoten asemaamme, suhteisiimme tai omiin mielipiteisiimme edes tajuamatta, että julkeus on alkanut nostaa päätään (1. Kor. 4:6). w17.01 3:6–8

Jehovan järjestön työ on viime aikoina lisääntynyt ja monimutkaistunut. Kun käynnistetään uusia hankkeita, käyttöön otetaan uusia työmenetelmiä ja usein hyödynnetään nopeasti muuttuvaa nykytekniikkaa. Joidenkin iäkkäämpien voi olla vaikea pysyä näiden muutosten tasalla (Luuk. 5:39). Vaikka näin ei olisikaan, nuoremmilla saattaa olla enemmän voimaa ja energiaa. Siksi iäkkäämpien on sekä huomaavaista että käytännöllistä valmentaa nuoria, niin että nämä pystyvät ottamaan lisää vastuuta (Ps. 71:18). Niiden, jotka ovat vastuuasemissa, ei ehkä ole helppo delegoida tehtäviä nuoremmille. Jotkut pelkäävät luopua heille rakkaasta asemasta tai ovat varmoja, että jos he eivät itse pidä ohjaksia käsissään, työ ei hoidu kunnolla. Joistakuista tuntuu, ettei heillä ole aikaa valmentaa toisia. Toisaalta nuorempien täytyy varoa tulemasta kärsimättömiksi, jos heille ei anneta lisää tehtävää. w17.01 5:3–4

Jeesuksesta tuli täydellinen ihminen, jollainen myös Aadam oli ollut (Joh. 1:14). Mutta toisin kuin Aadam Jeesus täytti ne normit, jotka Jehova oli asettanut täydelliselle ihmiselle. Vaikka Jeesus kohtasi äärimmäisen ankaria koetuksia, hän ei koskaan tehnyt syntiä eikä rikkonut mitään Jumalan lakia. Koska Jeesus oli täydellinen ihminen, hän pystyi kuolemallaan pelastamaan ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta. Hän oli juuri sellainen kuin Aadamin olisi pitänyt olla: täydellinen mies, joka oli täysin uskollinen ja tottelevainen Jumalalle (1. Tim. 2:6). Jeesus antoi elämänsä lunastusuhriksi, joka avasi kaikille miehille, naisille ja lapsille mahdollisuuden elää ikuisesti (Matt. 20:28). Lunnaat ovat tosiaankin avain Jumalan alkuperäisen tarkoituksen toteutumiseen (2. Kor. 1:19, 20). Niiden ansiosta kaikilla uskollisilla ihmisillä on ikuisen elämän toivo. w17.02 1:15–16

Oletetaan, että olet keskellä pitkää, pimeää tunnelia. Saatat pohtia, näetkö taas valoa. Samalla tavoin kohtaamasi ongelmat voivat joskus estää sinua näkemästä valonpilkahdustakaan. Jopa Jeesuksesta saattoi tuntua tältä. Hän koki syntisten esittämää ”vastustavaa puhetta”, nöyryytystä ja vieläpä tuskallisen teloituksen ”kidutuspaalussa”. Tämä oli varmastikin hänen maanpäällisen elämänsä synkintä aikaa. (Hepr. 12:3.) Silti Jeesus kesti kaiken. Hän keskittyi kestävyydestään koituviin tuloksiin, erityisesti siihen, että hän voisi osaltaan pyhittää Jumalan nimen ja saattaa kunniaan Jehovan suvereeniuden. Synkät koettelemusten hetket Jeesuksen elämässä olivat vain tilapäisiä, kun taas taivaallisen palkinnon tuoma kirkkaus olisi ikuista. Kohtaamasi koettelemukset voivat tuntua nyt tuskallisilta ja jopa musertavilta. Muista kuitenkin, että ne ovat vain tilapäisiä tiellä, joka johtaa ikuiseen elämään. w16.04 2:10

Koska tässä sallivaisessa maailmassa syntiin ei enää liitetä juuri lainkaan häpeän leimaa, monet eivät tajua tarvitsevansa sovitusta. He eivät ymmärrä, mitä synti on, miten se vaikuttaa meihin ja mitä meidän on tehtävä vapautuaksemme sen orjuudesta. Vilpittömät ihmiset ovat helpottuneita saadessaan tietää, että suuressa rakkaudessaan ja ansaitsemattomassa hyvyydessään Jehova lähetti Poikansa maan päälle lunastamaan meidät synnistä ja sen seurauksesta, kuolemasta (1. Joh. 4:9, 10). Kristuksen lunastusuhri on painavin todiste Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, ja se valaisee Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden rikkautta. Miten helpottavaa onkaan tietää, että jos uskomme Jeesuksen vuodatettuun vereen, syntimme annetaan anteeksi ja omatuntomme puhdistetaan! (Hepr. 9:14.) Tämä on tosiaan hyvä uutinen kerrottavaksi toisille. w16.07 4:6–7

Jos uskomme lunnaisiin, meidän on mahdollista saada syntimme täysin anteeksi. Jumalan sanassa vakuutetaan, että syntimme voidaan ”pyyhkiä pois” (Apt. 3:19–21). Jehova ottaa hengellä voidellut palvelijansa lapsikseen lunastusuhrin perusteella (Room. 8:15–17). Jehova on kutsunut perheensä jäseniksi myös niitä meistä, jotka kuulumme ”muihin lampaisiin”. Hän on ikään kuin laatinut meidän nimellämme lapseksiottotodistuksen. Kun meistä on tullut täydellisiä ja olemme läpäisseet loppukoetuksen, Jehova allekirjoittaa tämän todistuksen ja ottaa meidät rakkaiksi maallisiksi lapsikseen (Room. 8:20, 21; Ilm. 20:7–9). Jehova tulee aina rakastamaan lapsiaan. Lunnaat hyödyttävät meitä ikuisesti. Tämä lahja ei menetä koskaan arvoaan. Mikään mahti maailmassa ei voi riistää sitä meiltä. w17.02 2:15–16

Kun Jehova veti meidät lähelleen, hän oli varmasti selvillä siitä, mitkä epätäydelliset taipumukset tuottaisivat meille erityisiä vaikeuksia. Hän myös tiesi, että rikkoisimme aika ajoin häntä vastaan. Siitä huolimatta Jehova halusi meidät ystävikseen. Rakkaudesta Jumala antoi meille kallisarvoisen lahjan: rakkaan Poikansa lunastusuhrin (Joh. 3:16). Kun erehdymme, voimme tämän verrattoman järjestelyn perusteella etsiä Jehovan anteeksiantoa ja luottaa siihen, että ystävyyssuhteemme häneen kestää, vaikka olemmekin epätäydellisiä (1. Tim. 1:15). w16.05 4:6–7