Marraskuu

Jehova tukee meitä monilla tavoilla. Hän voi auttaa sinua pysymään rauhallisena, kun tapaat kentällä vihamielisen ihmisen. Hän saattaa palauttaa mieleesi juuri oikean raamatunkohdan, jonka voit lukea kiinnostuneelle ihmiselle. Hän antaa sinulle voimaa jatkaa silloinkin kun ihmiset eivät ole kiinnostuneita (Jer. 20:7–9). Jehova on osoittanut meille hyvyyttä myös valmentamalla meitä kenttätyöhön. Viikkokokouksissa kuulemme tarkkaan mietittyjä keskustelumalleja, joita voimme käyttää palveluksessa. Aluksi jonkin uuden kokeileminen voi vähän jännittää, mutta kun noudatamme noita ehdotuksia, voimme huomata, että ne toimivat hyvin alueellamme. Kokouksissa ja konventeissa meitä kannustetaan kokeilemaan myös meille uusia työmuotoja. Tämä merkitsee sitä, että joudumme pois omalta mukavuusalueeltamme, mutta silloin Jehova voi siunata meitä. w21.08 34:5–6

Apostoli Paavali antoi suoria neuvoja muun muassa kirjeessään Korintin kristityille. Sen kirjoittamisen jälkeen hän lähetti Tituksen heidän luokseen. Paavali oli iloinen saadessaan tietää, että neuvoja oli noudatettu. (2. Kor. 7:6, 7.) Vanhimmat voivat jäljitellä Paavalia viettämällä aikaa seurakunnan ystävien kanssa. Tähän on hyvä tilaisuus, kun he tulevat ajoissa kokoukseen. Usein jo muutamassa minuutissa voidaan käydä rohkaiseva keskustelu veljen tai sisaren kanssa. (Room. 1:12.) Vanhin voi Paavalin esimerkin mukaisesti vahvistaa seurakunnan ystäviä Raamatun avulla ja vakuuttaa heille, että Jumala rakastaa heitä. Hän etsii tilaisuuksia kiittää heitä. Kun vanhimman on annettava neuvoja, hän perustaa ne Raamattuun. Hänen neuvonsa ovat selviä mutta ystävällisiä, koska hän haluaa, että ne on helppo ottaa vastaan. (Gal. 6:1.) w22.03 14:11–12

Nykyään Jehova antaa palvelijoilleen ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, jotta he voivat jatkaa hänen palvelemistaan uskollisesti. Yksi keino, jolla Jehova voi vahvistaa meitä, on rukous. Efesolaiskirjeen 6:18:ssa apostoli Paavali kannustaa meitä rukoilemaan Jumalaa ”joka tilanteessa”. Jumala vastaa rukouksiimme antamalla meille voimaa. Joskus meistä voi tuntua, ettemme kestä enää tai ettemme tiedä, mitä rukoilla. Jehova kuitenkin pyytää meitä rukoilemaan häntä silloinkin, kun meidän on vaikea pukea sanoiksi ajatuksiamme ja tunteitamme. (Room. 8:26, 27.) Hän vahvistaa meitä myös Raamatun avulla. Voimme Paavalin tavoin saada voimaa ja lohdutusta Raamatusta (Room. 15:4). Kun luemme Raamattua ja mietimme lukemaamme, Jehova voi pyhän henkensä avulla auttaa meitä ymmärtämään, miten sen sanat soveltuvat omaan tilanteeseemme (Hepr. 4:12). w21.05 21:8–10

Suhtaudumme vakavasti opetustehtäväämme, vaikka se on haastavaa emmekä aina pysty tekemään niin paljon kuin haluaisimme. Meistä voi tuntua, että mahdollisuutemme ovat rajalliset. Joillain julistajilla on paljon ikää, joillain voi olla huono terveys. Onko sinulla tällainen tilanne? Jos on, muista, että olemme löytäneet uuden tavan pitää raamattukursseja puhelimitse tai muiden laitteiden avulla. Voit siis ehkä aloittaa raamattukurssin ja pitää sitä mukavasti kotoa käsin. Noista laitteista on muutakin etua. Jotkut ihmiset haluaisivat tutkia Raamattua, mutta se ei sovi heille sellaisina aikoina, kun olemme yleensä kentällä. Heillä voisi kuitenkin olla aikaa varhain aamulla tai myöhään illalla. Pystyisitkö sinä tutkimaan jonkun kanssa tällaisina aikoina? Jeesus opetti Nikodemosta yöllä, koska se oli Nikodemokselle hyvä aika (Joh. 3:1, 2). w21.07 26:10–11

Johannes Kastajan opetuslapset ihmettelivät sitä, että Jeesuksen opetuslapset eivät paastonneet. Jeesus selitti, ettei heillä ollut mitään syytä paastota, koska hän oli edelleen elossa. (Matt. 9:14–17.) Fariseukset ja muut vastustajat kuitenkin tuomitsivat Jeesuksen siksi, että hän ei noudattanut heidän tapojaan ja perinteitään. He suuttuivat, kun hän paransi sairaita sapattina (Mark. 3:1–6; Joh. 9:16). He väittivät kunnioittavansa sapattia, mutta toisaalta he eivät nähneet mitään väärää siinä, että he harjoittivat liiketoimintaa temppelissä. He olivat raivoissaan, kun Jeesus nuhteli heitä siitä. (Matt. 21:12, 13, 15.) Myös ne, jotka kuulivat Jeesusta Nasaretin synagogassa, vihastuivat, kun hän paljasti heidän itsekkyytensä ja uskonpuutteensa vertaamalla heitä menneisyydessä eläneisiin uskottomiin israelilaisiin (Luuk. 4:16, 25–30). Monet torjuivat Jeesuksen, koska hän ei täyttänyt heidän odotuksiaan (Matt. 11:16–19). w21.05 18:13–14

Jehova varoittaa ylpeydestä ja ahneudesta tosielämän esimerkkien avulla. Ahneudesta tulee todennäköisesti ensimmäisenä mieleen Saatana. Kun hän oli Jehovan enkeli, hänellä oli varmasti monia hienoja tehtäviä. Hän halusi kuitenkin saada enemmän. Hän halusi palvontaa, joka kuuluu vain Jehovalle. Saatana yrittää tehdä meistä kaltaisiaan, ja siksi hän haluaa, ettemme olisi tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Hän yritti tätä ensimmäisen kerran puhuessaan Eevalle. Jehova oli pitänyt huolta siitä, että Aadamilla ja Eevalla oli paljon hyvää syötävää: he saivat syödä ”jokaisesta puutarhan puusta” yhtä lukuun ottamatta (1. Moos. 2:16). Silti Saatana petti Eevan ja sai hänet ajattelemaan, että hänen täytyi syödä juuri siitä yhdestä puusta, joka oli kielletty. Eeva ei ollut tyytyväinen siihen, mitä hänellä oli; hän halusi enemmän. Tiedämme, mitä siitä seurasi. Eeva teki syntiä, ja lopulta hän kuoli. (1. Moos. 3:6, 19.) w21.06 24:2–3, 9

Aadamin ja Eevan oli määrä saada lapsia ja pitää hyvää huolta maanpäällisestä kodistaan. Jos he olisivat totelleet ja toimineet Jehovan tarkoituksen mukaisesti, he ja heidän jälkeläisensä olisivat kuuluneet Jehovan perheeseen ikuisesti. Aadamilla ja Eevalla oli arvokas paikka Jehovan perheessä. Daavid kuvaili ihmisen luomista: ”Sinä teit hänet hieman enkeleitä vähäisemmäksi ja kruunasit hänet kunnialla ja loistolla.” (Ps. 8:5, alav.) Jehova ei antanut ihmisille yhtä paljon voimaa, kykyjä ja älyä kuin noille mahtaville henkiolennoille (Ps. 103:20). Silti ihmiset ovat vain ”hieman enkeleitä vähäisempiä”! Valitettavasti Aadam ja Eeva menettivät paikkansa Jehovan perheessä. Siitä on ollut katastrofaalisia seurauksia heidän jälkeläisilleen. Jehovan tarkoitus ei ole kuitenkaan muuttunut. Hän haluaa, että tottelevaiset ihmiset olisivat hänen lapsiaan ikuisesti. w21.08 30:2–4

Nykyään monia Jehovan todistajia vastustetaan. Esimerkiksi jotkut asuvat maissa, joissa todistajien työtä on rajoitettu. Heitä saatetaan pidättää ja viedä ”käskynhaltijoiden ja kuninkaiden eteen” todistukseksi näille (Matt. 10:17, 18). Toiset veljet ja sisaret kohtaavat erilaista vastustusta. Heidän kotimaassaan voi ehkä palvella Jehovaa suhteellisen vapaasti, mutta perheenjäsenet ja sukulaiset yrittävät estää heitä palvelemasta häntä (Matt. 10:32–36). Monesti sukulaiset kuitenkin lakkaavat vastustamasta, kun he näkevät, etteivät voi estää meitä palvelemasta Jehovaa. Joskus niistäkin, jotka ovat kiivaasti vastustaneet meitä, on tullut myöhemmin Jehovan todistajia. Jos kohtaat vastustusta, ole rohkea äläkä anna periksi. Sinulla ei ole mitään pelättävää, sillä Jehova ja hänen mahtava pyhä henkensä ovat tukenasi. w22.03 12:8

Raamatussa sanotaan, että Jehova vihaa ”ylpeitä silmiä, valehtelevaa kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta” (Sananl. 6:16, 17). Hän myös ”inhoaa väkivaltaisia ja petollisia ihmisiä” (Ps. 5:6). Jehova vihaa tällaisia asenteita ja tekoja niin paljon, että Nooan päivinä hän tuhosi kaikki pahat ihmiset, koska ”maa oli heidän takiaan täynnä väkivaltaa” (1. Moos. 6:13). Profeetta Malakian välityksellä Jehova sanoi, että hän vihaa myös niitä, jotka kohtelevat puolisoaan petollisesti ja ottavat hänestä avioeron. Jumala ei hyväksy heitä palvelijoikseen vaan vaatii heidät tilille teoistaan. (Mal. 2:13–16; Hepr. 13:4.) Jehova haluaa myös meidän ”inhoavan pahaa” (Room. 12:9). Kun ”inhoamme” jotain, se on meille todella vastenmielistä ja vihaamme sitä syvästi. Niinpä pelkkä ajatus siitä, että tekisimme jotain, mikä on Jehovan silmissä pahaa, on meille vastenmielinen. w22.03 10:11–12

Pian taivaallinen Isämme siunaa meitä monin tavoin valtakuntansa välityksellä. Ne jotka odottavat Jehovaa, saavat lukemattomia siunauksia sekä nyt että tulevassa uudessa maailmassa. Uudessa maailmassa Jehovan kansalla ei enää koskaan ole sellaisia huolenaiheita ja vaikeuksia kuin nykyään. Epäoikeudenmukaisuus on poissa, eikä tuskaa enää ole (Ilm. 21:4). Meidän ei tarvitse olla huolissamme siitä, saammeko kaiken tarvittavan, koska kaikkea on runsaasti (Ps. 72:16; Jes. 54:13). Se tulee olemaan suurenmoista aikaa! Aina kun onnistut voittamaan jonkin huonon tavan tai kehittämään jotain hengellistä ominaisuutta, se on merkki siitä, että Jehova valmistaa sinua elämään valtakuntansa alaisuudessa. Älä masennu äläkä luovuta. Paras on vielä edessä! Tulevaisuutemme on valoisa, kunhan olemme valmiita odottamaan kärsivällisesti sitä, että Jehova vie työnsä päätökseen. w21.08 31:17–19

Vain vähän sen jälkeen, kun Juudean kristityt olivat saaneet kirjeen apostoli Paavalilta, heidän täytyi jättää kotinsa, liikeyrityksensä ja ei-uskovat sukulaisensa ja ”paeta vuorille” (Matt. 24:16). Silloin heidän oli epäilemättä hyvin tärkeää auttaa toisiaan. Jos he olivat jo aikaisemmin noudattaneet Paavalin neuvoa ja jakaneet keskenään sen, mitä heillä oli, heidän oli nyt helpompi mukautua uuteen elämäntilanteeseen. Veljemme ja sisaremme eivät aina kerro, mitä he tarvitsevat. Ole siksi helposti lähestyttävä. Seurakunnassamme on varmasti veljiä ja sisaria, jotka ovat aina valmiita auttamaan toisia eivätkä anna sellaista kuvaa, että meistä on heille vaivaa. Tiedämme, että heihin voi luottaa hädän hetkellä, ja haluaisimme itsekin olla samanlaisia kuin he. w22.02 9:13–15

Viime vuosina monia seurakuntia ja kierroksia on järjestetty uudelleen. Jos meitä pyydetään vaihtamaan seurakuntaa, ystävien ja sukulaisten jättäminen tuntuu ehkä haikealta. Vanhimmat eivät tietenkään saa Jehovalta suoria neuvoja siitä, mihin seurakuntaan kunkin julistajan täytyy kuulua. Tämä voi tehdä ohjeiden noudattamisesta vaikeampaa. Jehova kuitenkin luottaa siihen, että vanhimmat tekevät hyviä ratkaisuja, joten mekin luotamme heihin. Miksi meidän pitäisi olla yhteistoiminnassa vanhinten kanssa ja tukea heidän päätöksiään, vaikka ne eivät olisi meidän mielemme mukaisia? Silloin autamme säilyttämään yksimielisyyden Jumalan kansan keskuudessa. Seurakunnat voivat hyvin, kun kaikki toimivat nöyrästi vanhinten tekemien ratkaisujen mukaan. (Hepr. 13:17.) Mikä tärkeintä, osoitamme Jehovalle luottavamme häneen, kun olemme yhteistoiminnassa niiden kanssa, joille hän on antanut tehtäväksi huolehtia meistä (Apt. 20:28). w22.02 6:9–10

Jos olet kastettu veli, haluat ehkä kehittyä puhujana ja opettajana. Se on hyvä tavoite, koska kun edistyt lukemisessa, puhumisessa ja opettamisessa ja ”uppoudut” näihin asioihin, voit auttaa kuulijoitasi paremmin. (1. Tim. 4:15.) Voisit ottaa tavoitteeksi tutkia ja soveltaa jokaista Kehity lukijana ja opettajana -kirjasessa käsiteltyä puheen ominaisuutta. Tutki yhtä ominaisuutta kerrallaan ja mieti, miten voisit ilmaista sitä, kun harjoittelet puhetta kotona ja pidät sen seurakunnassa. Pyydä ehdotuksia avustavalta neuvojalta tai muilta vanhimmilta, ”jotka työskentelevät kovasti puhumisen ja opettamisen hyväksi” (1. Tim. 5:17). Älä keskity pelkästään tekniikkaan vaan myös siihen, miten voisit auttaa kuulijoita vahvistamaan uskoaan tai motivoida heitä toimimaan jollain tietyllä tavalla. Se tuo iloa sekä sinulle että kuulijoille. w21.08 33:17

Jos pidämme toisia itseämme parempina, emme kilpaile niiden kanssa, jotka ovat ehkä taitavampia ja kyvykkäämpiä kuin me, vaan olemme iloisia heidän puolestaan, varsinkin jos he käyttävät kykyjään Jehovan palveluksessa. Näin me kaikki vahvistamme seurakunnan rauhaa ja yhtenäisyyttä. Meidän on helpompi olla kadehtimatta toisia, kun olemme vaatimattomia, toisin sanoen emme luule itsestämme liikoja vaan muistamme omat rajoituksemme. Silloin emme yritä todistaa, että olemme lahjakkaampia tai kyvykkäämpiä kuin kaikki muut, vaan mietimme, mitä voimme oppia toisilta. Esimerkiksi jos joku veli pitää huippuhyviä esitelmiä, voisimme kysyä häneltä, miten hän valmistaa ne. Jos sisar on taitava ruoanlaittaja, voisimme pyytää häneltä käytännön vinkkejä. w21.07 28:8–9

4. Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Jehova tuomitsi kuolemaan erään israelilaismiehen, joka oli keräämässä puita sapattina. 2. Samuelin kirjassa taas kerrotaan, että satoja vuosia myöhemmin Jehova antoi anteeksi kuningas Daavidille aviorikoksen ja murhan. (4. Moos. 15:32, 35; 2. Sam. 12:9, 13.) Saatamme miettiä, miksi Jehova antoi Daavidille anteeksi tällaiset vakavat synnit mutta tuomitsi kuolemaan toisen miehen paljon pienemmältä vaikuttavasta rikkomuksesta. Raamatussa ei aina kerrota kaikkia yksityiskohtia. Tiedämme esimerkiksi, että Daavid katui vilpittömästi tekojaan (Ps. 51:2–4). Mutta entä mies, joka rikkoi sapattilakia? Oliko hän pahoillaan siitä, mitä oli tehnyt? Oliko hän rikkonut Jehovan lakeja joskus aikaisemminkin? Oliko hän suhtautunut välinpitämättömästi Jehovan varoituksiin tai jopa halveksinut niitä? Raamattu ei vastaa näihin kysymyksiin. Me kuitenkin tunnemme Jumalan ja olemme varmoja, että hän ”toimii aina oikein” (Ps. 145:17). w22.02 6:3–4

Vaatimaton ihminen ei odota itseltään enempää kuin mihin hän pystyy. Näin hän pysyy iloisena ja tuotteliaana. Vaatimatonta ihmistä voitaisiin verrata kuljettajaan, joka ajaa ylämäkeä. Päästäkseen ylös asti hänen täytyy vaihtaa pienemmälle vaihteelle. Vauhti luultavasti hidastuu, mutta hän menee koko ajan eteenpäin. Vastaavasti vaatimaton ihminen tietää, milloin on aika ”vaihtaa pienemmälle vaihteelle”, niin että hän pystyy jatkamaan aktiivista ja tuotteliasta Jehovan palvelusta. (Fil. 4:5.) Vaatimattomuudesta tulee mieleen Barsillai. Hän oli 80-vuotias, kun kuningas Daavid kutsui hänet hoviinsa, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Barsillai tunsi omat rajoituksensa ja ehdotti tilalleen nuorempaa Kimhamia. (2. Sam. 19:35–37.) Barsillain tavoin iäkkäät veljet antavat mielellään nuoremmille veljille mahdollisuuden tarttua työhön. w21.09 36:6–7

Onko sinun vaikeaa pitää Jehovaa rakastavana Isänä? Joidenkin meistä on. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että isä voisi olla rakastava, jos omat lapsuudenkokemukset ovat olleet tuskallisia. On todella lohduttavaa tietää, että Jehova ymmärtää täysin, miltä meistä tuntuu ja miksi. Hän haluaa olla lähellä meitä. Siksi hänen Sanassaan kannustetaan: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:8.) Jehova rakastaa meitä ja haluaa olla meille paras Isä, joka meillä koskaan voisi olla. Jeesus voi auttaa meitä pääsemään lähemmäksi Jehovaa. Hän tuntee Jehovan niin hyvin ja heijastaa hänen ominaisuuksiaan niin täydellisesti, että hän sanoi: ”Se joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh. 14:9.) Jeesus on kuin isoveli, joka opettaa meille, miten voimme kunnioittaa ja totella Isäämme, miten saamme hänen hyväksyntänsä ja miten voimme olla pahoittamatta hänen mieltään. Jeesuksen maanpäällisestä elämästä heijastuu kuitenkin ennen kaikkea se, miten huomaavainen ja rakastava Jehova on. w21.09 38:4–5

Jehovan kansa palvoo yksimielisesti ainoaa tosi Jumalaa. Jehova on antanut vanhimmille painavan vastuun pitää seurakunta puhtaana. Jos joku kristitty tekee vakavaa syntiä, Jehova odottaa, että vanhimmat ratkaisevat, voiko hän jäädä seurakuntaan. Heidän täytyy muun muassa selvittää, katuuko tuo ihminen aidosti sitä, mitä on tehnyt. Hän voi sanoa olevansa pahoillaan, mutta vihaako hän väärää toimintaansa? Onko hän päättänyt lujasti, ettei enää toimi niin? Jos huono seura on saanut hänet syyllistymään väärintekoon, onko hän valmis pysymään erossa sellaisesta seurasta? Vanhimmat tarkastelevat asiaa rukoillen ja Raamatun valossa ja ottavat huomioon väärintekijän suhtautumisen siihen, mitä on tapahtunut. Sitten he ratkaisevat, voiko hän jäädä seurakuntaan. Joskus joku täytyy poistaa seurakunnasta. (1. Kor. 5:11–13.) w22.02 6:11–12

Onpa kasteestamme kulunut vain muutamia päiviä tai jo useita kymmeniä vuosia, me kaikki haluamme olla sellaisia ihmisiä, joita Jehova rakastaa. Meidän täytyy valvoa ajatuksiamme, koska niillä on suuri vaikutus persoonallisuuteemme. Jos mietimme usein asioita, jotka vetoavat syntiselle ihmisluonnolle ominaisiin haluihin, alamme puhua ja tehdä sellaista, mikä on väärin (Ef. 4:17–19). Toisaalta jos täytämme mielemme hyvillä ajatuksilla, sanamme ja tekomme miellyttävät todennäköisemmin Isäämme Jehovaa (Gal. 5:16). Silti mieleemme tulee joskus pakostakin vääriä ajatuksia, mutta voimme päättää, ettemme toimi niiden mukaan. Ennen kastetta meidän täytyy lakata puhumasta ja toimimasta tavalla, jota Jehova vihaa. Tämä on aivan välttämätöntä, jotta voisimme riisua pois vanhan persoonallisuuden. Miellyttääksemme Jehovaa täysin meidän täytyy kuitenkin myös pukea yllemme uusi persoonallisuus. w22.03 11:1–2

Vanhinten ei ole helppoa päätellä, katuuko vakavaa syntiä tehnyt ihminen vilpittömästi. He eivät pysty näkemään sydämeen, joten heidän täytyy päätellä ulkoisten merkkien perusteella, onko hänen suhtautumisensa omaan syntiinsä muuttunut täysin. He tarvitsevat todisteita siitä, että hänen ajattelunsa, tunteensa ja käytöksensä ovat todella muuttuneet. Muutosten tekemiseen voi mennä mieheltä paljon aikaa. Erotettu osoittaa katuvansa vilpittömästi, kun hän käy kokouksissa säännöllisesti ja vanhinten neuvojen mukaisesti ottaa tavakseen rukoilla ja tutkia Raamattua. Hän myös välttää tarkoin tilanteita, joissa hän voisi tuntea kiusausta toimia väärin uudelleen. Jos hän tekee kaikkensa korjatakseen suhteensa Jehovaan, hän voi olla varma, että Jehova antaa hänelle anteeksi ja vanhimmat auttavat häntä palaamaan seurakuntaan. w21.10 40:16–18

Jeesus rakasti syvästi Jehovaa ja palvoi siksi yksinomaan häntä sekä taivaassa että maan päällä (Luuk. 4:8). Hän opetti seuraajiaankin palvomaan vain Jehovaa. Jeesus ja hänen uskolliset opetuslapsensa eivät koskaan palvoneet kuvia. Koska Jumala on henki, ihmiset eivät pysty valmistamaan mitään, mikä lähimainkaan kuvastaisi Jehovan kirkkautta! (Jes. 46:5.) Entä voisiko pyhimyksistä tehdä kuvia ja rukoilla niitä? Toisessa kymmenestä käskystä on Jehovan sanat, jotka ovat tänään päivän tekstinä. Noiden sanojen merkitys on selvä niille, jotka haluavat miellyttää Jumalaa. Historiantutkijat kertovat, että varhaiskristityt palvoivat yksinomaan Jumalaa. Nykyään Jehovan todistajat noudattavat ensimmäisen vuosisadan kristittyjen mallia. w21.10 42:5–6

Jeesus varoitti kristittyjä, jotka elivät Juudeassa ensimmäisellä vuosisadalla, että tulisi aika, jolloin Jerusalem olisi ”leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä” (Luuk. 21:20–24). Silloin kristittyjen piti ”paeta vuorille”. Pakenemalla he voisivat pelastua, mutta he joutuisivat jättämään taakseen monia asioita. Vartiotornissa sanottiin joitain vuosia sitten: ”He jättivät pellot ja kodit eivätkä koonneet edes omaisuuttaan taloistaan. Luottaen Jehovan suojelukseen ja tukeen he asettivat hänen palvontansa kaiken muun edelle, mikä olisi saattanut tuntua tärkeältä.” Siinä jatkettiin: ”Edessä voi siis olla koetuksia suhteessamme aineelliseen: onko se tärkeintä, vai onko pelastus, joka tulee kaikille Jumalan puolella oleville, tärkeämpää? Pakoomme voi tosiaan liittyä joitakin vaikeuksia tai menetyksiä. Meidän täytyy olla valmiita tekemään mitä tahansa, mikä on tarpeellista.” w22.01 1:7–8

Vähän sen jälkeen kun Israel oli lähtenyt Egyptistä, Jehova kertoi Moosekselle nimestään ja ominaisuuksistaan. Hän kuvaili itseään: ”Jehova, Jehova, armollinen ja myötätuntoinen Jumala, pitkämielinen ja täynnä uskollista rakkautta ja totuutta. Hän osoittaa uskollista rakkautta tuhansille ja antaa anteeksi rikkomukset, väärinteot ja synnit.” (2. Moos. 34:6, 7.) Näillä kauniilla sanoilla Jehova kertoi Moosekselle uskollisesta rakkaudestaan jotain aivan erityistä. Jehova ei sanonut pelkästään, että hänellä on uskollista rakkautta vaan että hän on ”täynnä uskollista rakkautta”. Tämä ilmaus esiintyy Raamatussa vielä kahdeksassa muussa kohdassa (4. Moos. 14:18; Neh. 9:17; 13:22; Ps. 86:15; 103:8; 145:8; Joel 2:13; Joona 4:2). Niissä kaikissa sillä kuvaillaan vain Jehovaa, ei koskaan ihmisiä. Uskollinen rakkaus on varmasti Jehovalle hyvin tärkeä ominaisuus, koska hän korosti sitä näin voimakkaasti. w21.11 44:3–4

Avioparit voivat miettiä apostoli Pietarin ja hänen vaimonsa esimerkkiä. Noin puoli vuotta tai vuosi sen jälkeen kun Pietari oli tavannut Jeesuksen ensimmäisen kerran, hänen täytyi tehdä tärkeä ratkaisu. Hän hankki perheelleen toimeentulon ammattikalastajana. Kun Jeesus pyysi häntä lähtemään mukaansa ja saarnaamaan kokoaikaisesti, hänen piti ottaa huomioon myös perheensä. (Luuk. 5:1–11.) Pietari päätti seurata Jeesusta, ja todennäköisesti hänen vaimonsa tuki hänen ratkaisuaan. Raamattu osoittaa, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietarin vaimo kulki ainakin ajoittain miehensä mukana (1. Kor. 9:5). Koska hän oli epäilemättä esimerkillinen kristitty vaimo, Pietari pystyi Jumalan hengen ohjauksessa kirjoittamaan neuvoja kristityille miehille ja vaimoille (1. Piet. 3:1–7). Molemmat luottivat varmasti siihen Jehovan lupaukseen, että hän huolehtisi heistä, jos he asettaisivat valtakunnan ensimmäiseksi elämässään (Matt. 6:31–34). w21.11 46:14

Apostoli Paavali rakasti veljiään ja sisariaan ja työskenteli uhrautuvasti heidän hyväkseen (Apt. 20:31). He puolestaan olivat erittäin kiintyneitä häneen. Kun Efesoksen vanhimmat kuulivat, etteivät he enää näkisi Paavalia, he ”alkoivat itkeä kovasti” (Apt. 20:37). Paavalin tavoin nykyajan vanhimmat rakastavat veljiään ja sisariaan ja tekevät kovasti työtä heidän hyväkseen (Fil. 2:16, 17). Vanhinten työ voi kuitenkin toisinaan olla haastavaa. Mistä voisi olla heille apua? Vanhinten kannattaa miettiä Paavalin esimerkkiä. Hän oli aivan tavallinen epätäydellinen ihminen, ja oikein toimiminen oli hänelle välillä vaikeaa (Room. 7:18–20). Vaikka hänellä oli monenlaisia vaikeuksia, hän ei luovuttanut eikä menettänyt iloaan. Paavalin esimerkki voi auttaa vanhimpia selviytymään haasteista ja säilyttämään ilon Jehovan palveluksessa. w22.03 14:1–2

3. Mooseksen kirjan 19:3 mainitsee sapatin viettämisen. Vaikka me kristityt emme ole Mooseksen lain alaisuudessa emmekä vietä viikoittain sapattia, voimme kuitenkin oppia paljon siitä, miten israelilaiset viettivät sitä ja mitä hyötyä heille oli siitä. Sapattina oli aika levätä normaaleista töistä ja syventyä hengellisiin asioihin. Jeesuskin meni juuri sapattina kotikaupunkinsa synagogaan lukemaan Jumalan sanaa. (2. Moos. 31:12–15; Luuk. 4:16–18.) Jumalan käsky ”viettää sapattia” kannustaa meitä järjestämään säännöllisesti aikaa hengellisiin asioihin. Tuntuuko sinusta, että sinulla olisi tässä parantamisen varaa? Kun käytät säännöllisesti aikaa hengellisyyden vahvistamiseen, voit saada lämpimän ja läheisen suhteen Jehovaan. Tämä on välttämätöntä niille, jotka haluavat olla pyhiä. w21.12 48:13

Jeesus oli tekemisissä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hän söi rikkaiden ja vaikutusvaltaisten kanssa mutta vietti aikaa myös niiden seurassa, jotka olivat köyhiä ja sorrettuja. Hän oli myötätuntoinen niitä kohtaan, joita useimmat pitivät ”syntisinä”. Tämä ärsytti joitain omahyväisiä ihmisiä, ja he kysyivät opetuslapsilta: ”Miksi te syötte ja juotte veronkantajien ja syntisten kanssa?” Jeesus vastasi sanoilla, jotka ovat tämän päivän tekstinä. (Luuk. 5:29–31.) Kauan ennen kuin Messias ilmaantui, profeetta Jesaja kertoi, että maailma ei hyväksyisi häntä. Jesaja kirjoitti: ”Häntä halveksittiin, ja ihmiset karttoivat häntä. – – Hänen kasvonsa oli ikään kuin kätketty meiltä. Häntä halveksittiin, ja me pidimme häntä merkityksettömänä.” (Jes. 53:3.) Profetian mukaan ihmiset karttaisivat Messiasta, joten ensimmäisen vuosisadan juutalaisten olisi pitänyt osata odottaa, että Jeesus hylättäisiin. w21.05 19:3–4

Jotkut varhaiskristityt reagoivat hitaasti, kun he saivat ohjeita (Jaak. 1:22). Toiset olivat puolueellisia ja suosivat rikkaita (Jaak. 2:1–3). Joillain taas oli vaikeuksia pitää kielensä kurissa (Jaak. 3:8–10). Vaikka näillä kristityillä oli vakavia ongelmia, Jaakob ei pitänyt heitä toivottomina tapauksina. Hän neuvoi heitä ystävällisesti mutta suoraan ja kannusti niitä, joilla oli hengellisiä ongelmia, pyytämään apua vanhimmilta. (Jaak. 5:13, 14.) Opetus: Ole realistinen, mutta säilytä myönteinen näkemys toisista. Monien niistä, joiden kanssa tutkimme Raamattua, on vaikea soveltaa sen neuvoja (Jaak. 4:1–4). Huonoista tavoista eroon pääseminen ja kristillisten ominaisuuksien kehittäminen voi viedä aikaa. Meidän täytyy kertoa rohkeasti oppilaalle, missä asioissa hänen on tarpeen tehdä muutoksia. On myös tärkeää olla myönteinen ja luottaa siihen, että Jehova vetää nöyriä ihmisiä lähelleen ja antaa heille voimaa muutosten tekemiseen (Jaak. 4:10). w22.01 2:11–12

Kaikki kristityt haluavat jäljitellä Jehovan armollisuutta. Yksi syy on se, että Jehova ei kuuntele niitä, jotka ovat armottomia toisille. Me kaikki haluamme, että Jehova kuuntelee rukouksiamme, ja siksi emme anna sydämemme kovettua. Emme sulje korviamme ”hädänalaisen huudolta”, vaan olemme aina valmiita kuuntelemaan kristittyä, jolla on vaikeaa. Haluamme pitää mielessä myös Raamatun periaatteen: ”Se joka ei osoita armoa, tuomitaan ilman armoa.” (Jaak. 2:13.) Kun olemme nöyriä ja muistamme, miten paljon me tarvitsemme armoa, on todennäköisempää, että osoitamme armoa toisille. Haluamme olla armollisia erityisesti silloin kun katuva väärintekijä palaa seurakuntaan. Raamatun esimerkit niistä, jotka olivat ystävällisiä ja armollisia, voivat auttaa meitä osoittamaan armoa ja varomaan tuomitsevaa asennetta. w21.10 41:16–17

Aivan palveluksensa lopussa, viimeisenä yönä ennen kuolemaansa, Jeesus löysi rauhallisen paikan, jossa hän saattoi mietiskellä ja rukoilla. Se oli Getsemanen puutarhassa. Siellä Jeesus antoi opetuslapsilleen tärkeitä neuvoja rukoilemisesta. Jeesus ja apostolit tulivat Getsemanen puutarhaan hyvin myöhään, ehkä puolenyön jälkeen. Jeesus pyysi apostoleja ”pysymään valveilla” ja lähti itse rukoilemaan (Matt. 26:37–39). Hänen rukoillessaan he kuitenkin nukahtivat. Kun Jeesus tapasi heidät nukkumasta, hän kehotti heitä jälleen ”pysymään valveilla ja rukoilemaan jatkuvasti”. (Matt. 26:40, 41.) Hän ymmärsi, että apostoleilla oli ollut paljon stressiä ja että he olivat väsyneitä. Hän sanoi myötätuntoisesti: ”Liha on heikko.” Jeesus meni vielä kaksi kertaa rukoilemaan, ja kun hän palasi, opetuslapset olivat taas nukkumassa eivätkä rukoilemassa. (Matt. 26:42–45.) w22.01 5:10–11