Huhtikuu

Raamatun aikoina eläneillä Jehovan palvelijoilla oli joskus odottamattomia vastoinkäymisiä. Yksi esimerkki on Jaakob. Hänen isänsä neuvoi häntä ottamaan vaimon Jehovaa palvelevan Labanin tyttäristä ja vakuutti, että Jehova siunaisi häntä (1. Moos. 28:1–4). Jaakob toimi aivan oikein ja matkusti Kanaanista Labanin luo. Labanilla oli kaksi tytärtä, Lea ja Raakel. Jaakob rakastui heistä nuorempaan, Raakeliin, ja lupasi tehdä seitsemän vuotta työtä hänen isälleen, jotta saisi hänet vaimokseen (1. Moos. 29:18). Asiat eivät kuitenkaan menneet Jaakobin suunnitelmien mukaan. Laban huijasi Jaakobin ottamaan vaimoksi hänen vanhemman tyttärensä Lean. Viikkoa myöhemmin Jaakob sai vaimoksi myös Raakelin, mutta vain sillä ehdolla, että tekisi työtä vielä toiset seitsemän vuotta. (1. Moos. 29:26, 27.) Laban kohteli Jaakobia epäreilusti myös liikeasioissa. Kaiken kaikkiaan hän käytti Jaakobia hyväkseen 20 vuotta. (1. Moos. 31:41, 42.) w23.04 17:5

Keneltä voimme pyytää lohdutusta ja neuvoja silloin kun tarvitsemme niitä? Vastaus on päivänselvä. Voimme lähestyä Jehovaa rukouksessa. Hän toivoo, että teemme niin. Raamattu kannustaakin meitä rukoilemaan lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Voimme pyytää Jehovalta apua mihin tahansa tilanteeseen (Sananl. 3:5, 6). Koska hän on antelias Jumala, hän ei ole asettanut mitään rajaa sille, kuinka monta kertaa voimme rukoilla häntä. Jeesus ymmärsi, että Jehova arvostaa rukouksia. Kauan ennen kuin hän tuli maan päälle, hän näki, miten Jehova vastasi uskollisten palvelijoidensa rukouksiin. Hän oli Isänsä vierellä, kun esimerkiksi Hanna, Daavid ja Elia saivat vastaukset vilpittömiin rukouksiinsa (1. Sam. 1:10, 11, 20; 1. Kun. 19:4–6; Ps. 32:5). Ei ole mikään ihme, että hän neuvoi opetuslapsiaan rukoilemaan usein ja luottamaan siihen, että rukouksiin vastataan (Matt. 7:7–11). w23.05 20:1, 3

Ylimmäinen pappi Jehojada pelkäsi Jehovaa. Tämä näkyi selvästi, kun Isebelin tytär Atalja kaappasi vallan Juudassa. Atalja oli julma ja vallanhimoinen. Hän halusi tuhota koko kuninkaallisen sukuhaaran ja yritti jopa tappaa omat lapsenlapsensa (2. Aik. 22:10, 11). Jehojadan vaimo Jehosabat kuitenkin pelasti yhden näistä lapsista, Joasin. Yhdessä he piilottivat hänet ja huolehtivat hänestä, ja näin Daavidin kuningassuku säilyi. Jehojada oli uskollinen Jehovalle eikä vapissut Ataljan edessä. Jehojada osoitti jälleen olevansa uskollinen Jehovalle, kun Joas oli 7-vuotias. Hän laati suunnitelman, jonka avulla Joasista – Daavidin jälkeläisestä – tulisi kuningas. Suunnitelma oli vaarallinen, koska jos se epäonnistuisi, Jehojada todennäköisesti menettäisi henkensä. Jehova kuitenkin siunasi Jehojadaa. w23.06 27:12–13

Nebukadnessar olisi hyvin voinut ajatella Danielin kapinoivan häntä vastaan ja jopa tappaa hänet. Daniel ei silti muuttanut unen selitystä. Mikä auttoi Danielia olemaan rohkea läpi elämän? Hänen vanhempansa näyttivät varmastikin hyvää esimerkkiä (5. Moos. 6:6–9). Daniel tiesi lain perusasiat, kuten kymmenen käskyä, ja lisäksi hän oli perillä pienemmistä yksityiskohdista, kuten siitä, mitä israelilainen sai syödä ja mitä ei (3. Moos. 11:4–8; Dan. 1:8, 11–13). Hän tunsi myös Israelin kansan historian ja tiesi, miten heille aina kävi, kun he eivät totelleet Jehovaa (Dan. 9:10, 11). Hänen omat kokemuksensa vahvistivat hänen luottamustaan siihen, että Jehova ja enkelit tukivat häntä (Dan. 2:19–24; 10:12, 18, 19). w23.08 33:5–6

Rebekka oli älykäs, päättäväinen ja oma-aloitteinen (1. Moos. 24:58; 27:5–17). Toisaalta hän oli kunnioittava ja halusi toimia ohjeiden mukaan (1. Moos. 24:17, 18, 65). Jos sinäkin tuet Rebekan tavoin Jehovan järjestelyjä, sinulla on varmasti hyvä vaikutus perheeseesi ja seurakuntaasi. Vaatimattomuus on ominaisuus, jota kaikki kypsät kristityt tarvitsevat. Ester on myös hyvä esimerkki vaatimattomasta Jehovan palvelijasta. Hän ei ylpistynyt eikä ylittänyt valtuuksiaan silloinkaan, kun hänestä tuli kuningatar. Hän kuunteli kokeneemman serkkunsa Mordokain neuvoja ja noudatti niitä. (Est. 2:10, 20, 22.) Sinäkin voit olla samalla tavalla vaatimaton, kun pyydät hyviä neuvoja ja toimit niiden mukaan (Tit. 2:3–5). Ester oli ”kaunisvartaloinen ja viehättävän näköinen”. Hän osoitti kuitenkin vaatimattomuutta siten, ettei vetänyt tarpeettomasti huomiota itseensä. (Est. 2:7, 15.) w23.12 52:6–8

Liiallinen syyllisyys on ylimääräinen painolasti, jonka Jehova haluaa meidän heittävän pois. Kun olemme tunnustaneet syntimme ja katuneet sitä ja yritämme tosissamme olla toistamatta sitä, Jehova on varmasti antanut meille anteeksi (Apt. 3:19). Siinä vaiheessa hän ei halua, että meillä on huono omatunto. Hän tietää, miten raastavaa on tuntea syyllisyyttä pitkän aikaa (Ps. 31:10). Jos emme pääse yli virheestämme, olemme vaarassa väsyä ja jättää elämän juoksukilpailun kesken (2. Kor. 2:7). Jos syyllisyys ei jätä sinua rauhaan, keskity siihen, että Jehova ”todella antaa anteeksi” (Ps. 130:4). Kun hän on antanut katuville väärintekijöille anteeksi, hän lupaa: ”En enää muista heidän syntiään.” (Jer. 31:34.) Jehova ei siis enää ajattele menneitä virheitäsi eikä käytä niitä sinua vastaan. Älä ruoski itseäsi, jos olet menettänyt tehtäviä etkä pysty nyt tekemään yhtä paljon kuin ennen. Jehova on unohtanut menneet virheesi, joten unohda sinäkin. w23.08 36:14–15

Koronapandemian aikana nähtiin paljon esimerkkejä siitä, miten paljolta huolelta Jehovan todistajat välttyivät, kun he kuuntelivat järjestöltä saatavia luotettavia ohjeita eivätkä harhaanjohtavaa tietoa (Matt. 24:45). Meidän ei pitäisi koskaan unohtaa, ”mitkä asiat ovat tärkeimpiä” (Fil. 1:9, 10). Syömisestä, juomisesta, viihteestä, ansiotyöstä tai mistä tahansa muusta tavallisesta asiasta voi tulla ongelma, jos elämä alkaa pyöriä liikaa sen ympärillä. Jos tällaiseen käytetään kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa, se on pois jostain tärkeämmästä. (Luuk. 21:34, 35.) Lisäksi media suoltaa jatkuvasti uutisia, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä. Meillä ei ole varaa antaa niiden viedä huomiotamme, koska muuten voisimme alkaa ottaa niihin kantaa omassa mielessämme. Saatana käyttää monenlaisia keinoja heikentääkseen päätöstämme toimia oikein. w23.07 31:12–13

Jeesuksen kuoleman vuosipäivä on Jehovan palvelijoille vuoden tärkein päivä. Ainoa juhla, jota Jeesus käski seuraajiaan viettämään, on hänen kuolemansa muistojuhla. (Luuk. 22:19, 20.) Miksi muistojuhla on meille niin erityinen? Se muistuttaa meitä tavoista, joilla osoittaa kiitollisuutemme lunastusuhrista (2. Kor. 5:14, 15). Lisäksi meillä on tilaisuus olla veljien ja sisarten rohkaisevassa seurassa (Room. 1:12). Myös monet kiinnostuneet ovat vaikuttuneita siitä, mitä he kuulevat ja näkevät, ja haluavat saada lisää tietoa. Sekin on hienoa, miten muistojuhla yhdistää Jehovan kansaa. w24.01 2:1–3

Mitä enemmän mietimme hintaa, jonka Jehova ja Jeesus maksoivat, sitä selvemmin ymmärrämme, miten paljon he rakastavat meitä jokaista (Gal. 2:20). Lunnaat ovat lahja, joka annettiin rakkaudesta. Jehova antoi meille sen, mikä oli hänelle kaikkein arvokkainta. Hän salli rakkaan Poikansa kärsiä ja kuolla puolestamme. Jehova ei pelkästään tunne lämmintä rakkautta vaan hän myös näyttää sen selvästi (Jer. 31:3). Hän on vetänyt meidät lähelleen, koska hän rakastaa meitä. (Vrt. 5. Moos. 7:7, 8.) Mikään tai kukaan ei voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan (Room. 8:38, 39). Miltä tämä rakkaus tuntuu sinusta? w24.01 4:10–11

Voidellut pitävät suuressa arvossa toivoaan elää taivaassa. Esimerkiksi veli Frederick Franz sanoi näin: ”Toivomme on varma, ja se toteutuu täysin viimeisimmällekin pienen lauman 144 000 jäsenestä yli kaiken sen, mitä olemme edes kuvitelleetkaan.” Vuonna 1991 hän totesi: ”Emme ole lakanneet arvostamasta tuota toivoa. – – Annamme arvoa sille aina vain enemmän, mitä kauemmin joudumme odottamaan sen toteutumista. Sitä kannattaa odottaa – –. Pidän toivoamme suuremmassa arvossa kuin koskaan ennen.” Odotammepa saavamme ikuisen elämän taivaassa tai maan päällä, toivomme antaa meille paljon iloa ja voi tulla jopa vahvemmaksi. w23.12 51:6, 8

Muinaisen pyhäkköteltan sisäänkäynnin ulkopuolella oli kuparialttari, jolla uhrattiin eläinuhreja Jehovalle (2. Moos. 27:1, 2; 40:29). Nuo uhrit eivät kuitenkaan pystyneet peittämään israelilaisten syntejä kokonaan (Hepr. 10:1–3). Ne olivat esikuva paremmasta uhrista, joka täytyisi uhrata vain kerran ja jonka perusteella kaikki ihmisten synnit voidaan antaa täysin anteeksi. Jeesus tiesi, että Jehova oli lähettänyt hänet maan päälle antamaan elämänsä lunnaiksi ihmiskunnan puolesta (Matt. 20:28). Kasteensa yhteydessä hän tarjoutui toimimaan niin kuin Jehova haluaa (Joh. 6:38; Gal. 1:4). Jeesus antoi tuon uhrin ”kerran kaikiksi ajoiksi” niin että kaikki, jotka uskovat häneen, voivat saada syntinsä pysyvästi anteeksi (Hepr. 10:5–7, 10). w23.10 45:10–11

Me ihmiset emme mitenkään voisi päästä eroon synnistä ja kuolemasta omin avuin (Ps. 49:7, 8). Siksi Jehova järjesti niin, että Jeesus kuoli puolestamme, vaikka se oli heille molemmille vaikeaa. Mitä enemmän mietiskelemme hintaa, jonka he joutuivat maksamaan, sitä kiitollisempia olemme heidän lahjastaan. Kun Aadam teki syntiä, sekä hän että kaikki hänen jälkeläisensä menettivät mahdollisuuden elää ikuisesti. Jeesus antoi oman täydellisen elämänsä uhriksi ja osti takaisin sen, minkä Aadam oli menettänyt. Koko sinä aikana kun hän oli maan päällä, ”hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suussaan ollut petosta” (1. Piet. 2:22). Niinpä Jeesuksen maksamat lunnaat vastasivat täydellisesti sitä, mikä oli menetetty (1. Kor. 15:45; 1. Tim. 2:6). w24.01 2:5–6

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus meni hengellisen temppelin kaikkeinpyhimpään. Lunnaisiin ja Jeesuksen pappeuteen perustuva järjestely on paljon parempi kuin se tapa, jolla Jehovaa palvottiin aiemmin. Israelin ylimmäinen pappi otti mukaansa eläinten verta ja meni ihmisten tekemään kaikkeinpyhimpään, mutta Jeesus meni vielä pyhempään paikkaan, ”itse taivaaseen” Jehovan eteen. Siellä hän esitti Isälleen täydellisen ihmiselämänsä arvon, jotta hän ”poistaisi synnin uhraamalla itsensä”. (Hepr. 9:24–26.) Me kaikki voimme palvoa Jehovaa hengellisessä temppelissä, olipa meillä toivo elää ikuisesti taivaassa tai maan päällä. w23.10 45:13–14

Mieti asemaa, joka Jeesuksella on taivaassa. Hän on kuninkaamme ja myötätuntoinen ylimmäinen pappimme. Kun rukoilemme Jehovaa hänen kauttaan, voimme lähestyä ”ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta” ja pyytää, että saisimme armoa ja apua ”oikeaan aikaan”. (Hepr. 4:14, 15.) Yritä käyttää joka päivä ainakin pieni hetki sen miettimiseen, mitä Jehova ja Jeesus ovat tehneet ja tekevät parhaillaan sinun hyväksesi. He rakastavat meitä niin paljon, että se koskettaa meitä ja saa meidät palvelemaan Jehovaa innokkaasti (2. Kor. 5:14, 15). Yksi parhaista tavoista osoittaa arvostuksemme on opettaa muitakin tuntemaan heidät ja rakastamaan heitä (Matt. 28:19, 20). Niin Paavalikin teki. Hän tiesi Jehovan haluavan, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja oppisivat tuntemaan totuuden täsmällisesti” (1. Tim. 2:3, 4). w23.10 44:13–14

Käytämme usein kentällä tämän päivän tekstinä olevaa raamatunkohtaa, kun kerromme toisille hienosta tulevaisuudesta. Miten voimme olla varmoja siitä, että paratiisi on tulossa, ja auttaa toisiakin luottamaan siihen? Samassa yhteydessä kun Jehova esitti Ilmestyksen 21:3, 4:ssä olevan lupauksen, hän antoi myös vakuuttavia perusteita luottaa siihen. Seuraavissa jakeissa kerrotaan, miksi voimme luottaa Jehovan lupaukseen tulevasta paratiisista: ”Valtaistuimella istuva sanoi: ’Minä teen kaiken uudeksi.’ Hän lisäsi: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat luotettavat ja todet.’ Hän sanoi minulle: ’Ne ovat toteutuneet! Minä olen Alfa ja Omega, alku ja loppu.’” (Ilm. 21:5, 6a.) w23.11 46:3–5

Nuoren veljen ajattelukyky käy ilmi siitä, miten hän pukeutuu ja miltä hän näyttää. Muotivirtauksiin vaikuttavat usein sellaiset ihmiset, jotka elävät moraalitonta elämää eivätkä kunnioita Jehovaa. Heidän suunnittelemansa vaatteet voivat olla hyvin tiukkoja tai saada miehet näyttämään naisellisilta. Nuori veli, joka haluaa edistyä hengellisesti, tekee ratkaisunsa Raamatun periaatteiden pohjalta ja jäljittelee hyviä esimerkkejä, joita on seurakunnassa. Hän voisi miettiä: Näkyykö valinnoistani, että suhtaudun tasapainoisesti itseeni ja otan toiset huomioon? Onko toisten helppo uskoa ulkoasuni perusteella, että palvelen Jumalaa? (1. Kor. 10:31–33.) Nuori veli, jolla on ajattelukykyä, voittaa veljien ja sisarten ja myös Jehovan kunnioituksen. w23.12 53:7

Jossain vaiheessa ”etelän kuningas” hyökkäsi suoraan Jehovan palvelijoita vastaan (Dan. 11:40). 1900-luvun alkupuolella todistajalapsia erotettiin koulusta ja monia veljiä vangittiin heidän poliittisen puolueettomuutensa takia. Sen jälkeen ”etelän kuninkaan” alueella asuvien Jehovan palvelijoiden uskollisuutta on koeteltu huomaamattomammin. Esimerkiksi vaalien aikaan voisi olla houkutus asettua tukemaan jotain puoluetta tai ehdokasta. Vaikka ei varsinaisesti äänestäisi, saattaisi mielessään ottaa kantaa poliittisiin asioihin. Meidän on tärkeää olla puolueettomia tekojen lisäksi myös ajatusten ja tunteiden tasolla. (Joh. 15:18, 19.) w23.08 34:17

Elämän juoksukilpailussa meidän täytyy juosta sillä tavalla, että voimme ”saada palkinnon” (1. Kor. 9:24). Jeesus varoitti, että voisimme ”rasittua liiallisesta syömisestä, kohtuuttomasta juomisesta ja elämän huolista” (Luuk. 21:34). Tällaisten raamatunkohtien avulla voimme huomata, mitä muutoksia meidän pitäisi tehdä. Voitamme elämän juoksukilpailussa varmasti, koska Jehova antaa meille niin paljon voimaa kuin tarvitsemme (Jes. 40:29–31). Älä hidasta tahtia vaan jäljittele Paavalia, joka antoi kaikkensa saadakseen palkinnon (Fil. 3:13, 14). Kukaan ei voi juosta puolestasi, mutta Jehova on tukenasi. Hänen avullaan voit kantaa mukanasi tarpeellisen ja heittää turhan pois. Jatka juoksua sinnikkäästi, niin voittosi on taattu! w23.08 36:16–17

Kun Jeesus oli 12-vuotias, hänen vanhempansa Joosef ja Maria unohtivat hänet Jerusalemiin pesah-juhlan jälkeen (Luuk. 2:46–52). Oli heidän vastuullaan huolehtia siitä, että kaikki lapset ovat mukana kotimatkalla. Mutta kun he lopulta löysivät Jeesuksen, Maria vieritti syyn hänen niskoilleen. Sen sijaan että Jeesus olisi huomauttanut, miten epäreilua se oli, hän vastasi kunnioittavasti. Hänen vanhempansa ”eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti”. Silti hän ”pysyi heille alamaisena”. Onko sinun joskus vaikea totella vanhempiasi, kun sattuu väärinkäsityksiä tai he tekevät virheitä? Siinä tapauksessa mieti, mitä Jehova ajattelee asiasta. Raamatussa sanotaan, että vanhempien totteleminen ”miellyttää Herraa” (Kol. 3:20). Jehova näkee, kun vanhempasi eivät ymmärrä sinua tai tekevät sääntöjä, jotka tuntuvat epäreiluilta. Hän on iloinen, kun päätät joka tapauksessa noudattaa niitä. w23.10 42:5–6

Esimerkiksi joku koulukaveri saattaa sanoa, että Jehovan todistajien pitäisi muuttaa kantaansa homoseksuaalisuudesta. Voisit ehkä kertoa hänelle, että kunnioitamme jokaisen oikeutta tehdä omat valintansa (1. Piet. 2:17). Näin voi myös avautua tilaisuus keskustella siitä, mitä hyötyä Raamatun periaatteiden mukaan elämisestä on. Jos joku kertoo meille vahvan mielipiteensä jostain asiasta, meidän ei pitäisi ajatella automaattisesti, että tiedämme, mihin hän uskoo. Mitä jos esimerkiksi koulukaverisi sanoo sinulle, että kukaan järkevä ihminen ei usko Jumalaan? Pitäisikö sinun sen perusteella saman tien olettaa, että hän uskoo vakaasti evoluutioon ja tietää siitä paljon? Todellisuudessa voi olla, että hän ei ole uhrannut asialle paljonkaan ajatusta. Voisit näyttää hänelle vaikka luomista koskevaa aineistoa jw.orgista tai laittaa hänelle linkin johonkin hyvään artikkeliin tai videoon. Hän saattaa innostua keskustelemaan siitä vielä myöhemminkin. Kun kohtelet häntä kunnioittavasti, on todennäköisempää, että hän harkitsee näkemystään uudelleen. w23.09 39:12–13

Voimme olla varmoja, että virheistämme huolimatta Jehova käyttää meitä työssään ja siunaa meitä, kun me teemme tarvittavat korjaukset ja turvaudumme häneen (Sananl. 28:13). Simson ei ollut täydellinen, mutta se ei estänyt häntä antamasta parastaan Jehovan palveluksessa. Jehova ei hylännyt häntä senkään jälkeen, kun hän oli tehnyt vakavan virheen Delilan tapauksessa, vaan antoi hänelle voimaa niin että hän sai suuren voiton. Jehova arvosti Simsonin poikkeuksellista uskoa niin paljon, että hänet mainitaan uskollisten Jehovan palvelijoiden joukossa Heprealaiskirjeen 11. luvussa. On rohkaisevaa tietää, että Jehova rakastaa meitä ja haluaa antaa meille voimaa varsinkin silloin, kun olemme heikkoja. Mekin voimme pyytää Jehovalta Simsonin tavoin: ”Muistathan minua ja vahvista minua.” (Tuom. 16:28.) w23.09 37:18–19

Kun pidämme Jehovan päivän aina mielessämme, olemme myös motivoituneempia kertomaan muille hyvää uutista. Joskus emme ehkä uskalla käyttää tilaisuutta todistaa, koska pelkäämme, mitä toiset ajattelevat meistä tai voivat tehdä meille. Pietarille kävi niin. Sinä yönä kun Jeesus tuomittiin, Pietari ei kehdannut myöntää olevansa Jeesuksen opetuslapsi ja jopa kielsi kolmesti tuntevansa hänet. (Matt. 26:69–75.) Pietari kuitenkin voitti pelkonsa ja kirjoitti myöhemmin: ”Älkää – – pelätkö sitä, mitä he pelkäävät, älkääkä tulko levottomiksi.” (1. Piet. 3:14.) Nuo sanat osoittavat, että ihmispelon voi voittaa. Mikä voi auttaa voittamaan sen? Pietari neuvoo: ”Tunnustakaa sydämessänne, että Kristus on Herra ja että hän on pyhä.” (1. Piet. 3:15.) Siihen sisältyy se, että mietiskelemme Jeesuksen asemaa ja voimaa Herrana ja Kuninkaana. w23.09 41:6–8

Meidän täytyy torjua päättäväisesti ”hedelmättömät teot, jotka kuuluvat pimeyteen” (Ef. 5:11). Kokemus on osoittanut, että mitä useammin ihminen katselee tai kuuntelee jotain, missä kuvaillaan seksuaalista moraalittomuutta, tai puhuu tällaisista asioista, sitä helpompi hänen on itsekin tehdä jotain moraalitonta (1. Moos. 3:6; Jaak. 1:14, 15). Saatanan maailma yrittää saada meidät uskomaan, että siinä, mitä Jehova pitää moraalittomana tai epäpuhtaana, ei ole mitään väärää (2. Piet. 2:19). Yksi Saatanan pitkäaikaisimpia taktiikoita on hämmentää ihmisiä niin, että he eivät pysty enää näkemään, mikä on oikein ja mikä väärin (Jes. 5:20; 2. Kor. 4:4). Niinpä monet elokuvat, sarjat ja nettisivut esittävät positiivisessa valossa sellaisia asioita, joita Jehova ei hyväksy. Saatana yrittää saada meidät ajattelemaan, että ne ovat harmittomia. (Ef. 5:6.) w24.03 12:8–10

Israelilaiset kuljettivat pyhäkkötelttaa mukanaan, kun he siirtyivät paikasta toiseen. Se oli käytössä melkein 500 vuotta siihen asti, kun Jerusalemiin rakennettiin pysyvä temppeli. (2. Moos. 25:8, 9; 4. Moos. 9:22.) Pyhäkköteltassa israelilaiset lähestyivät Jehovaa, palvoivat häntä ja uhrasivat hänelle uhreja (2. Moos. 29:43–46). Pyhäkköteltta myös kuvasi jotain suurempaa. Se oli ”taivaallisten kuva ja varjo”, eli se edusti Jehovan hengellistä temppeliä. Paavali sanoi: ”Tämä teltta kuvaa nykyään olemassa olevaa järjestelyä.” (Hepr. 9:9.) Siispä kun hän kirjoitti Heprealaiskirjeen, hengellinen temppeli oli jo otettu käyttöön. Se on ollut olemassa vuodesta 29 lähtien. Silloin Jeesus kävi kasteella ja aloitti työnsä ”suurena ylimmäisenä pappina” hengellisessä temppelissä. (Hepr. 4:14; Apt. 10:37, 38.) w23.10 45:6–7

Kristittyjen hengellinen hyvinvointi edellyttää joustavuutta ja mukautuvuutta. Niitä tarvitaan, jotta voisi sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja kunnioittaa toisten tekemiä ratkaisuja. Me Jehovan palvelijat haluamme olla järkeviä ja lisäksi nöyriä ja myötätuntoisia. Jehovaa sanotaan ”Kallioksi”, koska hän on vakaa ja järkähtämätön (5. Moos. 32:4). Toisaalta hän on myös järkevä ja joustava. Hän ottaa huomioon, miten tapahtumat kehittyvät, mukautuu muuttuviin olosuhteisiin ja toteuttaa tarkoituksensa. Jehova loi ihmisen omaksi kuvakseen ja teki hänestäkin mukautumiskykyisen. Hän on myös antanut Raamatussa periaatteita, joiden avulla voimme tehdä viisaita ratkaisuja riippumatta siitä, millaisessa tilanteessa olemme. Jehovan oma esimerkki ja hänen antamansa periaatteet todistavat, että hän on luja kuin kallio mutta samalla järkevä. w23.07 32:1–3

Raamatussa Jehova vertaa itseään rakastavaan äitiin (Jes. 66:12, 13). Kuvittele äitiä, joka pitää hellästi pientä lasta sylissään ja huolehtii siitä, että tämä saa kaiken tarvitsemansa. Me voimme samalla tavalla luottaa Jehovan rakkauteen silloin, kun olemme ahdistavassa tilanteessa. Hän ei hylkää meitä silloinkaan, kun loukkaamme häntä (Ps. 103:8). Israelin kansa tuotti hänelle pettymyksen kerta toisensa jälkeen, mutta kun kansa katui, Jehova vakuutti rakastavansa sitä edelleen. Hän sanoi: ”Sinusta on tullut silmissäni arvokas. Olet kallisarvoinen, ja minä rakastan sinua.” (Jes. 43:4, 5.) Nykyäänkin Jehovan rakkauteen voi aina luottaa. Vaikka tekisimme vakaviakin virheitä, niin jos kadumme ja palaamme hänen luokseen, huomaamme, että hän rakastaa meitä yhä. Hän on luvannut ”antaa paljon anteeksi” (Jes. 55:7). Jehovan armon ansiosta voimme saada häneltä ”uutta voimaa” (Apt. 3:19). w24.01 4:4–5

Jehova voi auttaa meitä vaikeissa tilanteissa. Meitä saattaa esimerkiksi jännittää pyytää työnantajalta vapaata konventtiin tai muutosta työaikatauluun niin että pääsemme kaikkiin kokouksiin. Tällaisissa tilanteissa voimme tuntea selvästi, miten Jehova auttaa meitä. Saatamme yllättyä siitä, miten hyvin asiat järjestyvät, ja luottamuksemme Jehovaan kasvaa. Esra pyysi nöyrästi apua Jehovalta. Aina kun häntä huolestutti, miten hän selviytyisi monista tehtävistään, hän rukoili apua. (Esra 8:21–23; 9:3–5.) Se että hän luotti Jehovaan, sai muut tekemään samoin ja tukemaan häntä (Esra 10:1–4). Jos huoli perheen toimeentulosta tai turvallisuudesta painaa mieltäsi, rukoile Jehovaa ja luota siihen, että hän kuulee sinua. w23.11 48:15–17

Meidän uskomme voi näkyä monista muistakin teoista kuin niistä, joista Abrahamin usko näkyi. Jehovaa ilahduttaa esimerkiksi, kun toivotamme toiset tervetulleiksi valtakunnansalille, autamme avun tarpeessa olevia veljiä ja sisaria ja teemme hyvää perheenjäsenille ja sukulaisille (Room. 15:7; 1. Tim. 5:4, 8; 1. Joh. 3:18). Uskomme näkyy erityisen selvästi siinä, että kerromme innokkaasti hyvää uutista (1. Tim. 4:16). Voimme osoittaa teoillamme, että luotamme Jehovan lupauksiin ja uskomme, että hänen toimintatapansa on aina paras mahdollinen. Silloin Jehova varmasti hyväksyy meidät ja pitää meitä ystävinään. w23.12 50:3, 15

Vähän ennen kuolemaansa Daavid sanoi Salomolle sanat, jotka ovat tämän päivän tekstinä (1. Kun. 2:1, 3). Kaikkien Jehovaa palvelevien miesten on syytä toimia tämän ohjeen mukaan. Jotta he voivat onnistua siinä, heidän täytyy oppia noudattamaan Jehovan lakeja ja periaatteita kaikilla elämänalueilla (Luuk. 2:52). Miksi nuorten veljien on niin tärkeää kasvaa kypsiksi kristityiksi? Kristityillä miehillä on tärkeitä vastuita seurakunnassa ja perheessä. Jos olet nuori veli, olet saattanut miettiä, miten voisit selviytyä niistä tulevaisuudessa. Onko sinulla tavoitteena aloittaa kokoaikainen palvelus ja edistyä avustavaksi palvelijaksi ja myöhemmin seurakunnan vanhimmaksi? Ehkä haluaisit myös mennä naimisiin ja hankkia lapsia. (Ef. 6:4; 1. Tim. 3:1.) Kaikissa näissä asioissa hengellinen kypsyys on välttämätöntä. w23.12 53:1–2

Vanhinten vastuulle on annettu huolenpito Jehovan lampaista. Koska he arvostavat tätä tehtävää, he tekevät parhaansa ollakseen ”paimenia, jotka todella paimentavat”. (Jer. 23:4; 1. Piet. 5:2.) Olemme kiitollisia siitä, että seurakunnassa on tällaisia veljiä. Vanhimmat voivat oppia paljon Gideonilta (Hepr. 6:12). Hän paimensi ja suojeli Jumalan kansaa (Tuom. 2:16; 1. Aik. 17:6). Vanhimmilla on nykyään hyvin samankaltainen tehtävä, kun he huolehtivat Jumalan kansasta levottoman maailman keskellä (Apt. 20:28; 2. Tim. 3:1). Gideon oli vaatimaton, nöyrä, tottelevainen ja kestävä. Olitpa vanhin tai et, hänen esimerkkinsä tutkiminen voi kasvattaa arvostustasi vanhimpia kohtaan ja auttaa sinua tukemaan heidän tärkeää työtään (Hepr. 13:17). w23.06 25:1, 3