Jehovasta on mukavaa ilmaista hyväksyntänsä niille, joita hän rakastaa. Raamatussa kerrotaan kahdesta tilanteesta, joissa hän sanoi Jeesuksesta: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17; 17:5.) Haluaisitko sinä kuulla jotain samanlaista? Nykyään Jehova ei puhu meille taivaasta, mutta voimme ”kuulla” hänen äänensä, kun luemme Raamattua. Se kuuluu esimerkiksi Jeesuksen sanoista evankeliumeissa. Jeesus on aivan samanlainen kuin Isänsä. Niinpä kun luet, mitä hän sanoi epätäydellisille mutta uskollisille opetuslapsilleen, voit kuvitella, että Jehova sanoo samat sanat sinulle (Joh. 15:9, 15). Jos kohtaamme koettelemuksia, ne eivät ole merkki siitä, että olemme menettäneet Jehovan hyväksynnän. Sen sijaan ne ovat tilaisuuksia osoittaa, miten paljon rakastamme häntä ja luotamme häneen. (Jaak. 1:12.) w24.03 13:10–11

Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan valmistamaan heidän ikäisilleen sopivia vastauksia. Silloinkin kun käsitellään vakavampia aiheita, kuten avio-ongelmia tai moraaliseen puhtauteen liittyviä asioita, aineistossa on todennäköisesti myös joitain sellaisia kappaleita, joihin lapsi pystyy vastaamaan. Lisäksi on hyvä selittää lapselle, miksi aina ei saa vastausvuoroa. Näin hän ei pety, jos joku toinen saa vastausvuoron silloin kun hän viittaa. (1. Tim. 6:18.) Kun valmistaudumme vastaamaan, tavoitteemme on tuoda kunniaa Jehovalle ja rohkaista toisia (Sananl. 25:11). Vastauksissa voimme välillä kertoa lyhyesti henkilökohtaisia kokemuksia, mutta meidän on hyvä varoa kiinnittämästä liikaa huomiota itseemme (Sananl. 27:2; 2. Kor. 10:18). Meidän tulisi suunnata huomio ennen kaikkea Jehovaan, hänen Sanaansa ja hänen kansaansa (Ilm. 4:11). w23.04 18:17–18

Tarvitsemme rakkautta, jotta voimme pysyä hereillä ja järkevinä (Matt. 22:37–39). Koska rakastamme Jehovaa, jatkamme kenttätyötä, vaikka siitä koituisi meille vaikeuksia (2. Tim. 1:7, 8). Rakastamme myös alueen ihmisiä, ja siksi kerromme totuudesta ovelta ovelle ja tarvittaessa puhelimitse tai kirjeitse. Emme luovu toivosta, koska tiedämme, että ihmiset voivat muuttua ja alkaa toimia oikein. (Hes. 18:27, 28.) Rakastamme veljiä ja sisaria, ja siksi rohkaisemme toisiamme ja vahvistamme toisiamme (1. Tess. 5:11). Aivan kuten sotilaat pysyvät taistelussa toistensa rinnalla, mekin olemme toistemme tukena. Emme koskaan loukkaa veljiä ja sisaria tieten tahtoen emmekä maksa pahaa pahalla. (1. Tess. 5:13, 15.) Rakkaus näkyy myös siitä, että kunnioitamme veljiä, joilla on vastuutehtäviä seurakunnassa (1. Tess. 5:12). w23.06 26:6, 10–11