Jesaja
49 Kuunnelkaa minua, oi te saaret,*+ ja kiinnittäkää huomiota, te kaukaiset kansalliset ryhmät.+ Jehova itse on kutsunut minut+ jo kohdusta asti.+ Siitä lähtien kun vielä olin äitini sisässä, hän on maininnut nimeni.+ 2 Sittemmin hän teki suuni terävän miekan kaltaiseksi.+ Kätensä varjoon+ hän on kätkenyt minut.+ Vähitellen hän teki minusta hiotun* nuolen. Nuolikoteloonsa hän piilotti minut. 3 Ja hän sanoi minulle vielä: ”Sinä olet minun palvelijani, oi Israel,+ sinä, jossa minä osoitan kauneuteni.”+
4 Mutta minä puolestani sanoin: ”Suotta olen uurastanut.+ Tyhjän ja turhan takia olen voimani kuluttanut.+ Oikeuteni on totisesti Jehovan hallussa+ ja palkkani Jumalani* hallussa.”+ 5 Ja nyt Jehova, joka on muodostanut minua kohdusta asti palvelijakseen,+ on käskenyt minua palauttamaan Jaakobin luokseen,+ jotta Israel koottaisiin hänen luokseen.*+ Ja minut saatetaan kunniaan Jehovan silmissä, ja silloin on minun Jumalani tullut voimakseni. 6 Ja hän sanoi: ”Sinulle on ollut enemmän kuin vähäpätöistä tulla palvelijakseni Jaakobin heimojen kohottamiseksi ja Israelin varjeltuneiden takaisin tuomiseksi;+ olen antanut sinut myös kansakuntien valoksi,+ että pelastukseni tulisi olemaan* maan ääreen* asti.”+
7 Näin on Jehova, Israelin Lunastaja,+ hänen Pyhänsä, sanonut sielussa* halveksitulle,*+ kansakunnan inhoamalle,+ hallitsijoiden palvelijalle:+ ”Kuninkaat itse tulevat näkemään ja varmasti nousevat,+ sekä ruhtinaat, ja he kumartuvat Jehovan takia, joka on uskollinen,+ Israelin Pyhän, joka valitsee sinut.”+
8 Näin on Jehova sanonut: ”Hyvän tahdon aikana* olen vastannut sinulle+ ja pelastuksen päivänä olen auttanut sinua;+ ja minä varjelin sinua antaakseni sinut liitoksi kansalle,*+ palauttaakseni maan ennalleen,+ jakaakseni autioituneet perintöomaisuudet uudelleen,+ 9 sanoakseni vangeille:*+ ’Astukaa ulos!’,+ pimeydessä oleville:+ ’Tulkaa esiin!’+ Teiden varsilla he laiduntavat, ja kaikilla tallatuilla poluilla* on heidän laitumensa.+ 10 He eivät ole nälissään+ eivätkä janoissaan,+ eikä korventava kuumuus eikä aurinko satu heihin.+ Sillä Hän, joka säälii heitä*, johdattaa heitä,+ ja hän ohjaa heidät vesilähteiden ääreen.+ 11 Ja minä teen kaikki vuoreni tieksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.+ 12 Katso! Kaukaa tulevat nämä,+ ja katso, nämä pohjoisesta+ ja lännestä*+ ja nämä Sinimin* maasta.”
13 Huutakaa ilosta, te taivaat,+ ja iloitse, sinä maa.+ Ilahtukoot vuoret huutaen ilosta.+ Sillä Jehova on lohduttanut kansaansa,+ ja ahdistettujaan hän säälii.*+
14 Mutta Siion sanoi yhä: ”Jehova on hylännyt minut,+ ja Jehova* itse on unohtanut minut.”+ 15 Voiko vaimo unohtaa imeväisensä, niin ettei säälisi kohtunsa poikaa?+ Jopa nämä naiset voivat unohtaa,+ mutta minä en unohda sinua.*+ 16 Katso! Kämmeniini* olen piirtänyt sinut.+ Muurisi ovat alati edessäni.+ 17 Poikasi ovat rientäneet. Sinun luotasi poistuvat repijäsi ja hävittäjäsi. 18 Nosta silmäsi ja katso ympärillesi. Heidät kaikki on koottu.+ He ovat tulleet luoksesi. ”Niin totta kuin minä elän”, lausuu Jehova,+ ”sinä puet heidät kaikki yllesi niin kuin koristeet ja sidot heidät ympärillesi niin kuin morsian.+ 19 Vaikka onkin olemassa hävitettyjä paikkojasi ja autioituneita paikkojasi ja raunioittesi maa,+ vaikka olet nyt liian ahdas asuttavaksi ja nielijäsi ovat olleet kaukana,+ 20 kuitenkin riistetyn tilasi pojat+ sanovat omien korviesi kuullen: ’Paikka on tullut minulle liian ahtaaksi.+ Tee toki minulle tilaa asuakseni.’+ 21 Ja sinä olet sanova sydämessäsi: ’Kenestä on tullut näiden isä minun tähteni, koska minä olen lapsettomaksi riistetty nainen ja hedelmätön, pakkosiirtolaisuuteen joutunut ja vangiksi otettu?*+ Entä nämä, kuka on kasvattanut heidät?+ Katso! Minut oli jätetty yksin.+ Nämä – missä he ovat olleet?’”+
22 Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: ”Katso! Minä nostan käteni kansakuntien puoleen,+ ja kansoille minä kohotan merkkini.*+ Ja he tuovat poikasi povella, ja tyttäriäsi he kantavat olalla.+ 23 Ja kuninkaista on tuleva sinulle hoitajia+ ja heidän ruhtinattaristaan* sinulle imettäjiä. Kasvot* maata kohti he kumartuvat eteesi,+ ja jalkojesi tomua he nuolevat;+ ja sinun on tultava tietämään, että minä olen Jehova, jota minuun toivonsa panevat eivät joudu häpeämään.”+
24 Voidaanko väkevältä mieheltä ottaa ne, jotka on jo otettu,+ tai voiko tyrannin vankijoukko* päästä pakoon?+ 25 Mutta näin on Jehova sanonut: ”Väkevän miehen vankijoukkokin viedään pois,+ ja ne, jotka tyranni itse on jo ottanut, pääsevät pakoon.+ Ja minä kiistelen jokaisen kanssa, joka kiistelee sinun kanssasi,+ ja sinun poikasi minä pelastan.+ 26 Ja minä panen sinua huonosti kohtelevat syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niin kuin makeasta viinistä. Ja kaiken lihan on tultava tietämään, että minä, Jehova,+ olen sinun Pelastajasi+ ja Lunastajasi,+ Jaakobin Voimallinen.”+