17. luku

’Olkoon teillä hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan’

1, 2. a) Mikä tekee usein vaikutuksen niihin, jotka tulevat Jehovan todistajien kokouksiin ensimmäistä kertaa? b) Mitä muita todisteita tästä ominaisuudesta he havaitsevat konventeissamme?

KUN ihmiset tulevat ensimmäistä kertaa Jehovan todistajien seurakunnankokouksiin, niissä osoitettu rakkaus tekee heihin usein syvän vaikutuksen. He havaitsevat tuon rakkauden lämpimässä toveruudessa ja siinä, että heidätkin saadaan tuntemaan itsensä tervetulleiksi.

² Myös ne jotka käyvät konventeissamme, huomaavat useimpien läsnäolijoitten käyttäytyvän erittäin hyvin. Muuan uutistoimittaja kirjoitti eräästä konventista: ’Kukaan ei ollut huumeitten tai alkoholin vaikutuksen alainen. Ei huutamista eikä kiljumista. Ei tönimistä. Ei tungeksimista. Kukaan ei kiroillut. Ei likaisia vitsejä eikä rumaa kielenkäyttöä. Ilma ei ollut täynnä tupakansavua. Ei varastelua. Kukaan ei heitellyt peltitölkkejä nurmikolle. Se oli todella epätavallista.’ Tämä kaikki on osoitus rakkaudesta, joka ’ei käyttäydy sopimattomasti, eikä etsi omia etujaan’. – 1. Kor. 13:4–8.

3. a) Minkä pitäisi ajan myötä tulla ilmeiseksi osoittamamme rakkauden suhteen? b) Millaista rakkautta meidän täytyy kehittää Kristusta jäljitellen?

³ Rakkaus on jokaiselle aidolle kristitylle tunnusomainen piirre. (Joh. 13:35) Kasvaessamme hengellisesti meidän tulisi ilmaista sitä yhä suuremmassa määrin. Apostoli Paavali rukoili, että hänen veljiensä rakkaus ”tulisi yhä runsaammaksi”. (Fil. 1:9; 1. Tess. 3:12) Lisäksi Pietari kannusti kristittyjä tovereitaan antamaan rakkautensa ulottua ”koko veljesseuraan”. (1. Piet. 2:17) Rakkautemme tulisi saada meidät tekemään muutakin kuin vain olemaan läsnä kokouksissa ihmisten kanssa, joihin tutustuaksemme emme ponnistele juuri lainkaan. Rakkauteemme tulisi liittyä muutakin kuin se, että tervehdimme heitä silloin tällöin ystävällisesti. Apostoli Johannes osoitti, että tuon rakkauden tulisi olla uhrautuvaista. Hän kirjoitti: ”Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että [Jumalan Poika] antoi sielunsa meidän puolestamme, ja meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta.” (1. Joh. 3:16; Joh. 15:12, 13) Me emme ole vielä tehneet sitä. Mutta antaisimmeko me todella elämämme veljiemme puolesta? Missä määrin tosiaankin näemme vaivaa auttaaksemme heitä nyt, vaikkei se olisikaan kovin mukavaa?

4. a) Millä muulla tavoin saatamme havaita voivamme ilmaista rakkautta entistä suuremmassa määrin? b) Miksi on erittäin tärkeää, että rakastamme toisiamme hellittämättömän hartaasti?

⁴ Sen lisäksi, että toimimme uhrautuvaista henkeä osoittavalla tavalla, on myös tärkeää, että olemme aidosti kiintyneitä veljiimme. Jumalan sana kehottaa meitä: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” (Room. 12:10) Meillä kaikilla on tällaisia tunteita joitakuita kohtaan. Voisimmeko lisätä niiden ihmisten määrää, joihin olemme kiintyneitä tällä tavoin? Tämän vanhan järjestelmän lopun lähestyessä meidän on erittäin tärkeää olla entistä kiinteämmin kristittyjen veljiemme yhteydessä. Raamattu kiinnittää huomiomme tähän sanoessaan: ”Kaiken loppu on tullut lähelle. – – Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.” – 1. Piet. 4:7, 8.

5. Miksi olisi väärin odottaa, ettei seurakunnan jäsenten välille syntyisi mitään ongelmia?

⁵ Niin kauan kuin olemme epätäydellisiä toimimme toisinaan siten, että loukkaamme toisia, ja hekin rikkovat eri tavoin meitä vastaan. (1. Joh. 1:8) Jos havaitset olevasi tällaisessa tilanteessa, niin mitä sinun pitäisi tehdä?

MITEN TULISI TOIMIA KUN SYNTYY ONGELMIA

6. a) Miksi Raamatun neuvot eivät ole aina samansuuntaisia kuin omat taipumuksemme? b) Mitä kuitenkin seuraa niiden soveltamisesta?

⁶ Me saamme tarvittavat ohjeet Raamatusta. Sen ohjeet eivät kuitenkaan ehkä ole yhtäpitäviä sen kanssa, mitä me epätäydelliset ihmiset olemme taipuvaisia tekemään. (Room. 7:21–23) Jos kuitenkin hartaasti ponnistelemme tässä asiassa, osoitamme haluavamme vilpittömästi miellyttää Jehovaa, ja toisia kohtaan tuntemamme rakkauden laatu paranee.

7. a) Miksi meidän ei tulisi maksaa samalla mitalla takaisin, jos joku loukkaa meitä? b) Miksi meidän ei tulisi tyytyä vain karttamaan veljeä, joka loukkaa meitä?

⁷ Kun ihmisiä loukataan, he pyrkivät usein pääsemään tasoihin syyllisen kanssa. Mutta se vain pahentaa tilannetta. Jos tarvitaan hyvitystä, meidän tulisi jättää sen hankkiminen Jumalan huoleksi. (Sananl. 24:29; Room. 12:17–21) Jotkut yrittävät ehkä sulkea heitä loukanneen henkilön pois elämästään ja karttaa joutumista kosketuksiin hänen kanssaan. Me emme voi kuitenkaan kohdella niin palvojatovereitamme. Se, hyväksyykö Jumala palvontamme, riippuu osittain siitä, rakastammeko veljiämme. (1. Joh. 4:20) Voimmeko vilpittömästi sanoa rakastavamme jotakuta, jonka kanssa emme keskustele ja jonka pelkkä läsnäolo ärsyttää meitä? Meidän täytyy käydä käsiksi ongelmaan ja ratkaista se. Miten?

8, 9. a) Mitä meidän tulisi tehdä, jos meillä on valituksen syytä jotakuta veljeä kohtaan? b) Entä jos hän on toistuvasti rikkonut meitä vastaan? c) Miksi meidän tulisi käsitellä asia tällä tavoin, ja mikä auttaa meitä tekemään niin?

⁸ Apostoli Paavali kirjoitti tästä asiasta seuraavasti: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13) Pystytkö sinä tekemään sen? Entäpä jos joku on toistuvasti tehnyt syntiä sinua vastaan monella tavoin?

⁹ Apostoli Pietari esitti tämän saman kysymyksen, ja hän päätteli, että hänen pitäisi ehkä yrittää antaa anteeksi jollekulle veljelle jopa seitsemän kertaa. Jeesus puolestaan vastasi: ”Minä sanon sinulle, en: aina seitsemään kertaan asti, vaan: aina seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.” Minkä vuoksi? Jeesus esitti vastaukseksi kuvauksen, joka tähdensi sitä, miten valtavan paljon suurempi meidän velkamme Jumalalle on kuin kenenkään ihmisen velka meille. (Matt. 18:21–35) Me teemme joka päivä syntiä Jumalaa vastaan monin tavoin: joskus toimimalla itsekkäästi, usein sanoillamme tai ajatuksillamme ja siten, ettemme tee sitä mitä meidän pitäisi. Tietämättömyytemme vuoksi emme ehkä edes tajua tehneemme jotain väärää tai ehkä emme kaikkien kiireittemme keskellä edes ajattele koko asiaa tarpeeksi vakavasti. Jumala voisi vaatia elämämme maksuksi synneistämme. (Room. 6:23) Hän on kuitenkin jatkuvasti ollut armollinen meitä kohtaan. (Ps. 103:10–14) Ei sen vuoksi ole lainkaan kohtuutonta, että hän vaatii meitä kohtelemaan toisiamme samalla tavoin. (Matt. 6:14, 15; Ef. 4:1–3) Kun toimimme näin, sen sijaan että kantaisimme kaunaa, osoitamme saavuttaneemme sellaisen rakkauden, joka ”ei pidä kirjaa pahasta”. – 1. Kor. 13:4, 5; 1. Piet. 3:8, 9.

10. Mitä meidän tulisi tehdä, jos jollakulla veljellä on jotain meitä vastaan?

¹⁰ Joskus huomaamme, että vaikkemme itse kannakaan kaunaa veljeämme kohtaan, niin hänellä on jotain meitä vastaan. Mitä meidän tulisi silloin tehdä? Meidän tulisi viipymättä keskustella hänen kanssaan ja yrittää palauttaa rauhaisat suhteet. Raamattu kannustaa meitä ottamaan aloitteen. (Matt. 5:23, 24) Sen tekeminen ei ehkä ole helppoa. Se vaatii rakkautta ja nöyryyttä. Ovatko nuo ominaisuudet sinussa niin voimakkaita, että toimit Raamatun neuvojen mukaan? Tämä on tärkeä päämäärä, jota kohti meidän tulisi pyrkiä.

11. Mitä sinun tulisi tehdä, jos jonkun veljen toiminta häiritsee sinua?

¹¹ Saattaa toisaalta olla, että jonkun toiminta häiritsee sinua – ja mahdollisesti toisinkin. Eikö olisi hyvä, jos joku keskustelisi hänen kanssaan? Kenties. Jos sinä itse esittäisit ongelman hänelle ystävälliseen sävyyn, siitä voisi olla hyvät seuraukset. Ensin sinun tulisi kuitenkin kysyä itseltäsi: ’Onko hänen toimintansa todella epäraamatullista? Vai johtuuko ongelma suurelta osin siitä, että taustamme ja koulutuksemme ovat erilaiset?’ Jos asia on niin, varo asettamasta omia mittapuitasi ja tuomitsemasta sitten niiden mukaan. (Jaak. 4:11, 12) Jehova ottaa puolueettomasti vastaan erilaisen taustan omaavia ihmisiä, ja hän suhtautuu heihin kärsivällisesti heidän kasvaessaan hengellisesti.

12. a) Jos seurakunnassa on syyllistytty räikeään väärintekemiseen, ketkä huolehtivat asian käsittelystä? b) Missä olosuhteissa sen, jota vastaan on tehty syntiä, vastuulla on toimia ensin? Mikä hänen tarkoituksensa tulisi olla?

¹² Jos joku seurakuntaan kuuluva kuitenkin syyllistyy räikeään väärintekoon, asiaan tulisi heti kiinnittää huomiota. Mutta kenen? Tavallisesti vanhinten. Jos asia kuitenkin koskee veljien välisiä liikeasioita tai väärää puhetta, joka on tuottanut vakavaa vahinkoa jollekulle, niin sen jota vastaan on tehty syntiä, pitäisi ensin yrittää itse auttaa häntä vastaan rikkonutta henkilöä. Tämä saattaa joistakuista tuntua vaikealta. Niin Jeesus kuitenkin neuvoo Matteuksen 18:15–17:ssä. Rakkaus veljeä kohtaan ja vilpitön halu pitää hänet veljenään auttaa häntä tekemään sen tavalla, joka – mikäli suinkin mahdollista – tavoittaa hairahtuneen sydämen. – Sananl. 16:23.

13. Jos meidän ja jonkun veljen välille syntyy ongelma, mikä auttaa meitä saamaan oikean näkemyksen asiasta?

¹³ Kun syntyy ongelmia, suuria tai pieniä, meidän on hyödyllistä yrittää ymmärtää, miten Jehova suhtautuu noihin ongelmiin. Hän ei hyväksy minkäänlaista syntiä, mutta kuitenkin hän näkee sitä meissä kaikissa. Hänen määräaikanaan katumattomat synninharjoittajat puhdistetaan hänen järjestöstään. Entä sitten me muut? Me kaikki saamme osaksemme hänen pitkämielisyyttään ja armoaan. Hän asettaa mallin, jota meidän tulisi jäljitellä. Kun jäljittelemme sitä, heijastamme hänen rakkauttaan. – Ef. 5:1, 2.

PYRI ’AVARTUMAAN’

14. a) Miksi Paavali kehotti korinttolaisia ’avartumaan’? b) Miten tässä yhteydessä esitetyt Raamatun jakeet osoittavat, että meidän kaikkien on syytä ajatella tätä asiaa?

¹⁴ Apostoli Paavali oli käyttänyt useita kuukausia Korintossa Kreikassa toimineen seurakunnan vahvistamiseen. Hän oli tehnyt kovasti työtä auttaakseen tuon seurakunnan veljiä, ja hän rakasti heitä. Jotkut heistä eivät kuitenkaan olleet kovin kiintyneitä häneen. He olivat hyvin arvostelevia. Hän kannusti heitä ’avartumaan’ kiintymyksen osoittamisessa. (2. Kor. 6:11–13; 12:15) Meidän kaikkien on syytä miettiä, missä määrin me osoitamme rakkautta toisia kohtaan, ja meidän tulisi pyrkiä ’avartumaan’. – 1. Joh. 3:14; 1. Kor. 13:3.

15. Mikä voi auttaa meitä kehittämään rakkautta niitä kohtaan, joihin emme itse tunne viehtymystä?

¹⁵ Onko seurakunnassa joitakuita, joihin meidän on vaikea tutustua lähemmin? Se, että ponnistelemme peittääksemme heidän pienet rikkomuksensa, niin kuin toivoisimme heidän tekevän meidän rikkomustemme suhteen, voi parantaa keskinäisiä suhteitamme. (Sananl. 17:9; 19:11) Tunteemme heitä kohtaan voivat lämmetä myös, jos yritämme löytää heidän hyvät puolensa ja kiinnittää huomiomme niihin. Olemmeko todella panneet merkille, millä tavoin Jehova käyttää näitä veljiä? Tämä saa varmasti rakkautemme heitä kohtaan syvenemään. – Luuk. 6:32, 33, 36.

16. Miten voimme järkevästi ’avartua’ rakkauden osoittamisessa seurakuntamme jäseniä kohtaan?

¹⁶ On tietenkin tunnustettava, että mahdollisuutemme toimia toisten hyväksi ovat rajalliset. Emme ehkä pysty tervehtimään kaikkia jokaisessa kokouksessa. Kun kutsumme ystäviä aterioimaan kanssamme, meidän voi olla mahdotonta kutsua jokaista. Meillä kaikilla on läheisiä ystäviä, joiden kanssa vietämme enemmän aikaa kuin muiden kanssa. Voisimmeko kuitenkin ’avartua’? Voisimmeko käyttää edes muutamia minuutteja joka viikko tutustuaksemme paremmin johonkuhun seurakuntamme jäseneen, joka ei ole aiemmin ollut läheinen ystävämme? Voisimmeko toisinaan pyytää jotakuta heistä kanssamme kenttäpalvelukseen? Jos me todella rakastamme toisiamme hellittämättömän hartaasti, keksimme varmasti keinoja tuon rakkauden osoittamiseen.

17. Kun olemme veljien joukossa, joita emme ole koskaan aiemmin tavanneet, mikä osoittaa, rakastammeko heitäkin hellittämättömän hartaasti?

¹⁷ Kristilliset konventit suovat hyviä tilaisuuksia rakkautemme ’avartumiseen’. Läsnäolijoita voi olla tuhansia. Me emme voi tutustua heihin kaikkiin. Voimme kuitenkin käyttäytyä tavalla, joka osoittaa meidän asettavan heidän hyvinvointinsa oman mukavuutemme edelle, vaikkemme olisikaan tavanneet heitä koskaan aiemmin. Ohjelmajaksojen välillä voimme myös osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta heitä kohtaan ottamalla aloitteen tutustuaksemme joihinkuihin lähellämme istuneisiin. Aikanaan kaikki maan päällä elävät tulevat olemaan veljiä ja sisaria, jotka palvovat yhdistettynä joukkona kaikkien Jumalaa ja Isää. Tulee olemaan todella suurenmoinen ilo tutustua heihin kaikkiin ja perehtyä heidän moniin erilaisiin ominaisuuksiinsa! Hellittämättömän harras rakkaus heitä kohtaan saa meidät haluamaan sitä. Miksi emme aloittaisi jo nyt?

Kertauskysymyksiä

● Miten veljien tai sisarten välillä esiintyvät ongelmat tulisi ratkaista? Miksi?

● Miten rakkautemme tulisi syventyä kasvaessamme hengellisesti?

● Miten on mahdollista osoittaa hellittämättömän harrasta rakkautta muitakin kuin vain läheiseen ystäväpiiriin kuuluvia kohtaan?