18. luku
Meidän tulee harjoittaa jumalista antaumusta kotonamme
1. a) Mitä muutoksia monet ihmiset ovat tehneet opittuaan tuntemaan Jehovan avioliitolle asettamat mittapuut? b) Mitä muuta kristilliseen perhe-elämään kuitenkin sisältyy?
OLEMME jo Raamatun tutkimisemme alkuvaiheessa oppineet mm. avioliittoa ja perhe-elämää koskevat sydäntälämmittävät totuudet. Saimme tietää, että Jehova on avioliiton Alkuunpanija, ja havaitsemme, että hän on Raamatussa antanut parhaat mahdolliset ohjeet perheille. Noiden ohjeitten vuoksi monet ihmiset ovat hylänneet moraalittoman elämäntapansa ja laillistaneet avioliittonsa asianmukaisesti, mistä he ansaitsevatkin kiitoksen. Mutta tämän lisäksi kristilliseen perhe-elämään sisältyy paljon muutakin. Siihen liittyy myös asenteemme avioliiton pysyvyyttä kohtaan, perhevelvollisuuksiemme hoitaminen ja se, miten kohtelemme toisia perheenjäseniä. – Ef. 5:33–6:4.
2. a) Soveltavatko kaikki raamatullista tietoaan kotonaan? b) Miten Jeesus ja Paavali tähdentävät noiden tietojen soveltamisen tärkeyttä?
2 Miljoonat ihmiset tietävät, mitä Raamattu sanoo näistä asioista. Mutta he eivät sovella niitä kohdatessaan ongelmia omassa kodissaan. Miten on meidän laitamme? Kukaan meistä ei varmastikaan haluaisi olla niiden kaltainen, jotka Jeesus tuomitsi sen vuoksi, että he kiersivät Jumalan käskyn, joka vaati lapsia kunnioittamaan vanhempiaan, ajatellessaan teeskennellyn uskonnollisen hurskauden riittävän. (Matt. 15:4–9) Me emme halua olla sellaisia, joilla on jumalisen antaumuksen muoto mutta jotka eivät harjoita sitä käytännössä ”omassa huonekunnassaan”. Meidän tulisi sen sijaan haluta harjoittaa aitoa jumalista antaumusta, joka on ”suuren voiton saamiskeino”. – 1. Tim. 5:4; 6:6; 2. Tim. 3:5.
KUINKA KAUAN AVIOLIITTO KESTÄÄ!
3. a) Mitä tapahtuu monille avioliitoille, mutta minkä pitäisi olla meidän päätöksemme? b) Vastaa yllä esitettyihin, avioliiton pysyvyyttä koskeviin kysymyksiin käyttäen Raamattuasi.
3 Aviositeet osoittautuvat yhä useammin hyvin hauraiksi. Jotkut, jotka ovat olleet naimisissa puolisonsa kanssa 20, 30 tai 40 vuotta, päättävät nyt aloittaa ”uuden elämän” jonkun toisen kanssa. Nykyään kuulee myös usein kerrottavan, että nuoret avioparit ovat eronneet oltuaan naimisissa vain muutamia kuukausia. Toimivatpa muut miten tahansa, meidän Jehovan palvojien tulisi haluta miellyttää Jumalaa. Mitä hänen Sanansa sanoo tästä asiasta?
Kun mies ja nainen menevät naimisiin, miten kauan heidän tulisi odottaa pysyvänsä yhdessä? (Room. 7:2, 3; Mark. 10:6–9)
Mikä on Jumalan silmissä ainoa pätevä avioeron peruste? (Matt. 19:3–9; 5:31, 32)
Miten jyrkästi Jehova suhtautuu avioeroihin, jotka eivät ole päteviä hänen Sanansa mukaan? (Mal. 2:13–16)
Kannattaako Raamattu asumuseron ottamista avio-ongelmien ratkaisemiseksi? (1. Kor. 7:10–13)
4. Miksi jotkin avioliitot kestävät nykyajan suuntauksista huolimatta?
4 Miksi sitten jotkin avioliitot kestävät toisten, jopa kristityiksi tunnustautuvien välisten, avioliittojen hajotessa? Naimisiin meneminen vasta sitten, kun molemmat osapuolet ovat kypsiä, on usein ratkaiseva seikka. On myös tärkeää löytää puoliso, joka on kiinnostunut samoista asioista ja jonka kanssa voi keskustella asioista avoimesti. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että hän harjoittaa aitoa jumalista antaumusta. Jos puoliso todella rakastaa Jehovaa ja on vakuuttunut siitä, että Hänen menettelytapansa ovat oikeita, niin aviopuolisoilla on terve perusta, jonka pohjalta he voivat selviytyä esiin tulevista ongelmista. (Ps. 119:97, 104; Sananl. 22:19) Sellaisen henkilön avioliittoa ei heikennä asenne, jonka mukaan hän voi aina saada asumus- tai avioeron, mikäli avioliitto ei tunnu onnistuvan. Hän ei käytä puolisonsa puutteita verukkeena omien velvollisuuksiensa laiminlyömiselle. Hän oppii sen sijaan kohtaamaan rohkeasti elämän ongelmat ja etsimään niihin käyttökelpoisia ratkaisuja.
5. a) Miten uskollisuus Jehovalle liittyy tähän asiaan? b) Miten voimme hyötyä siitä, että pidämme lujasti kiinni Jehovan mittapuista silloinkin, kun kohtaamme ankaria koettelemuksia?
5 Olemme varsin hyvin perillä Panettelijan väitteestä, jonka mukaan me henkilökohtaisia kärsimyksiä kohdatessamme jätämme huomioon ottamatta Jehovan menettelytavat ja päättelemme, että meidän on parasta itse päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jehovalle uskolliset ihmiset eivät kuitenkaan ole sellaisia. (Job 2:4, 5; Sananl. 27:11) Useimmat niistä Jehovan todistajista, jotka ovat saaneet osakseen ankaraa vastustusta epäuskoisen puolisonsa taholta, eivät ole purkaneet avioliittolupaustaan. (Matt. 5:37) Jotkut ovat jopa joidenkin vuosien kuluttua voineet iloita nähdessään aviopuolisonsa ryhtyvän palvelemaan Jehovaa heidän kanssaan. (1. Kor. 7:16; 1. Piet. 3:1, 2) Joidenkuiden aviopuolisot eivät osoita mitään merkkejä muutoksesta, ja joidenkuiden puolisot ovat jopa jättäneet heidät, koska he ovat pitäneet lujasti kiinni uskostaan. Mutta hekin tietävät saaneensa runsaita siunauksia sen vuoksi, että he ovat pitäneet kiinni Jehovan mittapuista. Miten heitä on siunattu? He ovat olosuhteittensa vuoksi oppineet vetäytymään lähemmäksi Jehovaa. He ovat oppineet heijastamaan jumalisia ominaisuuksia vastoinkäymistenkin keskellä. Heidän elämänsä on todistus jumalisen antaumuksen voimasta. – Ps. 55:23; Jaak. 1:2–4; 2. Piet. 1:5, 6.
JOKAINEN TEKEE OSUUTENSA
6. Mitä järjestelyjä täytyy kunnioittaa, jotta avioliitto onnistuisi?
6 Todella onnistuneen avioliiton luomiseen ei tietenkään riitä pelkästään se, että puolisot pysyvät yhdessä. Yksi perusedellytys on se, että jokainen perheenjäsen kunnioittaa johtoasemaa koskevaa Jehovan järjestelyä. Näin voidaan vaikuttaa siihen, että kodissa vallitsee hyvä järjestys ja turvallisuudentunne. – 1. Kor. 11:3; Tiit. 2:4, 5; Sananl. 1:8, 9; 31:10, 28.
7. Miten johtoasemaa tulisi käyttää perheessä?
7 Miten tuota johtoasemaa tulisi sitten käyttää? Tavalla, joka heijastaa Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksia. Jeesus pitää tiukasti kiinni Jehovan menettelytavoista; hän rakastaa vanhurskautta ja vihaa laittomuutta. (Hepr. 1:8, 9) Lisäksi hän rakastaa syvästi seurakuntaansa, antaa sille tarvittavaa ohjausta ja huolehtii siitä. Hän ei ole ylpeä eikä jätä toisia huomioon ottamatta, vaan hän on sen sijaan ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”, ja hänen johtoonsa alistuvat ’saavat virvoituksen sielulleen’. (Matt. 11:28, 29; Ef. 5:25–33) On selvää, että kun aviomies ja isä kohtelee huonekuntansa jäseniä tällä tavoin, hän on alamainen Kristukselle, joka antoi täydellisen esimerkin jumalisesta antaumuksesta. Kristittyjen äitien tulisi luonnollisesti heijastaa noita samoja ominaisuuksia ollessaan tekemisissä lastensa kanssa.
8. a) Miksi saattaa näyttää siltä, etteivät kristilliset menettelytavat johda toivottuun tulokseen joissakin kodeissa? b) Mitä meidän tulisi tehdä, jos joudumme sellaiseen tilanteeseen?
8 Ongelmia saattaa kuitenkin syntyä inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi. Vastenmielisyys toisten antamia ohjeita kohtaan on jo saattanut juurtua hyvin syvälle joidenkuiden mieleen, ennen kuin kukaan perheen jäsenistä on ryhtynyt noudattamaan Raamatun periaatteita. Ystävälliset pyynnöt ja rakkaudellinen käytös eivät näytä tuottavan tuloksia. Me tiedämme, että Raamattu käskee meitä panemaan pois ”suuttumuksen ja vihan ja huutamisen ja pilkan”. (Ef. 4:31) Mutta mitä pitäisi tehdä, jos jotkut ihmiset eivät tunnu ymmärtävän mitään muuta menettelyä? Muistelehan, miten Jeesus käyttäytyi ankaran painostuksen alaisena? Hän ei jäljitellyt niitä, jotka uhkailivat ja solvasivat häntä, vaan hän jätti itsensä Isänsä huomaan ja luotti häneen. (1. Piet. 2:22, 23) Jos kodissamme siis syntyy koettelevia tilanteita, me voimme hänen tavallaan harjoittaa jumalista antaumusta kääntymällä Jehovan puoleen ja rukoilemalla hänen apuaan sen sijaan, että turvautuisimme maailmallisiin menettelytapoihin. – Sananl. 3:5–7.
9. Millä tavoin monet kristityt aviomiehet ovat oppineet menettelemään sen sijaan että etsisivät vaimostaan vikoja?
9 Muutokset eivät tosin aina tapahdu kovinkaan nopeasti, mutta Raamatun neuvot ovat silti todella käyttökelpoisia. Monet aviomiehet, jotka aiemmin esittivät purevia huomautuksia vaimonsa vioista, ovat huomanneet, että tilanne alkoi helpottua, kun he itse oppivat paremmin ymmärtämään, miten Kristus kohtelee seurakuntaansa. Tuo seurakunta ei koostu täydellisistä ihmisistä. Siitä huolimatta Jeesus rakastaa tuota seurakuntaa, hän asetti sille oikean esimerkin, uhrasi jopa elämänsä sen puolesta ja auttaa sitä Raamatun kautta edistymään, jotta se voisi miellyttää häntä kaikessa. (Ef. 5:25–27; 1. Piet. 2:21) Hänen esimerkkinsä on kannustanut monia kristittyjä aviomiehiä ponnistelemaan, jotta he olisivat hyviä esimerkkejä, ja tarjoamaan rakkaudellista henkilökohtaista apua, jotta perheenjäsenet voisivat edistyä. Tällaisten menettelytapojen avulla päästään paljon parempiin tuloksiin kuin huomauttelemalla purevasti toisten puutteista tai kieltäytymällä kokonaan puhumasta.
10. a) Millä tavoin aviomies ja isä, sellainenkin joka väittää olevansa kristitty, voisi tehdä toisten perheenjäsenten elämän vaikeaksi? b) Mitä tilanteen korjaamiseksi voitaisiin tehdä?
10 Kodissa esiintyvien ongelmien syynä voivat tietenkin olla myös aviomiehen ja isän puutteet. Entäpä jos hän ei ota huomioon perheensä tunneperäisiä tarpeita tai jos hän ei järjestä perheelle raamatullisia keskustelutilaisuuksia eikä muita toimintoja eikä näin ollen ota kunnolla johtoa perheessä? Joissakin perheissä on saatu hyviä tuloksia, kun ongelmasta on keskusteltu suoraan ja kunnioittavasti. (Sananl. 15:22; 16:23; 31:26) Mutta vaikka tulokset eivät täyttäisikään kaikkia toiveita, jokainen voi merkittävällä tavalla vaikuttaa kodin ilmapiirin parantumiseen kehittämällä henkilökohtaisesti hengen hedelmiä ja huolehtimalla rakkaudellisesti toisista perheenjäsenistä sekä olemalla huomaavainen heitä kohtaan. Edistystä ei tapahdu siten, että odotamme jonkun toisen tekevän jotain, vaan siten, että teemme oman osuutemme hyvin, ja ilmaisemme siten harjoittavamme itse jumalista antaumusta kotonamme. – Kol. 3:18–20, 23, 24.
MISTÄ VOI SAADA NEUVOJA
11, 12. a) Mitä apua Jehova on antanut meille voidaksemme ratkaista perheongelmamme? b) Mitä meitä kannustetaan tekemään, jotta tuosta avusta olisi meille mahdollisimman paljon hyötyä?
11 Ihmiset etsivät neuvoja perheasioihinsa monilta eri tahoilta. Me tiedämme kuitenkin parhaitten neuvojen löytyvän Jumalan sanasta, ja olemme kiitollisia siitä, että hän auttaa meitä näkyvän järjestönsä kautta soveltamaan noita neuvoja. Käytätkö täysin hyödyksesi tätä apua? – Ps. 119:129, 130; Miika 4:2.
12 Varaatteko aikaa perheen säännöllistä raamatuntutkistelua varten, sen lisäksi että käytte seurakunnan kokouksissa? Palvonta yhdistää perheet, jotka toimivat näin säännöllisesti viikoittain. Heidän perhe-elämänsä paranee, kun he keskustelevat Jumalan sanan soveltamisesta omiin olosuhteisiinsa. – Vrt. 5. Moos. 11:18–21.
13. a) Jos meillä on joitain nimenomaisia avioliittoa tai perheasioita koskevia kysymyksiä, mistä voimme usein saada tarvitsemaamme apua? b) Mitä kaikkien tekemiemme päätösten pitäisi heijastaa?
13 Jotkin nimenomaiset avioliitto- tai perheasioita koskevat kysymykset saattavat askarruttaa sinua. Onko esimerkiksi syntyvyyden säännöstely sopivaa? Voiko kristitty antaa steriloida itsensä? Voidaanko aborttia pitää hyväksyttävänä, jos tuntuu todennäköiseltä, että lapsi olisi epämuodostunut? Asetetaanko aviomiehen ja vaimon välisille sukupuolisuhteille minkäänlaisia rajoituksia? Jos joku teini-ikäinen nuori osoittaa vain vähän kiinnostusta hengellisiä asioita kohtaan, niin missä määrin häntä tulisi vaatia osallistumaan perheen kanssa palvontaan? Sinulla on varmasti oma mielipiteesi kaikista näistä seikoista, mutta pystytkö vastaamaan niihin Raamatun periaatteitten pohjalta? Kaikkia näitä kysymyksiä on käsitelty Vartiotornissa. Opettele käyttämään saatavilla olevia hakemistoja, jotta löytäisit näitä aiheita käsittelevää aineistoa. Jollei sinulla ole joitakin vanhempia julkaisuja, joihin esimerkiksi englanninkielinen Index saattaa viitata, ota selvää onko se valtakunnansalin kirjastossa. Älä odota löytäväsi pelkästään myönteistä tai kielteistä vastausta jokaiseen kysymykseen. Toisinaan sinun on itse päätettävä joistakin asioista – joko henkilökohtaisesti tai aviopuolisosi kanssa. Opettele kuitenkin tekemään päätöksiä, jotka heijastavat rakkauttasi Jehovaa ja perheesi jäseniä kohtaan. Tee päätöksiä, jotka osoittavat, että haluat hartaasti miellyttää Jumalaa. Siten osoitat sekä Jehovalle että muille, jotka tuntevat sinut hyvin, että sinä todella harjoitat jumalista antaumusta sekä julkisesti että omassa kodissasi. – Ef. 5:10; Room. 14:19.
Kertauskysymyksiä
● Miten uskollisuus Jehovaa kohtaan liittyy avioliittolupauksesta kiinni pitämiseen?
● Mikä auttaa meitä toimimaan Jumalaa miellyttävällä tavalla, kun perheongelmat tuottavat meille painetta?
● Mitä me voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi toisten perheemme jäsenten epätäydellisyydestä huolimatta?