Miksi meidän on tunnettava Jumalan nimi
”JOKAINEN, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.” (Roomalaisille 10:13) Näillä sanoilla apostoli Paavali osoitti painokkaasti, kuinka tärkeää meidän on tuntea Jumalan nimi. Hänen lausuntonsa johdattaa meidät takaisin aluksi esittämäämme kysymykseen: miksi Jeesus asetti Jumalan nimen ’pyhittämisen’ aivan mallirukouksensa alkuun, niin monien muiden tärkeiden asioiden edelle? Jotta ymmärtäisimme tämän, meidän täytyy saada hieman parempi käsitys kahden keskeisen sanan merkityksestä.
Ensinnäkin, mitä sana ’pyhittää’ oikeastaan merkitsee? Kirjaimellisesti se merkitsee ’tehdä pyhäksi’. Mutta eikö Jumalan nimi ole jo pyhä? On tietenkin. Kun me pyhitämme Jumalan nimen, me emme tee sitä pyhemmäksi kuin se on. Sen sijaan me tunnustamme sen pyhäksi, asetamme sen erilleen, pidämme sitä suurimmassa arvossa. Kun me rukoilemme, että Jumalan nimi olisi pyhitetty, me ilmaisemme odottavamme iloiten aikaa, jolloin koko luomakunta pitää sitä pyhänä.
Toiseksi, mitä sanaan ”nimi” tarkalleen sanoen sisältyy? Olemme todenneet, että Jumalalla on nimi, Jehova, ja että hänen nimensä esiintyy Raamatussa tuhansia kertoja. Olemme myös käsitelleet sitä, kuinka tärkeää on palauttaa tämä nimi sille kuuluvaan paikkaan Raamatun tekstiin. Jos siinä ei olisi tuota nimeä, niin kuinka seuraavat psalmistan sanat voisivat täyttyä: ”Sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra [Jehova, UM]”? – Psalmit 9:11.
Mutta merkitseekö ’Jumalan nimen tunteminen’ pelkästään sen älyllistä tietämistä, että Jumalan nimi hepreaksi on JHWH tai suomeksi Jehova? Ei, siihen sisältyy enemmän. Kun Mooses oli Siinainvuorella, ”Jehova tuli alas pilvessä ja asettui sinne hänen [Mooseksen] luokseen sekä julisti Jehovan nimeä”. Mitä tähän Jehovan nimen julistamiseen liittyi? Hänen ominaisuuksiensa kuvaileminen: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suopea Jumala, hidas vihastumaan ja runsas laupeudessa ja totuudessa.” (2. Mooseksen kirja 34:5, 6, UM) Jälleen vähän ennen kuolemaansa Mooses sanoi israelilaisille: ”Minä julistan Jehovan nimeä.” (UM) Mitä sitten seurasi? Sitten hän mainitsi joitakin Hänen suurenmoisia ominaisuuksiaan ja kertasi sitä, miten Jumala oli toiminut Israelin suhteen nimensä tähden. (5. Mooseksen kirja 32:3–43) Jumalan nimen tunteminen merkitsee siis sen tietämistä, mitä tuo nimi edustaa, ja sen Jumalan palvomista, jonka tuo nimi on.
Koska Jehova on liittänyt nimensä ominaisuuksiinsa, tarkoituksiinsa ja tekoihinsa, voimme ymmärtää, miksi Raamattu sanoo, että Jumalan nimi on pyhä. (3. Mooseksen kirja 22:32) Se on majesteettinen, suuri, pelkoa herättävä ja saavuttamattoman korkea. (Psalmit 8:2; 99:3; 148:13, UM) Jumalan nimi ei tosiaankaan ole kuin vain leima tai nimilappu. Se edustaa häntä persoonana. Se ei ollut väliaikainen nimi, jota oli määrä käyttää jonkin aikaa ja joka olisi sitten korvattu esimerkiksi arvonimellä ”Herra”. Jehova itse sanoi Moosekselle ilmoitettuaan nimensä ”Jehova” (UM): ”Tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.” – 2. Mooseksen kirja 3:15.
Vaikka ihminen kuinka yrittäisi, hän ei voi koskaan poistaa Jumalan nimeä maan päältä. ”Auringon noususta hamaan sen laskuun on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra [Jehova, UM] Sebaot.” – Malakia 1:11; 2. Mooseksen kirja 9:16; Hesekiel 36:23.
Jumalan nimen pyhittäminen on siis paljon, paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Kaikki Jumalan tarkoitukset liittyvät hänen nimeensä. Ihmiskunnan ongelmat saivat alkunsa silloin, kun Saatana ensimmäisenä häpäisi Jehovan nimeä sanomalla Häntä todellisuudessa valehtelijaksi ja kelvottomaksi hallitsemaan ihmissukua. (1. Mooseksen kirja 3:1–6; Johannes 8:44) Vasta sitten kun Jumalan nimi on asianmukaisesti saatettu kunniaan, ihmiskunta pääsee täysin vapaaksi Saatanan valheen tuhoisista vaikutuksista. Juuri siksi kristityt rukoilevat niin hartaasti Jumalan nimen pyhittämistä. Mutta on jotakin, mitä hekin voivat tehdä sen pyhittämiseksi.
Miten voimme pyhittää Jumalan nimen?
Yksi keino on puhua Jehovasta toisille ja kiinnittää heidän huomionsa siihen, että hänen Kristuksen Jeesuksen hallinnassa oleva Valtakuntansa on ihmiskunnan ainoa toivo. (Ilmestys 12:10) Monet tekevät siten seuraavien Jesajan profetian sanojen nykyiseksi täyttymykseksi: ”Sinä päivänä te totisesti sanotte: ’Kiittäkää Jehovaa! Vedotkaa hänen nimeensä. Tehkää hänen menettelynsä tunnetuiksi kansojen keskuudessa. Mainitkaa, että hänen nimensä on korotettu. Esittäkää sävelmää Jehovalle, sillä hän on toiminut verrattomasti. Tämä on tehty tunnetuksi kaikessa maassa.’” – Jesaja 12:4, 5, UM.
Toinen keino on totella Jumalan lakeja ja käskyjä. Jehova sanoi Israelin kansalle: ”Teidän on pidettävä minun käskyni ja noudatettava niitä. Minä olen Jehova. Ettekä saa häpäistä minun pyhää nimeäni, ja minut on pyhitettävä israelilaisten keskuudessa. Minä olen Jehova, joka pyhitän teitä.” – 3. Mooseksen kirja 22:31, 32, UM.
Kuinka se, että israelilaiset pitivät Jehovan lain, pyhitti hänen nimensä? Laki annettiin israelilaisille hänen nimensä perusteella. (2. Mooseksen kirja 20:2–17) Kun he siis pitivät tuon lain, he osoittivat asianmukaista kunnioitusta ja arvostusta Jumalan nimeä kohtaan. Sitä paitsi Jehovan nimi oli israelilaisilla kansana. (5. Mooseksen kirja 28:10; 2. Aikakirja 7:14) Heidän oikea menettelynsä tuotti ylistystä hänelle, aivan niin kuin lapsen oikea menettelytapa tuottaa kunniaa hänen isälleen.
Mutta silloin kun israelilaiset eivät pitäneet Jumalan lakia, he häpäisivät hänen nimeään. Niinpä sellaisia syntejä kuin epäjumalille uhraamista, väärin vannomista, köyhien sortamista ja haureuteen syyllistymistä sanotaan Raamatussa ’Jumalan nimen häpäisemiseksi’. – 3. Mooseksen kirja 18:21; 19:12; Jeremia 34:16; Hesekiel 43:7.
Samoin kristityille on annettu käskyjä Jumalan nimessä. (Johannes 8:28) Ja hekin ovat ’Jehovan nimelle otetun kansan’ yhteydessä. (Apostolien teot 15:14) Siten kristitty, joka vilpittömästi rukoilee: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, pyhittää tämän nimen omassa elämässään tottelemalla kaikkia Jumalan käskyjä. (1. Johannes 5:3) Tämä sisältäisi myös Jumalan Pojan Jeesuksen antamien käskyjen tottelemisen, sillä hän kirkasti aina Isäänsä. – Johannes 13:31, 34; Matteus 24:14; 28:19, 20.
Teloitustaan edeltävänä iltana Jeesus korosti Jumalan nimen tärkeyttä kristityille. Sanottuaan Isälleen: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi”, hän selittää syyn tähän, ”jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään”. (Johannes 17:26) Oppiessaan tuntemaan Jumalan nimen opetuslapset tulivat henkilökohtaisesti tuntemaan Jumalan rakkauden. Jeesus oli tehnyt heille mahdolliseksi sen, että he tulivat tuntemaan Jumalan rakkaudellisena Isänään. – Johannes 17:3.
Miten se vaikuttaa sinuun
Kun kristityt apostolit ja vanhimmat pitivät ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemissa erään kerran kokouksen, opetuslapsi Jaakob sanoi siinä: ”Symeon on selostanut perusteellisesti, miten Jumala ensi kerran käänsi huomionsa kansojen ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen.” Voitaisiinko sinun katsoa olevan niiden joukossa, jotka Jumala ottaa ”kansaksi nimelleen”, jos et käyttäisi etkä kantaisi tuota nimeä? – Apostolien teot 15:14.
Vaikka monet eivät haluakaan käyttää nimeä Jehova ja vaikka monet raamatunkääntäjät jättävät sen pois käännöksistään, niin miljoonat ihmiset kautta maailman ovat ottaneet iloiten vastaan edun kantaa Jumalan nimeä ja käyttää sitä paitsi palvonnassaan myös jokapäiväisessä puheessa sekä julistaa sitä toisille. Jos joku puhuisi sinulle Raamatun Jumalasta ja käyttäisi nimeä Jehova, niin mihin uskonnolliseen ryhmään yhdistäisit hänet? Maailmassa on vain yksi ryhmä, joka käyttää säännöllisesti palvonnassaan Jumalan nimeä, aivan niin kuin hänen palvojansa entisaikoinakin käyttivät. Siihen kuuluvat ovat Jehovan todistajia.
Raamattuun perustuva nimi Jehovan todistajat ilmaisee nämä kristityt ’Jumalan nimelle otetuksi kansaksi’. He ovat ylpeitä siitä, että saavat kantaa tätä nimeä, sillä Jehova Jumala itse antoi sen tosi palvojilleen. Jesajan 43:10:ssä sanotaan: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, UM], minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.” Keille Jumala tässä puhui? Katso edellisiä jakeita.
Saman luvun jakeissa 5–7 Jesaja sanoo: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä – kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.” Meidän päivinämme nämä jakeet viittaavat Jumalan omaan kansaan, jonka hän on koonnut kaikista kansakunnista ylistämään häntä ja olemaan hänen todistajiaan. Siten Jumalan nimi ei ilmaise ainoastaan häntä, vaan se auttaa myös tunnistamaan hänen tosi palvelijansa maan päällä nykyään.
Jumalan nimen tuntemisesta saatavat siunaukset
Jehova suojelee niitä, jotka rakastavat hänen nimeään. Psalminkirjoittaja sanoi: ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” (Psalmit 91:14) Hän myös muistaa heidät: ”Silloin myös Herraa [Jehovaa, UM] pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.” – Malakia 3:16.
Jumalan nimen tuntemisesta ja rakastamisesta ei siis koidu hyötyä ainoastaan nykyisessä elämässä. Jehova on luvannut tottelevaisille ihmisille, että he voivat saada ikuisen elämän onnellisissa oloissa paratiisimaassa. Daavid henkeytettiin kirjoittamaan: ”Pahat hävitetään, mutta jotka Herraa [Jehovaa, UM] odottavat, ne perivät maan. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Psalmit 37:9, 11.
Miten tämä on mahdollista? Jeesus antoi siihen vastauksen. Samassa mallirukouksessa, jossa hän opetti meitä rukoilemaan: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty”, hän sanoi: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:9, 10) Jeesuksen Kristuksen hallussa oleva Jumalan valtakunta siis pyhittää Jumalan nimen ja saa aikaan hyvät olosuhteet tänne maan päälle. Se poistaa pahuuden ja lopettaa sodan, rikollisuuden, nälänhädän, sairauden ja kuoleman. – Psalmit 46:9, 10; Jesaja 11:9; 25:6; 33:24; Ilmestys 21:3, 4.
Sinä voit saada ikuisen elämän tuon Valtakunnan alaisuudessa. Miten? Siten että tulet tuntemaan Jumalan. ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3) Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään hankkimaan tällaista elämään johtavaa tietoa. – Apostolien teot 8:29–31.
Toivomme, että tässä lehtisessä esitetyt tiedot ovat saaneet sinut vakuuttuneeksi siitä, että Luojalla on persoonanimi, joka on hyvin kallisarvoinen hänelle. Sen pitäisi olla hyvin kallisarvoinen sinullekin. Toivomme, että ymmärrät nyt, kuinka tärkeää on tuntea Jumalan nimi ja käyttää sitä, varsinkin palvonnassa.
Ja toivottavasti olet päättänyt sanoa, niin kuin profeetta Miika sanoi rohkeasti monta sataa vuotta sitten: ”Kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran [Jehovan, UM], meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.” – Miika 4:5.
[Huomioteksti s. 28]
’Jumalan nimen tunteminen’ merkitsee enemmän kuin vain sen tosiasian tietämistä, että hänen nimensä on Jehova
[Huomioteksti s. 30]
Jehovan nimi on ’majesteettinen, suuri, pelkoa herättävä ja saavuttamattoman korkea’. Kaikki Jumalan tarkoitukset liittyvät hänen nimeensä
[Tekstiruutu s. 29]
Julkaisussa Anglican Theological Review, (lokakuussa 1959) olleessa kirjoituksessa tri Walter Lowrie tähdensi Jumalan nimen tuntemisen tarpeellisuutta. Hän kirjoitti: ”Ihmissuhteissa on erittäin tärkeää tuntea sen erisnimi, persoonanimi, jota me rakastamme, jolle me puhumme, tai jopa sen, josta me puhumme. Aivan samoin on laita ihmisen suhteessa Jumalaan. Ihminen, joka ei tunne Jumalaa nimeltä, ei todella tunne häntä persoonana, ei ole puhetuttava hänen kanssaan (mitä rukoileminen merkitsee) eikä voi rakastaa häntä, jos hän tuntee hänet vain persoonattomana voimana.”