Jumalan nimi ja ”Uusi testamentti”
JUMALAN nimen asema Heprealaisissa kirjoituksissa, ”Vanhassa testamentissa”, on horjumaton. Vaikka juutalaiset lopulta lakkasivat lausumasta sitä, heidän uskonnollinen vakaumuksensa esti heitä poistamasta sitä nimeä, kun he tekivät jäljennöksiä Raamatun vanhemmista käsikirjoituksista. Sen tähden Jumalan nimi esiintyy Heprealaisissa kirjoituksissa useammin kuin mikään muu nimi.
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten, ”Uuden testamentin”, suhteen tilanne on erilainen. Ilmestyskirjan (Raamatun viimeisen kirjan) käsikirjoituksissa Jumalan nimi on lyhennetyssä muodossaan ”Jah” (sanassa ”halleluja”). Mutta muutoin mikään niistä vanhoista kreikkalaisista käsikirjoituksista, joita on saatavilla nykyään Matteuksesta Ilmestyskirjaan, ei sisällä Jumalan nimeä kokonaisuudessaan. Merkitseekö se sitä, ettei Jumalan nimeä pitäisi ollakaan niissä? Se olisi hyvin outoa, kun otamme huomioon sen, että Jeesuksen seuraajat tunnustivat Jumalan nimen tärkeyden ja että Jeesus opetti meitä rukoilemaan Jumalan nimen pyhittämistä. Mitä sitten on tapahtunut?
Tilanteen ymmärtämiseksi muista, etteivät mitkään nykyisin saatavissa olevista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksista ole alkuperäiskappaleita. Matteuksen, Luukkaan ja muiden raamatunkirjoittajien laatimia varsinaisia kirjoja käytettiin ahkerasti, ja ne kuluivat nopeasti loppuun. Sen tähden tehtiin jäljennöksiä, ja kun nekin kuluivat loppuun, tehtiin taas näistä jäljennöksistä uusia jäljennöksiä. Sellainen tapahtumasarja oli tietysti odotettavissakin, koska jäljennökset valmistettiin tavallisesti käytettäviksi eikä säilytettäviksi.
Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista on nykyään olemassa tuhansia jäljennöksiä, mutta useimmat niistä tehtiin ajanlaskumme neljännellä vuosisadalla tai sen jälkeen. Tämä antaa aiheen kysyä: tapahtuiko Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tekstille ennen neljättä vuosisataa jotakin, mikä johti Jumalan nimen pois jättämiseen? Tosiasiat osoittavat jotakin tapahtuneen.
Jumalan nimi oli niissä
Voimme olla varmoja siitä, että apostoli Matteus sisällytti Jumalan nimen evankeliumiinsa. Miksi? Koska hän kirjoitti sen alun perin hepreaksi. Hieronymus, joka käänsi latinankielisen Vulgatan, mainitsi 300-luvulla: ”Matteus, joka on myös Leevi ja tuli veronkantajasta apostoliksi, kirjoitti Kristusta koskevan evankeliumin kaikkein ensiksi Juudeassa heprean kielellä – –. Siitä, kuka sen jälkeen käänsi sen kreikaksi, ei ole täyttä varmuutta. Hepreankielistä on säilytetty tähän päivään saakka Kesarean kirjastossa.”
Koska Matteus kirjoitti hepreaksi, niin ei voida ajatella, ettei hän olisi käyttänyt Jumalan nimeä, varsinkin kun hän lainasi ”Vanhasta testamentista” osia, joissa tämä nimi esiintyi. Mutta Raamatun toisen osan muut kirjoittajat kirjoittivat maailmanlaajuiselle lukijakunnalle sen ajan kansainvälisellä kreikan kielellä. Sen tähden he eivät ottaneet lainauksia alkukielisistä heprealaisista kirjoituksista vaan kreikankielisestä Septuaginta-käännöksestä. Ja Matteuksenkin evankeliumi käännettiin lopulta kreikaksi. Onko näissä kreikankielisissä kirjoituksissa ollut Jumalan nimi?
Septuaginta-käännöksestä on säilynyt meidän päiviimme saakka joitakin hyvin vanhoja katkelmia, jotka olivat olemassa Jeesuksen päivinä, ja on huomionarvoista, että niissä esiintyi Jumalan persoonanimi. Teologian sanakirja The New International Dictionary of New Testament Theology (2. osa s. 512) sanoo: ”Viimeaikaiset tekstilöydöt panevat epäilemään sitä käsitystä, että LXX:n [Septuagintan] laatijat käänsivät tetragrammin JHWH sanalla kyrios. Vanhimpiin nykyisin käytettävissämme oleviin LXX:n käsikirjoituksiin (katkelmiin) tetragrammi on kirjoitettu heprealaisin kirjaimin kreikkalaiseen tekstiin. Vanhan testamentin myöhemmät juutalaiset kääntäjät säilyttivät tämän tavan ajanlaskumme ensimmäisille vuosisadoille.” Lukivatpa Jeesus ja hänen opetuslapsensa Raamattua hepreaksi tai kreikaksi, he kohtasivat Jumalan nimen.
Niinpä professori George Howard Yhdysvaltain Georgian yliopistosta sanoi: ”Kun Septuaginta, jota Uuden testamentin kirkko käytti ja lainasi, sisälsi Jumalan nimen heprealaisen muodon, Uuden testamentin kirjoittajat epäilemättä sisällyttivät tetragrammin ottamiinsa lainauksiin.” (Biblical Archaeology Review, maaliskuu 1978 s. 14) Mitä valtuutta heillä olisi ollut menetellä toisin?
Jumalan nimi jäi ”Vanhan testamentin” kreikkalaisiin käännöksiin vielä joksikin aikaa. Toisen vuosisadan alkupuoliskolla juutalainen käännynnäinen Aquila teki Heprealaisista kirjoituksista uuden käännöksen kreikaksi, ja hän esitti siinä Jumalan nimen muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna tetragrammina. Origenes kirjoitti kolmannella vuosisadalla: ”Ja tarkimmissa käsikirjoituksissa NIMI on ilmaistu heprealaisin kirjaimin, jotka eivät kuitenkaan ole nykyisiä vaan kaikkein vanhimpia.”
Vielä neljännellä vuosisadalla Hieronymus kirjoittaa Samuelin ja Kuningasten kirjojen esipuheessaan: ”Ja me löydämme Jumalan nimen, tetragrammin [יהוה], eräistä kreikkalaisista teoksista vielä nykyäänkin muinaisin kirjaimin ilmaistuna.”
Jumalan nimen poistaminen
Mutta siihen aikaan mennessä Jeesuksen ennustama luopumus oli alkanut muotoutua, ja vaikka Jumalan nimi esiintyikin käsikirjoituksissa, sitä käytettiin aina vain vähemmän. (Matteus 13:24–30; Apostolien teot 20:29, 30) Lopulta monet lukijat eivät edes tienneet, mikä se oli, ja Hieronymus kertoo, että kun hänen aikanaan ”eräät tietämättömät näkivät kreikankielisissä kirjoissa [tetragrammin], niin heillä oli tapana lukea se ΠΙΠΙ [Pipi] kirjainten samankaltaisuuden vuoksi”.
Septuagintan myöhemmistä jäljennöksistä Jumalan nimi poistettiin, ja sen tilalle pantiin esimerkiksi sanat ”Jumala” (Theós) ja ”Herra” (Kyrios). Me tiedämme, että niin tapahtui, koska Septuagintasta on jäljellä varhaisia katkelmia, joissa oli Jumalan nimi, ja samoista Septuagintan osista on myöhempiä jäljennöksiä, joista Jumalan nimi on poistettu.
Samoin kävi ”Uudelle testamentille” eli Raamatun kreikkalaisille kirjoituksille. Professori George Howard jatkaa: ”Kun Septuagintasta poistettiin Jumalan nimen heprealainen muoto ja sen tilalle pantiin kreikkalaiset korvikkeet, niin se poistui myös Septuagintasta otetuista Uuden testamentin lainauksista. – – Ennen pitkää pakanakirkko unohti Jumalan nimen paitsi sikäli kuin se heijastui sovituista korvikkeista tai sikäli kuin oppineet muistivat sen.”
Juutalaiset siis kieltäytyivät lausumasta Jumalan nimeä, kun taas kristillinen luopiokirkko sai sen poistetuksi kokonaan Raamatun molempien osien kreikankielisistä käsikirjoituksista samoin kuin muille kielille tehdyistä käännöksistäkin.
Jumalan nimen tarpeellisuus
Lopulta, kuten aikaisemmin havaitsimme, Jumalan nimi palautettiin moniin Heprealaisten kirjoitusten käännöksiin. Mutta miten oli Kreikkalaisten kirjoitusten laita? Monet Raamatun kääntäjät ja sen tutkijat totesivat, että ilman Jumalan nimeä joitakin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten osia on hyvin vaikea ymmärtää oikein. Jumalan nimen palauttaminen henkeytetyn Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin lisää suuresti niiden selkeyttä ja ymmärrettävyyttä.
Ajattele esimerkiksi Paavalin roomalaisille kirjoittamia sanoja, jotka Kirkkoraamatun mukaan kuuluvat: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Roomalaisille 10:13) Kenen nimeä meidän tulee huutaa avuksemme, jotta pelastuisimme? Koska Jeesusta sanotaan usein ”Herraksi” ja yksi raamatunkohta suorastaan sanoo: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, niin pitäisikö meidän päätellä, että Paavali puhui tässä Jeesuksesta? – Apostolien teot 16:31, KR.
Ei pitäisi. Kirkkoraamatussa on Roomalaiskirjeen 10:13:n jäljessä viittaus Jooelin 2:32:een, joka on Heprealaisissa kirjoituksissa. Jos katsot tämän kohdan, huomaat, että Paavali lainasi Roomalaiskirjeeseensä Jooelin sanat, ja nämä Jooelin sanat kuuluivat alkuperäisen heprean kielen mukaan: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, selviytyy turvassa.” (UM) Paavali siis tarkoitti tässä, että meidän pitäisi huutaa avuksi Jehovan nimeä. Vaikka meidän siis täytyykin uskoa Jeesukseen, pelastumisemme kytkeytyy kiinteästi Jumalan nimen oikeaan arvostamiseen.
Tämä esimerkki osoittaa, kuinka Jumalan nimen poistaminen Kreikkalaisista kirjoituksista on vaikuttanut osaltaan siihen, että Jeesus ja Jehova ovat sekaantuneet monien ihmisten mielessä. Se vaikutti epäilemättä suuresti kolminaisuusopin kehittämiseen!
Pitäisikö nimi ottaa käyttöön?
Olisiko kääntäjällä mitään oikeutta ottaa nimi käyttöön, kun sitä ei kerran ole saatavilla olevissa käsikirjoituksissa? Kyllä hänellä olisi oikeus siihen. Useimmat kreikan kielen sanakirjat tunnustavat, että sana ”Herra” viittaa Raamatussa usein Jehovaan. Esimerkiksi Robinson sanoo sanakirjassaan kreikkalaisen sanan Kyrios (’Herra’) merkitsevän: ”Jumalaa Korkeimpana Herrana ja kaikkeuden suvereenina, tavallisesti Septuagintassa heprealaisen יְהוָֹה Jehovan tilalla”. (Robinson, A Greek and English Lexicon of the New Testament, painettu vuonna 1859) Näin ollen niissä kohdissa, joissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat ottavat lainauksia aikaisemmista Heprealaisista kirjoituksista, kääntäjällä on oikeus kääntää sana Kyrios ”Jehovaksi” aina kun Jumalan nimi esiintyi alun perin hepreassa.
Monet kääntäjät ovat tehneetkin siten. Ainakin 1300-luvulta lähtien on Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista tehty useita käännöksiä hepreaksi. Miten kääntäjät menettelivät, kun heidän eteensä tuli ”Vanhasta testamentista” otettuja lainauksia, joissa esiintyy Jumalan nimi? Usein he olivat sitä mieltä, että heidän oli pakko palauttaa Jumalan nimi tekstiin. Monet kaikista Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista tai niiden osista hepreaksi tehdyt käännökset sisältävät Jumalan nimen.
Useat nykykielille, varsinkin lähetyssaarnaajien käyttämille kielille, tehdyt käännökset ovat noudattaneet tätä esimerkkiä. Niinpä monet Afrikan, Aasian, Amerikan ja Tyynenmeren saarten kielille Kreikkalaisista kirjoituksista tehdyt käännökset käyttävät runsaasti nimeä Jehova, joten lukijat voivat nähdä selvästi tosi Jumalan ja väärien jumalien välisen eron. Jumalan nimi on esiintynyt myös joissakin Euroopan kielille tehdyissä Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksissä.
Yksi käännös, joka rohkeasti ja perustellusti ennallistaa Jumalan nimen, on Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös. Tämä käännös, joka on tällä hetkellä saatavissa yhdellätoista nykykielellä, myös suomeksi, on pannut Jumalan nimen jokaiseen sellaiseen kohtaan, jossa Kreikkalaisissa kirjoituksissa lainataan Jumalan nimen sisältävää osaa Heprealaisista kirjoituksista. Jumalan nimi esiintyy tässä Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksessä pätevin perustein kaikkiaan 237 kertaa.
Jumalan nimen vastustaminen
Vaikka monet kääntäjät ovatkin pyrkineet palauttamaan Jumalan nimen Raamattuun, uskonnolliset tahot ovat aina harjoittaneet painostusta saadakseen sen poistetuksi. Juutalaiset tosin jättivät sen Raamattuihinsa, mutta kieltäytyivät lausumasta sitä. Toisella ja kolmannella vuosisadalla eläneet luopiokristityt poistivat sen tehdessään jäljennöksiä kreikankielisistä Raamatun käsikirjoituksista ja jättivät sen myös pois raamatunkäännöksistä. Nykyaikana monet kääntäjät ovat poistaneet sen, silloinkin kun he perustavat käännöksensä alkuperäiseen heprean kieleen, jossa se esiintyy melkein 7000 kertaa. (Se esiintyy 6973 kertaa ”Raamatun heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen” tekstissä vuoden 1984 englanninkielisessä laitoksessa.)
Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka poistavat hänen nimensä Raamatusta? Jos olisit kirjailija, niin mitä ajattelisit henkilöstä, joka lähes kauttaaltaan poistaisi nimesi kirjoittamastasi kirjasta? Kääntäjiä, jotka vastustavat Jumalan nimeä lausumisongelmien vuoksi tai juutalaisen perinteen nojalla, voitaisiin verrata niihin, joiden Jeesus sanoi ’siivilöivän hyttysen mutta nielevän kamelin’! (Matteus 23:24) He kompastuvat näihin pikkuongelmiin mutta saavat lopuksi aikaan jättiläisongelman poistamalla kaikkeuden suurimman persoonan nimen tämän henkeyttämästä kirjasta.
Psalmista kirjoitti: ”Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?” – Psalmit 74:10.
[Tekstiruutu s. 25]
”HERRA” – ”Jehovan” vastineko?
Jumalan selvästi erottuvan persoonanimen poistaminen Raamatusta ja sen korvaaminen sellaisilla sanoilla kuin ”Herra” tai ”Jumala” tekee Raamatun tekstin monin tavoin heikoksi ja puutteelliseksi. Se voi johtaa esimerkiksi merkityksettömiin sanaliittoihin. Englanninkielinen ”Jerusalemin Raamattu” sanoo esipuheessaan: ”Lause ’Herra on Jumala’ on varmasti tautologiaa [tarpeetonta tai merkityksetöntä toistamista], jota lause ’Jahve on Jumala’ ei ole.”
Sellaiset korvikesanat voivat myös johtaa hämmentäviin sanontoihin. Esimerkiksi Psalmi 8:10 kuuluu Kirkkoraamatun mukaan: ”Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!” Kuinka paljon paremmalta teksti kuulostaakaan, kun siihen palautetaan nimi Jehova! Niinpä virolainen käännös (1968) sanookin: ”Jehova, meidän Herramme, kuinka kunnioitettava onkaan sinun nimesi kaikessa maailmassa!”
Jumalan nimen poistaminen voi aiheuttaa myös sekaannusta. Psalmi 110:1 sanoo: ”Herra sanoi minun herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’” (Kirkkoraamattu) Kuka puhuu kenelle? Kuinka paljon parempi onkaan käännös: ”Jehova on lausunut minun Herralleni: ’Istu minun oikealla puolellani kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi aluseksi.’” – ”Uuden maailman käännös.”
Lisäksi ”Jehovan” korvaaminen sanalla ”Herra” poistaa Raamatusta jotakin erittäin tärkeää: Jumalan persoonanimen. Eräs Raamatun sanakirja sanoo: ”Täsmällisesti puhuen Jahve on Jumalan ainoa ’nimi’.” – The Illustrated Bible Dictionary, 1. osa s. 572.
Eräs toinen sanakirja kuvailee ”Jumalan” (Elohim) ja ”Jehovan” välistä eroa ja sanoo: ”[Jehova] on joka kohdassa erisnimi ja tarkoittaa persoonallista Jumalaa ja ainoastaan häntä, kun taas Elohimissa on enemmän yleisnimen luonnetta, ja se tarkoittaa tavallisesti, mutta ei välttämättä eikä yhdenmukaisesti, Korkeinta.” – The Imperial Bible-Dictionary, 1. osa s. 856.
J. A. Motyer, Trinity Collegen rehtori Englannista, lisää: ”Raamatun lukija menettää paljon, jos hän ei muista, että tuon korvaavan nimen [Herra tai Jumala] takana on toinen nimi, jonka välityksellä me voimme henkilökohtaisesti ja luottamuksellisesti lähestyä Jumalaa. Ilmoittaessaan kansalleen nimensä Jumala tahtoi paljastaa heille sisimmän luonteensa.” – Raamatun kuvatieto, s. 157.
Selvää erisnimeä ei voi kääntää pelkällä arvonimellä. Arvonimi ei koskaan välitä Jumalan alkuperäisen nimen täyttä, runsassisältöistä merkitystä.
[Tekstiruutu/Kuvat s. 26]
Tämä Septuagintan katkelma (oikealla), joka on ajoitettu ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle ja sisältää Sakarjan 8:19–21:n ja 8:23–9:4:n, on Jerusalemissa Israelin museossa. Se sisältää Jumalan nimen neljä kertaa, joista kolme on osoitettu tässä. Aleksandrialaisessa käsikirjoituksessa (Codex Alexandrinus, vasemmalla), 400 vuotta myöhemmin Septuagintasta tehdyssä jäljennöksessä, Jumalan nimen tilalle on pantu samoihin jakeisiin KY ja KC, kreikkalaisen sanan Kyrios (’Herra’) lyhennetyt muodot
[Tekstiruutu s. 27]
John W. Davis, joka toimi lähetyssaarnaajana Kiinassa 1800-luvulla, selitti, miksi hän uskoi että Jumalan nimen pitäisi olla Raamatussa: ”Jos Pyhä Henki sanoo Jehova jossakin kohdassa heprean kielellä, niin miksi kääntäjä ei sano Jehova englanniksi tai kiinaksi? Mitä oikeutta hänellä on sanoa: käytän Jehovaa tässä kohdassa ja sen korviketta tuossa kohdassa? – – Jos joku sanoisi, että on tapauksia, joissa Jehovan käyttäminen olisi väärin, niin osoittakoon hän syyn siihen; hänellä on todistamisvelvollisuus. Hän tulee huomaamaan tehtävän vaikeaksi, sillä hänen täytyy vastata seuraavaan suorasukaiseen kysymykseen: jos jossakin tapauksessa on väärin käyttää Jehovaa käännöksessä, niin miksi sitten henkeytetty kirjoittaja käytti sitä alkuperäisessä tekstissä?” – The Chinese Recorder and Missionary Journal, VII vsk., Shanghai, 1876.
[Kuva s. 23]
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös käyttää hyvin perustein Jumalan nimeä 237 kertaa
[Kuvat s. 24]
Jumalan nimi eräässä kirkossa Menorcassa Espanjassa,
eräässä patsaassa lähellä Pariisia Ranskassa
ja San Lorenzon kirkossa Parmassa Italiassa