3:16

rakasti: Tämä on ensimmäinen kohta, jossa kreikan verbi agapáō (’rakastaa’) esiintyy Johanneksen evankeliumissa. Sitä ja samaan sanueeseen kuuluvaa substantiivia agápē (’rakkaus’) käytetään siinä yhteensä 44 kertaa – useammin kuin kolmessa muussa evankeliumissa yhteensä. Raamatussa sanat agapáō ja agápē tarkoittavat usein periaatteen ohjaamaa epäitsekästä rakkautta. Se käy ilmi tästä jakeesta, koska sen mukaan Jumala rakasti maailmaa, ts. ihmismaailmaa, joka tarvitsee lunastusta synnistä (Joh 1:29). Substantiivi agápē esiintyy 1Jo 4:8:ssa, jossa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” Rakkaus mainitaan ensimmäisenä ”hengen hedelmään” kuuluvana ominaisuutena (Ga 5:22), ja sitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti 1Ko 13:4–7:ssä. Raamatussa rakkauteen sisältyy usein enemmän kuin tunne, jonka joku toinen herättää jossakussa. Monissa tekstiyhteyksissä sen merkitys on laajempi; sitä ilmaistaan yleensä harkitusti ja tietoisesti. (Mt 5:44; Ef 5:25.) Kristittyjen rakkauteen sisältyykin moraalinen puoli, joka ottaa huomioon velvollisuuden, periaatteet ja sen, mikä on sopivaa. Siihen liittyy kuitenkin monesti myös lämpimiä tunteita ja kiintymystä (1Pi 1:22). Tämä ilmenee Johanneksen evankeliumista. Kun hän kirjoitti: ”Isä rakastaa Poikaa” (Joh 3:35), hän käytti verbiä agapáō, mutta kun hän kirjoitti muistiin sanat, joilla Jeesus kuvaili tuota samaa suhdetta, hän käytti kreikan verbiä filéō (’olla kiintynyt’) (Joh 5:20).

maailmaa: Maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja etenkin Raamatussa kreikan sana kósmos liittyy läheisesti ihmiskuntaan (ks. Joh 1:10, tutkimisviite). Tässä tekstiyhteydessä kósmos tarkoittaa koko ihmismaailmaa, joka Joh 1:29:n mukaan on Aadamilta perityn ”synnin” alainen ja joka voidaan lunastaa.

ainosyntyisen Poikansa: Kreikan sana monogenḗs on Uuden maailman käännöksessä käännetty ”ainosyntyiseksi” tai ”ainoaksi”, ja sen on selitetty merkitsevän ’ainoaa lajissaan’, ’ainokaista’, ’ainutlaatuista’. Apostoli Johannes käyttää tätä sanaa vain Jeesuksesta. (Joh 1:14; 3:18; 1Jo 4:9; ks. Joh 1:14, tutkimisviite.) Muitakin Jumalan luomia henkiolentoja sanotaan hänen pojikseen, mutta vain Jeesusta sanotaan ”ainosyntyiseksi Pojaksi” (1Mo 6:2, 4; Job 1:6; 2:1; 38:4–7). Jeesus on Isänsä esikoispoika ja ainoa, jonka Jumala on suoranaisesti luonut. Siksi hän on ainutlaatuinen, erilainen kuin kaikki muut Jumalan pojat, jotka Jumala on luonut esikoispoikansa välityksellä. Paavali käytti kreikan sanaa monogenḗs samaan tapaan, kun hän sanoi Iisakia Abrahamin ”ainosyntyiseksi pojaksi” (Hpr 11:17, alav.). Vaikka Hagar synnytti Abrahamille Ismaelin ja Ketura useita poikia (1Mo 16:15; 25:1, 2; 1Ai 1:28, 32), Iisak oli ”ainosyntyinen” siinä mielessä, että hän oli ainoa poika, jonka Jumala oli luvannut ja jonka Saara synnytti (1Mo 17:16–19).

uskoo häneen: Kreikan verbin pisteúō perusmerkitys on ’uskoa’, ’luottaa’, ’pitää totena’ (samaan sanueeseen kuuluva substantiivi pístis käännetään tavallisesti vastineella ”usko”). Tällä verbillä on kuitenkin erilaisia merkitysvivahteita eri tekstiyhteyksissä ja kieliopillisissa rakenteissa. Se merkitsee usein enemmän kuin vain sitä, että uskoo tai tunnustaa jonkun olevan olemassa (Ja 2:19). Siihen sisältyy ajatus sellaisesta uskosta ja luottamuksesta, joka saa tottelemaan. Eräs tutkija sanoo Joh 3:16:ssa olevasta kreikan verbirakenteesta ”uskoa johonkuhun” (verbi pisteúō ja prepositio eis): ”Usko on toimintaa, jotain sellaista, mitä ihminen tekee.” (Paul L. Kaufman, An Introductory Grammar of New Testament Greek, 1982, s. 46.) Jeesus ei selvästikään tarkoita tässä vain yksittäistä uskon tekoa vaan sitä, että usko leimaa koko elämää. Joh 3:36:ssa asetetaan vastakkain samantapainen ilmaus ”uskoo Poikaan” ja ilmaus ”ei tottele Poikaa”. Tässä tekstiyhteydessä viitataan siis vahvaan uskoon, joka näkyy tottelevaisuutena.