Kesäkuu

Tämä lupaus varmasti vahvisti apostoleja. He eivät täysin ymmärtäneet, että heidän johtajansa Jeesuksen elämä maan päällä päättyisi pian. He eivät kuitenkaan jäisi vaille tukea. Jehova olisi halukas vastaamaan heidän rukouksiinsa aina kun he pyytäisivät apua valtakunnan sanoman kertomiseen. Pian he saivatkin kokea, miten Jehova vastasi heidän avunpyyntöihinsä (Apt. 4:29, 31). Sama pitää paikkansa nykyään. Kun kannamme hedelmää kestävinä, pysymme Jeesuksen ystävinä. Voimme myös luottaa siihen, että Jehova vastaa rukouksiimme, kun pyydämme apua niiden esteiden voittamiseen, joita kohtaamme saarnaamistyössä (Fil. 4:13). Miten kiitollisia olemmekaan siitä, että Jehova vastaa rukouksiimme ja että voimme olla Jeesuksen ystäviä! Nämä Jehovan lahjat antavat meille voimaa jatkaa hedelmän kantamista (Jaak. 1:17). w18.05 2:17–18

Vajaan viiden vuoden kuluttua Jerusalemissa asuvat juutalaiskristityt näkisivät, että Jehovan päivä oli lähellä. He havaitsisivat Jeesuksen kuvaileman merkin, jonka perusteella he tietäisivät paeta kaupungista. (Apt. 2:19, 20; Luuk. 21:20–22.) Jehovan päivä koitti vuonna 70, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin. Tilanteemme on nykyään samankaltainen. Meillä on kaikki syyt uskoa, että ”suuri ja hyvin pelottava” Jehovan päivä on lähellä (Joel 2:11). Profeetta Sefanja sanoi: ”Jehovan suuri päivä on lähellä. Se on lähellä ja tulee hyvin kiireesti.” (Sef. 1:14.) Tämä varoitus koskee myös meidän aikaamme. Siksi Paavali kehottaa meitä ”ottamaan huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Hepr. 10:24). Meidän pitäisi olla entistä kiinnostuneempia veljistämme ja sisaristamme, jotta voisimme rohkaista heitä aina kun se on tarpeen. w18.04 4:1–2

Miten rohkaisevan lupauksen Jehova antoikaan Joosualle ennen kuin Hänen kansansa asettui Luvattuun maahan! Jehova rohkaisi yksittäisten palvelijoidensa lisäksi myös koko kansaansa. Esimerkiksi kun juutalaiset olivat Babylonin vankeudessa, heitä lohdutti seuraava Jehovan antama profetia: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä tähyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Olen vahvistava sinua. Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.” (Jes. 41:10.) Myöhemmin Jehova rohkaisi samalla tavalla varhaiskristittyjä, ja hän rohkaisee myös nykyistä kansaansa (2. Kor. 1:3, 4). Samoin Jeesus sai rohkaisua Isältään Jehovalta. Kasteensa aikaan Jeesus kuuli äänen taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matt. 3:17.) Nämä sanat varmasti kannustivat häntä koko hänen maanpäällisen palveluksensa ajan! w18.04 3:3–5

Jotkut voivat nykyään ajatella, että Jehova ei antanut Aadamille vapautta toimia oman mielensä mukaan. He eivät kuitenkaan ymmärrä, että tahdonvapaus ei ole sama asia kuin oikeus päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Aadamilla ja Eevalla oli vapaus valita, tottelisivatko he Jumalaa vai eivät. Ainoastaan Jehovalla on ehdoton oikeus päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja tätä symboloi Eedenin puutarhassa oleva ”hyvän ja pahan tiedon puu” (1. Moos. 2:9). Jehovan käskyn tarkoitus oli opettaa Aadamille ja Eevalle, että voidakseen nauttia todellisesta vapaudesta heidän tuli totella häntä. Ensimmäiset vanhempamme päättivät olla tottelematta. Aadamin ja Eevan ratkaisu ei tuonut heille lisää vapautta. Koska he havittelivat itsemääräämisoikeutta, he menettivät Jehovalta saamansa todellisen vapauden. w18.04 1:9–12

Sen lisäksi että Jehova tuntee myötätuntoa kärsiviä palvelijoitaan kohtaan, hän myös tekee jotain heidän hyväkseen. Esimerkiksi kun israelilaiset olivat orjina Egyptissä, Jehova näki heidän tuskansa ja halusi lievittää sitä. Jehova sanoi Moosekselle: ”Olen todellakin nähnyt – – kansani ahdistuksen ja kuullut, kun he huutavat apua – –. Tiedän hyvin, millaisia kärsimyksiä heillä on. Olen lähdössä alas vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä.” (2. Moos. 3:7, 8.) Jehova tunsi myötätuntoa kansaansa kohtaan, ja siksi hän vapautti heidät orjuudesta ja vei heidät Luvattuun maahan. Seuraavina vuosisatoina viholliset hyökkäsivät usein israelilaisten kimppuun. Miten Jehova reagoi? Hän ”tunsi sääliä, kun he vaikeroivat joutuessaan kokemaan sortoa ja huonoa kohtelua”. Empatia sai hänet jälleen kerran auttamaan kansaansa. Hän lähetti tuomareita pelastamaan israelilaiset vihollisten käsistä. (Tuom. 2:16, 18.) w19.03 12:4–5

Kymmenestä käskystä kaksi ensimmäistä painottivat sitä, että israelilaisten tuli palvoa ainoastaan Jehovaa ja varoa epäjumalanpalvelusta (2. Moos. 20:3–6). Jehova ei antanut näitä käskyjä itsensä vuoksi vaan kansansa parasta ajatellen. Jos israelilaiset palvoivat toisten kansojen jumalia, he joutuivat kärsimään. Toisaalta Jehova siunasi palvelijoitaan, kun he olivat hänelle uskollisia ja kohtelivat toisiaan oikeudenmukaisesti (1. Kun. 10:4–9). Jos ne, jotka väittävät palvelevansa Jehovaa, sivuuttavat hänen norminsa ja vahingoittavat hänen palvelijoitaan, syy ei ole Jehovan. Hän rakastaa meitä ja tietää, kun kärsimme vääryyttä. Hän tuntee tuskamme vielä voimakkaammin kuin äiti tuntee pienen lapsensa kärsimyksen. Vaikka Jehova ei ehkä puutukaan tilanteeseen heti, hän vaatii aikanaan katumattomat väärintekijät tilille siitä, miten he ovat kohdelleet toisia. w19.02 9:13–15

Muistojuhlaa edeltävinä viikkoina kokouksissamme keskitytään usein Jeesuksen esimerkkiin ja siihen, miten nöyrä hän oli antaessaan lunnaat. Tämä kaikki kannustaa meitä jäljittelemään hänen nöyryyttään ja tekemään Jehovan tahdon silloinkin, kun se on meille vaikeaa. Ajattelemme, miten rohkea Jeesus oli kuolemaansa edeltävinä päivinä. Hän tiesi varsin hyvin, että hänen vihollisensa tulisivat pian nöyryyttämään ja pahoinpitelemään häntä ja teloittamaan hänet (Matt. 20:17–19). Silti hän oli valmis kohtaamaan kuoleman. Kun tuo aika koitti, hän sanoi uskollisille apostoleilleen, jotka olivat hänen kanssaan Getsemanessa: ”Nouskaa, lähdetään. Katso! Kavaltajani on tullut lähelle.” (Matt. 26:36, 46.) Ja kun aseistautunut joukko tuli pidättämään häntä, hän astui esiin, ilmaisi itsensä ja käski sotilaiden päästää apostolit menemään (Joh. 18:3–8). Jeesus oli todella rohkea! Voidellut kristityt ja muut lampaat pyrkivät jäljittelemään Jeesuksen rohkeutta. w19.01 5:7–8

Aivan kuten taideteos syntyy monien kauniiden värien yhdistelmästä, nöyryys koostuu monista vetoavista ominaisuuksista. Sen huomattavia piirteitä ovat mukautuvuus, lempeys ja sisäinen voima. Vain nöyrät ihmiset mukautuvat Jumalan tahtoon. Jumala haluaa, että olemme lempeitä (Matt. 5:5; Gal. 5:23). Kun teemme Jumalan tahdon, Saatana on raivoissaan. Se selittää, miksi Saatanan maailmaan kuuluvat ihmiset vihaavat meitä, vaikka olemme nöyriä ja lempeitä (Joh. 15:18, 19). Jotta voisimme vastustaa Saatanaa, tarvitsemme sisäistä voimaa. Nöyrän ihmisen vastakohta on sellainen, joka on ylpeä, purkaa suuttumustaan hallitsemattomasti eikä tottele Jehovaa. Saatana on juuri tällainen. Ei ihme, että hän vihaa nöyriä. Heidän hyvät ominaisuutensa paljastavat, miten vastenmielinen persoonallisuus hänellä on. Saatanan kannalta vielä pahempaa on se, että nöyrät ihmiset todistavat hänet valehtelijaksi. Hän ei nimittäin pysty estämään heitä palvelemasta Jehovaa, sanoopa tai tekeepä hän mitä tahansa. (Job 2:3–5.) w19.02 7:3–5

Jehova tiesi, että Babylonin asukkaat joutuisivat pelon valtaan. Meedo-Persian mahtava armeija hyökkäisi Babyloniin. Tämän armeijan välityksellä Jehova vapauttaisi oman kansansa Babylonin vankeudesta. (Jes. 41:2–4.) Kun tuolloin eläneet babylonialaiset ja muiden kansojen ihmiset saivat kuulla, että heidän vihollisensa olivat lähestymässä, he yrittivät ylläpitää rohkeaa henkeä sanomalla toisilleen: ”Ole luja.” He myös valmistivat lisää epäjumalia siinä toivossa, että ne suojelisivat heitä. (Jes. 41:5–7.) Jehova sen sijaan rauhoitti juutalaisia pakkosiirtolaisia sanomalla: ”Mutta sinä, Israel [toisin kuin muut kansat], olet palvelijani. – – Älä ole huolissasi, sillä minä olen sinun Jumalasi.” (Jes. 41:8–10.) Huomaa, että Jehova sanoi: ”Minä olen sinun Jumalasi.” Jehova siis vakuutti uskollisille palvelijoilleen, ettei hän ollut unohtanut heitä, että he olivat edelleen hänen kansansa. Hän lupasi myös olla heidän tukenaan ja pelastaa heidät. Jehovan lohduttavat sanat varmasti vahvistivat juutalaisia pakkosiirtolaisia. (Jes. 46:3, 4.) w19.01 1:8

Markuksen 1:9–11:ssä mainitaan ensimmäinen niistä kolmesta tilanteesta, joissa Jehova puhui taivaasta. Jehova sanoi: ”Sinä olet minun rakas Poikani. Olen hyväksynyt sinut.” Jeesuksesta oli varmasti hyvin koskettavaa kuulla, miten hänen Isänsä ilmaisi rakastavansa häntä ja luottavansa häneen. Jehovan sanat vahvistivat seuraavat kolme tärkeää totuutta: Jeesus on Jehovan Poika, Jehova rakastaa häntä, ja Jehova on hyväksynyt hänet. Sanomalla ”Sinä olet minun – – Poikani” Jehova ilmaisi, että hänen ja hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen välillä oli nyt uudenlainen suhde. Taivaassa Jeesus oli Jumalan henkipoika. Mutta kun Jeesus kastettiin, hänet voideltiin pyhällä hengellä. Jumala ilmoitti, että Jeesuksesta oli nyt tullut hänen voideltu poikansa. Tämä merkitsi sitä, että Jeesuksella oli toivo palata taivaaseen ja tulla Jumalan nimittämäksi kuninkaaksi ja ylimmäiseksi papiksi. (Luuk. 1:31–33; Hepr. 1:8, 9; 2:17.) Jeesuksen kasteen yhteydessä hänen Isällään oli siksi hyvät syyt sanoa: ”Sinä olet minun – – Poikani.” (Luuk. 3:22.) w19.03 11:3–4

Huonoja neuvoja on kuultu siitä saakka, kun Saatana otti ihmishistorian alussa ohjat käsiinsä ja alkoi neuvoa Eevaa. Hän sanoi, että Eeva ja hänen aviomiehensä olisivat onnellisempia, jos he valitsisivat itse elämänsä suunnan. (1. Moos. 3:1–6.) Saatana oli itsekäs. Hän halusi, että Aadam, Eeva ja heidän tulevat jälkeläisensä tottelisivat ja palvoisivat Jehovan sijasta häntä. Jehova oli kuitenkin antanut heille kaiken: hyvän puolison, kauniin puutarhakodin, täydellisen ruumiin ja mahdollisuuden elää ikuisesti. Ikävä kyllä Aadam ja Eeva olivat tottelemattomia Jumalalle ja katkaisivat suhteensa häneen. Kuten tiedämme, tästä oli traagiset seuraukset. Samalla tavalla kuin kukka alkaa kuihtua, kun se on leikattu irti, he alkoivat hitaasti vanhentua ja kuolla. Myös heidän lapsensa perivät syntisyyden ja joutuivat kärsimään siitä. (Room. 5:12.) Kaikesta huolimatta useimmat ihmiset eivät edelleenkään tottele Jumalaa vaan haluavat elää elämäänsä oman mielensä mukaan (Ef. 2:1–3). Seuraukset osoittavat selvästi, että päiväntekstijakeen ajatus on totta. w18.12 3:3–4

Apostoli Paavali oli älykäs ja oppinut mies, joka osasi hepreaa ja kreikkaa (Apt. 5:34; 21:37, 39; 22:2, 3). Mutta kun oli kyse siitä, oliko jokin asia oikein vai väärin, hän ei turvautunut maailmalliseen viisauteen vaan vetosi perusteluissaan aina Jumalan sanaan (Apt. 17:2; 1. Kor. 2:6, 7). Sen ansiosta Paavali sai palveluksessa hyviä tuloksia, ja häntä odotti ikuinen palkinto (2. Tim. 4:8). Jumalan ajattelu on kiistatta ylivertaista. Hänen normiensa noudattaminen johtaa onnellisuuteen ja menestykseen. Jehova ei kuitenkaan pakota meitä ajattelemaan hänen tavallaan. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” ei pyri kontrolloimaan ajatteluamme, eivätkä sitä tee myöskään seurakunnan vanhimmat (Matt. 24:45; 2. Kor. 1:24). Sen sijaan jokaisella meistä on henkilökohtainen vastuu saattaa ajatuksemme sopusointuun Jumalan ajatusten kanssa. w18.11 4:12–13

Jumala ennusti Jesajan välityksellä, että kun israelilaiset palaisivat kotimaahansa, siellä olisi rauhalliset olosuhteet. Heidän ei tarvitsisi pelätä eläinten eikä petomaisten ihmisten hyökkäyksiä. Niin nuoret kuin iäkkäätkin olisivat turvassa. (Jes. 11:6–9; 35:5–10; 51:3.) Jesaja sanoi myös, että koko maa – ei ainoastaan Israelin kansa – olisi ”täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren”. Jesaja puhui toistuvasti siitä, että eläimet tai ihmiset eivät uhkaisi pakkosiirtolaisuudesta palaavia israelilaisia. Maa tuottaisi paljon satoa, koska siellä olisi runsaasti vettä, aivan kuten Eedenin puutarhassa aikoinaan. (1. Moos. 2:10–14; Jer. 31:12.) Oliko ennustuksen tarkoitus täyttyä ainoastaan pakkosiirtolaisuudesta palaavien israelilaisten päivinä? Ei ole mitään todisteita siitä, että he olisivat kokeneet ihmeparannuksia. Esimerkiksi sokeiden silmät eivät avautuneet. Jumala siis lupasi, että hän parantaisi kaikki ihmisten sairaudet tulevaisuudessa. w18.12 1:11–12

Toivomme, että tulemme vaeltamaan totuuden tietä läpi ikuisuuden. Miten voimme vahvistaa päätöstämme elää totuuden mukaan? Tutki ja mieti Jumalan sanan kallisarvoisia totuuksia. Varaa siihen aikaa säännöllisesti. Näin syvennät arvostustasi totuutta kohtaan ja vahvistat päätöstäsi olla koskaan luopumatta siitä. Sananlaskujen 23:23:ssa meitä neuvotaan ostamaan totuuden lisäksi myös ”viisautta ja kuria ja ymmärrystä”. Raamatun totuuden tunteminen itsessään ei riitä, vaan meidän täytyy lisäksi soveltaa oppimaamme omaan elämäämme. Kun meillä on ymmärrystä, näemme, miten kaikki Jehovan ajatukset ja neuvot ovat sopusoinnussa keskenään. Viisaus saa meidät toimimaan sen mukaan, mitä tiedämme. Toisinaan saamme totuuden välityksellä myös kuritusta ja huomaamme, että meidän täytyy tehdä joitakin muutoksia. Ota tällainen ohjaus aina vastaan, sillä Raamattu sanoo, että se on arvokkaampaa kuin hopea (Sananl. 8:10). w18.11 2:3, 13–14

Mikä on arvokkainta, mitä omistat? Olisitko valmis vaihtamaan sen johonkin vähemmän arvokkaaseen? Jehovan vihkiytyneille palvelijoille nämä eivät ole vaikeita kysymyksiä. Arvokkain omaisuutemme on suhde Jehovaan, emmekä vaihtaisi sitä mihinkään. Pidämme suuressa arvossa myös Raamatun totuutta, koska sen ansiosta olemme voineet päästä Jehovan ystäviksi. (Kol. 1:9, 10.) Ajattele, mitä kaikkea suuri Opettajamme opettaa meille Sanassaan Raamatussa! Hän paljastaa totuuden nimensä merkityksestä ja vetoavista ominaisuuksistaan. Hän kertoo, että hän on rakkaudesta meitä kohtaan antanut Poikansa Jeesuksen kuolla lunastusuhrina. Saamme Jehovalta tietoa myös messiaanisesta valtakunnasta ja toivosta elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Hän opettaa, miten meidän tulisi elää elämäämme. Vaalimme näitä totuuksia, koska ne mahdollistavat meille läheisen suhteen Luojaamme ja antavat elämällemme tarkoituksen. w18.11 1:1–2

Petolliset ihmiset eivät pysty salaamaan mitään Jehovalta, sillä ”kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen” (Hepr. 4:13). Esimerkiksi Ananias ja Safira juonittelivat keskenään voidakseen pettää apostoleja. He myivät omaisuuttaan ja antoivat vain osan rahoista apostoleille. He halusivat kuitenkin tehdä seurakuntaan vaikutuksen ja sanoivat siksi apostoleille, että he olivat antaneet kaikki myynnistä saadut rahat. Mutta Jehova näki, mitä he olivat tehneet, ja hän rankaisi heitä. (Apt. 5:1–10.) Mitä mieltä Jehova on valehtelemisesta? Saatana ja kaikki katumattomat, pahantahtoiset valehtelijat joutuvat ”tulijärveen”, mikä merkitsee heille ikuista tuhoa (Ilm. 20:10; 21:8; Ps. 5:6). Tiedämme, että Jehova ”[ei] ole ihminen, niin että hän valehtelisi”. Itse asiassa hänen ”on mahdotonta valehdella”. (4. Moos. 23:19; Hepr. 6:18.) ”Jehova totisesti vihaa – – valheellista kieltä” (Sananl. 6:16, 17). Jos haluamme miellyttää häntä, meidän täytyy noudattaa hänen normejaan. w18.10 1:10–13

Mitä tekisit, jos työnantajasi pyytäisi sinua lahjoittamaan rahaa sellaista juhlaa varten, joka liittyy väärään uskontoon? Älä odota, kunnes tällainen tilanne tulee eteesi, vaan mieti nyt, miten Jehova suhtautuu asiaan. Jos sitten kohtaat tällaisen tilanteen, sinun on helpompi toimia oikein ja sanoa oikeat sanat. Jehovan näkemyksen miettiminen etukäteen auttaa pysymään uskollisena myös lääketieteellisessä hätätilanteessa. Vakaa päätöksemme on, ettei meille saa antaa kokoverta eikä mitään veren neljästä pääkomponentista. Joidenkin vereen liittyvien toimenpiteiden osalta meidän on kuitenkin tehtävä henkilökohtainen ratkaisu, jota ohjaavat Jehovan ajattelutavasta kertovat Raamatun periaatteet. (Apt. 15:28, 29.) Paras aika harkita tällaisia asioita ei suinkaan ole silloin, kun olemme sairaalassa ja meillä on ehkä kovia kipuja ja meitä saatetaan painostaa tekemään nopea ratkaisu. Nyt on oikea aika tutkia asiaa, täyttää laillinen hoitotahto ja puhua lääkärin kanssa. w18.11 5:5, 15–16

Jehova on rakastava paimen. Hän huolehtii palvelijoistaan hellästi ja suojelee heitä heidän vihollisiltaan. Eikö tämä rohkaise ja lohduta meitä nyt, kun lähestymme nykyisen pahan maailman loppua? Jehova huolehtii palvelijoistaan myös nopeasti lähestyvän suuren ahdistuksen aikana (Ilm. 7:9, 10). Silloin Jumalan palvelijat – ovatpa he nuoria tai iäkkäitä, ruumiiltaan terveitä tai fyysisesti vammaisia – eivät joudu paniikkiin eivätkä vapise pelosta. Päinvastoin! He muistavat seuraavat Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luuk. 21:28.) He luottavat Jumalan suojelukseen silloinkin, kun heitä vastaan hyökkää Gog, mahtavien kansakuntien liittouma (Hes. 38:2, 14–16). Miksi he ovat niin luottavaisia? Koska he tietävät, että Jehova ei muutu. Hän tulee aina olemaan kansansa huolehtiva ja huomaavainen pelastaja. (Jes. 26:20.) w18.09 4:15–16

Kuvittele, miten hyvältä uskollisista israelilaisista tuntui, kun he kuulivat sanat, jotka ovat tänään päiväntekstinämme. Jehovan palvelijana voit olla varma, että Jehova rakastaa sinua hyvin hellästi. Raamatussa luvataan Jehovan palvelijoille: ”Väkevänä hän pelastaa. Hän riemuitsee sinusta iloiten.” (Sef. 3:16, 17.) Jehova lupaa tukea ja lohduttaa palvelijoitaan kaikissa heidän koettelemuksissaan. ”Lonkalla teitä kannetaan, ja polvilla teitä hyväillään. Niin kuin miestä, jota hänen oma äitinsä lohduttaa, niin lohdutan minä teitä.” (Jes. 66:12, 13.) Kuvittele mielessäsi, miten rakastava äiti pitää lasta sylissään tai keinuttaa häntä polvillaan. Näin koskettavalla tavalla Jehova kuvailee sitä syvää ja hellää rakkautta, jota hän tuntee palvelijoitaan kohtaan. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että olet Jehovalle hyvin rakas ja kallisarvoinen. (Jer. 31:3.) w18.09 2:6–7

Muinaisilla israelilaisilla oli monia mahdollisuuksia tarjoutua auttamaan Jehovan palveluksessa (2. Moos. 36:2; Neh. 11:2). Myös meille avautuu usein tilaisuuksia käyttää aikaamme, taitojamme ja muita resurssejamme veljien ja sisarten hyväksi. Kun tartumme näihin tilaisuuksiin, saamme paljon iloa ja monia siunauksia. Teokraattisissa hankkeissa saa monesti uusia ystäviä. Margie on ollut mukana valtakunnansalien rakennusprojekteissa 18 vuotta. Vuosien varrella hän on ottanut monia nuorempia sisaria siipiensä suojaan ja valmentanut heitä. Hän on todennut, että nämä projektit tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden rohkaista toisia hengellisesti (Room. 1:12). Ystävät, joita Margie on saanut rakennustyömailla, ovat tukeneet ja rohkaisseet häntä, kun hänen elämässään on ollut vaikeita aikoja. Oletko sinä ollut joskus mukana tällaisissa rakennushankkeissa? w18.08 4:9, 11

Kun Paavali kirjoitti nämä sanat, Timoteus oli ehkä vähän yli 30-vuotias ja Paavali oli uskonut hänelle hyvin vastuullisia tehtäviä. Emme tiedä, mikä oli syynä Paavalin esittämään ajatukseen, mutta opetus on selvä. Meidän ei pidä arvioida nuoria veljiä pelkästään heidän ikänsä perusteella. On hyvä muistaa, että kun Jeesus oli vähän yli 30-vuotias, hän oli jo suorittanut koko maanpäällisen palveluksensa. Joissakin kulttuureissa nuoria miehiä usein vähätellään. Niinpä seurakunnan vanhimmat kenties epäröivät suositella päteviä nuoria veljiä avustaviksi palvelijoiksi tai vanhimmiksi. Raamatussa ei kuitenkaan missään sanota, että veljen pitää saavuttaa jokin vähimmäisikä, ennen kuin häntä voidaan suositella avustavaksi palvelijaksi tai vanhimmaksi (1. Tim. 3:1–10, 12, 13; Tit. 1:5–9). w18.08 2:15–16

Tarvitsemme paikkansapitävää tietoa voidaksemme tehdä hyviä ratkaisuja. Siksi meidän täytyy valita huolellisesti, mitä luemme. (Fil. 4:8, 9.) Meidän ei tulisi tuhlata aikaa katselemalla internetin kyseenalaisia uutissivustoja tai lukemalla sähköposteja, jotka sisältävät epäluotettavaa informaatiota. Erityisen tärkeää on karttaa luopioiden ylläpitämiä sivustoja. Heidän päätarkoituksensa on heikentää Jumalan kansaa ja vääristellä totuutta. Huonolaatuinen tieto johtaa huonoihin ratkaisuihin. Meidän ei tule koskaan aliarvioida sitä, miten voimakas vaikutus harhaanjohtavalla tiedolla voi olla mieleemme ja sydämeemme. Tätä havainnollistaa seuraava esimerkki Mooseksen ajoilta. Luvattua maata tutkimaan lähetettiin 12 vakoojaa, ja heistä 10 puhui maasta hyvin negatiivisesti (4. Moos. 13:25–33). He liioittelivat tosiasioita, mikä sai Jehovan kansan järkyttymään ja lamaantumaan (4. Moos. 14:1–4, 6–10). Sen sijaan että he olisivat selvittäneet tosiasiat ja luottaneet Jehovaan, he päättivät uskoa kielteiseen raporttiin. w18.08 1:4–5

Useimmilla ihmisillä on hyviä ominaisuuksia, ja monet seurakuntaan kuulumattomat eivät harjoita mitään vakavaa syntiä. Todennäköisesti tunnet tällaisia ihmisiä. Ovatko he siis sinulle hyvää seuraa? Mieti, miten heidän seuransa vaikuttaisi suhteeseesi Jehovaan. Auttavatko he sinua pääsemään lähemmäksi häntä? Millaisia asioita he pitävät tärkeinä? Puhuvatko he lähinnä muodista, rahasta, teknisistä laitteista, viihteestä tai muusta sellaisesta? Esittävätkö he usein kriittisiä kommentteja toisista, tai kertovatko he rivoja vitsejä? Jeesus varoitti aiheellisesti: ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Matt. 12:34.) Jos huomaat, että ystäväsi vaarantavat suhteesi Jehovaan, ryhdy toimiin! Rajoita heidän kanssaan viettämääsi aikaa ja tarvittaessa luovu tällaisista ystävistä. (Sananl. 13:20.) w18.07 3:11

Kun Mooses oli 80-vuotias, Jehova käski häntä vapauttamaan Israelin kansan Egyptin orjuudesta (2. Moos. 3:10). Mooses yritti useita kertoja keksiä verukkeita vapautuakseen tästä tehtävästä. Jehova oli kuitenkin kärsivällinen häntä kohtaan ja jopa antoi hänelle voimaa tehdä ihmeitä (2. Moos. 4:2–9, 21). Jehova olisi voinut pelon avulla pakottaa Mooseksen heti paikalla tottelemaan. Sen sijaan hän oli kärsivällinen ja ystävällinen ja rohkaisi tätä nöyrää ja vaatimatonta palvelijaansa. Toimiko tällainen huomaavainen lähestymistapa? Kyllä. Mooseksesta tuli erinomainen kansanjohtaja, joka pyrki kohtelemaan toisia yhtä lempeästi ja huomaavaisesti kuin Jehova oli kohdellut häntä. Jos sinulla on jonkin verran valtaa toisiin, sinun on tärkeää jäljitellä Jehovaa olemalla huomaavainen, ystävällinen ja kärsivällinen perheenjäseniäsi ja seurakunnan ystäviä kohtaan (Kol. 3:19–21; 1. Piet. 5:1–3). Kun otat mallia Jehovasta ja Suuremmasta Mooseksesta, Jeesuksesta Kristuksesta, toisten on helppo tulla puhumaan kanssasi ja voit rohkaista heitä (Matt. 11:28, 29). w18.09 4:7–10

Me voimme vaikuttaa myönteisesti veljiimme ja sisariimme ja vahvistaa seurakunnan yhteenkuuluvuutta. On hienoa, jos jo toimit näin. Olisiko sinun mahdollista vielä ”avartua”, tutustua useampiin seurakunnan ystäviin? (2. Kor. 6:11–13.) Voit antaa Raamatun totuuden valon loistaa myös naapurustossasi. Ystävälliset sanasi ja tekosi voivat saada jonkun naapureistasi kiinnostumaan totuudesta. Kysy itseltäsi: Mitä mieltä naapurini ovat minusta? Pidänkö kotini ja pihani siistinä, ja kaunistavatko ne asuinaluettani? Tarjoanko oma-aloitteisesti apua naapureille? Pyydä toisia todistajia kertomaan, miten heidän ystävällisyytensä ja hyvä käytöksensä on vaikuttanut sukulaisiin, naapureihin sekä työ- ja koulukavereihin. Saat todennäköisesti kuulla myönteisiä kokemuksia. (Ef. 5:9.) w18.06 4:13–14

Näin kuvittelivat ne, jotka tappoivat opetuslapsi Stefanoksen (Apt. 6:8, 12; 7:54–60). Monet uskonnolliset fanaatikot tekevät Jumalan nimessä vakavia rikoksia, kuten murhia. On ironista, että he rikkovat sen Jumalan lakeja, jota he sanovat palvovansa! (2. Moos. 20:13.) Heidän omatuntonsa on petollinen opas. Mitä voimme tehdä, jotta omatuntomme ei lakkaisi toimimasta? Jumalan sanassa olevat lait ja periaatteet ovat ”hyödyllisiä opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16). Siksi meidän tulee tutkia ahkerasti Raamattua, miettiä sen opetuksia ja soveltaa niitä omaan elämäämme. Näin valmennamme omaatuntoamme reagoimaan herkemmin Jumalan ajatuksiin, ja se voi olla luotettava opas. w18.06 3:3–4

Niihin aikoihin kun Paavali kirjoitti kirjeensä, roomalaiset jalkaväkisotilaat käyttivät noin puolen metrin pituista miekkaa, joka oli suunniteltu lähitaisteluun. Sotilaat olivat miekan käytössä erittäin taitavia, koska he harjoittelivat joka päivä. Paavali vertaa Jumalan sanaa miekkaan. Jehova on antanut tämän miekan meille, mutta meidän täytyy opetella käyttämään sitä taitavasti, kun puolustamme vakaumustamme tai korjaamme omaa ajatteluamme (2. Kor. 10:4, 5; 2. Tim. 2:15). Meillä ei ole mitään syytä pelätä Saatanaa ja demoneja. He ovat voimakkaita mutta eivät voittamattomia eivätkä kuolemattomia. Pian, Kristuksen tuhatvuotisella hallituskaudella, heidät vangitaan ja tehdään toimintakyvyttömiksi, ja sen jälkeen heidät tuhotaan (Ilm. 20:1–3, 7–10). Tunnemme vihollisemme, hänen taktiikkansa ja hänen tavoitteensa. Jehovan avulla voimme pysyä lujina ja vastustaa Saatanaa! w18.05 4:15, 19–21

Aadam varmasti tiesi, että käärmeet eivät osaa puhua. Niinpä kuullessaan Eevan ja käärmeen välisestä keskustelusta hän ehkä arvasi, että käärmeen välityksellä oli puhunut joku henkiolento (1. Moos. 3:1–6). Aadam ja Eeva eivät tienneet tästä henkiolennosta juuri mitään. Silti Aadam päätti mennä hänen puolelleen ja ryhtyi tietoisesti kapinoimaan rakastavaa taivaallista Isäänsä vastaan (1. Tim. 2:14). Jehova alkoi saman tien antaa tietoa tästä ilkeästä vihollisesta ja lupasi, että lopulta hänet tuhottaisiin. Jumala kuitenkin myös varoitti, että käärmeen välityksellä puhuneella henkiolennolla olisi jonkin aikaa valta vastustaa niitä, jotka rakastavat Jumalaa. (1. Moos. 3:15.) Viisaudessaan Jehova ei ole koskaan kertonut sen enkelin alkuperäistä nimeä, joka kapinoi häntä vastaan. Vasta noin 2 500 vuotta kapinan jälkeen Jumala paljasti tätä vihollista kuvailevan nimen (Job 1:6). w18.05 3:1–2

Jos olet joskus tuntenut itsesi lannistuneeksi, koska valtakunnan sanoma ei juuri herätä alueellasi vastakaikua, voit ymmärtää, miltä apostoli Paavalista tuntui. Noin 30 vuoden mittaisen palveluksensa aikana hän auttoi lukuisia ihmisiä tulemaan Kristuksen opetuslapsiksi (Apt. 14:21; 2. Kor. 3:2, 3). Heidän joukossaan ei kuitenkaan ollut monia juutalaisia, sillä useimmat heistä torjuivat hänet ja jotkut jopa vainosivat häntä (Apt. 14:19; 17:1, 4, 5, 13). Miten juutalaisten kielteinen suhtautuminen vaikutti Paavaliin? Hän tunnusti avoimesti: ”Sanon totuuden Kristuksessa, – – että minulla on suuri murhe ja lakkaamaton tuska sydämessäni.” (Room. 9:1–3.) Miksi Paavalilla oli tällaisia tunteita? Saarnaamistyö oli hänelle sydämen asia. Hän kertoi juutalaisille hyvää uutista, koska hän välitti heistä aidosti. Siksi se, että he hylkäsivät Jumalan armon, tuotti hänelle tuskaa. Mekin kerromme ihmisille valtakunnan sanomaa, koska olemme kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan (Matt. 22:39; 1. Kor. 11:1). w18.05 1:4–5

Paavali osoitti, että ne, joiden vastuulla on rohkaista toisia, tarvitsevat rohkaisua itsekin. Hän kirjoitti Rooman kristityille: ”Kaipaan nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, jotta lujittuisitte, tai pikemminkin, että keskuudessanne kukin saisi keskinäistä rohkaisua toisen uskon välityksellä, sekä teidän että minun.” (Room. 1:11, 12.) Paavali rohkaisi paljon toisia, mutta joskus hän itsekin oli rohkaisun tarpeessa (Room. 15:30–32). Ne jotka elävät uhrautuvaa elämää, kuten kokoaikaiset palvelijat, ansaitsevat kiitoksen. Ketkä muut meidän on hyvä pitää mielessämme? Veljet ja sisaret, jotka pysyvät naimattomina, koska he haluavat totella käskyä mennä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Kor. 7:39). Rohkaisua kaipaavat myös ne kristityt, jotka pysyvät kestävinä vainosta tai sairaudesta huolimatta (2. Tess. 1:3–5). w18.04 4:3–5