Heinäkuu

Elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Tim. 3:1). Ennen kuin uusi maailma koittaa ja rauha palautetaan koko maailmaan, elämä vaikeutuu entisestään. Meidän on siksi hyvä kysyä itseltämme: kenen puoleen minä kohdistan katseeni saadakseni apua ja ohjausta? Satoja vuosia sitten psalminkirjoittaja totesi, että meidän tulisi kohottaa katseemme Jehovaan saadaksemme apua, kun sitä tarvitsemme (Ps. 123:1–4). Hän sanoi, että katsomme Jehovaan niin kuin palvelija katsoo isäntäänsä. Mitä hän tarkoitti sillä? Palvelija ei odota isännältään vain ruokaa ja suojaa, vaan hän katsoo isäntäänsä, jotta voisi havaita hänen toiveensa ja osaisi täyttää ne. Vastaavasti meidän täytyy tutkia päivittäin Raamattua tajutaksemme, mitä Jehova odottaa meiltä, ja sitten toimia hänen ohjauksensa mukaan. Vain siinä tapauksessa voimme olla varmoja, että Jehova auttaa meitä vaikeuksissamme. w18.07 2:1–2

Kun Jeesus puhui vapautuksesta, hän tarkoitti vapautusta synnin orjuudesta – kaikkien aikojen pahimmasta orjuuden ja sorron muodosta (Joh. 8:34). Sen lisäksi että synti voi saada meidät tekemään pahaa, se voi estää meitä tekemästä sitä, minkä tiedämme olevan oikein ja mihin tiedämme pystyvämme. Tällä tavalla synti orjuuttaa meitä, ja siitä seuraa turhautumista, tuskaa, kärsimystä ja lopulta kuolema (Room. 6:23). Vasta sitten kun pääsemme eroon synnin kahleista, voimme kokea todellisen vapauden, joka ensimmäisillä vanhemmillamme aikanaan oli. Jeesuksen sanat ”jos te pysytte minun sanassani” osoittavat, että jos haluamme hänen vapauttavan meidät, meidän täytyy noudattaa tiettyjä ehtoja (Joh. 8:31). Vihkiytyneinä kristittyinä ja Jeesuksen opetuslapsina olemme kieltäneet itsemme ja päättäneet hyväksyä ne rajat, jotka käyvät ilmi hänen opetuksistaan (Matt. 16:24). Tulevaisuudessa saamme nauttia Jeesuksen lupaamasta todellisesta vapaudesta, kun meitä autetaan hyötymään täysin hänen lunastusuhristaan. w18.04 1:14–16

Jehova ottaa huomioon palvelijoidensa tunteet, vaikka heillä ei aina olisikaan asioista oikeaa näkemystä. Mietihän profeetta Joonan esimerkkiä. Jumala lähetti hänet julistamaan tuomiosanomaa niniveläisille. Kun he katuivat, Jumala päätti olla tuhoamatta heitä. Tämä päätös ei kuitenkaan miellyttänyt Joonaa. Hän suuttui, koska hänen julistamansa tuomio ei toteutunutkaan. Jehova oli kuitenkin kärsivällinen ja auttoi häntä korjaamaan ajatteluaan. (Joona 3:10–4:11.) Aikanaan opetus meni perille, ja Joona sai jopa kirjoittaa Jehovan hengen ohjauksessa kokemuksistaan meidän hyödyksemme (Room. 15:4). Jehova selvästikin tuntee empatiaa palvelijoitaan kohtaan. Hän näkee, millaista tuskaa ja kärsimystä me kukin koemme. Hän ymmärtää ajatuksemme, syvimmät tunteemme ja rajoituksemme. Hän ei ”anna kiusata – – [meitä] enempää kuin pystymme kestämään” (1. Kor. 10:13). Tämä lupaus on hyvin lohduttava. w19.03 12:6–7

Mooseksen lain alaisuudessa nimitetyt vanhimmat tuomitsivat Jehovan kansaa oikeudenmukaisesti. He käsittelivät paitsi Jehovan palvontaan liittyviä asioita myös riita- ja rikosasioita. Otetaan joitakin esimerkkejä. Jos israelilainen tappoi jonkun, häntä ei automaattisesti teloitettu. Kaupungin vanhimmat tutkivat tapauksen ennen kuin he päättivät, oliko hänelle syytä langettaa kuolemantuomio. (5. Moos. 19:2–7, 11–13.) Vanhimmat toimivat tuomareina myös monissa jokapäiväisen elämän asioissa. He esimerkiksi selvittivät omaisuutta koskevia ja aviopuolisoiden välisiä kiistoja. (2. Moos. 21:35; 5. Moos. 22:13–19.) Kun vanhimmat olivat oikeudenmukaisia ja israelilaiset noudattivat lakia, kaikki hyötyivät ja kansa tuotti kunniaa Jehovalle (3. Moos. 20:7, 8; Jes. 48:17, 18). Huomaamme tästä, että elämämme kaikki puolet ovat Jehovalle tärkeitä. Hän haluaa, että olemme oikeudenmukaisia ja osoitamme rakkautta, kun olemme tekemisissä toisten kanssa. Hän panee merkille, mitä sanomme ja teemme – silloinkin kun olemme kodin seinien sisäpuolella. w19.02 9:16–18

Kun meillä on paineita, meidän on vaikea pysyä nöyränä. Voimme sanoa toisille jotain epäystävällistä tai puhua tylyyn sävyyn. Jos stressi iskee, mieti Jeesuksen esimerkkiä. Jeesuksella oli maanpäällisen elämänsä viimeisinä kuukausina valtavia paineita. Hän tiesi, että hänet teloitettaisiin ja että hän joutuisi kärsimään kovaa tuskaa (Joh. 3:14, 15; Gal. 3:13). Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa hän sanoi, että hän oli ahdistunut (Luuk. 12:50). Ja vain joitakin päiviä ennen kuolemaansa hän sanoi olevansa levoton. Rukouksesta, jossa hän purki tunteitaan, huokuivat kuitenkin nöyryys ja tottelevaisuus. (Joh. 12:27, 28.) Kun aika koitti, Jeesus antautui rohkeasti Jumalan vihollisille, jotka teloittivat hänet äärimmäisen tuskallisella ja halventavalla tavalla. Stressistä ja kärsimyksistä huolimatta Jeesus mukautui nöyrästi Jumalan tahtoon. Jeesus on epäilemättä huomattavin esimerkki ihmisestä, joka pysyi nöyränä stressaavissa olosuhteissa. (Jes. 53:10.) w19.02 7:14–15

Säännöllinen kokouksissa käyminen voi vaikeissa olosuhteissa kysyä meiltä rohkeutta. Veljemme ja sisaremme käyvät kokouksissa, vaikka heillä saattaa olla surua tai terveysongelmia tai he kohtaavat muita lannistavia asioita. Toiset käyvät rohkeasti kokouksissa siitä huolimatta, että heidän perheenjäsenensä tai viranomaiset vastustavat heitä ankarasti. Ajattele hetki sitä, miten meidän esimerkkimme vaikuttaa veljiin, jotka ovat uskonsa vuoksi vankilassa (Hepr. 13:3). Se että he kuulevat meidän jatkavan Jehovan palvelemista koettelemuksistamme huolimatta, kannustaa heitä säilyttämään uskonsa, rohkeutensa ja uskollisuutensa. Kun Paavali oli vankina Roomassa, hän ilahtui aina kuullessaan veljiensä palvelevan Jumalaa uskollisesti (Fil. 1:3–5, 12–14). Vähän ennen vapautumistaan tai pian sen jälkeen Paavali kirjoitti kirjeen heprealaiskristityille. Siinä hän varoitti näitä uskollisia kristittyjä laiminlyömästä kokouksia (Hepr. 10:25). w19.01 5:9

Saatana haluaa, että meistä tulee hänen kaltaisiaan: itsekkäitä kapinallisia, jotka vähät välittävät Jehovan normeista. Hän ympäröi meidät ihmisillä, jotka hän on jo onnistunut turmelemaan, ja toivoo että huono seura ”turmelee” eli ”pilaa” ajatuksemme ja toimintatapamme (1. Kor. 15:33). Eräs Saatanan keino turmella sydämemme on se, että hän yrittää saada meidät luottamaan ennemmin ihmisten viisauteen kuin Jehovaan (Kol. 2:8). Hän esimerkiksi uskottelee, että rikastumista kannattaa pitää elämän päätavoitteena. Ihmiset, jotka ajattelevat tällä tavalla, saattavat rikastua tai olla rikastumatta. Joka tapauksessa he ovat vaarassa. Miksi? He saattavat keskittyä siinä määrin rahan hankkimiseen, että he uhraavat terveytensä, suhteensa perheenjäseniin ja jopa Jumalan ystävyyden. (1. Tim. 6:10.) Olemme kiitollisia siitä, että viisas taivaallinen Isämme auttaa meitä suhtautumaan rahaan tasapainoisesti (Saarn. 7:12; Luuk. 12:15). w19.01 3:6, 9

Jo ennen kuin Jumalan Poika tuli maan päälle ja antoi täydellisen mallin toisten rohkaisemisesta, uskolliset Jumalan palvelijat tiesivät, että rohkaisun antaminen on tärkeää. Kun assyrialaiset uhkasivat hyökätä Jerusalemiin, kuningas Hiskia kokosi sotapäälliköt ja Juudan kansan rohkaistakseen heitä. Raamattu kertoo, että hänen sanansa vahvistivat kansaa. (2. Aik. 32:6–8.) Entä mitä voimme oppia Jobin tapauksesta? Vaikka Job olisi itse tarvinnut rohkaisua, hän antoi kolmelle ”rasittavalle lohduttajalleen” opetuksen toisten rohkaisemisesta. Hän sanoi heille, että jos hän olisi ollut heidän asemassaan, hän olisi puhunut heille lohduttavasti eikä olisi tuottanut heille tuskaa. (Job 16:1–5.) Viimein Job sai rohkaisua Elihulta ja itse Jehovalta (Job 33:24, 25; 36:1, 11; 42:7, 10). w18.04 3:6, 8–9

Jesaja oli jo kuvaillut sitä, miten Jehova vahvistaisi kansaansa. Hän kirjoitti: ”Jehova itse tulee voimakkaana, ja hänen käsivartensa hallitsee hänen puolestaan.” (Jes. 40:10.) Sanalla ”käsivarsi” kuvataan Raamatussa usein voimaa. Niinpä sanat ”hänen käsivartensa hallitsee” muistuttavat meitä siitä, että Jehova on voimakas Kuningas. Hän käytti ylivertaista voimaansa, kun hän tuki ja puolusti palvelijoitaan menneisyydessä, ja hän vahvistaa ja suojelee edelleen niitä, jotka luottavat häneen. (5. Moos. 1:30, 31; Jes. 43:10.) Erityisesti silloin kun vihollisemme vainoavat meitä, meidän on hyvä pitää mielessä se Jehovan lupaus, että hän vahvistaa meitä. Joissain osissa maailmaa vastustajat yrittävät kovasti lopettaa saarnaamistyömme tai kieltää järjestömme. Emme kuitenkaan ole liian huolissamme tällaisista hyökkäyksistä. Jehova vakuuttaa: ”Mikään ase, joka valmistetaan sinua vastaan, ei menesty.” (Jes. 54:17.) Tämä Jehovan vakuutus voimistaa meitä ja antaa meille kaikki syyt olla luottavaisia. w19.01 1:12–13

Toisin kuin eläimillä sinulla on hengellisiä tarpeita, jotka vain Luoja voi täyttää (Matt. 4:4). Kun kuuntelet häntä, saat ymmärrystä, viisautta ja onnellisuutta. Jumala täyttää hengelliset tarpeesi Raamatun ja sen hengellisen ruoan välityksellä, jota hän antaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta (Matt. 24:45). Tämä ruoka on aina monipuolista ja ravitsevaa! (Jes. 65:13, 14.) Jumalalta saatava hengellinen ruoka antaa sinulle viisautta ja ajattelukykyä, jotka voivat suojella sinua monella tavalla (Sananl. 2:10–14). Nämä ominaisuudet auttavat esimerkiksi tunnistamaan väärät opetukset, kuten sen väitteen, ettei Luojaa ole olemassa. Ne suojelevat siltä harhakuvitelmalta, että raha ja omaisuus olisivat onnellisuuden avaimia. Ne myös auttavat tunnistamaan väärät halut ja vahingolliset tavat sekä vastustamaan niitä. Pidä siis viisautta ja ajattelukykyä suuressa arvossa ja tee kaikkesi, että Jehova antaisi niitä sinulle. w18.12 3:6–7

Tuleeko elinpäiviämme olemaan ”yhtä paljon kuin puiden päiviä”? Jotkin puut elävät tuhansia vuosia. Jotta ihmiset voisivat elää näin pitkään, heidän täytyy olla terveitä. Ja jos he saisivat elää sellaisessa kauniissa ja rauhaisassa ympäristössä, jonka Jesaja ennusti, se olisi unelmien täyttymys – todellinen paratiisi. Tämä profetia toteutuu varmasti! Mieti lupauksia tulevasta paratiisista: Jumala siunaa kaikkia maan päällä asuvia. Kenenkään ei tarvitse pelätä eläimiä tai väkivaltaisia ihmisiä. Sokeat, kuurot ja rammat parannetaan. Ihmiset saavat rakentaa itselleen kodin ja kasvattaa terveellistä ruokaa. He elävät pitempään kuin puut. Raamattu tosiaankin osoittaa, että tällainen tulevaisuus on edessä. Jotkut voisivat kuitenkin sanoa, että otamme nämä ennustukset liian kirjaimellisesti. Mikä varma peruste meillä on odottaa todellista, maan päälle tulevaa paratiisia? Merkittävin koskaan elänyt ihminen, Jeesus, antoi meille tällaisen perusteen. (Luuk. 23:43.) w18.12 1:13–15

Voimme tietoisesti muuttaa ajatteluamme. Ratkaisevan tärkeää on se, mitä päästämme mieleemme ja mitä päätämme ajatella. Kun mietiskelemme Jehovan ajatuksia, vakuutumme siitä, että hänen näkemyksensä asioista on oikea. Silloin haluamme nähdä asiat hänen tavallaan. Jotta voisimme muuttaa ajattelumme Jehovan ajattelun mukaiseksi, meidän täytyy lakata ”muovautumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan”. Siksi emme ota vastaan ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa Jumalan näkemysten kanssa. Tämän tärkeyttä voidaan havainnollistaa sillä, millaista ruokaa syömme. Joku voisi päättää kohentaa terveyttään syömällä terveellisesti. Mutta mitä hyötyä siitä olisi, jos hän kuitenkin toistuvasti söisi myös pilaantunutta ruokaa? Vastaavasti Jehovan ajatusten miettimisellä ei olisi paljoakaan arvoa, jos samalla turmelisimme mieltämme tämän maailman ajatuksilla. w18.11 4:14–15

Tee luja päätös elää totuuden mukaan joka päivä. Pidä vyötärölläsi totuuden vyö. Raamatun aikoina sotilaan vyö tuki hänen vyötärönseutuaan ja suojeli hänen sisäelimiään. Mutta jos vyö oli löysällä, se ei juurikaan antanut tukea tai suojaa. Miten hengellinen totuuden vyö tukee meitä? Jos pidämme sen tiukasti ympärillämme, se suojelee meitä väärältä järkeilyltä ja auttaa meitä tekemään hyviä ratkaisuja. Kun kohtaamme houkutuksia tai koettelemuksia, Raamatun totuus vahvistaa päätöstämme toimia oikein. Sotilaalle ei tullut mieleenkään lähteä taisteluun ilman vyötä. Meidänkin täytyy päättää, ettemme koskaan höllennä totuuden vyötä emmekä riisu sitä yltämme. Sen sijaan pidämme sen tukevasti ympärillämme soveltamalla Raamatun totuutta elämäämme. w18.11 2:15

Emme löydä Jumalan sanan totuutta ilman vaivannäköä. Meidän täytyy olla valmiita mihin tahansa uhrauksiin, jotta saisimme sen. Kun olemme ”ostaneet” eli hankkineet totuutta, meidän täytyy varoa, ettemme ”myy” eli menetä sitä. Vaikka jokin olisi ilmaista, sen saaminen itsellemme voi silti vaatia meiltä jotain. Heprean sana, joka on Sananlaskujen 23:23:ssa käännetty vastineella ”ostaa”, voi merkitä myös ’hankkia’. Molemmat sanat sisältävät ajatuksen siitä, että ihminen näkee vaivaa tai luopuu jostain saadakseen jotain sellaista, mitä hän pitää arvokkaana. Seuraava vertaus havainnollistaa asiaa. Kuvitellaan, että lehdessä mainostetaan ilmaisia banaaneja. Ilmaantuvatko banaanit pöytäämme itsestään? Eivät tietenkään. Meidän täytyy nähdä sen verran vaivaa, että menemme hakemaan niitä kaupasta. Vaikka siis banaanit ovat ilmaisia, meidän täytyy uhrata aikaa ja vaivaa saadaksemme niitä. Emme tarvitse rahaa myöskään totuuden ostamiseen, mutta totuuden saaminen omaksemme vaatii vaivannäköä. w18.11 1:4–5

Jeesus oli kutsunut Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa korkealle vuorelle. Siellä he saivat poikkeuksellisen näyn. Jeesuksen kasvot loistivat, ja hänen vaatteensa hohtivat kirkkaina. Kaksi hahmoa, joista toinen kuvasi Moosesta ja toinen Eliaa, alkoivat keskustella Jeesuksen kanssa hänen tulevasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. (Luuk. 9:29–32.) Sitten kirkas pilvi peitti heidät ja he kuulivat pilvestä Jumalan äänen! Kirkastusnäky oli ennakkovälähdys siitä vallasta ja loistosta, joka Jeesuksella olisi Jumalan valtakunnan kuninkaana. Jeesuksen edessä oli kärsimystä ja tuskallinen kuolema, ja näky varmasti antoi hänelle rohkeutta ja voimaa kohdata tämän kaiken. Lisäksi se vahvisti opetuslasten uskoa ja valmisti heitä vuosien kovaan työhön ja tuleviin koettelemuksiin. Noin 30 vuotta myöhemmin apostoli Pietari puhui kirjeessään kirkastusnäystä, mikä kertoo, että se oli yhä elävänä hänen mielessään (2. Piet. 1:16–18). w19.03 11:7–8

Miten Jehovan palvelijat eroavat väärien uskontojen jäsenistä? Me ”puhumme totuudenmukaisesti” (Sak. 8:16, 17). Puhumme totta niin isoissa kuin pienemmissäkin asioissa. Emme valehtele tuntemattomille, työkavereille, ystäville emmekä perheenjäsenille. Jos olet nuori, toisten nuorten hyväksyntä voi olla sinulle tärkeää. Älä koskaan alennu elämään kaksoiselämää: esittämään viatonta perheen tai seurakuntalaisten parissa mutta omaksumaan täysin erilaista roolia maailmallisten nuorten seurassa ja sosiaalisessa mediassa. Se olisi elämistä valheessa ja merkitsisi sitä, että olet vilpillinen vanhempiasi, seurakunnan veljiä ja sisaria ja Jumalaa kohtaan. (Ps. 26:4, 5.) Jos vain sanomme kunnioittavamme Jehovaa mutta emme toimi sanojemme mukaan, Jehova on selvillä tilanteesta (Mark. 7:6). On paljon parempi noudattaa seuraavaa sananlaskua: ”Älköön sydämesi kadehtiko syntisiä, vaan ole Jehovan pelossa kaiken päivää.” (Sananl. 23:17.) w18.10 1:14–15

Jumalan palvelijat kaikkialla maailmassa ovat yhtä hengellistä perhettä, jonka tuntomerkki on rakkaus (1. Joh. 4:21). Useimmiten tämä rakkaus ei näy merkittävinä sankaritekoina vaan lukuisina pienempinä asioina, kuten huomaavaisina sanoina ja ystävällisinä tekoina. Kun kohtelemme toisia huomaavaisesti, olemme ”Jumalan jäljittelijöitä niin kuin rakkaat lapset” (Ef. 5:1). Jeesus jäljitteli Isäänsä täydellisesti. Hän sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. – – Sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä.” (Matt. 11:28, 29.) Kun me puolestamme jäljittelemme Jeesuksen esimerkkiä ja ”osoitamme huomiota alhaiselle”, taivaallinen Isämme hyväksyy meidät ja saamme paljon iloa (Ps. 41:1). Haluamme ilmaista rakkautemme olemalla huomaavaisia toisia kohtaan perheessä, seurakunnassa ja kenttäpalveluksessa. w18.09 5:1–2

Työskentelemme Jehovan kanssa myös silloin kun annamme veljillemme katastrofiapua. Voimme tukea heitä esimerkiksi lahjoittamalla rahaa. (Joh. 13:34, 35; Apt. 11:27–30.) Toinen tapa auttaa on osallistua katastrofin jälkeen siivous- tai jälleenrakennustyöhön. Puolalaisen sisaren Gabrielan koti vaurioitui pahoin tulvassa, mutta hän ilahtui, kun lähiseurakuntien ystäviä tuli apuun. Hän sanoo: ”En halua puhua siitä, mitä menetin. Se on pelkkää materiaa. Haluan mieluummin kertoa, miten paljon olen saanut. Tämä kokemus on saanut minut vakuuttumaan siitä, että kristilliseen seurakuntaan kuuluminen on ainutlaatuinen etuoikeus ja tuo paljon iloa ja onnellisuutta.” Monet, jotka ovat saaneet apua katastrofin jälkeen, sanovat, että tämä kokemus on loppujen lopuksi rikastuttanut heitä. Myös ne, jotka työskentelevät Jehovan kanssa antamalla tällaista apua, tuntevat syvää tyytyväisyyttä. (Apt. 20:35; 2. Kor. 9:6, 7.) w18.08 4:12

Jotta onnistuisimme suojelemaan sydäntämme, meidän on välttämätöntä tunnistaa vaaratekijät ja suojautua viivyttelemättä. Vastineella ”suojella” käännetty sana tuo mieleen vartiomiehen tehtävän. Kuningas Salomon aikoina kaupungin muureilla oli vartiomiehiä, jotka antoivat hälytyksen, kun he näkivät vaaran uhkaavan. Tämä mielikuva auttaa ymmärtämään, mitä meidän täytyy tehdä, jottei Saatana pääsisi turmelemaan ajatteluamme. Entisajan vartiomiehet tekivät läheistä yhteistyötä kaupungin portinvartijoiden kanssa (2. Sam. 18:24–26). Yhdessä he suojelivat kaupunkia pitämällä huolta siitä, että portit olivat kiinni vihollisen lähestyessä (Neh. 7:1–3). Raamatun avulla valmennettu omatunto toimii kuin vartiomies ja varoittaa, kun Saatana yrittää tunkeutua sydämeemme, toisin sanoen kun hän yrittää vaikuttaa ajatuksiimme, tunteisiimme, vaikuttimiimme tai haluihimme. Kun omatunto hälyttää, meidän täytyy reagoida siihen ja ikään kuin sulkea portit. w19.01 3:10–11

Henkilökohtaiset mielipiteet ja paikalliset tavat eivät saa sanella sitä, millä tavalla nuoria miehiä arvioidaan, vaan mittapuuna tulee olla Jumalan sana (2. Tim. 3:16, 17). Jos vanhimmat antavat Raamatun periaatteiden sijasta kulttuurin ohjata ajatteluaan, kaikille päteville veljille ei ehkä anneta palvelustehtäviä. Eräässä maassa muuan pätevä avustava palvelija huolehti hyvin seurakunnassa saamistaan vastuullisista tehtävistä. Vaikka vanhimmat olivat yhtä mieltä siitä, että tämä nuori veli täytti Raamatussa olevat vanhimman pätevyysvaatimukset kohtuullisessa määrin, häntä ei suositeltu tähän tehtävään. Jotkut iäkkäät vanhimmat sanoivat, että hän oli vanhimmaksi liian nuoren näköinen. Ikävä kyllä veljen ulkonäköä pidettiin esteenä nimitykselle. Tällainen ajattelu näyttää olevan yleistä monissa osissa maailmaa. Meidän on hyvin tärkeää tukeutua Raamattuun pikemminkin kuin omiin mielipiteisiimme. Näin tottelemme Jeesusta emmekä arvioi toisia ulkoisten seikkojen perusteella. (Joh. 7:24.) w18.08 2:16–17

On vaarallista lähettää sähköposteja tai tekstiviestejä hätäisesti eteenpäin. Joissakin maissa työtämme rajoitetaan tai se on kielletty. Vastustajamme voivat näissä maissa tieten tahtoen panna liikkeelle huhuja, joiden tarkoitus on lietsoa pelkoa tai herättää veljissä epäluottamusta toisiaan kohtaan. Näin tapahtui entisessä Neuvostoliitossa. Salainen poliisi KGB levitti tietoa, jonka mukaan jotkut huomattavat veljet olivat kavaltaneet toisia Jehovan palvelijoita. Ikävä kyllä monet uskoivat näihin perättömiin kertomuksiin ja jättivät Jehovan järjestön. Suuri osa heistä onneksi palasi myöhemmin, mutta jotkut eivät. Heidän uskonsa haaksirikkoutui (1. Tim. 1:19). Miten me voimme välttää sen, että jotain näin surullista tapahtuisi? Älä levitä negatiivisia juttuja tai vahvistamattomia tietoja. Älä ole herkkäuskoinen. Varmista sen sijaan, että olet perillä tosiasioista. w18.08 1:8

Varhaisimmissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa ei aina käytetty välimerkkejä. Siksi voidaan kysyä, sanoiko Jeesus: ”Minä vakuutan sinulle: tänään sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa” vai: ”Minä vakuutan sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Muista, että Jeesus oli aiemmin sanonut seuraajilleen: ”Ihmisen Poika [tulee] olemaan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä.” (Matt. 12:40; 16:21; 17:22, 23; Mark. 10:34; Apt. 10:39, 40.) Jeesus ei siis mennyt paratiisiin sinä päivänä, jona hän ja pahantekijä kuolivat. Hän oli ”Haadeksessa” eli haudassa joitakin päiviä, kunnes Jumala herätti hänet kuolleista (Apt. 2:31, 32). Kuoleva rikollinen ei tiennyt, että Jeesus oli tehnyt uskollisten apostoliensa kanssa liiton, jonka ansiosta he saisivat hallita hänen kanssaan taivaassa (Luuk. 22:29). Tätä rikollista ei ollut kastettu eikä voideltu pyhällä hengellä (Joh. 3:3–6, 12). Siksi Jeesuksen lupauksen täytyi koskea maanpäällistä paratiisia ja se toteutuisi myöhemmin. w18.12 1:17–18, 20–21

Israelilaiset alkoivat pian palvoa kultaista vasikkaa. Vaikka he olivat räikeän tottelemattomia, he uskottelivat itselleen, että he olivat kyllä yhä Jehovan puolella. Aaron jopa selitti, että palvoessaan vasikkaa he viettivät ”juhlaa Jehovan kunniaksi”! Miten Jehova suhtautui tähän kaikkeen? Israelilaiset olivat hänen silmissään pettureita. Hän sanoi Moosekselle, että kansa oli ”toiminut turmiollisesti”, ja jatkoi: ”He ovat poikenneet siltä tieltä, jota olen käskenyt heidän kulkea.” Jehovan suuttumus syttyi, ja hän jopa harkitsi koko vasta muodostetun kansan hävittämistä. (2. Moos. 32:5–10.) Jehova päätti kuitenkin säästää kansan (2. Moos. 32:14). Vaikka Aaron oli ollut mukana tekemässä kultaista vasikkaa, hän katui ja liittyi niihin leeviläisiin, jotka julistivat olevansa Jehovan puolella. Tuhannet menettivät henkensä epäjumalanpalveluksen vuoksi. Toisaalta Jehova lupasi siunata niitä, jotka olivat hänen puolellaan. (2. Moos. 32:26–29.) w18.07 3:13–16

Tässä maailmassa ihmiset haluavat luoda itselleen nimeä esimerkiksi koulutuksen, liike-elämän ja viihteen saralla. Paavali kuitenkin kertoi, kenen suosion ja hyväksynnän pitäisi olla meille tärkeintä. Hän sanoi: ”Nyt kun olette tulleet tuntemaan Jumalan, tai pikemminkin, nyt kun Jumala on tullut tuntemaan teidät, niin kuinka te käännytte jälleen takaisin heikkojen ja vaivaisten alkeisasioiden puoleen ja tahdotte olla uudelleen niiden orjina?” (Gal. 4:9.) Jumala, maailmankaikkeuden korkein hallitsija, voi tosiaan ”tulla tuntemaan meidät”. Se on ainutlaatuinen kunnia! Hän haluaa, että meillä on läheinen suhde häneen. Eräs raamatunoppinut totesi, että Jumala ”kiinnittää meihin myönteistä huomiota”. Kun Jehova pitää meitä ystävinään, olemassaolomme tarkoitus täyttyy (Saarn. 12:13, 14). w18.07 1:3–4

Jotta hyötyisimme Jumalan laeista, meidän täytyy oppia rakastamaan ja kunnioittamaan niitä (Aam. 5:15). Miten se tapahtuu? Avain on siinä, että opimme näkemään asiat Jehovan tavalla. Havainnollistetaanpa asiaa: Kuvittele, että sinulla on univaikeuksia. Lääkäri määrää sinulle hoito-ohjelman, johon kuuluu ruokavalio, liikuntaa ja elämäntapamuutoksia. Noudatat ohjelmaa ja huomaat sen tehoavan. Olet varmasti kiitollinen lääkärille, joka auttoi sinua parantamaan elämänlaatuasi. Samoin Luojamme on antanut meille lakeja, jotka voivat suojella meitä synnin vahingollisilta vaikutuksilta ja tehdä elämästämme parempaa. Raamattu neuvoo meitä esimerkiksi karttamaan valehtelemista, juonittelua, varastamista, seksuaalista moraalittomuutta, väkivaltaa ja spiritismiä. (Sananl. 6:16–19; Ilm. 21:8.) Rakkautemme ja arvostuksemme Jehovaa ja hänen lakejaan kohtaan kasvaa, kun koemme, miten hyödyllistä on toimia hänen ohjeidensa mukaan. w18.06 3:5–6

Pilatus saattoi pelätä, että Jeesus aiheuttaisi poliittisia levottomuuksia, jotka olivatkin todellinen huolenaihe koko hänen valtakautensa ajan. Jeesus vastasi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 18:36.) Jeesus ei sekaantuisi politiikkaan, koska hänen valtakuntansa olisi taivaassa. Hän sanoi Pilatukselle, että hänen tehtävänsä maan päällä oli ”todistaa totuudesta” (Joh. 18:37). Kun ymmärrämme tehtävämme yhtä selvästi kuin Jeesus, varomme tukemasta itsenäisyysliikkeitä edes hiljaa mielessämme. Se ei ehkä ole helppoa. ”Alueemme ihmisistä on tulossa entistä radikaalimpia”, totesi eräs matkavalvoja. ”Kansallismielisyys on vallannut alaa, ja monista on aivan selvää, että poliittinen itsenäisyys tekisi heidän elämästään parempaa. Onneksi veljet ovat varjelleet kristillistä yhteenkuuluvuuttaan keskittymällä valtakunnan hyvän uutisen kertomiseen. He luottavat siihen, että Jumala poistaa epäoikeudenmukaisuuden ja kaikki muutkin kohtaamamme ongelmat.” w18.06 1:6–7

’Vastustajaa’ merkitsevä nimi Saatana mainitaan vain kolmessa Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjassa: 1. Aikakirjassa, Jobin kirjassa ja Sakarjan kirjassa. Miksi vihollisestamme kerrottiin ennen Messiaan tuloa niin vähän? Jehova ei halunnut kiinnittää tarpeetonta huomiota Saatanaan, eikä Heprealaisissa kirjoituksissa siksi ole uhrattu paljon tilaa Saatanasta ja hänen toiminnastaan kertomiseen. Kun Jehova ohjasi henkensä välityksellä tämän Raamatun osan kirjoittamista, hänen päätarkoituksensa oli auttaa ihmisiä tunnistamaan Messias ja johdattaa heidät hänen luokseen (Luuk. 24:44; Gal. 3:24). Messiaan saavuttua Jehova paljasti hänen ja hänen opetuslastensa välityksellä suuren osan siitä, mitä tiedämme Saatanasta ja muista kapinallisista enkeleistä. Tämä on johdonmukaista, koska Jehova käyttää juuri Jeesusta ja hänen voideltuja hallitsijatovereitaan Saatanan ja hänen seuraajiensa murskaamiseen (Room. 16:20; Ilm. 17:14; 20:10). Muista, että Paholaisen voima on rajallinen. Meidän tukenamme ovat Jehova, Jeesus ja uskolliset enkelit. Heidän avullaan pystymme vastustamaan vihollistamme. w18.05 3:2–4

Jehova pitää meitä palvelijoinaan vain jos kannamme hedelmää (Matt. 13:23; 21:43). Näin ollen hedelmä, jota jokaisen kristityn täytyy kantaa, ei voi Johanneksen 5:1–5:n vertauksessa tarkoittaa uusia opetuslapsia (Matt. 28:19). Muussa tapauksessa uskolliset todistajat, jotka eivät onnistu tekemään opetuslapsia haastavalla kenttäalueella, olisivat kuin Jeesuksen vertauksen hedelmättömät oksat. Mutta se ei voi mitenkään pitää paikkaansa! Emme nimittäin voi pakottaa ihmisiä tulemaan totuuteen. Jehova on rakastava Jumala, eikä hän pyydä palvelijoiltaan mitään sellaista, mikä on heille mahdotonta. Mitä ikinä Jehova meiltä pyytääkin, voimme toteuttaa sen (5. Moos. 30:11–14). Mitä hedelmän kantaminen tarkoittaa? Sen täytyy olla jotain sellaista, mitä jokainen meistä pystyy tekemään. Mitä se on? Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista (Matt. 24:14). w18.05 1:8–9

Nykyään on paljon erilaisia uskonnollisia johtajia, kuten pappeja, pastoreita ja rabbeja. Entisajan kirjanoppineiden ja fariseusten tavoin he ovat ”tukahduttaneet [Jumalan sanan] totuuden” ja ”vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen” (Room. 1:18, 25). He opettavat valheellisesti esimerkiksi, että kerran pelastettu on aina pelastettu, ihmisellä on kuolematon sielu, ihminen syntyy kuoleman jälkeen uudelleen toisessa ruumissa ja Jumala hyväksyy homoseksuaalisen elämäntavan ja samaa sukupuolta olevien avioliitot. Myös poliitikot ovat valheillaan johtaneet ihmisiä harhaan. Yksi suurimmista valheista kuullaan pian, kun poliittiset johtajat julistavat, että he ovat saaneet aikaan ”rauhan ja turvallisuuden”. Mutta ”silloin äkillinen tuho samassa kohtaa heidät”. He pyrkivät vain vähättelemään maailman epävakaata tilannetta. Emme saa antaa heidän pettää itseämme. Mehän ”tiedämme varsin hyvin, että Jehovan päivä tulee juuri niin kuin varas yöllä”. (1. Tess. 5:1–4.) w18.10 1:6–8

Koska elämme vaikeita aikoja, voisimme helposti lannistua ja menettää ilomme. Jeesus Kristus kuitenkin rohkaisee ja opastaa meitä voideltujen veljiensä ja muihin lampaisiin kuuluvien ”ruhtinaiden” eli seurakunnan vanhinten välityksellä. Vanhimmat eivät ole ”uskomme herroja” vaan ”työtovereita” meidän iloksemme. (Jes. 32:1, 2; 2. Kor. 1:24.) Paavali on jäljittelemisen arvoinen esimerkki vanhimmille. Hän kirjoitti vainotuille Tessalonikan kristityille: ”Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tess. 2:8.) Pelkät rohkaisun sanat eivät aina riitä. Siksi Paavali neuvoi Efesoksen vanhimpia tämän päivän tekstin sanoin. w18.04 4:6–8

Saadaksemme tällaisen vapauden meidän täytyy Paavalin sanojen mukaan kääntyä Jehovan puoleen eli luoda läheinen suhde häneen (2. Kor. 3:16). Kun israelilaiset olivat erämaassa, he eivät katselleet asioita Jehovan näkökulmasta. Heidän sydämensä ja mielensä oli ikään kuin verhottu. He olivat nyt vapaita Egyptin orjuudesta, mutta he halusivat käyttää tätä vapautta omien halujensa tyydyttämiseen. (Hepr. 3:8–10.) Vapaus, jonka Jehovan henki antaa, merkitsee kuitenkin enemmän kuin vapautta kirjaimellisesta orjuudesta. Hänen henkensä tuo vapauden, jollaista ei saada aikaan ihmisten keinoin: se voi vapauttaa meidät synnistä ja kuolemasta sekä väärästä uskonnosta ja sen tavoista (Room. 6:23; 8:2). Tämä on hämmästyttävää vapautta! Edes vankeus tai orjuus ei voi riistää sitä (1. Moos. 39:20–23). w18.04 2:3–5