Syyskuu

Jeesus tunsi myötätuntoa Marttaa ja Mariaa kohtaan. Kun hän näki, miten surullisia he olivat veljensä Lasaruksen kuolemasta, hän ”puhkesi kyyneliin”. (Joh. 11:32–35.) Jeesus ei itkenyt vain siksi, että hän oli menettänyt läheisen ystävänsä, sillä hän tiesi herättävänsä tämän pian eloon. Häntä pikemminkin kosketti hänen hyvien ystäviensä suuri suru. Jeesuksen empaattisuus on meille hyvin rohkaisevaa. Emme tietenkään ole täydellisiä ihmisiä niin kuin hän oli. Se miten myötätuntoisesti hän kohteli toisia, saa meidät kuitenkin rakastamaan häntä. On lohduttavaa tietää, että hän hallitsee nyt Jumalan valtakunnan kuninkaana ja poistaa pian kaiken kärsimyksen. Jeesuksella on parhaat edellytykset auttaa ihmiskuntaa toipumaan Saatanan hallinnon aiheuttamista haavoista, sillä hänkin oli aikanaan ihminen. On mahtavaa, että meillä on hallitsija, joka pystyy ”suhtautumaan myötätuntoisesti heikkouksiimme” (Hepr. 2:17, 18; 4:15, 16). w19.03 12:12–13

Autamme ihmisiä saamaan tietoa Jumalasta, mutta meidän roolimme ei ole kaikkein tärkein (1. Kor. 3:6, 7). Jehova vetää ihmisiä luokseen. Loppujen lopuksi se, ottaako ihminen totuuden vastaan vai ei, riippuu siitä, millainen on hänen sydämensä (Matt. 13:4–8). Muista, että useimmat ihmiset eivät kuunnelleet Jeesuksen sanomaa, ja hän oli sentään kaikkien aikojen paras opettaja! Meillä ei siis ole syytä lannistua, vaikka kaikki eivät kuuntele meitä. Empatian osoittaminen kenttätyössä kannattaa. Nautimme palveluksesta enemmän ja tunnemme antamisen iloa. Lisäksi niiden, joilla on ”oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada ikuinen elämä”, on helpompi ottaa hyvä uutinen vastaan (Apt. 13:48). ”Niin kauan kuin meillä on tilaisuus, tehkäämme hyvää kaikille.” (Gal. 6:10.) Näin tuomme kunniaa taivaalliselle Isällemme Jehovalle (Matt. 5:16). w19.03 13:18–19

Kuningas Daavid kirjoitti: ”Jehova on suuri ja sangen ylistettävä.” (Ps. 145:3.) Daavid rakasti Jehovaa, ja se sai hänet ylistämään häntä seurakunnassa (1. Aik. 29:10–13; Ps. 40:5). Nykyään yksi tapa ylistää Jehovaa on vastausten esittäminen kokouksissa. Meistä kaikista on mukava kuulla kokouksissa monenlaisia vastauksia. Ilahdumme lasten yksinkertaisista, vilpittömistä vastauksista. On koskettavaa kuulla, kun joku kertoo innoissaan jostakin juuri oppimastaan totuudesta. Ihailemme niitä, jotka ovat keränneet rohkeutta vastata, vaikka he ovat ujoja tai ovat vasta alkaneet opetella kieltämme (1. Tess. 2:2). Miten voisimme osoittaa, että arvostamme heidän ponnistelujaan? Voimme kokouksen jälkeen kiittää heitä rohkaisevasta vastauksesta. Voimme myös itse vastata. Näin rohkaisemme toisia sen lisäksi, että rohkaistumme itse. (Room. 1:11, 12.) w19.01 2:1–2, 6

Kymmenen spitaalia sairastavaa miestä olivat epätoivoisia, ja heidän tulevaisuutensa näytti synkältä. Mutta eräänä päivänä he näkivät matkan päässä Jeesuksen, Suuren Opettajan. He olivat kuulleet, että Jeesus paransi kaikenlaisia sairauksia. Niinpä he huusivat: ”Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!” Miehet tulivat täysin terveiksi. Epäilemättä he kaikki tunsivat kiitollisuutta Jeesuksen huomaavaisesta teosta, mutta yksi heistä meni pitemmälle: hän ilmaisi arvostuksensa Jeesukselle. Tämä parantunut mies, joka oli samarialainen, ylisti Jumalaa ”suureen ääneen”. (Luuk. 17:12–19.) Samarialaisen miehen tavoin mekin haluamme ilmaista arvostuksemme niille, jotka ovat meitä kohtaan huomaavaisia. Jehova on meille täydellinen malli. Hänen arvostuksensa näkyy esimerkiksi siinä, että hän palkitsee ne, jotka miellyttävät häntä (2. Sam. 22:21; Ps. 13:6; Matt. 10:40, 41). Raamattu kannustaa meitä jäljittelemään Jumalaa ”niin kuin rakkaat lapset” (Ef. 5:1). Tärkein syy arvostuksen ilmaisemiseen on siis se, että haluamme toimia Jehovan tavalla. w19.02 8:1–2, 4

Nuori tyttö on koulussa ja kieltäytyy kunnioittavasti osallistumasta sellaisen pyhäpäivän viettoon, joka ei miellytä Jumalaa. Ujo nuori poika on ovelta ovelle -työssä ja soittaa sellaisen koulukaverinsa ovikelloa, joka on aiemmin pilkannut Jehovan todistajia. Mies tekee ahkerasti töitä elättääkseen perheensä, ja hänen esimiehensä pyytää häntä tekemään jotain epärehellistä tai laitonta. Vaikka perheenisä saattaa menettää työpaikkansa, hän selittää, että hänen täytyy olla rehellinen ja noudattaa lakia, koska Jumala odottaa sitä palvelijoiltaan. (Room. 13:1–4; Hepr. 13:18.) Mitä ominaisuutta nämä kolme todistajaa osoittavat? Mieleesi saattaa tulla useitakin, esimerkiksi rohkeus ja rehellisyys. Mutta edellisen kappaleen tilanteissa korostuu yksi erityisen arvokas ominaisuus: nuhteettomuus. Kaikki kolme ovat uskollisia Jehovalle ja pitävät tinkimättä kiinni hänen normeistaan. Halu pysyä nuhteettomana näkyy siitä, miten he toimivat. Jehova on varmasti ylpeä jokaisesta, joka ilmaisee tätä ominaisuutta. Mekin toivomme, että taivaallinen Isämme voi olla meistä ylpeä. w19.02 6:1–2

Laki suojeli erityisesti niitä, jotka olivat suojattomassa asemassa, kuten orpoja, leskiä ja ulkomaalaisia. Israelin tuomareille sanottiin: ”Et saa vääristää muukalaisasukkaan etkä isättömän pojan oikeutta etkä ottaa lesken vaatetta pantiksi.” (5. Moos. 24:17.) Jehova kohdisti huomionsa yhteiskunnan vähäosaisiin ja osoitti lämmintä kiinnostusta heitä kohtaan. Ne jotka kohtelivat heitä huonosti, joutuivat vastaamaan siitä Jehovalle. (2. Moos. 22:22–24.) Jehova haluaa, että vastuuasemissa olevat veljet ovat kiinnostuneita kaikkien niiden hyvinvoinnista, jotka on uskottu heidän huolenpitoonsa. Hän vihaa seksuaalirikoksia ja haluaa varmistaa, että kaikkia, varsinkin haavoittuvimpia, suojellaan ja kohdellaan oikeudenmukaisesti. (3. Moos. 18:6–30.) Kun olemme vakuuttuneita siitä, että Jehova kohtelee meitä oikeudenmukaisesti, rakkautemme häneen kasvaa. Ja se että rakastamme Jumalaa ja hänen oikeudenmukaisia normejaan, saa meidät rakastamaan toisia ja kohtelemaan heitä oikeudenmukaisesti. w19.02 9:22–26

Otetaanpa esimerkki siitä, miten voimme estää Saatanan ajattelutapaa tarttumasta meihin. Jehova neuvoo: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne.” (Ef. 5:3.) Mitä teemme, jos koulu- tai työkavereiden puheet kääntyvät seksuaaliseen moraalittomuuteen? Vartiomies, omatuntomme, saattaa hälyttää, mutta kuuntelemmeko sitä? (Room. 2:15.) Meillä voisi olla kiusaus jäädä kuuntelemaan kavereiden juttuja tai katselemaan heidän näyttämiään kuvia. Silloin on aika ”sulkea kaupungin portit” vaihtamalla puheenaihetta tai poistumalla paikalta. Vaatii rohkeutta vastustaa kavereiden taholta tulevaa painetta ajatella tai tehdä vääriä asioita. Voimme olla varmoja siitä, että Jehova näkee ponnistelumme ja antaa meille voimaa ja viisautta vastustaa Saatanan ajattelutapaa (2. Aik. 16:9; Jes. 40:29; Jaak. 1:5). w19.01 3:12–13

Salomo, joka oli suunnattoman rikas ja vaikutusvaltainen, päätti kokeilla nautintoja ja katsoa, mitä hyvää siitä seuraa (Saarn. 2:1–10). Hän rakensi ylellisiä taloja, suunnitteli upeita puutarhoja ja puistoja ja teki kaikkea, mikä häntä miellytti. Toiko se hänelle aitoa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä? Meidän ei tarvitse arvailla, sillä Salomo itse vastasi siihen tämän päivän tekstin sanoin. Meidänkin on tärkeää painaa mieleemme tämä opetus. Jehova ei halua, että joudut oppimaan elämän realiteetteja kantapään kautta. Tarvitset uskoa, jotta voit totella Jumalaa ja asettaa hänen tahtonsa tärkeimmälle sijalle elämässäsi. Tällainen usko ei koskaan johda pettymykseen. Jehova ei koskaan unohda ”työtäsi ja sitä rakkautta, jota olet osoittanut hänen nimeään kohtaan” (Hepr. 6:10). Tee siis kaikkesi vahvan uskon rakentamiseksi. Silloin osaat tehdä viisaita valintoja ja huomaat, että taivaallinen Isäsi ajattelee aina parastasi (Ps. 32:8). w18.12 3:14–15

Hengellinen ihminen luottaa Jumalaan ja pyrkii suhtautumaan asioihin samalla tavalla kuin hän. Tällainen ihminen antaa Jumalan ohjata elämäänsä ja tottelee häntä päättäväisesti. (1. Kor. 2:12, 13.) Daavid on meille hyvä esimerkki. Hän lauloi: ”Jehova on määrä- ja maljaosani.” (Ps. 16:5.) Daavid oli kiitollinen ”osastaan” eli läheisestä suhteestaan Jumalaan, johon hän turvautui (Ps. 16:1). Siksi hän kirjoitti, että hänen ”sydämensä iloitsee”. Mikään ei tuonut Daavidille suurempaa iloa kuin hänen läheinen suhteensa Jehovaan. (Ps. 16:9, 11.) Ihmiset, joiden elämä pyörii rahan tai nautintojen tavoittelun ympärillä, eivät koskaan koe samanlaista iloa kuin Daavid koki (1. Tim. 6:9, 10). Se että kasvatat uskoasi ja luottamustasi Jehovaan ja palvelet häntä, antaa elämällesi tarkoituksen ja tekee siitä mielekästä. Miten sitten voit vahvistaa uskoasi? Vietä aikaa Jehovan kanssa lukemalla hänen Sanaansa, tarkkailemalla hänen kauniita luomistekojaan ja miettimällä hänen ominaisuuksiaan, kuten hänen rakkauttaan sinuun (Room. 1:20). w18.12 4:7–8

Päivän tekstinä olevat Paavalin sanat eivät ole mikään sivumennen mainittu huomautus. Sen sijaan hän kehotti painokkaasti jokaista kristittyä arvostamaan ja kunnioittamaan avioliittoa. Onko sinulla tämä näkemys avioliitosta ja, jos olet naimisissa, erityisesti omasta avioliitostasi? Jeesus oli meille erinomainen esimerkki avioliiton kunnioittamisesta. Kun fariseukset kysyivät häneltä avioerosta, hän kiinnitti huomiota siihen, mitä Jumala oli sanonut ensimmäisestä avioliitosta. Jeesus totesi: ”Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa.” Sitten hän lisäsi: ”Minkä siis Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:2–12; 1. Moos. 2:24.) Jeesus vahvisti, että avioliitto on lähtöisin Jumalasta ja että sen tulisi olla pysyvä. Kun Jumala vihki ensimmäiset ihmiset Aadamin ja Eevan avioliittoon Eedenin puutarhassa, hän ei sanonut, että tämän liiton voisi purkaa eroamalla. Sen sijaan hänen tarkoituksensa oli, että ”ne kaksi” pysyisivät yhdessä ikuisesti. w18.12 2:2–4

Totuudessaolomme alkutaipaleella ymmärsimme, että meidän on tärkeää totella Jehovan peruskäskyjä. Mutta kun kasvamme hengellisesti, opimme tuntemaan yhä paremmin Jehovan ajattelua – sitä, mistä hän pitää ja mistä ei ja miten hän suhtautuu eri asioihin. Tämä vaikuttaa tekoihimme ja ratkaisuihimme. Meistä on hienoa oppia ajattelemaan asioista Jehovan tavalla, mutta joskus se voi olla haastavaa. Se johtuu siitä, että oma epätäydellinen ajattelumme voi taistella vastaan. Meidän saattaa olla vaikea ymmärtää Jehovan näkemystä moraalisesta puhtaudesta, materialismista, saarnaamistyöstä, veren väärinkäytöstä tai jostain muusta. Mitä voimme siinä tapauksessa tehdä? Miten päästä yhä lähemmäksi Jehovan ajattelutapaa? Meidän täytyy uudistaa mieltämme siten, että tutkimme Raamattua, mietimme sen sisältämiä Jumalan ajatuksia, pyrimme ymmärtämään niitä yhä paremmin ja mukautamme oman näkemyksemme hänen ajatteluunsa. w18.11 5:2–4

Habakuk eli hyvin vaikeana aikana. Ihmiset hänen ympärillään olivat pahoja ja väkivaltaisia, mikä ahdisti häntä suunnattomasti. Milloin pahuus loppuisi? Miksi Jehova ei ole jo puuttunut tilanteeseen? Habakuk näki, miten julmasti ja epäoikeudenmukaisesti hänen maanmiehensä kohtelivat toisiaan. Hän oli epätoivoinen. Hän pyysi, että Jehova tekisi jotain. Habakuk oli ehkä alkanut ajatella, että Jehova ei enää välittänyt kansastaan tai että kesti liian kauan ennen kuin hän toimi. Onko sinusta koskaan tuntunut tältä? Oliko Habakuk menettänyt luottamuksensa Jehovaan? Eikö hän enää uskonut Jehovan lupauksiin? Kyse ei ollut siitä! Hän puhui huolistaan Jehovalle, mikä osoittaa, että hän edelleen luotti Jehovaan. Habakuk ei vain voinut ymmärtää, miksi Jehova odotti niin kauan ja antoi hänen kärsiä niin paljon. w18.11 3:4–5

Pietari ja Andreas olivat kalastajia, mutta kun Jeesus pyysi heitä tulemaan ”ihmisten kalastajiksi”, he ”jättivät verkot” (Matt. 4:18–20). Useimmat niistä, jotka oppivat totuuden nykyään, eivät tietenkään voi noin vain jättää ansiotyötään. Heillä on raamatullisia velvollisuuksia (1. Tim. 5:8). Usein totuuden oppiminen kuitenkin muuttaa ihmisen suhtautumista aineelliseen ja saa hänet arvioimaan uudelleen tärkeysjärjestystään. Juuri näin toimi Maria. Golf oli hänen elämänsä, ja hänen tavoitteenaan oli menestyksekäs ura ammattigolfaajana. Sitten Maria alkoi tutkia Raamattua ja onnistui sen ansiosta tekemään elämässään muutoksia. Hän tajusi, että hänen olisi vaikea tavoitella sekä hengellisiä että aineellisia rikkauksia (Matt. 6:24). Vaikka hänellä oli koko ikänsä ollut tavoitteena luoda ura ammattigolfaajana, hän luopui tästä tavoitteesta. Hän palvelee nyt tienraivaajana ja viettää omien sanojensa mukaan ”onnellisinta ja merkityksellisintä elämää, mitä kuvitella saattaa”. w18.11 1:9–10

Jeesus laittoi 30-vuotiaana puusepän työkalut syrjään, koska hän tiesi, että ihmisten opettaminen oli tärkeintä työtä. Hän sanoi, että valtakunnan hyvän uutisen julistaminen oli yksi syy, jonka vuoksi Jumala oli lähettänyt hänet maan päälle (Matt. 20:28; Luuk. 3:23; 4:43). Jeesus teki palveluksesta elämänsä keskipisteen, ja hän halusi, että toisetkin tarttuisivat tähän työhön (Matt. 9:35–38). Emme ehkä ole puuseppiä, mutta me kaikki olemme hyvän uutisen opettajia. Tämä tehtävä on niin tärkeä, että Jumala on siinä mukana. Siksi meitä sanotaan ”Jumalan työtovereiksi”. (1. Kor. 3:9; 2. Kor. 6:4.) Ymmärrämme, että Jehovan ”sanan ydin on totuus” (Ps. 119:159, 160). Haluamme sen vuoksi varmistautua siitä, että ”käsittelemme totuuden sanaa oikein” kenttäpalveluksessa (2. Tim. 2:15). Opettelemme käyttämään yhä taitavammin Raamattua, tärkeintä työkaluamme, jonka avulla opetamme totuutta Jehovasta, Jeesuksesta ja valtakunnasta. w18.10 2:1–2

Kun aviomies pitää roolimallinaan Jeesusta Kristusta, joka on hänen päänsä, vaimon on helpompi osoittaa ”syvää kunnioitusta” miestään kohtaan (Ef. 5:22–25, 33). Kunnioitus saa vaimon puolestaan olemaan huomaavainen miestään kohtaan. Vanhemmat, jotka kohtelevat toisiaan huomaavaisesti, näyttävät hyvää esimerkkiä lapsilleen. Heidän vastuullaan on opettaa lapsille, miten olla huomaavainen toisia kohtaan. Vanhemmat voivat esimerkiksi opettaa, ettei valtakunnansalilla saa juosta. Kun ystävät ovat yhdessä koolla vapaa-ajalla, vanhemmat voisivat neuvoa lapsiaan, että he antavat iäkkäämpien ottaa ruokaa ensin. Kun lapsi tekee jotain huomaavaista, kuten avaa toisille oven, meidän tulisi kiittää häntä. Sillä voi olla lapseen hyvä vaikutus, ja se voi painaa hänen mieleensä, että antaminen tuo enemmän onnellisuutta kuin saaminen. w18.09 5:5–6

Hallitseva kuninkaamme Jeesus Kristus ohjaa meitä aktiivisesti ja antaa ohjeita tulevaisuutta silmällä pitäen. Mieti, millaista iloa ja hyötyä viimeaikaisista muutoksista on ollut. Voisitte perheen palvontaillassa keskustella siitä, miten olette hyötyneet kokouksia tai kenttäpalvelusta koskevista muutoksista. Jos ymmärrämme, että Jehovan järjestöltä saatavat ohjeet palvelevat aina hyvää tarkoitusta ja että niistä on meille hyötyä, noudatamme niitä todennäköisesti mielellämme. Esimerkiksi painettujen julkaisujen määrän vähentäminen säästää rahaa ja nykytekniikan hyödyntäminen edistää valtakunnan työtä ympäri maailmaa. Käytä siis mahdollisuuksiesi mukaan sähköisiä julkaisuja ja mediaa entistä enemmän. Näin tuemme Kristusta, joka haluaa, että järjestön varoja käytetään viisaasti. Kun tuemme uskollisesti Kristuksen johtoa, lujitamme toisten uskoa ja vahvistamme yhteenkuuluvuuden tunnetta. w18.10 3:17–19

Kun pyrimme olemaan hellävaraisia, voimme olla vastaus jonkun masentuneen kristityn rukoukseen (2. Kor. 1:3–6). Älä kuitenkaan odota toisilta täydellisyyttä. Suhtaudu veljiin ja sisariin realistisesti. Olisi turha odottaa, etteivät toiset tekisi mitään virheitä. Se johtaisi vain pettymykseen. (Saarn. 7:21, 22.) Muista, että Jehova on realistinen siinä, mitä hän odottaa palvelijoiltaan. Jos jäljittelemme häntä, kestämme toistemme puutteita kärsivällisesti. (Ef. 4:2, 32.) Emme halua vertailla veljiämme ja sisariamme toisiin emmekä antaa sellaista vaikutelmaa, etteivät he tee tarpeeksi. Sen sijaan kiitämme heitä siitä, mitä he tekevät. Vilpitön kiitos voi rohkaista heitä ja auttaa heitä saamaan iloa omasta palveluksestaan. (Gal. 6:4.) w18.09 2:16–17 

Jeesuksen hengelliseen ruokaan kuului se, että hän noudatti Jumalan antamia ohjeita. Missä mielessä Jumalan ohjeiden noudattaminen on kuin ruokaa? Aivan niin kuin hyvä ateria ravitsee elimistöämme, Jumalan tahdon tekeminen antaa meille hengellistä voimaa ja vahvistaa uskoamme. Se että noudattaa Jumalan ohjeita käytännössä, on todellista viisautta (Ps. 107:43). Viisaus tuo mukanaan paljon hyvää. Raamatussa sanotaan: ”Eivät mitkään muut ilosi voi vetää sille vertoja. – – Se on elämän puu siihen tarttuville, ja siitä lujasti kiinni pitäviä on sanottava onnellisiksi.” (Sananl. 3:13–18.) Jeesus totesi: ”Jos tiedätte nämä, niin olette onnellisia, jos teette ne.” (Joh. 13:17.) Opetuslapset saisivat pysyvää onnellisuutta, jos he tottelisivat Jeesuksen opetuksia jatkuvasti. Hänen opetustensa noudattaminen ja esimerkkinsä seuraaminen ei ollut heille mitään kertaluonteista, vaan siitä tuli heille elämäntapa. w18.09 1:4–5

Vaikka Eedenin puutarhassa ei ollut Aadamin ja Eevan lisäksi muita ihmisiä, Jumala antoi heille ohjeet, joiden olisi pitänyt saada heidät ajattelemaan toisten hyvinvointia. Hän siunasi heidät ja antoi heille tehtäväksi lisääntyä, täyttää maa ja tehdä siitä paratiisi. (1. Moos. 1:28.) Aivan kuten Luoja oli hyvin kiinnostunut luomustensa hyvinvoinnista, ensimmäisten ihmisvanhempien olisi pitänyt olla kiinnostuneita tulevien lastensa hyvinvoinnista. Koko maapallosta piti tehdä paratiisi, jossa Aadamin ja Eevan kasvava perhe voisi nauttia elämästä. Tämä valtava projekti vaatisi heidän kaikkien yhteistyötä! Täydellisten ihmisten oli tarkoitus tehdä läheistä yhteistyötä Jehovan kanssa, jotta he voisivat tehdä maasta paratiisin ja olla mukana täyttämässä hänen tarkoitustaan. Näin he pääsisivät hänen lepoonsa. (Hepr. 4:11.) Kuvittele, miten antoisa ja palkitseva tehtävä se olisi ollut! Epäitsekkyys ja toisista huolehtiminen olisi tuonut heille syvää tyytyväisyyttä ja paljon siunauksia. w18.08 3:2, 8–9

Entä jos joku esittää perättömiä syytöksiä sinusta? Näin tapahtui Jeesukselle ja Johannes Kastajalle. (Matt. 11:18, 19.) Miten Jeesus reagoi tällaisiin syytöksiin? Hän ei käyttänyt kaikkea aikaansa ja energiaansa itsensä puolustamiseen. Sen sijaan hän kannusti ihmisiä kiinnittämään huomiota tosiasioihin – siihen, mitä hän teki ja opetti. Hän sanoi: ”Viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot.” (Matt. 11:19.) Tämä on hyvä esimerkki meille. Joskus voimme saada osaksemme epäoikeudenmukaista kritiikkiä, joka vahingoittaa mainettamme. Tämä sotii oikeustajuamme vastaan. Miten meidän on viisasta toimia tällaisessa tilanteessa? Jos joku levittää sinusta valheita, käyttäydy siten, ettei kukaan usko niitä. Kuten Jeesuksen esimerkki osoittaa, kristillinen elämäntapamme voi viedä pohjan pois meitä vastaan esitetyiltä vääriltä syytöksiltä ja puolitotuuksilta. w18.08 1:11–13

Kainin, Salomon ja Israelin kansan tottelemattomuutta koskevissa Raamatun kertomuksissa on eräs huomattava yhteinen piirre. Heillä kaikilla oli mahdollisuus ”katua – – ja kääntyä” (Apt. 3:19). Jehova ei selvästikään menetä nopeasti toivoaan niiden suhteen, jotka tekevät jonkin virheen. Ajattele esimerkiksi sitä, että hän antoi anteeksi Aaronille. Nykyään Jehova voi varoittaa meitä Raamatun kertomusten, Raamattuun perustuvien julkaisujen tai toisten kristittyjen antamien neuvojen välityksellä. Kun kuuntelemme näitä varoituksia, voimme olla varmoja siitä, että hän on armollinen meitä kohtaan. Jehovan ansaitsemattomalla hyvyydellä on nimenomainen tarkoitus (2. Kor. 6:1). Se tarjoaa meille mahdollisuuden ”torjua jumalattomuus ja maailmalliset halut” (Tit. 2:11–14). Niin kauan kuin elämme tässä nykyisessä pahassa maailmassa, kohtaamme tilanteita, jotka koettelevat uskollisuuttamme Jehovaa kohtaan. Päätä pysyä vakaasti Jehovan puolella. w18.07 3:20–21

Miten voimme vahvistaa päätöstämme tavoitella Jehovan hyväksyntää maailman hyväksynnän sijasta? Tässä meitä auttaa se, että pidämme mielessämme kaksi tärkeää tosiasiaa. Ensinnäkin Jehova palkitsee aina ne, jotka palvelevat häntä uskollisesti (Hepr. 6:10; 11:6). Hän arvostaa syvästi jokaista palvelijaansa, ja hänestä olisi ”epävanhurskasta” jättää huomiotta ne, jotka ovat hänelle uskollisia. Hän ”tuntee vanhurskaiden tien” ja tietää, miten pelastaa heidät koettelemuksista (Ps. 1:6; 2. Piet. 2:9). Toiseksi Jehova voi osoittaa hyväksyntänsä odottamattomilla tavoilla. Jehova ei palkitse niitä, jotka tekevät hyviä tekoja vain siksi, että toiset ihmiset näkisivät ne. Miksi ei? Heidän koko palkkansa on jo maksettu. (Matt. 6:1–5.) Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen Isänsä ”katselee salassa” niitä, jotka eivät saa ansaitsemaansa tunnustusta hyvistä teoistaan. Jehova huomaa tällaiset teot ja maksaa heille takaisin. w18.07 1:8, 10

Pietari ei ymmärtänyt, mitä ääni sanoi hänelle. Juuri silloin paikalle tuli Corneliuksen sanansaattajia. Pyhä henki kehotti Pietaria lähtemään sanansaattajien mukaan, ja hän meni heidän kanssaan Corneliuksen kotiin. Jos Pietari olisi arvioinut tilannetta pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella, hän ei olisi koskaan mennyt Corneliuksen taloon. Juutalaiset eivät nimittäin astuneet jalallakaan ei-juutalaisten kotiin. Miksi Pietari sitten meni? Vaikka hänellä oli ennakkoluuloja, hänen saamansa näky ja pyhän hengen ohjaus olivat vaikuttaneet häneen syvästi. Cornelius kertoi Pietarille, mitä hänelle oli tapahtunut. Pietaria epäilemättä kosketti se, mitä hän kuuli, ja hän julisti: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apt. 10:34, 35.) Tämä oli Pietarille innostava uusi ajatus, jolla olisi kauaskantoiset vaikutukset. w18.08 2:3–4

Haluamme pysyä erossa asioista, joita Jumala vihaa. Mutta mitä meidän pitäisi tehdä, jos Raamatussa ei ole johonkin tilanteeseen mitään nimenomaista käskyä? Mistä tiedämme, miten Jumala haluaisi meidän toimivan? Tällöin Raamatun avulla valmennettu omatuntomme tulee mukaan kuvaan. Koska Jehova rakastaa meitä, hän on antanut meille periaatteita ohjaamaan omaatuntoamme. Hän sanoo: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa.” (Jes. 48:17, 18.) Kun mietimme syvällisesti Raamatun periaatteita ja annamme niiden vaikuttaa sydämeemme, voimme oikaista ja ohjata omaatuntoamme. Tämä puolestaan auttaa meitä tekemään viisaita ratkaisuja. Periaate on perustotuus, joka voi ohjata ajattelua ja auttaa tekemään ratkaisuja. Jehovan periaatteiden tunteminen auttaa meitä ymmärtämään, miten hän ajattelee eri asioista ja miksi hän on antanut meille tiettyjä lakeja. w18.06 3:5, 8–10

”Herodeksen puoluelaiset” nostivat tämän kysymyksen esille siinä toivossa, että Jeesus kritisoisi henkilöveroa ja häntä voitaisiin siksi syyttää kapinan lietsonnasta. Toisaalta jos Jeesus sanoisi, että verojen maksaminen on tarpeellista, hän voisi menettää seuraajia. Jeesus oli tarkkana siitä, että hän pysyi puolueettomana verotuskysymyksessä. Jeesus kyllä tiesi, että korruptio oli yleistä veronkantajien keskuudessa. Hän ei kuitenkaan antanut tämän ongelman viedä huomiotaan vaan keskittyi johonkin paljon tärkeämpään. Hän ymmärsi, että todellinen ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin on Jumalan valtakunta. Jeesus antoi tässä mallin kaikille seuraajilleen. Heidän tulee varoa ottamasta kantaa poliittisiin kysymyksiin, näyttääpä jonkin asian ajaminen kuinka oikealta tahansa. Kristityt asettavat Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa aina ensimmäiseksi elämässään. Siksi he eivät muodosta voimakkaita mielipiteitä yhteiskunnallisista epäoikeudenmukaisuuksista eivätkä korota ääntään niitä vastaan. (Matt. 6:33.) Monilla Jehovan todistajilla on aikanaan ollut voimakkaita poliittisia mielipiteitä, mutta he ovat onnistuneet pääsemään niistä eroon. w18.06 1:9–11

Kun Saatana houkutteli enkeleitä tottelemattomuuteen, hän saattoi luvata heille moraalittomien seksisuhteiden lisäksi myös valtaa ihmiskuntaan. Hänen tavoitteensa oli ehkä estää naisen luvatun siemenen eli jälkeläisen ilmaantuminen (1. Moos. 3:15). Joka tapauksessa Jehova puuttui asiaan aiheuttamalla vedenpaisumuksen. Näin Saatanan ja kapinallisten enkelien suunnitelmat sillä erää kariutuivat. Moraalittomuus ja ylpeys ovat tehokkaita syöttejä, joita ei kannata aliarvioida. Enkelit, jotka menivät Saatanan puolelle, olivat olleet pitkän aikaa Jumalan luona taivaassa. Silti monet heistä antoivat väärien halujen juurtua ja kasvaa sisimmässään. Vastaavasti me olemme saattaneet palvella vuosikaudet Jehovan järjestön maanpäällisen osan yhteydessä, mutta jopa tässä hengellisesti puhtaassa ympäristössä meihin voi juurtua epäpuhtaita haluja (1. Kor. 10:12). Siksi meidän on tärkeää tutkia jatkuvasti sydäntämme, hylätä moraalittomat ajatukset ja tukahduttaa itsekäs ylpeys (Gal. 5:26; Kol. 3:5). w18.05 3:11–12

Paavalia lannisti se, että juutalaiset torjuivat valtakunnan sanoman. Hän ei kuitenkaan luovuttanut. Rooman kristityille lähettämässään kirjeessä hän kertoi, mitä hän ajatteli näistä juutalaisista. Hän sanoi: ”Minun sydämeni hyvä tahto ja heidän puolestaan Jumalalle esittämäni rukous ovat tosiaankin heidän pelastuksekseen. Sillä minä todistan heistä, että heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan.” (Room. 10:1, 2.) Paavali sanoi, että hänen ”sydämensä hyvä tahto” motivoi häntä saarnaamaan edelleen juutalaisille. Hän toivoi sydämestään, että jotkut juutalaiset pelastuisivat (Room. 11:13, 14). Hän pyysi rukouksessa, että Jumala auttaisi juutalaisia yksilöitä ottamaan valtakunnan sanoman vastaan. Paavali sanoi: ”Heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta.” Hän näki heissä hyvää ja ymmärsi, että heistä voisi tulla Jehovan palvelijoita. Paavali tajusi, että vilpittömistä ihmisistä voi tulla innokkaita Kristuksen opetuslapsia, jos he suuntaavat intonsa oikein. w18.05 1:4, 13–14

Meidän jokaisen tulisi valppaasti panna merkille, mitä toiset tarvitsevat. Paavali neuvoi heprealaiskristittyjä: ”Ojentakaa [tai: vahvistakaa] siksi hervonneet kädet ja voimattomat polvet ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan pikemminkin paranisi.” (Hepr. 12:12, 13.) Me kaikki, myös nuoret, voimme vahvistaa toisiamme rohkaisevilla sanoilla. Paavali antoi kaikille seuraavan neuvon: ”Jos siis on jotakin rohkaisua Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin hengen osallisuutta, jos jotakin hellää kiintymystä ja sääliväisyyttä, niin tehkää minun iloni täydeksi siten, että olette samaa mieltä ja että teillä on sama rakkaus, että olette liittyneet yhteen sielultanne, että pidätte yhden ajatuksen mielessänne, ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte nöyrämielisesti, että toiset ovat teitä parempia, ettekä pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita.” (Fil. 2:1–4.) w18.04 4:10, 12

Jehova on Jeesuksen välityksellä vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista sen vuoksi, että voisimme omistaa elämämme hänen palvelemiseensa. Paras tapa, jolla voimme välttää käyttämästä vapauttamme väärin, on uppoutua hengelliseen toimintaan. Tämä estää meitä tulemasta jälleen maailmallisten päämäärien ja halujen orjaksi. (Gal. 5:16.) Patriarkka Nooa ja hänen perheensä ovat meille hyviä esimerkkejä. He elivät väkivaltaisessa ja moraalittomassa maailmassa mutta eivät antaneet ympärillään olevien ihmisten vetää heitä mukaan omiin pyrkimyksiinsä ja hankkeisiinsa. He päättivät pysyä kiireisinä tehtävissä, jotka Jehova oli heille antanut: he rakensivat arkkia, kokosivat ruokaa itselleen ja eläimille ja varoittivat ihmisiä tulevasta tuhosta. ”Nooa teki aivan niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, juuri niin hän teki.” (1. Moos. 6:22.) Sen ansiosta Nooa ja hänen perheensä säilyivät elossa silloisen maailman lopusta (Hepr. 11:7). w18.04 2:8, 11–12

Saatana ja demonit käyttävät hyväkseen muun muassa väärää uskontoa ja kaupallista järjestelmää, jotta he voisivat ”eksyttää koko asuttua maata” (Ilm. 12:9). Väärän uskonnon välityksellä Saatana levittää valheita Jehovasta. Lisäksi näyttää siltä, että hän on päättänyt saada mahdollisimman monet ihmiset unohtamaan Jumalan nimen (Jer. 23:26, 27). Niinpä jotkut vilpittömät ihmiset, jotka ajattelevat palvovansa Jumalaa, palvovatkin todellisuudessa demoneja (1. Kor. 10:20; 2. Kor. 11:13–15). Saatana edistää valheitaan myös kaupallisen järjestelmän välityksellä. Kauppamaailma esimerkiksi toitottaa, että raha ja tavarat tuovat ihmiselle onnellisuutta (Sananl. 18:11). Ne jotka uskovat tämän valheen, käyttävät elämänsä pikemminkin ”rikkauden” kuin Jumalan palvelemiseen (Matt. 6:24). Vaikka he olisivat joskus rakastaneet Jumalaa, heidän rakkautensa aineelliseen saa tämän rakkauden tukahtumaan (Matt. 13:22; 1. Joh. 2:15, 16). w18.05 3:6–7