Marraskuu

Koska emme tiedä kaikkea Joonan tilanteesta, voisimme ajatella, että hän oli yksinkertaisesti epäluotettava ja tottelematon. Jehova käski häntä julistamaan tuomiosanomaa Ninivessä, mutta hän kapinoi ja nousi laivaan, joka oli menossa vastakkaiseen suuntaan, ”pois Jehovan luota” (Joona 1:1–3). Olisitko sinä antanut Joonalle toisen tilaisuuden tämän tehtävän hoitamiseen? Ehkä et. Jehova näki kuitenkin hyväksi tehdä niin. (Joona 3:1, 2.) Joonan rukouksesta ilmenee, millainen hän todellisuudessa oli (Joona 2:1, 2, 9). Epäilemättä Joona rukoili Jehovaa monet kerrat. Rukous, jonka hän esitti kalan vatsassa, auttaa meitä ymmärtämään, että hän oli paljon enemmän kuin tehtäväänsä pakeneva mies. Hänen sanansa osoittavat, että hän oli nöyrä ja kiitollinen ja että hän oli päättänyt totella Jehovaa. Oli ymmärrettävää, että Jehova ei keskittynyt Joonan virheeseen vaan vastasi hänen rukoukseensa ja antoi hänen edelleen palvella profeettanaan. Vanhinten on aina tärkeää ”kuulla tosiasiat” ennen kuin he antavat neuvoja. w20.04 16:4–6

Ensimmäisen vuosisadan opetuslapset hyväksyivät kristilliset opetukset ja luottivat siihen, että pyhä henki auttoi heitä ymmärtämään Jumalan sanaa. He todistivat itselleen, että nuo opetukset perustuivat Raamatun kirjoituksiin. (Apt. 17:11, 12; Hepr. 5:14.) Heidän uskonsa ei rakentunut pelkkien tunteiden varaan, eivätkä he palvelleet Jehovaa vain siksi, että heistä oli mukavaa olla yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Sen sijaan heidän uskonsa perustui siihen, että he tunsivat Jumalan täsmällisesti (Kol. 1:9, 10). Jumalan sanan totuudet ovat muuttumattomia (Ps. 119:160). Ne pysyvät samoina, vaikka joku toinen kristitty loukkaisi meitä tai tekisi vakavaa syntiä. Ne eivät muutu silloinkaan, kun kohtaamme vaikeuksia. Meidän tulee siksi tuntea Raamatun opetukset hyvin ja olla vakuuttuneita siitä, että ne ovat totta. Aivan niin kuin ankkuri voi pitää veneen paikallaan myrskyssä, Raamatun totuuksiin perustuva vahva usko pitää meidät vakaina koettelemuksissa. w20.07 28:6–7

Jeesuksen silmissä se, mitä teemme hänen hengellä voideltujen veljiensä hyväksi, on ikään kuin tehty hänelle (Matt. 25:34–40). Tuemme voideltuja ensisijaisesti siten, että noudatamme innokkaasti Jeesuksen käskyä tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20). Nykyään hyvän uutisen kertominen kaikkialla maailmassa vaatii paljon työtä, ja Kristuksen veljet pystyvät selviytymään siitä vain ”muiden lampaiden” avulla (Joh. 10:16). Jos kuulut muihin lampaisiin, osoitat rakastavasi sekä voideltuja että Jeesusta aina kun osallistut tähän työhön. Lujitamme ystävyyttämme Jehovan ja Jeesuksen kanssa myös tukemalla taloudellisesti työtä, jota he ohjaavat (Luuk. 16:9). Voimme esimerkiksi lahjoittaa varojamme maailmanlaajuiseen työhön. Näitä varoja käytetään muun muassa avun antamiseen luonnonkatastrofien ja muiden onnettomuuksien uhreille. Voimme tukea taloudellisesti myös omaa seurakuntaamme ja auttaa niitä, joiden tiedämme olevan avun tarpeessa (Sananl. 19:17). w20.04 17:12–13

Näissä jakeissa sanotaan, että pohjoisen kuningas ”ei välitä isiensä Jumalasta”. Miten tämä profetia täyttyi? Neuvostoliiton tavoitteena oli päästä eroon uskonnosta, ja siksi se yritti tukahduttaa perinteiset uskontokunnat. Niinpä neuvostohallitus oli jo vuonna 1918 antanut säädöksen, joka loi perustan sille, että kouluissa alettiin opettaa ateismia. Entä miten pohjoisen kuningas ”kunnioitti linnoitusten jumalaa”? Neuvostoliitto käytti valtavasti rahaa armeijansa varustamiseen ja tuhansien ydinaseiden valmistamiseen lujittaakseen asemaansa. Sekä pohjoisen kuninkaalla että etelän kuninkaalla oli lopulta niin suuri asearsenaali, että se olisi riittänyt miljardien ihmisten tappamiseen. Pohjoisen kuningas on tukenut etelän kuningasta eräässä tärkeässä hankkeessa: he ovat yhdessä asettaneet ”autioittavan iljetyksen” (Dan. 11:31). Tuo ”iljetys” on Yhdistyneet kansakunnat. w20.05 19:16–17

Ketkä voivat auttaa toimettomien etsinnässä? Vanhimmat, tienraivaajat, sukulaiset ja me kaikki seurakunnan julistajat voimme tehdä siinä osamme. Onko sinulla ystävä tai sukulainen, josta on tullut toimeton? Oletko tavannut jonkun toimettoman talosta taloon -työssä tai osallistuessasi julkiseen todistamiseen? Selitä, että jos hän haluaa vanhinten tulevan käymään hänen luonaan ja hän haluaa antaa yhteystietonsa heille, sinä voit toimittaa ne perille. Vanhin nimeltä Thomas kertoo: ”Ensin kysyn eri veljiltä ja sisarilta, tietävätkö he, missä joku toimeton nykyään asuu. Voin myös kysyä julistajilta, muistavatko he ketään, joka ei enää käy kokouksissa. Myöhemmin kun käyn toimettomien veljien tai sisarten luona, kysyn heidän lapsistaan ja muista sukulaisistaan. Jotkut toimettomat ovat aikanaan tuoneet lapsiaan kokouksiin, ja lapset ovat voineet olla julistajia. Heitäkin voidaan auttaa palaamaan Jehovan luo.” w20.06 26:1, 6–7

Kaikista maan päällä elävistä luomuksista vain ihmisellä on moraalitaju, jota hän pystyy kehittämään muistamalla ja analysoimalla menneitä tapahtumia. Näin meidän on mahdollista omaksua parempia arvoja ja muuttaa ajattelu- ja toimintatapaamme (1. Kor. 6:9–11; Kol. 3:9, 10). Voimme valmentaa omaatuntoamme, niin että se pystyy erottamaan, mikä on oikein ja mikä väärin (Hepr. 5:14). Voimme oppia osoittamaan rakkautta, myötätuntoa ja armoa. Voimme myös muovata oikeustajuamme Jehovan normien mukaiseksi. Osoitamme arvostuksemme Jehovan antamaa muistia kohtaan ensinnäkin muistelemalla sitä, miten Jehova on auttanut ja lohduttanut meitä menneisyydessä. Tämä kasvattaa luottamustamme siihen, että hän auttaa meitä myös tulevaisuudessa. (Ps. 77:12; 78:4, 7.) Toiseksi pidämme mielessä, mitä ihmiset tekevät hyväksemme, ja olemme kiitollisia heille. Tutkijat ovat todenneet, että kiitolliset ihmiset ovat muita todennäköisemmin onnellisia. w20.05 21:12–13

Ajattele, miltä Mooseksesta tuntui, kun hän kallion halkeamassa katseli näkyä, jossa Jehovan kirkkaus kulki hänen ohitseen. Raamatun ymmärtämisen oppaassa sanotaan, että se oli ”luultavasti pelottavin ja kunnioitusta herättävin elämys, mitä kukaan ihminen koki ennen Jeesuksen Kristuksen saapumista”. Mooses kuuli seuraavat sanat, jotka todennäköisesti enkeli lausui: ”Jehova, Jehova, armollinen ja myötätuntoinen Jumala, pitkämielinen ja täynnä uskollista rakkautta ja totuutta. Hän osoittaa uskollista rakkautta tuhansille ja antaa anteeksi rikkomukset, väärinteot ja synnit.” (2. Moos. 33:17–23; 34:5–7.) Tämä kokemus saattoi tulla Mooseksen mieleen, kun hän käytti nimeä Jehova sanoessaan tämän päivän tekstijakeen sanat. Ajatellessamme Jumalan nimeä Jehova meidän on hyvä miettiä myös sitä, millainen persoona tuon nimen takana on. Meidän tulisi muistaa hänen ominaisuutensa, esimerkiksi hänen voimansa, viisautensa, oikeudenmukaisuutensa ja rakkautensa. Näiden ja muiden ominaisuuksien miettiminen voi lisätä kunnioitustamme häntä kohtaan. (Ps. 77:11–15.) w20.06 24:3–4

Jeesus sanoi, että hänen opetuslapsensa tunnettaisiin keskinäisestä rakkaudestaan (Joh. 13:34, 35). Vahvan uskon saamiseksi tarvitaan kuitenkin myös jotain muuta. Miksi uskollamme täytyy olla vakaampi perusta kuin Jumalan palvelijoiden osoittama rakkaus? Kuvittele, että joku toinen kristitty – ehkä jopa vanhin tai tienraivaaja – tekee vakavan synnin. Joku veli tai sisar saattaa loukata sinua. Tai ehkä jostakusta tulee luopio, ja hän alkaa väittää, ettei meillä ole totuutta. Jos jotain tällaista tapahtuisi, horjuisiko uskosi ja lakkaisitko palvelemasta Jehovaa? Uskosi Jumalaan olisi hataralla pohjalla, jos se perustuisi siihen, miten toiset ihmiset toimivat, eikä siihen, millainen on suhteesi häneen. Luja usko ei perustu pelkkiin tunteisiin, vaan sen rakentamiseksi on otettava selvää tosiasioista ja tehtävä järkeviä päätelmiä. Sinun tulee todistaa itsellesi, että Raamatussa kerrotaan totuus Jehovasta (Room. 12:2). w20.07 28:2–3

Monet kokemukset todistavat, että enkelit auttavat meitä löytämään toimettomia, jotka haluavat palata Jehovan luo (Ilm. 14:6). Esimerkiksi Ecuadorissa asuva Silvio rukoili apua, jotta voisi tulla taas seurakunnan yhteyteen. Hänen ollessaan rukoilemassa ovikello soi. Ovella oli kaksi vanhinta. Tuolla käynnillä he alkoivat antaa hänelle apua, jota hän tarvitsi. Saamme paljon iloa, kun autamme hengellisesti heikkoja palaamaan Jehovan luo. Salvador-niminen tienraivaaja pyrkii auttamaan erityisesti toimettomia. Hän sanoo: ”Minun on joskus vaikea pidätellä ilon kyyneleitä. On hienoa ajatella, että Jehova on pelastanut yhden rakkaan lampaansa Saatanan maailmasta ja että minä olen saanut tehdä tässä yhteistyötä hänen kanssaan.” Jos olet palvellut Jehovaa muttet ole enää hänen kansansa yhteydessä, voit olla varma, että hän rakastaa sinua edelleen. Hän odottaa paluutasi ja toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi kotiin. w20.06 26:16–18

”Suuri Opettaja”, Jehova, opettaa meitä Sanassaan olevien esimerkkien välityksellä (Jes. 30:21). Meidän on hyödyllistä mietiskellä niiden Raamatun henkilöiden kokemuksia, jotka osoittivat Jumalaa miellyttäviä ominaisuuksia. Opimme myös siitä, mitä tapahtui niille, jotka eivät ilmaisseet tällaisia hyviä ominaisuuksia. (Ps. 37:37; 1. Kor. 10:11.) Ajatellaanpa, mitä tapahtui kuningas Saulille. Nuorena hän oli vaatimaton: hän oli tietoinen rajoituksistaan ja jopa epäröi ottaa kannettavakseen lisää vastuuta (1. Sam. 9:21; 10:20–22). Vähän sen jälkeen kun Saulista oli tullut kuningas, hän muuttui kuitenkin julkeaksi. Erään kerran kun hän odotti profeetta Samuelia, hänen kärsivällisyytensä joutui kovalle koetukselle, ja hän uhrasi polttouhrin, vaikka hänellä ei ollut siihen valtuuksia. Koska Saul ei ollut vaatimaton, hän menetti Jehovan suosion ja lopulta myös kuninkuuden. (1. Sam. 13:8–14.) Meidän on viisasta ottaa oppia hänen esimerkistään ja karttaa julkeutta. w20.08 32:10–11

Jehova on Kristuksen välityksellä antanut seurakunnalleen ”lahjaksi ihmisiä” (Ef. 4:8). Heihin kuuluvat hallintoelimen jäsenet, hallintoelimen avustajat, haaratoimistokomitean jäsenet, kierrosvalvojat, teokraattisten koulujen opettajat, seurakunnan vanhimmat ja avustavat palvelijat. Pyhä henki on nimittänyt nämä veljet vahvistamaan seurakuntaa ja pitämään huolta Jehovan kallisarvoisista lampaista (1. Piet. 5:2, 3). Pyhä henki on nimittänyt veljet huolehtimaan monenlaisista vastuista. Samoin kuin eri ruumiinjäsenistä, kuten käsistä ja jaloista, on hyötyä koko ruumiille, pyhän hengen nimittämien veljien kovasta työstä on hyötyä koko seurakunnalle. He eivät tavoittele kunniaa itselleen, vaan he pyrkivät rakentamaan ja vahvistamaan veljiään ja sisariaan. (1. Tess. 2:6–8.) Olemme Jehovalle kiitollisia sellaisista epäitsekkäistä, hengellisesti pätevistä miehistä. w20.08 34:5–6

Yksi syy, joka kannustaa meitä kertomaan hyvää uutista, on se, että ihmiset ovat ”kiusattuja ja heitteille jätettyjä” ja he tarvitsevat kipeästi totuutta Jumalan valtakunnasta (Matt. 9:36). Jehova haluaa, että kaikenlaiset ihmiset oppisivat tuntemaan totuuden täsmällisesti ja pelastuisivat (1. Tim. 2:4). Sen tietäminen, mitä hyvä uutinen voi saada aikaan, motivoi meitä kertomaan sitä. Työmme voi pelastaa ihmisten elämän. (Room. 10:13–15; 1. Tim. 4:16.) Meillä täytyy olla myös hyvät työvälineet, ja meidän täytyy osata käyttää niitä. Jeesus antoi opetuslapsilleen selvät ohjeet. Hän kertoi heille, mitä ottaa mukaan, missä saarnata ja mitä sanoa. (Matt. 10:5–7; Luuk. 10:1–11.) Nykyään Jehovan järjestö on antanut meille opettajan työkalupakin, jossa on hyväksi havaittuja opetusvälineitä. Meitä myös valmennetaan käyttämään niitä. Tällainen valmennus auttaa meitä saamaan lisää varmuutta ja tulemaan taitavaksi työssämme (2. Tim. 2:15). w20.09 36:6–7, 10

Apostoli Johannes oli erittäin iloinen kuullessaan, että ne, joita hän oli auttanut oppimaan totuuden, palvelivat edelleen Jehovaa uskollisesti. Johannes piti noita uskollisia kristittyjä hengellisinä lapsinaan, ja kun heillä oli ongelmia, hän teki kaikkensa lujittaakseen heidän uskoaan. Mekin tunnemme suurta iloa, kun kirjaimelliset tai hengelliset lapsemme vihkiytyvät Jehovalle ja palvelevat häntä vuodesta toiseen. (3. Joh. 3.) Noin vuonna 98 Jehovan henki sai Johanneksen kirjoittamaan kolme kirjettä. Niiden tarkoitus oli auttaa uskollisia kristittyjä säilyttämään uskonsa Jeesukseen ja vaeltamaan jatkuvasti totuuden tietä. Johannesta huolestutti se, millainen vaikutus väärillä opettajilla oli seurakuntiin (1. Joh. 2:18, 19, 26). Nuo luopiot väittivät tuntevansa Jumalan, mutta he eivät totelleet hänen käskyjään. w20.07 30:1–3

Me uskomme sanomaamme, ja haluamme siksi kertoa sitä mahdollisimman monille. Luotamme Jumalan sanan lupauksiin (Ps. 119:42; Jes. 40:8). Olemme huomanneet, että Raamatun profetiat täyttyvät meidän aikanamme. Olemme myös nähneet, miten ihmisten elämä muuttuu paremmaksi, kun he alkavat noudattaa Raamatun neuvoja. Tämä kaikki saa meidät entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että jokaisen on kuultava valtakunnan hyvä uutinen. Uskomme myös Jehovaan, jolta sanomamme on lähtöisin, ja Jeesukseen, jonka hän on asettanut valtakuntansa Kuninkaaksi. Kohtaammepa millaisia olosuhteita tahansa, Jehova on aina turvamme ja voimamme (Ps. 46:1–3). Olemme lisäksi varmoja siitä, että Jeesus ohjaa saarnaamistyötä taivaasta käsin ja käyttää Jehovalta saamaansa valtaa ja voimaa (Matt. 28:18–20). Usko vahvistaa luottamustamme siihen, että Jehova palkitsee vaivannäkömme. w20.09 37:15–17

Toisinaan sisaret saattavat kohdata jonkin erityisen vaikean tilanteen ja tarvita sitä, että joku puolustaa heitä (Jes. 1:17). Esimerkiksi leski tai eronnut sisar voi toivoa, että joku auttaa häntä huolehtimaan asioista, joista hänen miehensä aikaisemmin huolehti. Iäkäs sisar voi tarvita apua, kun hän asioi lääkärien ja hoitajien kanssa. Tienraivaajasisarella voi olla muita teokraattisia tehtäviä, ja häntä saatetaan arvostella siitä, ettei hän käy kentällä yhtä paljon kuin toiset tienraivaajat. Silloin jonkun on hyvä puolustaa häntä. Mieti Jeesuksen esimerkkiä. Jeesus oli valmis puhumaan hengellisten sisartensa puolesta, kun heidät ymmärrettiin väärin. Hän esimerkiksi puolusti Mariaa, jota Martta kritisoi (Luuk. 10:38–42). Hän puolusti Mariaa silloinkin, kun toiset ajattelivat hänen tehneen huonon ratkaisun ja arvostelivat häntä siitä (Mark. 14:3–9). Jeesus ymmärsi Marian motiivin ja kiitti häntä. Jeesus jopa ennusti, että ”missä hyvää uutista saarnataankin kaikessa maailmassa”, siellä kerrottaisiin Marian hyvästä teosta. w20.09 39:15–16

Hyvä paimen ymmärsi, että lampaat voivat eksyä. Jos sitten joku lammas harhautui erilleen laumasta, paimen ei kohdellut sitä kovakouraisesti. Jehova on näyttänyt hyvää esimerkkiä auttamalla palvelijoitaan, jotka ovat tilapäisesti etääntyneet hänestä. Profeetta Joona pakeni saamaansa tehtävää, mutta Jehova ei hylännyt häntä. Hyvän paimenen tavoin Jehova pelasti hänet ja antoi hänelle voimaa, jota hän tarvitsi tehtävänsä suorittamiseen. (Joona 2:7; 3:1, 2.) Myöhemmin Jehova auttoi pullokurpitsan välityksellä Joonaa ymmärtämään, miten arvokas jokaisen ihmisen elämä on (Joona 4:10, 11). Mitä tästä voi oppia? Vanhinten ei tule nopeasti luopua toivosta niiden suhteen, joista on tullut toimettomia. Sen sijaan he yrittävät ymmärtää, mikä sai lampaan harhautumaan pois laumasta. Kun hän sitten palaa Jehovan luo, vanhimmat osoittavat edelleen rakkautta ja kiinnostusta häntä kohtaan. w20.06 25:10–12

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 sen laajalla alueella asuvat Jumalan palvelijat saivat ”hiukan apua” – heidän työnsä vapautui joksikin aikaa. He saivat kertoa hyvää uutista vapaasti, ja ennen pitkää julistajien määrä nousi entisen kommunistiblokin maissa satoihintuhansiin. Vähitellen Venäjästä ja sen liittolaisista tuli pohjoisen kuningas. Valtion tai valtioiden liittouman on täytettävä kolme kriteeriä, jotta se olisi pohjoisen kuningas tai etelän kuningas: sen täytyy 1) vaikuttaa suoranaisesti Jumalan kansaan, 2) osoittaa toiminnallaan, että se on Jehovan ja hänen kansansa vihollinen, ja 3) taistella kilpailevaa kuningasta vastaan. Venäjä ja sen liittolaiset ovat vaikuttaneet suoranaisesti Jumalan kansaan kieltämällä saarnaamistyön ja vainoamalla kymmeniätuhansia veljiämme ja sisariamme. Ne ovat toiminnallaan osoittaneet vihaavansa Jehovaa ja hänen kansaansa. Ne ovat myös käyneet valtataistelua etelän kuningasta eli Brittiläis-amerikkalaista maailmanvaltaa vastaan. w20.05 20:3–4

Opetuslapsia tehdään opettamalla, ja haluamme siksi parantaa opetustaitoamme. Opetamme säännöllisesti Raamatun totuutta miljoonille ihmisille. Rakastamme Jumalan sanassa olevia asioita, ja siksi meillä voisi olla houkutus puhua niistä pitkään ja laajasti. Vartiotornin tutkistelua, seurakunnan raamatuntutkistelua tai raamattukurssia johtavan tulisi kuitenkin varoa, ettei hän ole liian paljon äänessä. Opettaja tarvitsee itsehillintää, jotta hän antaisi Raamatun opettaa eikä yrittäisi itse selittää kaikkea, mitä hän tietää jostain aiheesta tai raamatunkohdasta (Joh. 16:12). Vertaa nykyistä Raamatun tuntemustasi siihen, millainen se oli mennessäsi kasteelle. Silloin ymmärsit todennäköisesti vain Raamatun perusopetukset. (Hepr. 6:1.) Sinulta on kulunut vuosia sen oppimiseen, mitä tiedät nykyään. Älä siis yritä opettaa uudelle oppilaalle kaikkea yhdellä kertaa. w20.10 42:2–4

Jehova valitsi Jeesukselle erinomaiset vanhemmat (Matt. 1:18–23; Luuk. 1:26–38). Marian vilpittömät sanat, jotka on kirjoitettu muistiin Raamattuun, kertovat hänen syvästä rakkaudestaan Jehovaa ja hänen Sanaansa kohtaan (Luuk. 1:46–55). Myös se, miten Joosef suhtautui Jehovan ohjeisiin, osoittaa, että hän kunnioitti syvästi Jehovaa ja halusi miellyttää häntä (Matt. 1:24). On kiinnostavaa, että Jehova ei valinnut Jeesukselle rikkaita vanhempia. Uhri, jonka Joosef ja Maria uhrasivat Jeesuksen syntymän jälkeen, osoittaa heidän olleen köyhiä (Luuk. 2:24). Heidän elämänsä on varmasti ollut yksinkertaista, etenkin kun perheeseen syntyi ainakin seitsemän lasta (Matt. 13:55, 56). Jehova suojeli Jeesusta joiltain vaaroilta mutta ei poistanut hänen elämästään kaikkia vaikeuksia (Matt. 2:13–15). Jeesuksella oli esimerkiksi ei-uskovia sukulaisia, jotka eivät aluksi uskoneet hänen olevan Messias (Mark. 3:21; Joh. 7:5). Jeesukselle tuotti todennäköisesti surua myös hänen kasvatusisänsä Joosefin kuolema. w20.10 44:4–6

Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että olet aivan yksin jossain vaikeassa tilanteessa etkä saa mistään apua? Monilla on ollut samanlaisia tunteita, myös muinoin eläneillä Jehovan uskollisilla palvelijoilla. (1. Kun. 19:14.) Jos joudut kokemaan jotain tällaista, muista Jehovan lupaus: ”En koskaan jätä sinua enkä koskaan hylkää sinua.” Voit siksi sanoa luottavaisin mielin: ”Jehova auttaa minua, en pelkää.” (Hepr. 13:5, 6.) Apostoli Paavali kirjoitti nämä sanat Juudean kristityille noin vuonna 61, ja ne tuovat mieleen tunteet, jotka heijastuvat psalmista 118:5–7. Psalmistan tavoin Paavali tiesi omasta kokemuksestaan, että Jehova auttoi häntä. Esimerkiksi runsaat kaksi vuotta ennen kuin hän kirjoitti kirjeensä heprealaisille, hän teki vaarallisen merimatkan, jolla hän joutui myrskyn kouriin (Apt. 27:4, 15, 20). Tuolla matkalla ja sitä edeltävien tapahtumien aikana Jehova auttoi Paavalia monin eri tavoin. w20.11 46:1–2

Miksi ei ole viisasta ajatella, että elämämme oli ennen parempaa? Menneiden aikojen ikävöinti voi saada meidät muistamaan vain hyvät asiat. Näin kävi muinaisille israelilaisille. Lähdettyään Egyptistä he unohtivat nopeasti, kuinka rankkaa heidän elämänsä oli ollut siellä, ja muistivat vain hyvän ruoan. He sanoivat: ”Muistatteko, millaisia kaloja söimmekään Egyptissä ilmaiseksi – ja kurkkuja, vesimeloneja, purjoja, sipuleita ja valkosipuleita!” (4. Moos. 11:5.) Mutta saivatko israelilaiset tosiaan syödä ”ilmaiseksi”? Päinvastoin he joutuivat maksamaan siitä kovan hinnan: he olivat orjia, joita egyptiläiset sortivat ankarasti (2. Moos. 1:13, 14; 3:6–9). Myöhemmin he kuitenkin unohtivat nuo vaikeudet ja haikailivat mennyttä. He päättivät keskittyä ”vanhoihin hyviin aikoihin” eivätkä kaikkeen siihen hyvään, mitä Jehova oli juuri tehnyt heille. Israelilaisten asenne ei miellyttänyt Jehovaa. (4. Moos. 11:10.) w20.11 48:5–6

Aika ajoin saatamme pysähtyä miettimään elämämme lyhyyttä ja sitä, miten se on ”täynnä ongelmia” (Job 14:1). On ymmärrettävää, että tämä voi joskus lannistaa meitä. Monilla muinoin eläneillä Jumalan palvelijoilla oli samanlaisia tunteita. Jotkut halusivat jopa kuolla. (1. Kun. 19:2–4; Job 3:1–3, 11; 7:15, 16.) He luottivat kuitenkin Jehovaan, ja hän lohdutti ja vahvisti heitä toistuvasti. Heidän kokemuksensa on kirjoitettu muistiin, niin että voimme oppia niistä ja saada niistä lohdutusta (Room. 15:4). Ajatellaanpa Jaakobin poikaa Joosefia. Yhtäkkiä tästä isänsä rakastamasta pojasta tulikin epäjumalia palvovan hovivirkamiehen, Potifarin, alhainen orja. (1. Moos. 37:3, 4, 21–28; 39:1.) Sitten Potifarin vaimo syytti häntä väärin perustein raiskausyrityksestä. Potifar ei selvittänyt, pitikö syytös paikkansa, vaan heitätti hänet vankilaan, missä hän joutui kahleisiin. (1. Moos. 39:14–20; Ps. 105:17, 18.) Kaikki tämä oli varmasti hyvin lannistavaa. w20.12 51:1–4

Jeesus osoitti, mikä on tärkeimpiä asioita, joita tulisi rukoilla. Mitä nämä Jeesuksen sanat oikein merkitsevät? Jonkin pyhittäminen tarkoittaa sen tekemistä pyhäksi eli puhtaaksi. Jotkut voivat kuitenkin miettiä, eikö Jumalan nimi Jehova ole jo pyhä ja puhdas. Aluksi täytyy siksi selvittää, mitä kaikkea nimellä tarkoitetaan. Nimi ei ole vain joukko kirjaimia, jotka kirjoitetaan tai lausutaan ääneen. Raamatussa sanotaan: ”On parempi valita nimi kuin paljon varallisuutta.” (Sananl. 22:1, alav.; Saarn. 7:1.) Miksi nimellä on näin paljon merkitystä? Nimeen liittyy maine, toisin sanoen se, mitä muut ajattelevat persoonasta, jolle nimi kuuluu. Siksi tärkeintä ei ole se, miten nimi kirjoitetaan tai lausutaan, vaan se, kehen tai mihin toiset nimen yhdistävät. Kun ihmiset esittävät valheita Jehovasta, he turmelevat hänen mainettaan. Kun he turmelevat sitä, he saattavat huonoon valoon hänen nimensä. w20.06 23:5–7

Huolet voivat vallata mielemme täysin. Meitä voi huolestuttaa, mistä saamme riittävästi rahaa elämän välttämättömyyksiin tai mitä tapahtuu, jos sairastumme tai menetämme työmme. Meitä voi myös mietityttää, onnistummeko pysymään uskollisena Jehovalle, kun meitä houkutellaan toimimaan väärin. Pian Saatana saa kannattajansa hyökkäämään meitä vastaan, ja meitä voi huolestuttaa, kestämmekö sen. Voimme myös miettiä, onko väärin olla huolissaan tällaisista asioista. Jeesus neuvoi seuraajiaan: ”Lakatkaa olemasta huolissanne.” (Matt. 6:25.) Tarkoittiko hän, ettemme saisi olla huolissamme mistään? Ei. Menneisyydessä jotkut Jehovan palvelijat olivat hyvin huolestuneita, eivätkä he silti menettäneet Jehovan hyväksyntää (1. Kun. 19:4). Jeesus halusi sanoillaan lohduttaa seuraajiaan. Hän ei halunnut, että he olisivat liian huolissaan elämän välttämättömyyksistä vaan että he voisivat keskittyä Jehovan palvelukseen. w21.01 1:4–5

Aviomies on tilivelvollinen sekä Jehovalle että Jeesukselle siitä, miten hän kohtelee perhettään (1. Piet. 3:7). Jehovalla on taivaassa ja maan päällä olevan perheensä päänä valta asettaa lapsilleen sääntöjä ja valvoa, että he noudattavat niitä (Jes. 33:22). Myös Jeesuksella, seurakunnan päällä, on oikeus asettaa sääntöjä ja huolehtia siitä, että niitä noudatetaan (Gal. 6:2; Kol. 1:18–20). Jehovan ja Jeesuksen tavoin myös kristityn perheen päällä on valta tehdä ratkaisuja perheensä puolesta (Room. 7:2; Ef. 6:4). Hänen vallallaan on kuitenkin rajat. Hänen asettamiensa sääntöjen tulee perustua Jumalan sanassa oleviin periaatteisiin (Sananl. 3:5, 6). Perheen päällä ei myöskään ole valtaa laatia sääntöjä niille, jotka eivät kuulu hänen perheeseensä (Room. 14:4). Kun hänen poikansa ja tyttärensä kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa, he kyllä edelleen kunnioittavat häntä, mutta he eivät enää ole hänen valtansa alaisuudessa (Matt. 19:5). w21.02 5:3–5

Yksi tärkeä tapa, jolla perheenpää voi osoittaa rakastavansa perhettään, on se, että hän huolehtii heistä aineellisesti. Hänen täytyy kuitenkin muistaa, että perheellä on myös hengellisiä tarpeita, joita ei voi täyttää rahalla ja tavaroilla (Matt. 5:3). Kun Jeesus oli kuolemaisillaan kidutuspaalussa, hän halusi varmistaa, että Mariasta pidettäisiin huolta. Kovista tuskistaan huolimatta Jeesus pyysi apostoli Johannesta huolehtimaan Mariasta. (Joh. 19:26, 27.) Perheellisellä veljellä voi nykyäänkin olla paljon vastuita. Hänen täytyy hoitaa ansiotyönsä hyvin, jotta hän toisi kunniaa Jehovalle (Ef. 6:5, 6; Tit. 2:9, 10). Hänellä voi olla myös erilaisia tehtäviä seurakunnassa: hän saattaa esimerkiksi tehdä paimennustyötä ja ottaa johdon kenttäpalveluksessa. Hänen on silti tärkeää tutkia säännöllisesti Raamattua myös vaimonsa ja lastensa kanssa. He varmasti arvostavat, että hän pitää heistä huolta niin aineellisesti, tunneperäisesti kuin hengellisestikin. (Ef. 5:28, 29; 6:4.) w21.01 2:15, 17

Raamatussa kuvaillaan taitavaa vaimoa ja sanotaan, että hän osaa valvoa kodin töitä, hankkia ja hoitaa maaomaisuutta ja harjoittaa liiketoimintaa (Sananl. 31:15, 16, 18). Hän ei ole orja, jolla ei ole oikeutta omaan mielipiteeseen. Sen sijaan mies luottaa häneen ja kuuntelee hänen ehdotuksiaan. (Sananl. 31:11, 26.) Kun mies kohtelee vaimoaan kunnioittavasti, vaimo on hänelle alamainen mielellään. Jeesus ei kyvyistään ja saavutuksistaan huolimatta ajattele, että hänen olisi nöyryyttävää alistua Jehovan johtoasemaan (1. Kor. 15:28; Fil. 2:5, 6). Myöskään kyvykkäästä naisesta, joka jäljittelee Jeesuksen esimerkkiä, ei tunnu, että alamaisuus miehelle olisi nöyryyttävää. Hän tukee miestään, koska rakastaa tätä – ja ennen kaikkea koska hän rakastaa ja kunnioittaa Jehovaa. Kristitty vaimo ei kuitenkaan tottele miestään, jos tämä pyytää häntä tekemään jotain, mikä on vastoin Raamatun lakeja tai periaatteita. w21.02 6:14–15, 19

Rakkaus Jehovaan on aina auttanut hänen palvelijoitaan kestämään vainoa. Kun juutalaisten korkein oikeus kielsi apostoleja saarnaamasta, rakkaus sai heidät ”tottelemaan ennemmin Jumalaa kuin ihmisiä” (Apt. 5:29; 1. Joh. 5:3). Murtumaton rakkaus Jumalaan vahvistaa myös nykyään veljiä ja sisaria, joita vallanpitäjät vainoavat julmasti. Me emme lannistu vaan olemme iloisia siitä, että kestämme maailman vihaa. (Apt. 5:41; Room. 5: 4, 5.) Yksi suurimmista koettelemuksista voi olla se, että oman perheemme jäsenet vastustavat meitä. Kun joku kiinnostuu totuudesta, sukulaiset voivat ajatella, että hänet on johdettu harhaan tai että hän on menettänyt järkensä. (Vrt. Mark. 3:21.) He voivat jopa väkivaltaisesti vastustaa häntä. Tämä ei ole mikään yllätys, sillä Jeesus sanoi: ”Ihmisen omista perheenjäsenistä tulee hänen vihollisiaan.” (Matt. 10:36.) w21.03 12:6–7

Kun olet julistajan mukana hänen pitäessään raamattukurssia, kuuntele huolellisesti, kun opettaja ja oppilas puhuvat. Silloin pystyt tarpeen tullen auttamaan. Sinulta vaaditaan tietysti arvostelukykyä. Älä esimerkiksi puhu liikaa, keskeytä opettajan perustelua tai siirry eri aiheeseen. Toisaalta voit selventää käsiteltävää asiaa esittämällä lyhyen kommentin, vertauksen tai kysymyksen. Joskus sinusta voi tuntua, ettei sinulla ole paljon annettavaa, mutta voit auttaa oppilasta edistymään jo pelkästään kiittämällä häntä ja osoittamalla häntä kohtaan henkilökohtaista kiinnostusta. Voisit sopivan tilaisuuden tullen kertoa lyhyesti, miten sinä opit totuuden, miten voitit jonkin haasteen tai miten olet nähnyt, että Jehova auttaa sinua (Ps. 78:4, 7). Sinun kokemuksesi voi olla juuri sitä, mitä oppilas tarvitsee. Se voi vahvistaa hänen uskoaan tai kannustaa häntä edistymään kohti kastetta. w21.03 10:9–10

Ketä saamme kiittää siitä, että saarnaamistyö menestyy? Vastaus käy ilmi Paavalin sanoista Korintin seurakunnalle: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan kasvun. Niinpä istuttaja ei ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka saa aikaan kasvun.” (1. Kor. 3:6, 7.) Paavalin tavoin meidän tulisi kiittää aina Jehovaa kenttäpalveluksessa saamistamme hyvistä tuloksista. Miten voimme osoittaa arvostavamme sitä, että saamme työskennellä Jumalan, Kristuksen ja enkelien kanssa? (2. Kor. 6:1.) Arvostuksemme näkyy siitä, että pyrimme kertomaan hyvää uutista toisille aina kun se on mahdollista. Emme ainoastaan kylvä totuuden siemeniä vaan myös kastelemme niitä. Kun joku on kiinnostunut sanomastamme, pyrimme parhaamme mukaan aloittamaan raamattukurssin. Kun kurssi etenee, olemme iloisia nähdessämme, miten Jehova auttaa tulevaa opetuslasta muovaamaan sydäntään ja mieltään. w20.05 22:14, 16–18