2. Mooseksen kirja
3 Ja Mooseksesta tuli appensa Jetron,+ Midianin papin, katraan paimen.+ Ajaessaan katrasta erämaan länsipuolelle hän tuli lopulta tosi Jumalan vuoren+ Horebin+ luo. 2 Silloin Jehovan* enkeli näyttäytyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta.+ Kun hän katseli, niin kas, orjantappurapensas paloi tulessa, eikä orjantappurapensas kuitenkaan kulunut. 3 Tällöin Mooses sanoi: ”Poikkeanpahan katsomaan tätä suurta ilmiötä, sitä miksi orjantappurapensas ei pala poroksi.”+ 4 Kun Jehova* näki hänen poikkeavan katsomaan, Jumala huusi hänelle heti orjantappurapensaan keskeltä ja sanoi: ”Mooses! Mooses!”, mihin tämä sanoi: ”Tässä olen.”+ 5 Silloin hän sanoi: ”Älä tule tännemmäksi. Riisu sandaalit jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.”+
6 Ja hän sanoi edelleen: ”Minä olen sinun isäsi* Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.”+ Silloin Mooses kätki kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa tosi Jumalaa*. 7 Ja Jehova lisäsi: ”Olen totisesti nähnyt Egyptissä olevan kansani ahdistuksen, ja olen kuullut heidän huutonsa heidän työvoutiensa tähden, sillä tiedän hyvin heidän kärsimänsä tuskat.+ 8 Ja olen lähdössä alas vapauttamaan heitä egyptiläisten käsistä+ ja tuomaan heitä siitä maasta hyvään ja avaraan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa,+ kanaanilaisten ja heettiläisten ja amorilaisten ja perissiläisten ja hivviläisten ja jebusilaisten alueelle.+ 9 Ja nyt, katso, Israelin poikien huuto on tullut eteeni, ja minä olen nähnyt myös sen sorron, jolla egyptiläiset sortavat heitä.+ 10 Ja nyt, tule, ja salli minun lähettää sinut faraon luo, ja tuo sinä kansani, Israelin pojat, pois Egyptistä.”+
11 Mutta Mooses sanoi tosi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja tuomaan Israelin poikia pois Egyptistä?”+ 12 Tähän hän sanoi: ”Koska osoittautuu, että minä olen sinun kanssasi,+ ja tämä on sinulle tunnusmerkkinä siitä, että minä sinut olen lähettänyt:+ kun olet tuonut kansan pois Egyptistä, te palvelette* tosi Jumalaa tällä vuorella.”+
13 Mooses sanoi kuitenkin tosi Jumalalle: ”Oletetaan, että olen nyt tullut Israelin poikien luo ja että sanon heille: ’Esi-isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’ ja he sanovat minulle: ’Mikä on hänen nimensä?’+ Mitä minä sanon heille?” 14 Tähän Jumala sanoi Moosekselle: ”MINÄ OSOITTAUDUN MIKSI OSOITTAUDUN.”*+ Ja hän lisäsi: ”Näin sinun pitää sanoa Israelin pojille: ’MINÄ OSOITTAUDUN on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”+ 15 Sitten Jumala sanoi vielä kerran Moosekselle:
”Näin sinun pitää sanoa Israelin pojille: ’Jehova, teidän esi-isienne Jumala, Abrahamin Jumala,+ Iisakin Jumala+ ja Jaakobin Jumala,+ on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni ajan hämärään asti,*+ ja tämä on muistona minusta* sukupolvesta sukupolveen.+ 16 Mene, ja sinun on koottava Israelin vanhimmat* ja sanottava heille: ’Jehova, esi-isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on näyttäytynyt minulle+ ja sanonut: ”Minä totisesti kiinnitän huomioni+ teihin ja siihen, mitä teille tehdään Egyptissä. 17 Ja niin minä sanon: minä tuon teidät egyptiläisten aiheuttamasta ahdistuksesta+ kanaanilaisten ja heettiläisten ja amorilaisten+ ja perissiläisten ja hivviläisten ja jebusilaisten maahan,+ maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.”’+
18 Ja he kuuntelevat varmasti sinun ääntäsi,+ ja sinun on mentävä, sinun ja Israelin vanhinten, Egyptin kuninkaan luo, ja teidän on sanottava hänelle: ’Jehova, heprealaisten Jumala,+ on ottanut meihin yhteyttä,+ ja tahtoisimme nyt mennä kolmen päivän matkan erämaahan, ja tahdomme uhrata Jehovalle, Jumalallemme.’+ 19 Minä kyllä tiedän hyvin, että Egyptin kuningas ei anna teille lupaa mennä paitsi voimakkaan käden pakottamana.+ 20 Ja minun täytyy ojentaa käteni+ ja lyödä Egyptiä kaikilla ihmeellisillä teoillani, joita tulen tekemään sen keskellä, ja sen jälkeen hän lähettää teidät pois.+ 21 Ja minä annan tämän kansan päästä suosioon egyptiläisten silmissä, ja on tapahtuva, että kun lähdette, te ette lähde tyhjin käsin.+ 22 Ja jokaisen naisen on pyydettävä naisnaapuriltaan ja huonekunnassaan muukalaisena asuvalta naiselta hopeaesineitä ja kultaesineitä sekä päällysvaippoja, ja teidän on puettava ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja teidän on otettava saalista egyptiläisiltä.”+