4. Mooseksen kirja

11 Kansa alkoi nyt valittaa katkerasti Jehovan edessä. Kun Jehova kuuli sen, hän vihastui. Jehova lähetti heitä vastaan tulen, joka alkoi hävittää ihmisiä leirin reunoilla. 2 Kun kansa alkoi huutaa apua Moosekselta, hän rukoili Jehovaa,+ ja tuli sammui. 3 Paikalle annettiin nimeksi Tabera,* koska Jehovan tuli oli leimahtanut heitä vastaan.+

4 Muut heidän keskuudessaan olevat*+ toivat julki itsekkäät halunsa,+ ja israelilaisetkin alkoivat jälleen itkeä ja sanoa: ”Kuka antaa meille lihaa syötäväksi?+ 5 Muistatteko, millaisia kaloja söimmekään Egyptissä ilmaiseksi – ja kurkkuja, vesimeloneja, purjoja, sipuleita ja valkosipuleita!+ 6 Mutta nyt me riudumme pois. Emme näe muuta kuin tuota mannaa.”+

7 Manna+ muuten muistutti korianterinsiemeniä+ ja näytti bdelliumpihkalta. 8 Kansa hajaantui aina keräämään sitä, ja sitä jauhettiin käsimyllyssä tai survottiin huhmareessa. Sitten se keitettiin padassa tai siitä valmistettiin pyöreitä leipiä.+ Se maistui öljyleivokselta. 9 Kun kaste laskeutui yöllä leiriin, mannakin laskeutui sinne.+

10 Mooses kuuli, kuinka perheissä itkettiin koko kansan keskuudessa; jokainen itki telttansa suulla. Silloin Jehova vihastui suuresti,+ ja Mooseskin suuttui. 11 Sitten Mooses sanoi Jehovalle: ”Miksi olet saattanut palvelijasi ahdinkoon? Miksi en ole saanut suosiotasi, vaan olet antanut koko tämän kansan minun taakakseni?+ 12 Minäkö tämän kansan olen siittänyt? Minäkö olen sen synnyttänyt, niin että sinun pitää käskeä minua: ’Kanna sitä sylissäsi niin kuin hoitaja kantaa pientä lasta’, ja minun pitää viedä se maahan, jonka vannoit antavasi heidän esi-isilleen?+ 13 Mistä minulla on antaa lihaa koko tälle kansalle? He itkevät jatkuvasti edessäni ja sanovat: ’Anna meille lihaa syötäväksi!’ 14 Minä en jaksa yksin huolehtia koko tästä kansasta. Se on minulle liikaa.+ 15 Jos aiot kohdella minua näin, surmaa minut mieluummin saman tien.+ Jos olen saanut suosiosi, älä anna minun kokea enempää ahdinkoa.”

16 Jehova vastasi Moosekselle: ”Kokoa minulle Israelin vanhimmista 70 miestä, joiden tiedät olevan kansan vanhimpia ja vastuullisia miehiä.+ Tuo heidät kohtaamisteltalle, ja heidän on seistävä siellä kanssasi. 17 Minä tulen sinne alas+ puhumaan kanssasi+ ja otan sinulla olevaa henkeä+ ja annan sitä heille. He auttavat sinua huolehtimaan kansasta, jottei sinun tarvitsisi kantaa taakkaa yksin.+ 18 Sinun tulee sanoa kansalle: ’Pyhittäytykää huomiseksi,+ koska te saatte varmasti syödä lihaa siksi että olette itkeneet Jehovan kuullen+ ja sanoneet: ”Kuka antaa meille lihaa syötäväksi? Egyptissä meillä oli paremmat oltavat.”+ Jehova antaa teille lihaa, ja silloin te syötte.+ 19 Te ette syö sitä yhtenä, kahtena, viitenä, kymmenenä ettekä kahtenakymmenenä päivänä 20 vaan kokonaisen kuukauden päivät, kunnes se tulee sieraimistanne ulos ja alkaa inhottaa teitä.+ Näin siksi että te hylkäsitte Jehovan, joka on teidän keskellänne, ja itkitte hänen edessään ja sanoitte: ”Miksi lähdimmekään Egyptistä!”’”+

21 Silloin Mooses sanoi: ”Kansaa, jonka keskuudessa olen, on 600 000 jalkamiestä,+ ja silti sinä sanot: ’Minä annan heille lihaa, ja siitä riittää heille syömistä koko kuukaudeksi’! 22 Vaikka heille teurastettaisiin katraat ja karjalaumat, riittäisikö se heille? Vaikka heille pyydystettäisiin kaikki meren kalat, riittäisikö sekään heille?”

23 Silloin Jehova sanoi Moosekselle: ”Onko Jehovan käsi liian lyhyt?+ Kohta näet, tapahtuuko niin kuin sanon vai ei.”

24 Niin Mooses meni ulos kertomaan kansalle, mitä Jehova oli sanonut. Sen jälkeen hän kokosi kansan vanhimmista 70 miestä ja asetti heidät seisomaan teltan ympärille.+ 25 Sitten Jehova tuli alas pilvessä+ ja puhui Moosekselle,+ ja otettuaan tällä olevaa henkeä+ hän antoi sitä kullekin niistä 70 vanhimmasta. Heti kun henki laskeutui heihin, he alkoivat käyttäytyä kuin profeetat,*+ mutta toista kertaa niin ei tapahtunut.

26 Kaksi miehistä oli kuitenkin jäänyt leiriin. Heidän nimensä olivat Eldad ja Medad. Henki laskeutui heihinkin, koska he olivat niitä, joiden nimet oli merkitty muistiin, mutta he eivät olleet menneet teltalle. Niin he alkoivat käyttäytyä leirissä kuin profeetat. 27 Muuan nuori mies juoksi ilmoittamaan Moosekselle: ”Eldad ja Medad käyttäytyvät leirissä kuin profeetat!” 28 Silloin Nunin poika Joosua,+ joka oli palvellut Moosesta nuoresta asti, sanoi: ”Herrani Mooses, estä heitä!”+ 29 Mutta Mooses sanoi hänelle: ”Oletko huolestunut minun takiani? Kunpa koko Jehovan kansa olisi profeettoja ja Jehova antaisi henkeään heille!” 30 Myöhemmin Mooses palasi leiriin Israelin vanhinten kanssa.

31 Sitten Jehova nostatti tuulen, ja se alkoi ajaa mereltä viiriäisiä ja painaa niitä leirin ympärille+ noin päivämatkan yhteen suuntaan ja saman verran toiseen suuntaan, kaikkialle leirin ympärille. Niitä oli maan pinnalla noin kahden kyynärän* korkuinen kerros. 32 Silloin kansa oli jalkeilla koko sen päivän ja yön ja vielä seuraavankin päivän ja keräsi viiriäisiä. Kaikki keräsivät vähintään kymmenen homeria,* ja he levittivät niitä itseään varten joka puolelle leiriä. 33 Kun he vielä pureskelivat lihaa suussaan, Jehova vihastui heihin, ja Jehova alkoi lyödä kansaa aiheuttaen suuren joukkosurman.+

34 Sille paikalle annettiin nimeksi Kibrot-Hattaava,*+ koska sinne haudattiin ne, jotka olivat toimineet itsekkäiden halujensa mukaan.+ 35 Kibrot-Hattaavasta kansa lähti Haserotia kohti ja jäi sinne.+