Apostolien teot
5 Eräs Ananias-niminen mies myi vaimonsa Safiran kanssa omaisuutta, 2 mutta hän piti salaa itsellään osan hinnasta, niin että hänen vaimonsa tiesi asiasta, ja toi vain osan siitä apostolien jalkojen juureen.+ 3 Pietari kuitenkin sanoi: ”Ananias, miksi Saatana on saanut sinut valehtelemaan röyhkeästi+ pyhälle hengelle+ ja pitämään salaa itselläsi osan maa-alueen hinnasta? 4 Eikö se ollut sinun ennen kuin myit sen? Ja kun se oli myyty, etkö olisi saanut tehdä rahoilla, mitä halusit? Miksi päätit sydämessäsi tehdä näin? Sinä et ole valehdellut ihmisille vaan Jumalalle.” 5 Kuultuaan nämä sanat Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka kuulivat siitä. 6 Niin nuoret miehet nousivat, käärivät hänet käärinliinoihin, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
7 Noin kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut. 8 Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle, myittekö te maa-alueen tähän hintaan.” Hän vastasi: ”Kyllä, siihen hintaan.” 9 Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Miksi päätitte yhdessä koetella Jehovan henkeä? Kuuntele! Oven takaa kuuluvat niiden askeleet, jotka hautasivat miehesi, ja he kantavat sinut ulos.” 10 Samassa hän lyyhistyi kuolleena Pietarin jalkoihin. Kun nuoret miehet tulivat sisään, he näkivät hänen kuolleen, ja he kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. 11 Silloin suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki, jotka kuulivat tästä.
12 Lisäksi apostolit tekivät kansan keskuudessa jatkuvasti monia ihmetekoja ja ihmeitä,+ ja he kaikki kokoontuivat Salomon pylväskäytävässä.+ 13 Kukaan muu ei tosin uskaltanut liittyä heihin. Kansa kuitenkin piti heitä suuressa arvossa, 14 ja Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia.+ 15 Sairaita tuotiin ulos pääkaduille ja asetettiin siellä vuoteille ja makuualustoille, jotta Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa osuisi joihinkin heistä.+ 16 Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli paljon väkeä mukanaan sairaita ja epäpuhtaiden henkien vaivaamia, ja heidät kaikki parannettiin.
17 Mutta ylimmäinen pappi ja kaikki hänen kanssaan olevat – saddukeusten+ lahkoon kuuluvat – tulivat hyvin kateellisiksi. 18 He ottivat apostolit kiinni* ja panivat heidät yleiseen vankilaan.+ 19 Yöllä Jehovan enkeli kuitenkin avasi vankilan ovet,+ vei heidät ulos ja sanoi: 20 ”Menkää temppeliin ja kertokaa kansalle jatkuvasti elämän sanomaa.”* 21 Sen kuultuaan he menivät varhain aamulla temppeliin ja alkoivat opettaa.
Ylimmäinen pappi ja hänen kanssaan olevat kutsuivat nyt koolle sanhedrinin ja Israelin kansan vanhimmat ja lähettivät noutamaan apostoleja vankilasta. 22 Mutta kun virkailijat tulivat vankilaan, he eivät löytäneet heitä sieltä. Niin he palasivat ja ilmoittivat: 23 ”Me totesimme, että vankila oli tiukasti lukittu ja vartijat seisoivat ovilla, mutta kun ne avattiin, emme löytäneet sisältä ketään.” 24 Kun temppelin päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, he olivat ymmällään eivätkä tienneet, mitä tästä seuraisi. 25 Heille tultiin kuitenkin kertomaan: ”Ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat nyt temppelissä ja opettavat kansaa.” 26 Silloin päällikkö lähti virkailijoineen hakemaan apostoleja. He eivät kuitenkaan kohdelleet näitä väkivaltaisesti, koska pelkäsivät joutuvansa kansan kivittämiksi.+
27 Niin he toivat apostolit ja asettivat heidät seisomaan sanhedrinin eteen. Sitten ylimmäinen pappi kuulusteli heitä 28 ja sanoi: ”Me kielsimme teitä ankarasti opettamasta enää tämän miehen nimessä,+ ja silti te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne. Te olette päättäneet panna tämän miehen kuoleman meidän syyksemme.”*+ 29 Pietari ja toiset apostolit vastasivat: ”Meidän täytyy totella ennemmin Jumalaa* kuin ihmisiä.+ 30 Meidän esi-isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte paaluun ja tapoitte.+ 31 Jumala korotti hänet Pääedustajaksi+ ja Pelastajaksi+ oikealle puolelleen,+ jotta Israel voisi katua ja saada synnit anteeksi.+ 32 Me olemme näiden asioiden todistajia,+ ja niin on pyhä henkikin,+ jonka Jumala on antanut häntä totteleville.”*
33 Kun he kuulivat tämän, he raivostuivat ja halusivat surmata apostolit.+ 34 Mutta sanhedrinin keskeltä nousi fariseus nimeltä Gamaliel,+ joka oli koko kansan arvostama lainopettaja, ja hän käski viedä miehet hetkeksi ulkopuolelle. 35 Sitten hän sanoi heille: ”Israelin miehet, miettikää tarkkaan ennen kuin teette mitään näille miehille. 36 Jonkin aikaa sitten nousi esimerkiksi Teudas, joka väitti olevansa jokin, ja hänen puolueeseensa liittyi nelisensataa miestä. Hänet kuitenkin surmattiin, ja kaikki hänen seuraajansa hajaantuivat, eikä heistä tullut mitään. 37 Hänen jälkeensä nousi galilealainen Juudas väestön luetteloinnin aikaan, ja hän sai itselleen seuraajia. Hänkin tuhoutui, ja kaikki hänen seuraajansa hajaantuivat. 38 Näin ollen minä sanon teille: Jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se tukahtuu, 39 mutta jos se on Jumalasta, te ette voi tukahduttaa heitä.+ Muuten saatatte huomata, että taistelettekin itse Jumalaa vastaan.”+ 40 Tällöin he noudattivat hänen neuvoaan, ja he kutsuivat apostolit luokseen, pieksivät heitä+ ja kielsivät heitä enää puhumasta Jeesuksen nimessä. Sitten he päästivät heidät menemään.
41 Apostolit lähtivät sanhedrinin edestä iloisina+ siitä, että heillä oli ollut kunnia saada osakseen häpeää hänen nimensä tähden. 42 Joka päivä he opettivat ja julistivat hellittämättä temppelissä ja talosta taloon+ hyvää uutista Kristuksesta, Jeesuksesta.+