Apostolien teot

2 Kun helluntaipäivä+ oli meneillään, he olivat kaikki yhdessä samassa paikassa, 2 ja yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat.+ 3 Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä,+ jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, 4 ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä+ ja rupesivat puhumaan eri kielillä,+ sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.

5 Mutta Jerusalemissa asui juutalaisia,+ jumalaapelkääviä miehiä,+ kaikista kansakunnista, mitä taivaan alla on. 6 Kun nyt tämä ääni kuului, joukko tuli koolle ja häkeltyi, koska kukin kuuli heidän puhuvan hänen omalla kielellään. 7 He olivat tosiaan hämmästyneitä ja alkoivat ihmetellä ja sanoa: ”Katso, eivätkö kaikki nämä, jotka puhuvat, ole galilealaisia?+ 8 Ja kuinka me silti kuulemme kukin omaa kieltämme, johon olemme syntyneet? 9 Parthialaiset ja meedialaiset+ ja elamilaiset+ ja ne, jotka asuvat Mesopotamiassa ja Juudeassa+ ja Kappadokiassa,+ Pontoksessa+ ja Aasian piirikunnassa+ 10 ja Frygiassa+ ja Pamfyliassa,+ Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan osissa, ja Roomasta vierailevat, sekä juutalaiset että käännynnäiset,*+ 11 kreetalaiset+ ja arabialaiset,+ me kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisuuksista.” 12 He olivat tosiaan kaikki hämmästyneitä ja ymmällään ja sanoivat toisilleen: ”Mitä tämä oikein on?” 13 Toiset kuitenkin pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeaa viiniä.”+

14 Mutta Pietari nousi seisomaan niiden yhdentoista+ kanssa ja korotti äänensä ja puhui heille näin: ”Juudean miehet ja kaikki te Jerusalemin asukkaat,+ olkoon tämä teille tunnettua ja ottakaa korviinne minun sanani. 15 Nämä eivät näet ole juovuksissa,+ kuten te luulette, sillä on päivän kolmas tunti*. 16 Päinvastoin, tämä on sitä, mikä on sanottu profeetta Joelin välityksellä: 17 ’”Ja viimeisinä päivinä”, sanoo Jumala, ”minä vuodatan henkeäni*+ kaikenlaisen lihan päälle*, ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä, ja teidän vanhat miehenne* uneksivat unia;+ 18 ja jopa orjieni ja orjattarieni päälle minä olen vuodattava henkeäni niinä päivinä, ja he profetoivat.+ 19 Ja minä olen antava ennusmerkkejä ylhäällä taivaalla ja tunnusmerkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savu-usvaa;+ 20 aurinko+ muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Jehovan* suuri ja loistava päivä saapuu.+ 21 Ja jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan* nimeä, pelastuu.”’+

22 Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesus Nasaretilaisen,+ miehen, jonka Jumala julkisesti osoitti teille voimateoin+ ja ennusmerkein ja tunnusmerkein, joita Jumala teki hänen välityksellään teidän keskellänne,+ niin kuin itse tiedätte, 23 tämän miehen, joka luovutettiin Jumalan tekemän päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan,+ te kiinnititte paaluun laittomien miesten kädellä ja surmasitte.+ 24 Mutta Jumala herätti+ hänet päästämällä hänet kuoleman tuskista,+ sillä sen ei ollut mahdollista pitää häntä jatkuvasti otteessaan.+ 25 Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minulla oli Jehova* alati silmieni edessä, sillä hän on oikealla puolellani, jotta en koskaan järkkyisi.+ 26 Tämän vuoksi sydämeni ilahtui ja kieleni iloitsi suuresti. Sitä paitsi lihanikin tulee lepäämään toivossa,+ 27 sillä sinä et jätä sieluani Haadekseen* etkä salli uskollisesi nähdä turmeltumista.+ 28 Sinä olet tehnyt elämän tiet minulle tunnetuiksi, sinä tulet täyttämään minut hyvällä mielellä kasvojesi edessä.’+

29 Miehet, veljet, on luvallista puhua teille vapaasti kantaisästä Daavidista, että hän sekä kuoli+ että tuli haudatuksi ja hänen muistohautansa on meidän keskuudessamme tänäkin päivänä. 30 Koska hän siis oli profeetta ja tiesi, että Jumala* oli valalla vannonut hänelle asettavansa yhden hänen kupeittensa hedelmistä* hänen valtaistuimelleen,+ 31 hän puhui ennalta nähden Kristuksen ylösnousemuksesta, ettei häntä jätetty Haadekseen eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista.+ 32 Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.+ 33 Koska hänet siis korotettiin Jumalan oikealle puolelle*+ ja hän sai luvatun pyhän hengen Isältä,+ hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette. 34 Daavid ei todellakaan noussut taivaisiin,+ vaan hän itse sanoo: ’Jehova* sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani,+ 35 kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alustaksi.”’+ 36 Tietäköön sen tähden koko Israelin huone varmasti, että Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi+ että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.”*+

37 Kun he nyt tämän kuulivat, he saivat piston sydämeensä,+ ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?”+ 38 Pietari sanoi heille: ”Katukaa,+ ja kastettakoon+ kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä+ syntienne anteeksi antamiseksi,+ niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.+ 39 Sillä lupaus+ on teille ja teidän lapsillenne ja kaikille kaukana oleville,+ niin monta kuin Jehova*, meidän Jumalamme, luokseen kutsuneekin.”+ 40 Ja monilla muillakin sanoilla hän antoi perusteellisen todistuksen ja kehotti heitä jatkuvasti sanoen: ”Pelastautukaa tästä kierosta sukupolvesta.”+ 41 Sen tähden ne, jotka sydämestään omaksuivat hänen sanansa, kastettiin,+ ja sinä päivänä tuli lisää noin kolmetuhatta sielua.+ 42 Ja he omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen ja keskinäiseen osallisuuteen,*+ aterioiden nauttimiseen*+ ja rukouksiin.+

43 Niin, pelko alkoi vallata jokaista sielua, ja monia ennusmerkkejä ja tunnusmerkkejä alkoi tapahtua apostolien välityksellä.+ 44 Kaikki ne, joista tuli uskovia, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,+ 45 ja he ryhtyivät myymään omaisuuttaan+ ja tavaroitaan ja jakelemaan niistä saatuja varoja kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.+ 46 Ja he olivat päivän toisensa jälkeen alati temppelissä yksimielisesti,+ ja he aterioivat yksityiskodeissa* ja nauttivat ruokaa suuresti iloiten+ ja vilpittömin sydämin, 47 ylistivät Jumalaa ja olivat kaiken kansan suosiossa.+ Samalla Jehova* liitti+ jatkuvasti heihin pelastuvia päivittäin.+